torstai 29. marraskuuta 2012

LOOPER (toiminta, rikos, sci-fi, v.2012, 119min.)

Lokakuussa menin elokuviin ensimmäistä kertaa ostoskeskus Puerto Veneciassa sijaitsevaan elokuvateatteriin. Siellä oli menossa mahtava tarjous eli kaksi yhden hinnalla. Sellainen tilaisuus oli pakko käyttää hyödyksi. Normaalisti olen tosi tarkka mihin elokuvaan menen. Elokuvateatteriliput on aikas kalliita, myös täällä Espanjassa. Hinnat liikkuu 7€ kieppeillä, paitsi día del espectador, jolloin pääsee edullisemmin. Tosiaankaan ei tee mieli maksaa huonosta elokuvasta.

Tällä kertaa teimme poikkeuksen kaiken sen hässäkän keskellä ja valitsimme elokuvan täysin umpimähkään. Valinta kohdistui Looper-elokuvaan, josta emme tienneet oikeastaan yhtään mitään. Vain sen, että Bruce Willis on mukana. Mielestäni hän on ylisöpö, mutta näyttelijänä ei kovinkaan mainittava. Sellainen yhden ilmeen mies.

Menimme jännittyneinä paikoillemme elokuvateatterissa. Juuri ennen elokuvan alkua mietin, että sattuikohan nyt kohdalleni ensimmäistä kertaa eläessäni elokuva, joka täytyisi jättää kesken. Se vasta koomista olisikin! Sen kerran, kun ei tullut kiinnitettyä niin huomiota elokuvan valintaan...

Ohjaaja: Rian Johnson 
Rooleissa: Joseph Gordon-Levitt, Bruce Willis, Emily Blunt
 
Esittely
Vuonna 2044 aikamatkailua ei vielä oltu keksitty, mutta 30 vuotta sen jälkeen kyllä. Palkkatappajat, looperit, tappavat tulevaisuudesta lähetettyjä ihmisiä, pyyhkien näin koko ihmiselämän ja historian. Loopereiden täytyy tappaa jokainen uhri, vaikka tämä olisi hän itse tulevaisuudesta... 

Arvostelu
Sain huokaista helpotuksesta. Looper osoittautui erinomaiseksi elokuvaksi! Oikea herkkupala! Suosittelen! Bruce Willis onnistui roolissaan (liekö hänen paras roolinsa sitten Pulp Fiction -elokuvan?), mutta täytyy sanoa, että se elokuvan pikkupoika oli aikamoinen virtuoosi (enkä tarkoita tätä sarkastisessa sävyssä, vaan ihan oikeesti!).
Kuva on lainattu täältä.
Elokuvan trailerin voi katsoa täältä (Youtube).

post signature

REC III (kauhu, v.2012, 77min.)

Katsoin eräänä viikonloppuna espanjalaisen kauhuelokuvan nimeltä Rec III . Aikaisemmat Rec-elokuvat olin nähnyt aikapäiviä sitten; silloin kun ne pyörivät elokuvateattereissa. En kylläkään niistä hirveästi muuta muista kuin, että ne olivat hyviä.

Tämä kolmas osa osoittautui ihan ok ajanviete-elokuvaksi, mutta olen varma, että ne aikaisemmat olivat huomattavasti paljon parempia. Lisäksi tämä kolmas osa vaikutti hyvin itsenäiseltä elokuvalta. Aikaisemmat Rec-elokuvat eivät palautuneet mieleen tätä katsoessa.

Rec III on kuvattu dokumenttimaiseen tyyliin, kuten edeltäjänsä (sen verran muisti pelaa, hah). Nuori pari on menossa naimisiin, kunnes yhtäkkiä kaunis rakkauden juhla muuttuu taisteluksi elämästä ja kuolemasta… Elokuva ei sovi heikkohermoisille! 

El día más feliz de mi vida...
Ohjaaja: Paco Plaza
Rooleissa: Leticia Dolera, Diego Martín
Kuva on lainattu täältä.

Elokuvan trailerin voi katsoa täällä (Youtube). Huom! Traileri on myös melko raaka, joten en suosittele herkille! Vaarana yöunien menettäminen!
post signature

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

OPIN TIELLÄ

Aloitin tässä kaikessa hiljaisuudessa sarjakuvakurssin, jonka opettajana toimii todella taitava ja lahjakas sarjakuvapiirtäjä. Hän on oikeasti niin älyttömän hyvä (ei ihme, että on alansa huippuja), että hänen piirrustuksensa näyttävät kuin valokuvilta konsanaan. Siis huh, niin realistisia. Itse en moiseen pystyis. Oikeastaan miun piirrustukset ovat tyyliltään ihan päinvastaisia, jotenkin lapsenomaisia ja vois melkein sanoa, että korvat punoittaa, koska kaikkien muiden rinnalla piirrustukseni ovat niin vaatimattomia. Tai noh, ei niin vaatimattomia kuin erään armaan kurssitoverin, joka tekee sarjakuvaa hahmoinaan kaikessa pyhässä yksinkertaisuudessaan geometriset kuviot kuten neliöt ja kolmiot.

Harmi juttu, että kurssi itsessään on niin kovin lyhyt ja nyt perjantaina edessä viimeinen kerta. Nyyh. Jotain varmasti oppii. Ja niin olen oppinutkin. Itsensä jatkuva kehittäminen ja haastaminen, uuden oppiminen ja unelmien toteuttaminen on miulle elintärkeää. Tai noh, kelle ei olisi? :)

Minä piirrän sarjakuvia harrastukseksi ja joskus julkaistavaksi. Voi kun miulla on hauskaa niitä tehdessä. Hihittelen nimittäin itsekseni piirtäessäni sarjakuvaa yksin huoneessani. Miun sarjakuva kertoo senioripariskunnasta, jolle sattuu ja tapahtuu. Nyt vain ei ole tapahtunut mitään uutta... Sarjakuvarintamalla, meinaan.

Nyt haenkin kurssilta itselleni inspiraatiota ja uusia tekniikoita sekä toivottavasti saisin roppakaupalla motivaatiota. Olen nyt jonkin aikaa pitänyt taukoa, hengähtänyt ja toivon, että pian taas voin tarttua kynään ja paperiin ja alkaa tuhertaa moninkertaista intoa puhkuen. Niinhän miulle monesti tuppaa käymään.  

post signature

tiistai 27. marraskuuta 2012

DRIVE (draama, toiminta, rikos, v.2011, 102min.)

Tässä toinen elokuva, jonka katsomisesta on vierähtänyt jo aikaa. Se jätti kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen! Aluksi en halunnut katsoa kyseistä elokuvaa. Puuhasin kaikkea muuta, mutta sitten aloin hivuttautua lähemmäs ja lähemmäs televisiota. Kunnes jäin koukkuun ja katsoa tapitin elokuvan loppuun asti.

Onneksi katsoin, vaikka yleensä tämmöiset miehiset autoiluelokuvat eivät hirveästi houkuttele. Drive osoittautui erilaiseksi ja erinomaiseksi!

Elokuva kertoo salaperäisestä ammattiautoilijasta, joka työskentelee korjaamolla ja tekee elokuvissa stunt-temppuja. Yön hämäryydessä hän toimii myös pakokuskina rikollisille. Hiljaisen kuskin elämä saa käänteen, kun hän tutustuu naapurin herttaiseen naiseen, Ireneen…

Elokuvassa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta siinä on myös syvyyttä ja tarina on kerrottu hyvin, jopa koskettavasti. 


Ohjaaja: Nicolas Winding Refn
Rooleissa: Ryan Gosling, Carey Mulligan, Bryan Cranston
Kuva on lainattu täältä.


post signature

SEITSEMÄN/SEVEN (rikos, trilleri, v.1995, 127min.)

Miulla on nyt vino pino rästissä katsottuja elokuvia, joista en ole ehtinyt tekemään postausta. Näin ollen teen nyt niistä monta minipostausta. Joidenkin elokuvien katsomisesta on pahimmillaan vierähtänyt useampi kuukausi, mutten usko sen vaikuttavan suuremmin arvostelukykyyni. Parhaimmat elokuvat jäävät kyllä mieleen positiivisena katselukokemuksena. Kuten esimerkiksi tämän postauksen elokuva Seitsemän. 

Seitsemän todellakin on hyvä elokuva. En itse hirveästi perusta rikoselokuvista, mutta tämä oli erittäin positiivinen yllätys.

Elokuva kertoo kahdesta hyvin erilaisesta poliisista, joista toinen, Somerset, on jäämässä eläkkeelle ja toinen eli Mills juuri kaupunkiin muuttanut nuori poliisin alku. Yhdessä he tutkivat liikkeellä olevaa sarjamurhaajaa, joka toteuttaa tapponsa seitsemän kuolemansynnin mukaisesti.

Ohjaaja: David Fincher
Rooleissa: Brad Pitt, Gwyneth Paltrow, Morgan Freeman
Kuva on lainattu täältä.
Elokuvan trailerin voi katsoa täältä.

post signature

maanantai 26. marraskuuta 2012

NAKED TRUTH

Blogeissa on nyt kiertänyt haaste, jossa bloggaaja haastetaan näyttäytymään ilman sotamaalausta ja photoshoppausta vastaiskuna blogeihinkin jo ujuttautuneisiin ulkonäköpaineisiin.

Haasteen laittoi alulle Tyyliä metsästämässä –blogin Veera, joka rohkeasti laittoi itsensä likoon ja pokkana lätkäisi itsestään meikittömän kuvan! Samalla Veera haastoi myös meidät muut bloggaajat tekemään saman perästä. Blogimaailmassa haaste on jo muodostunut ilmiöksi ja monet bloggaajat ovat siihen tarttuneet. Mahtavaa!

Perästä kuuluu
Päätin kantaa korteni kekoon –olkoonkin, että kunnon mattimyöhäisenä. Jahkailin asian kanssa pitkään. En nimittäin ole blogissani uskaltautunut esittäytymään omalla naamalla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja silloinkin kuvien ollessa pienen pieniä tai kasvomaalien peitossa. Itse asiassa juuri siksi minulla ei ole ollut lyhyen bloggaushistoriani aikana ulkonäköpaineita. En ole edes kokenut tarpeelliseksi näyttää omaa naamaa luottaen aina siihen, että asiat puhuu puolestaan. Bloggaan kirjoittamisen ilosta ja niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Minusta on surullista, että meille naisille on asetettu niin suuret ulkonäköpaineet. Ja tietenkin me sitten yritämme tavoitella sitä täydellisyyttä. Mikä on toisaalta ironista, koska kukaan ei ole täydellinen. Ja monesti omasta mielestään. Tämä voi johtaa siihen, että elämä alkaa pyöriä ulkonäön ympärillä. Surullista. Vielä surullisempaa on, jos ei uskalleta olla omina itsenämme. 

Ymmärrän kyllä, että jos se finni ilmestyy nenän päähän, niin ei se ole kivaa. Itsellänikin on joskus finnejä. Mutta hei, ei se elämä siihen pääty, enkä ainakaan suostu lukkiutumaan neljän seinän sisälle. Photoshoppailulla on helppo kikkailla se finni pois kuvasta, mutta ei naamasta. Itse en edes jaksaisi photoshoppailla, koska koen sen aikaavieväksi, enkä totta puhuen enää muista, miten se tapahtuu. Kuviini toki teen peruskuvanmuokkausta eli parannan valotusta ja kontrastia. Mutta fakta on se, ettei huonointakaan kuvaa sekään pelasta. Kuvieni ei tarvitse olla täydellisiä. En minäkään ole, enkä odota, että kukaan muukaan on.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia! Paljastan teille nyt kasvoni ensimmäistä kertaa ja meikittä. Repikää siitä! ;)

Ja sitten se mutta. Vaalitettavasti minulla ei ole uunituoretta kuvaa tarjottavaksi. Pahoittelut! Kone on edelleen huollossa, joten joudutte tyytymään reilun parin kuukauden takaiseen kuvaan, joka otettiin Teneriffan lomalla. Ainakin olen siinä ihan omana itsenäni.

Tuona päivänä olimme olleet koko aamupäivän Martiánezin merivesialtailla. Sen jälkeen palasimme hotellille ja pikapikaa suuntasimme Jardín Botanicoon, josta tuo kuvakin on otettu. Korkeintaan minulla on aurinko-ja huulirasvaa, joten naamakin kiiltää kuin Naantalin aurinko. Olen kalpea kuin haamu, mutta tuossa aurinko on saanut kasvot punaisiksi kuin palosireeni. Miulla on tummanvihreät silmät. Tällainen minä siis olen.
post signature

tiistai 20. marraskuuta 2012

KIRJASUOSITUS

Luin tässä yhden kirjan. Kun sain sen käsiini, ahmin sen minulle ennen näkemätöntä vauhtia. Pikaapikaa sivu, jos toinenkin kääntyi ja lopulta olin lukenut kirjan kannesta kanteen. Se on miulta aikamoinen uroteko! Ottaen huomioon, että olen varmaan maailman saamattomin ja laiskin lukija. Lukulistani on pitkä ja liian monta kirjaa on jäänyt kesken. Aina on ollut “muka” parempaa tekemistä. Netissä on tullut luettua sitten senkin eestä.

Mutta palataanpa siihen kirjaan, jonka olen nyt lukenut ja erinomaiseksi todennut. Ei se suotta Bestselleriksi ole joutunut! Siis huh, miten kiinnostava! Kirja on kirjoitettu tosi hyvin ja mukaansatempaavasti, joskin välillä oli pienen pientä toistoa –ei kuitenkaan häiritsevästi. Kerronta on sujuvaa ja kannattelee lukijan alusta loppuun.

Kirjan aihe on selvitymistarina maailmanlopun pyörteissä, jossa zombiet kulkevat valtoimenaan. Ei, en suostu paljastamaan tämän enempään aihepiiristä, mutta se täytyy sanoa, että kirjoittaja on varsinainen Espanjan Stephen King! Jos yhtään iskee aihepiiri, niin lukekaa se kirja!

Kirjasuosituspointsit siis kirjalle nimeltä Apocalipsis Z: El principio del fin. Kirjoittajana on Manel Loureiro.
Tässä vielä lopuksi herkullisia espanjankielisiä fraaseja kirjasta...
“Realmente es de agradecer el cambio, pero cuando un gato perso naranja decide ponerse cariñoso, puede resultar pesado. Muy pesado.”

“Tengo que pensar. Rápido.”

“Creo que alguien ha abierto la puerta del infierno y ya se empieza a notar el calor.”

“Espero que quienquiera que quede allí, me dé una cálida bienvenida.”

“Por fin hemos salido del armario.”

post signature

maanantai 19. marraskuuta 2012

HUONOA ONNEA

Viime aikoina minulla on ollut paljon huonoa onnea matkassa.
*Linja-auto meni rikki, ollessani matkalla minnelie.
*Tietokone sekosi ja taisi melkein ottaa lopputilin.Syystä siitä johtuen bloggailukin on nyt ihan minimissään. Kone on nyt paremmissa käsissä eli huollossa. Tämähän on jo toinen kerta, kun koneelle sattui kummia. Viimekertainen koneongelma johtui antiviruksesta ja siitä sitten tuli harmaita hiuksia ja kiva lasku, mutta toisaalta sain sitten hyvitystäkin.
* Sukkiksiin, jotka oli kaiken lisäksi ensimmäistä kertaa jalassa, tuli silmäpako. En ehtinyt käyttääkään niitä kuin huimat pari tuntia. Varmasti kaikkien aikojen ennätykseni sukkisten rikkoutumisessa... en olisikaan halunnut niitä pitää yhtään pidempään...
*Kolikko, joka on AINA repussani kuntosalin kaappia varten, oli kadonnut kuin pieru saharaan. Miten on mahdollista, kun aina ennen lähtöä tarkistan miljoona kertaa, että on varmasti kaikki matkassa? Noh, hyvä etten itseäni ole vielä onnistunut kadottamaan. ;)
*Pelasin piiitkästä aikaa pokeria. Turhauttavaa. Miulle tuli ihan uskomattomia käsiä.Tietenkin juuri silloin, kun en itse ollut mukana kyseisellä kierroksella.

Jospa tämä tästä. Hyvä onni, hohoi?
Ps. Ei kannata rikkoa peiliä. Ei ainakaan tarkoituksella. Ei, vaikka miten olisi hyvät aikeet. Ei, vaikka kuinka olisi pakottava tarve saada peilin sirpaleita näyteikkunan somistamiseen. Not a good idea.

post signature

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

SUKKIKSET SYKSYYN

Ja talveen, ja kevääseen, ja kesään… Rakastan hameita, mutta mitäpä olisi upeinkaan hame ilman sukkiksia? Niinpä... 

Jokin aika sitten ostin oranssit sukkikset, jotka löysin Calzedoniasta: paikka, jossa myydään toinen toistaan ihastuttavimpia sukkiksia. Mieleeni jäi kuitenkin edelleen kummittelemaan sinapinkeltainen väri, jota ei suureksi harmistukseksi löytynyt edes sieltä. Tai olihan siellä, mutta ei juuri sen sävyisenä, kuin olin mielessäni kuvitellut... 

Eräänä päivänä satuin menemään ostoskeskus Puerto Veneciaan, ja siellä poikkesin  H&M-liikkeeseen. Yllätyksekseni siellä olikin monipuolisempaa monipuolisempi sukkahousuvalikoima ja hyvä, ettei isompi, mitä itse vaatteissa… Katseeni vaelsi hitaasti eri väreissä. Yhtäkkiä näin jotain sinapinkeltaista… ei mitä tahansa sävyä, vaan juuri se, jota olin mielessäni pyöritellyt ja etsinyt ja pettynyt, kun mistään ei tuntunut löytyvän. Siinä ne kaikesta huolimatta roikkuivat, aivan nenäni edessä käsin kosketeltavissa! Voi sitä riemun päivää!
Ihania värejä ja kuvioita!
Mutta se olikin vasta alkusoittoa sukkahousuhuumalleni. Olen niin hullaantunut erilaisista sukkiksista ja tänään viimeksi piipahdin Calzedoniassa. Ei tarvinnut poistua tyhjin käsin… 
Tässä oikeat värit erottuu hieman paremmin...
Espanjassa valikoimaa riittää. Oikeastaan nyt haluankin vähän hamstrata noita ihanuuksia Suomen matkan varalle, jos vaikka jään sinne joksikin aikaa ja jos vaikka ei löydykään niin kivoja sukkiksia, mitä täällä. Tekosyyt on monet… mutta ainakin olen nyt montaa sukkista rikkaampi! 
...kun taas tässä, salama vääristää värejä... sinapinkeltainen näyttää sitruunankeltaiselta jne.
post signature

tiistai 13. marraskuuta 2012

LIIKKUMINEN ESPANJASSA

Espanja on mahtavan vaikuttava vastakohtaisuuksien maa, jossa riittää näkemistä. Sillähän ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että Espanja sattuu olemaan myös Euroopan neljänneksi suurin maa. Tästä upeasta maasta löytyy kaikille kaikkea. On vuoristoa, merta, hiekkarantaa, metsää, saaria ja tasankoa. Ja Ecce Homo! (Näe ja koe: Espanja, Espanjasi)

Kätevintä olisi tietysti liikkua autolla, joko oma tai vuokra. Jos autonvuokraus ei ole sopiva vaihtoehto, niin sitten voi harkita linja-autoa, junaa tai lentäen.

Linja-autossa on tunnelmaa...
Linja-autolla matkustaminen on todella edullista Espanjassa. Liput täytyy ostaa etukäteen. Ei toimi niin kuin Suomessa, että ostat lipun vasta bussissa ja istut sinne minne lystäät. Espanjassa siis nokka kohti linja-autoasemaa ja hieromaan kauppoja suoraan esim. Alsan toimipisteellä (jokaisella yrityksellä on omat pisteensä linja-autoasemilla) tai automaatista ja saat lipun paikkanumeroineen

Carnet jovenilla saa muuten alennusta Alsalla, joten jos sellainen sattuu löytymään, niin muistahan vilauttaa lipun oston yhteydessä. Lipun hankkiminen onnistuu myös netissä, mutta toisin kuin luulisi, niin se ei tule halvemmaksi. Päinvastoin! Älkää kysykö miksi, this is Spain.

Alsalla on ainakin kolme eri lippua. Ne ovat normal, supra economy ja supra+. Normaalilipussa ei ole mitään mystistä. Supra economy ja supra+ maksaa enemmän ja niissä on extra-juttuja.

Suosittelen siis Alsaa, koska sillä on kattava reitistö suurimpiin kaupunkeihin ja edulliset liput (ainakin Barcelona-Zaragoza-Madrid -reitillä) ja muutenkin on palvelu toiminut hyvin ilman pahempia viivästyksiä. Pahimmillaan taisin myöhästyä 15 min. Itse olen ollut tyytyväinen. www.alsa.es

Junalla pääsee...
Juna on kallis, mutta vastaavasti myös todella nopea kulkuneuvo (tarkoitan tällä siis ave-junia). Liput täytyy myös ostaa etukäteen, carnet joven ja isic –korteilla saa alennusta lipun hinnasta. Renfellä on myös erikoishintaisia lippuja "tarifa estrella", jolloin mahdollista saada matkoja hieman edullisemmin kuin mitä tavallisesti. Myös Renfe on miulle tuttu juttu, koska aikaisemmin tuli nopea ave tarpeeseen ja hyviä kokemuksia siitä (kiroan vain ne kalliit lipun hinnat). www.renfe.com
post signature

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

KORUPLÄJÄYS

Minulta löytyy muutama erikoisempi koru, jotka nyt esittelen. Osan koruista olette saattaneet bongata joistakin kuvistani. Veikkaanpa, ettei kovin monelta löydy näitä erikoisuuksia ja ihanuuksia… Olen niin ylpeä näistä, että kuljen rinta rottingilla ja nokka kohti taivaita sojottaen.

Jos odotatte näkevänne timanttien säihkyä ja kullan kimallusta, niin siinä tapauksessa joudun tuottamaan pettymyksen. Nämä korut eivät ole edes rahallisesti kovin arvokkaita, vaan niiden arvo piilee jossain ihan muualla. Korut on nimittäin käsityönä valmistettuja. 
Tämä kuonasta valmistettu koru on väriltään ja muodoltaan täydellinen. Kuonakivi on kuulemani mukaan hankala, mutta jos joku on niinkin itsepäisen aineen kesyttänyt, niin eihän se voi olla muuta kuin hatun noston arvoinen suoritus! 
Toinen koruni on raudasta taottu sydän. Rautasydän on väriltään tummanharmaa, mutta valoa vasten siitä heijastuu eri värejä, sinistä, oranssia ja purppuraa.
Kolmas koruni kertoo kukkilinnusta. Kukkilinnulla on minulle symbolinen merkitys, sillä se kuvastaa juuriani. Se on sielunlintu. Kukki sanana tarkoittaa kaikkein puhtainta ja rakkainta.

post signature

perjantai 9. marraskuuta 2012

INNOSTUS

Enää kuukausi aikaa, kun starttaan matkalle kohti Suomea. Jiihuu! Jännitän jo kovasti tulevaa Suomen matkaa. Tällä erää Helsinki ei jää vain pelkäksi parin tunnin läpikulkuetapiksi, vaan saan viettää siellä muutaman päivän. 

Toivon näkeväni enemmän pääkaupunkia ja tutustua mielenkiintoisiin, minulle uusiin paikkoihin. Etenkin kirpputoreille on päästävä, vaan kun tietäisi minne suunnistaa! Valtteri on kuulemma tosi suosittu paikka, mutta tietenkin juuri silloin sen pitää olla suljettuna, kun tämä tyttö tulee kaupunkiin.

Jos teillä on takataskussa hyviä Helsinki –vinkkejä, niin otan ne suurella kiitollisuudella vastaan!
Kaikki vinkit kirpputoreista ja shoppailupaikoista museoihin, nähtävyyksiin ja ruokapaikkoihin ovat tervetulleita! 

Toinen innostuksen aiheeni liittyy itseni kehittämiseen ja kasvamiseen. Osallistun eräälle kurssille, josta varmasti saan paljon irti. Siitä lisää tuonnempana. Nyt vain suljen silmäni, pistän sormet ristiin ja toivon oikein kovasti, että kyseinen kurssi toteutuu.

Tässä vielä asukuva viime viikolta.
                                                                      Paita: Blanco Toppi: C&A Housut: Stradivarius
post signature