LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

Tuttuun tapaan käyn taas läpi, mitä elokuvia ja sarjoja tuli katsottua kuluneen viikon aikana. Aika tosiaan kuluu kuin siivillä! Onneksi tänään on jo vapaapäivä, sillä täällä Zaragozassa juhlitaan San Valeroa.

Elokuvat

Maverick (v.1994, 126 min.)

Mel Gibsonin tähdittämä wester-ja komediaelokuva, jossa pokerinpelaaja Bret Maverick matkaa pokeriturnaukseen tavoitteenaan voittaa huomattavan iso summa rahaa ja todistaakseen olevansa paras pelaaja. Matkassa on vain yksi tai aika montakin muttaa.  

Elokuva on sopivan lämminhenkinen ja mielenkiintoinen. Toisaalta se on ennalta-arvattava. Roolijako oli hyvin tavallinen, esimerkiksi Annabellestä (Jodie Foster) oli tehty se hupsu, hieman hutsumainen nainen. Kokonaisuutena mukavan viihdyttävä leffa.

***

Kuva on lainattu netistä.

Red Lights (v.2012, 113 min., draama, mysteeri, trilleri)

Psykologi Margaret Matheson ja hänen apulaisensa tutkivat yliluonnollisia ilmiöitä tarkoituksenaan antaa looginen selitys. 

Elokuvan aihe on tavattoman mielenkiintoinen ja heti alussa se imaisee mukaansa. Jossain vaiheessa juoni ei täysin kanna, minkä vuoksi tuntuu, että se hieman junnaa paikoillaan. Kunnes alkaa taas tapahtua ja palaset asettuvat paikoilleen. 

Itse tykkäsin tästä elokuvasta ja suositellen sitä. Eikä vähiten nimekkäiden näyttelijöiden takia (konkarinäyttelijät Robert De Niro ja Sigorney Weaver).

****

Kuva on lainattu netistä.

Roskisprinssi (v.2011, romanttinen komedia)

Raimo O. Niemen ohjaama elokuva, joka perustuu Tuija Lehtisen samannimiseen nuortenromaaniin. Se julkaistiin vuonna 1991! Siinä mielessä on huomion arvoista, että elokuva tehtiin siis 20 vuotta myöhemmin.

Elokuva kertoo nuoren Jerker Pohjakallion, tuttavallisesti Jedin kasvutarinan. Jed on hienostoperheen poika, jonka vanhemmilla on suuret odotukset hänen suhteensa. Jed itse ei kuitenkaan vielä tiedä, mikä hänestä tulee. Hän päättää jättää kaiken taakseen, hyppää junaan ja päätyy itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin. Vaikeuksien kautta hän saa töitä roskakuskin apupoikana.

Tämä on se elokuva, jossa olimme vuosia sitten miehen kanssa avustajina. Bongasinkin itseni ensimmäisten viiden minuutin aikana ja hämmästyin, miten hyvin näyn kohtauksessa. Mieskin oli mukana samassa kohtauksessa.

Sen suuremmin kantaa ottamatta itse elokuvaan, se tuntui näin toisella katselukerralla jotenkin enemmän puhuttelevammalta. Vaikka kyseessä on nuortenleffa ja kasvutarina, jota ensisijaisesti suosittelisin nuorille, niin ihan hyvin se voi toimia myös muiden ikäryhmien kanssa. 

Ainoa asia, mihin olisin toivonut kiinnitettävän erityistä huomiota, oli elokuvan kieli. Pohjois-Karjalassa ei yleensä käytetä ”mä” ja ”sä”, vaan ”mie” ja ”sie”. Sikäli olisi ollut todella mukava kuulla murretta ja sitä jäinkin kaipaamaan. 

Oli muuten myös hauska yllätys bongata itsensä musiikkivideolta, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään, ennen kuin sain Roskisprinssi-dvd:n hyppysiini! 

Sarjat

Viikon aikana aloin seurata The Strain-sarjaa, jossa on nyt menossa toinen tuotantokausi. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, vaikka tässäkin sarjassa eniten tökkii vampyyriteema. Yleensä en tykkää vampyyreista sarjoissa. Ainoa sarja, jossa se toimi oli True Blood. Siihen verrattuna kaikki muut vampyyrisarjat eivät tunnu hyviltä. Jotain kivaa The Strain-sarjassa kuitenkin on, joten jatkan siis sen seuraamista –vampyyriteemasta huolimatta. 

Näin myös jakson The Frankenstein Chronicles –sarjasta. Kyseessä oli kauden päätösjakso ja kävipäs jännittäväksi. Mielestäni se on erittäin erinomainen sarja. Se vaikutti jotenkin niin aidolta, ihan kuin oikeasti olisi matkannut siihen aikakauteen. Mutta mikä tärkeintä, tarina oli mielenkiintoinen ja vastasi esimerkiksi kysymykseen, kuka oli Frankenstein… Oli myös mielenkiintoista nähdä Mary Shelley yhtenä sarjan hahmona!

Mary Shelley on oikeasti olemassa ollut nainen ja juuri hän loi Frankenstein-hahmon, josta tosiaankin kirjoitti 1800-luvulla. Mary sanoi saaneensa idean hahmoon unesta. 

Onko sinulle joku näistä tuttu, esim. Roskisprinssi? Bongasitko minut videolta? ;)

KYSY MINULTA ESPANJASTA –VASTAUKSET OSA II

Tämänkertaisessa postauksessa pureudumme espanjalaiseen koulujärjestelmään. Tätä varten haastattelin espanjalaisia, utelin heidän koulutiestään ja lisäksi etsin tietoa internetistä.

Joskaan internetissä tietoa oli hyvin pintapuolisesti ja enemmän jouduin tosiaankin turvautumaan espanjalaisiin kavereihini. Taustalla on myös oma Au Pair-kokemukseni, josta sain ensikosketukseni espanjalaiseen koulutusjärjestelmään. 

Peruskoulu

Espanjalaisista suurin osa aloittaa koulun 3-vuotiaana. Sitä ennen ollaan oltu joko kotiäidin / isovanhempien hoidossa tai päivähoitopaikassa (guardería). Espanjassa työssäkäyvät äidit voivat olla 16 viikkoa lapsen kanssa saaden tuolta ajalta palkkaa. Tuon ajan voi jakaa myös vauvan isän kanssa. Laki koskee myös adoptiolapsia. Lain mukaan on mahdollista erilaiset järjestelyt. Ainoa asia, mikä on pakollista, niin äidin täytyy olla poissa töistä kuusi viikkoa, jotta hän ehtii toipua täysin synnytyksestä. 

6-vuotiaana alkaa pakollinen peruskoulu (ESO), joka jatkuu aina 16-vuotiaiksi asti. Se on ilmainen, jos se on julkinen. Espanjassa on lukuisia kouluja, jotka voidaan jakaa siis julkisiin ja yksityisiin sekä ’concertado’-kouluihin, jossa on piirteitä noista molemmista ensiksi mainituista. Yksityinen koulu on maksullinen. Koulujen kirjosta löytyy esim. uskonnollisia ja kaksikielisiä kouluja. Kirjat täytyy ostaa itse. Espanjassa on ollut aikakausia, jolloin kirjat on annettu ilmaiseksi. Koulupuku voi olla käytössä kouluissa, mutta on myös kouluja, joissa ei ole koulupukupakkoa. Sitä en tiedä onko koulupuku miten yleinen käytäntö.

Koulupäivän pituus on tavallisesti klo 9-12 ja 15-17, joskin voi vaihdella riippuen kaupungista / kylästä. Esimerkiksi Zaragozassa koulupäivä on ennen ollut klo 9-12.30 ja 15.30-17. Välissä on siis kolmen tunnin tauko, jolloin on ruoka-aika. Osa syö koulussa ja osa kotona. Siestaa lapset eivät ota, sillä kouluissa ei ole tiloja siihen. Ylijäävä aika käytetään opiskeluun. Paikalla on ohjaaja tai opettaja, joka pitää lapsia silmällä.

Koulurakennuksista sen verran, että Espanjassa ne ovat aina suljettuja rakennuksia. Niissä on aidat tai sisäpiha. Se on turvallisuuskysymys, kun on paljon lapsia ja halutaan taata jokaisen turvallisuus. Vanhemmat vievät lapsen kouluun ja hakevat. Joissakin rikkaimmissa perheissä voi olla Au Pair. 

Esimerkki koulusta, jossa piha on aidattu.

Itse olin aikoinani juurikin Au Pairina Espanjassa, Madridissa. Se oli erittäin opettavaista aikaa minulle. Silloin kiinnitin huomiota koulupäivän pituuteen. Lapset tuntuivat paljon meluisimmilta kuin mitä itse muistelen olleen omina kouluaikoina Suomessa. Huomasin, että koulureput kaikkine kirjoineen painavat melkoisen paljon. En siis ihmettele yhtään, että nykyään monilla koululaisilla on vedettävä reppu ja siinä pyörät. 

 

Kaupungissa asuessa olen huomannut, että espanjalaisille on tavallista auton / bussin käyttö, vaikka matka olisi kävellen sopivan pituinen. Ei siis vain lapsiperheissä, vaan yleensäkin. Ei ole tällaista suomalaista mentaliteettia, että jos voidaan mennä kävellen, niin mennään. Toisaalta Espanjassa on totuttu siihen, että kaikki on lähellä. Itsekin olen omassa lähiössäni huomannut, miten kaikki palvelut ovat lähellä ja oikeastaan tarvetta esim. keskustaan menemiselle ei juuri ole. 

Peruskoulun jälkeen

Peruskoulun jälkeen voi valita, miten jatkaa. Vaihtoehtoja on bachillerato, joka vastaa lukiota. Sitä opiskellaan Instituto de Educación Secundaria (I.E.S). Tämän vaihtoehdon valitsevien täytyy erikoistua valitsemalla esimerkiksi tieteet. Eli jo tässä vaiheessa on hyvä tietää, mitä jatkossa haluaa opiskella.

Toinen vaihtoehto on mennä ammatilliseen koulutukseen, jonka jälkeen voikin siirtyä työelämään tai jatkaa ammattikorkeakoulussa. 

Ne, jotka ovat valinneet bachilleraton, jatkavat joko yliopistoon (universidad) tai ammattikorkeakouluun (escuela profesional superior). Kaikki ammatilliset koulutukset sisältävät työharjoittelun. Työharjoittelusta ei makseta palkkaa.

Valmistumisen jälkeen on aika suunnata työelämään, jota käsittelen seuraavassa Kysy minulta Espanjasta -postauksessa. 

Onko sinulla kysyttävää / kommentoitavaa /lisättävää postaukseen liittyen? Yllättikö sinua jokin asia?

Ja toki, jos mieleen pulpahti joku kysymys Espanjaan liittyen, niin laita tulemaan. Vastaan mielelläni!

LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

Lyhyestä virsi kaunis. Viikko on vierähtänyt, mutta nyt tuli sellainen viikko, että enpä katsonut paljon mitään! Niinpä tästä postauksesta tulee tällainen tynkäpostaus. Voi apua! Näin vain muutaman jakson seuraamistani sarjoista ja sen lisäksi katsoin pokeriaiheisen videon. Mutta elokuvia, niitä ei tullut nähtyä. 

En muista milloin viimeksi olisi ollut näin surkea elokuvaviikko, ehkäpä kesällä..? On ollut yksinkertaisesti niin kiirettä, että aikaa ei ole jäänyt leffailuun. Olen suorittanut erästä kurssia verkossa, käynyt kuntosalilla, treffaillut ystäviä, ollut töissä ja siinäpä se viikko meni kuin siivillä. 

En tiedä ehdinkö seuraavankaan viikon aikana ruudun äärelle, sillä kurssi, kuntosali ja muut kiireet jatkuvat.

Mutta sitten viikon sarjasaldoon, koska sarjoja sentään ehdin näkemään jokusen.

Kuvat on lainattu netistä.

Sarjat

Näin yhden ainoan jakson Jekyll & Hyde-sarjasta. Tämä sarja on ollut tosi mielenkiintoinen, vaikka normaalisti en tykkäisi sarjasta, jossa on näin paljon fantasiaa. Sarja on kuvattu mielenkiintoisesti ja juonenkäänteet ovat olleet moninaiset. Yllätyksiä on ollut.

Lisäksi päänäyttelijä Jekyll & Hyden tuplaroolissa on kerta kaikkiaan huikea. Voi pojat, että se mies osaa näytellä. Odotan aina, milloin Hyde putkahtaa esiin, koska hän on yksinkertaisesti niin t-a-i-t-a-v-a.

Samoiten näin vain yhden jakson Uusi Sherlock -sarjasta. Minulla on toinen tuotantokausi hyppysissä ja olen tykästynyt tähän sarjaan. Päänäyttelijä on joskin hieman oudohko. Hänestä tulee mieleen alien, mutta tekee hyvää työtä. Aivan erityisen paljon pidän Martin Freemanista näyttelijänä. Innolla jatkan Sherlock -sarjan seuraamista.

Yhden jakson verran tuli jatkettua The Frankenstein Chronicles -sarjaa. Juuri, kun sarja pääsi vauhtiin, niin nyt se jo näköjään loppuukin... Noh, postauksen alkusanoja lainatakseni: Lyhyestä virsi kaunis. 

Siinäpä ne olivatkin tämän viikon sarjat ja elokuvia siis pyöreä nolla.

Millainen elokuva-ja sarjaviikko teillä on ollut?

MINNE EN HALUAISI MATKUSTAA?

Kaikki aina kirjoittavat omista matkasuunnitelmistaan ja- haaveistaan. Minä ensimmäisenä. Voin luvata, että sellainenkin postaus on takuulla tulossa, niin intohimoisesti suhtaudun matkustamiseen.

Tässä postauksessa haluan tuoda esille sen toisen puolen. Paljastan, minne en (ainakaan lähitulevaisuudessa jos koskaan) halua matkustaa ja miksi. Kieltämättä vähän jännittää tällaisen tekstin julkaiseminen. Matkailu on vähän kuin tabu ja onhan se itsellekin tosi tärkeä aihe. On totuttu siihen, että matkustamista hehkutetaan ja listataan toinen toistaan mielenkiintoisempia matkakohtia. 

Tässä tulee siis vähän toisenlainen postaus. Yritän pohtia, miksi joku maa ei minua yksinkertaisesti kiinnosta. Koittakaa siis kestää ja älkää repikö pelihousujanne. ;)

Rooma, Pompei, Italia & Vatikaani

Thaimaa

Hymyjen maa ja monen suomalaisen suosikkimatkakohde, joka nähdään paratiisina. Itse en koe Thaimaata mitenkään kiinnostavaksi, paitsi kauniin luonnon osalta. Minua häiritsee liian moni asia. Ennen kuin Thaimaa saa ne kuntoon, minua ei tulla näkemään maassa. Eli ei ehkä koskaan.

Minua häiritsee turistien viihdyttämiseen käytettävät eläimet (esimerkiksi norsut), joita kohdellaan kaltoin. 

Minua häiritsee, etteivät ympäristöasiat Thaimaassa ole kohdillaan. Thaimaassa on lukuisia ympäristöongelmia. Roskaaminen ja luonnon turmeleminen on arkipäivää. Niin kaunis kuin maan luonto onkin, sitä suuremmalla syyllä ympäristöasioissa pitäisi tapahtua kehitystä ja pian. Esimerkiksi jätevesiä ei käsitellä ja ne valuvat mereen, aiheuttaen vahinkoa koralleille. Myönnän, että jopa Euroopassa ja Espanjassa tämä asia ei ole ajan tasalla. 

Koen ”hymyjen maan” termin feikkinä. Uskon, että turistit nähdään setelinä. Heti, kun käännät selkäsi, niin hymy hyytyy. Tämä on tietysti vain ja ainoastaan minun mielikuva ja itselleni on suuri kysymysmerkki, miksi minulla on tällainen kuva Thaimaasta. Vaikka olenkin suhkot positiivinen ihminen, niin pieni pessimisti minussa ei voi uskoa koko Thaimaata hymyjen maaksi –tai ainakaan ilman taka-ajatuksia.

Prostituutio. Tämä popsahtaa jatkuvasti esille Thaimaan kohdalla. Toki Thaimaa ei ole ainoa maa puhuttaessa tästä maailman vanhimmasta ammatista ongelmana ja jos osaa katsoa, niin prostituutiota on melkein missä vain Euroopan isoimmissa kaupungeissa. Olen nähnyt Madridissa itseään kaupittelevia naisia. Mutta se, että naisia siepataan, heidän passinsa otetaan ja heidät laitetaan vasten tahtoaan tekemään jotain tällaista, saa minut vihaiseksi. Thaimaassa seksiturismi ja sieppaukset kukoistavat.

Kaiken kaikkiaan minulla on jotenkin hyvin negatiivinen kuva Thaimaasta, vaikka moni kavereistani on siellä matkaillut ja he olivat tyytyväisiä.

Afrikka

Lukuun ottamatta Egyptiä, Tunisiaa, Marokkoa ja Etelä-Afrikkaa koen koko Afrikan mantereen turvattomaksi, vaikka takuulla esim. Etelä-Amerikassa on vielä turvattomampaa. Enkä tosin tällä hetkellä matkustaisi Egyptiin ja Tunisiaan juurikin turvallisuuskysymysten takia, mutta ehdottomasti Egyptiin haluaisin joku päivä. 

Afrikasta yleisesti puhuttaessa kaikista eniten minua häiritsee malariavaara. Rokotetta ei ole olemassa, mutta estolääkitys kyllä. Estolääkityksessä on omat riskinsä, kuten psyykkisiä sivuvaikutuksia. Juuri nuo psyykkiset sivuvaikutukset jarruttavat minua, sillä se on arka paikka. En halua leikitellä omalla mielenterveydelläni. 

Tiedän, että malariaa esiintyy myös Aasiassa. En koe Afrikkaa niin kiinnostavaksi, että matkaisin sinne henkeni tai turvallisuuteni uhalla.

Tunisia

Intia

Kuuntelin kerran Intiassa käyneen kaverini kokemuksia. Intia on maa, johon tarvitaan vahva vatsa. Suuri väkimäärä ja monet raiskausuutiset. Ne tulevat mieleen. Intia ei houkuta. En halua matkustaa maahan, josta saa kuulla jatkuvasti raiskausuutisia.

Kiina

Kiinan muuri ja luonto olisivat varmasti kokemisen arvoisia ja upeita. Koen kulttuurieron kuitenkin liian suureksi ja kiinaa osaamattomana en oikein osaa kuvitella, miten pärjäisin siellä –vaikka olisin vain matkalla. Minusta myös kaupunkien saasteongelmat saavat niskavillat pystyyn ja tietenkin minua huolettaa muut mahdolliset ympäristöongelmat. En koe saastesumun valtaamia kaupunkeja houkuttelevaksi paikaksi loman viettoon. Myös kaupunkien väenpaljous hirvittää. Jos menen ravintolaan, en tietäisi mitä söisin. Kiinassa inhottaa myöskin kissojen ja koirien syöminen. Puhumattakaan koira-ja kissafestivaalista, jossa niitä kidutetaan, teurastetaan ja keitetään elävältä. Myös se, että Kiina on vallannut maailman markkinoita halpatyövoimalla, ei kasvata minun matkaintoani kyseiseen maahan. 

En sano ei koskaan Kiinalle. Tällä hetkellä vain tuntuu tältä, vaikka toisaalta Kiinalla olisi varmasti paljon tarjottavaa matkailijoille. Meidän kaveri on myös kiinalainen, joten siinä mielessä olisi mukava tutustua hänen kotimaahansa. Ehkäpä uskaltaisin matkata Kiinaan hänen kanssaan. Miehellä ainakin on selvä mielipide; hän haluaisi matkustaa sinne, sitten joskus. 

Yhdysvallat

Kaikkien ihailema maa, paitsi johon itse suhtaudun ristiriitaisesti. Suhtaudun Yhdysvaltoihin varauksella. Kieltämättä minulla on ennakkoluuloja, eikä mistään positiivisimmasta päästä. Samanaikaisesti uskon vahvasti, että siellä olisi paljon näkemistä ja kokemista, että pohjimmiltaan se on hieno maa. Yhdysvallat on toisaalta myös melko nuori maa. Itseäni kiinnostaa historia, ja epäilen ettei maalla ole siltä osin paljon tarjottavaa minulle. Yhdysvaltain matkat eivät ole myöskään mitään halpoja. En ole ihan varma haluanko laittaa pari tonnia yhteen matkaan, kun sillä voisi reissata ihan Euroopassakin monen matkan edestä.

Kolumbia

Kaverimme asui kyseisessä maassa. Hän kertoi, miten turvaton maa se on. Et voi pysähtyä liikennevaloihin, kun et tiedä, milloin autoosi hyökätään. Joudut jatkuvasti ikään kuin olemaan varullasi ja kuikkimaan olan ylin. Jos elämä oli tällaista arkena, niin millaista se olisi turistina? En taida haluta ottaa selvää… 

Afganistan, Syyria, Irak, Iran ym. konfliktimaat

Näihin maihin en kerta kaikkiaan uskaltaisi mennä ilmiselvistä syistä. 

Pohjois-Korea

Maailman suljetuin valtio, joka minun puolestani saa sellaisena pysyä. Jos heitä kiinnostaa eristäytyminen muusta maailmasta ja kuplassa eläminen, niin en mene sinne rahojani työntämään väkisin. Minun silmissäni Pohjois-Korea vaikuttaa persoonattomalta maalta, kaikki asukkaat ovat kuin samasta muotista tehtyjä. Kaikki on siellä siloteltua pintaa. Ne matkaajat, jotka pääsevät sinne, näkevät vain sen, mitä heille halutaan näyttää. He eivät näe todellista Koreaa.

Lontoo, Iso-Britannia

Yhteenveto

Yleisesti ottaen minua eivät kiinnosta maat, jotka eivät ole turvallisia suuren rikollisuuden, sotien tai sairauksien (malaria) takia. Myös kohteen saavutettavuus vaikuttaa. En jaksaisi istua lentokoneessa 10 tuntia pidempään. 

Uskon, että jokaisessa maassa on jotain kaunista, jotain ihanaa, jotain hyvää ja jotain, mikä tekee siitä spesiaalin. Silti on joitakin maita, joihin en vain halua matkustaa -ainakaan tällä hetkellä. 

Tässä postauksessa tulin paljastaneeksi, miten paljon minulla on ennakkoluuloja joitakin tiettyjä maita kohtaan. Ehkä jopa vähän nolottaa tämä mielikuvien määrä. Uutisia paljon seuraavana on liki mahdoton välttyä niiltä eri maiden kohdalla. Olen vain ihminen. En ole immuuni mielikuvilta. En kuitenkaan sano ei koskaan. Puhun tästä hetkestä, lähitulevaisuudesta ja ehkä ei koskaan. Ehkä jää siis roikkumaan. Aika näyttää.

Haluan nimittäin ajatella, että mielikuvat on tehty rikottavaksi! Kokemuksen kautta olen huomannut, että matkalle on parasta mennä avoimin mielin. Silloin ei joudu pettymään, mutta parhaimmassa tapauksessa voi yllättyä. Ja oikeastaan ne parhaimmat matkat on niitä, jolloin on matkustanut täysin erilaiseen maahan, kuten esimerkiksi Venäjä ja Tunisia.

Maailmassa on paljon ihania, mielenkiintoisia matkakohteita. Eikä minulta kohteet lopu kesken. Hyväksyn tosiasian, etten voi nähdä kaikkia maailman maita. Hyväksyn, ettei yksikään maa ole täydellinen. Keskityn siis niihin maihin, jotka minua aidosti kiinnostavat. Joihin haluan tutustua paremmin. Joissa haluan olla, nähdä ja kokea. Sitä on matkailu minulle. Nauttimista, uuden näkemistä, kulttuuria ja historiaa. 

Venäjä

Onko sinulla maita, joihin et halua missään nimessä matkustaa?