PÄÄSIN AVUSTAJAKSI NETFLIX-SARJOIHIN

Kyllä elämä on ihmeellistä! En liioitellut ollenkaan, kun kerroin elämäni olevan kuin elokuvaa Teneriffalle muutettuani. Kirjaimellisesti. 

 

Minulle on sattunut niin paljon kaikkea ihmeellistä… Jopa siinä määrin, että välillä mietin olenko poistunut elävien kirjoista? Mitä jos se onkin sieluni, joka elää näitä ihmeellisiä asioita? Tai ehkä Teneriffa on vain niin maaginen paikka, että täällä kaikki on… mahdollista? 

Minun polkuni ei kuitenkaan ole ollut helppo, edes täällä Teneriffalla. Olen ollut haastavissa tilanteissa. Olen kokenut hetkiä, jolloin on tuntunut, etteivät voimani riitä, etten jaksa… Miksi olla täällä taistelemassa, jos voisin olla Suomessa? Jos vain palaisin maitojunalla kotiin? 

Ja silti… Silti minusta tuntuu, että ensi kertaa elämässäni olen paikassa, jonne kuulun. Paikassa, jossa minun tulisi olla. Juuri, kun olen kokenut suuren vastoinkäymisen… Juuri, kun olen halunnut heittää pyyhkeen kehään ja vain luovuttaa, minulle on sattunut jonkinmoinen ihme. 

Jos luit edellisen postaukseni, tiedät jo suurin piirtein, mitä vuoteni Teneriffalla on pitänyt sisällään. Vuosi, jota kutsun ihmeiden vuodeksi. Nyt kerron teille yhdestä noista ihmeistä.

Olen muutaman viikon ajan saanut kulkea kuvauksesta toiseen, joissa olen osallistunut Netflix-sarjoihin avustajana. Kyllä, luit oikein, monikossa. Tähän mennessä olen työskennellyt avustajana kahdessa sarjassa: The One ja Sky Rojo. 

Minä olen se tyyppi, joka auttaa sarjoista tekemään todentuntuisen. Olen se tyyppi, joka on kohtauksessa siellä taustalla. Se tyyppi, johon kukaan ei ikinä kiinnitä mitään huomiota, mutta jos meitä ei olisi, on kuin jotain puuttuisi. Mitään muuta ei ole tarvinnut tehdä, kuin olla oma itsensä. Ja kaiken lisäksi saan siitä palkkaa.

Miten pääsin avustajaksi?

Luonnollisestikaan en voi paljastaa, millaisia kohtauksia kuvattiin. Mutta voin kertoa, miten pääsin mukaan. 

Jos joku ei tiedä, Netflix on amerikkalainen yritys, joka jakaa ja tuottaa audiovisuaalista sisältöä. Netflix mullisti viihdemaailman, sillä se toi elokuvateatterikokemuksen kotisohvalle. Siitä on tullut uskomattoman suosittu. Netflix tuottaa myös omia dokumentteja, elokuvia ja sarjoja. On mielenkiintoista, että sen Euroopan pääkonttori sijaitsee Madridissa. 

Miten siis minä pääsin mukaan Netflix-sarjoihin? 

Kaikki alkoi siitä, kun viime talvena aloin käydä kielivaihdossa petraamassa englanninkieltäni. Sen myötä minut lisättiin Whatsapp-ryhmään. Vaikka en ole pitkään aikaan ehtinyt kielivaihtoihin mukaan, olen edelleen ryhmässä. Eräänä päivänä joku meidän yli 100 hengen poppoosta jakoi ilmoituksen: tunnettu tuottaja etsii avustajia. Teneriffa on todella suosittu kuvauspaikka monestakin syystä, joista yksi tärkeimmistä on varmasti se, että täällä on niin erilaisia maisemia ja jokaiselle jotakin. 

Päätin oitis ilmoittautua mukaan, sillä eihän sitä koskaan tiedä. Olen monet kerrat aikaisemminkin yrittänyt, jopa täällä Teneriffalla. Tuloksetta. Tällä kertaa päätin liittää hakemukseen valokuvia, jotka on ottanut ammattivalokuvaaja. 

Ammattivalokuvaaja ei tule heti ehkä ensimmäisenä mieleen, kun laittaa hakemuksen avustajaksi. Sattumalta minulla oli kuvat valmiina, sillä olin ottanut ne varta vasten omaa verkkosivustoani varten. 

Jos sinäkin haluat avustajaksi…

#1. Panosta hakemukseesi ja valokuviin
Olin aina ajatellut, että ammattivalokuvaajan palkkaaminen olisi jotenkin todella kallista. Eräs valokuvaajatuttavani kuitenkin suositteli lämpimästi, sillä ero on kuin yöllä ja päivällä. Totuus on, että jos haluat erottua ja antaa ammattimaisen vaikutelman, niin kannattaa palkata ammattilainen. 

Selvä. Minun piti siis vain löytää ammattivalokuvaaja. Vieläpä sellainen, johon minulla olisi varaa. Ensimmäiseen valokuvaajaehdokkaaseen törmäsin eräässä tapahtumassa. Harmi vain, että häntä ei tuntunut kiinnostavan uusien asiakkaiden saaminen, sillä lupaavan alun jälkeen hän ei vastannut viestiini. Luovutin.

Seuraava valokuvaajaehdokas oli toinen samassa tapahtumassa tapaamani henkilö. En vain ollut aivan varma siitä hänen ammattilaisuudestaan. Kovin innokkaalta ei hänkään vaikuttanut, kun ei laittanut edes hintatietoja. Luovutin. 

Lopulta päätin tutkia Airbnb-sivustoa. Siellä on nykyisin asuntojen ja huoneiden lisäksi myös elämyksiä. Sitä kautta löysin oman valokuvaajani ja vieläpä edullisesti. Minä halusin vain muutaman kuvan ja kuvauspaikaksi sovimme meidän kirjaston, joka on auki 24/7. Nykyisin valokuvaajille on tullut aivan uudenlainen markkinarako: kuvata matkailijoita, jotka haluavat loistaa somessa. 

#2. Hae, hae, hae - äläkä luovuta
Vain yksi kyllä-vastaus riittää. Sen saadakseni minun piti lähettää useita hakemuksia, mutta en luovuttanut. 

#3. Pidä itsestäsi ja ulkonäöstäsi huolta
Meillä jokaisella on oma, persoonallinen ulkonäkömme. Se kannattaa hioa esiin huolehtimalla itsestään ja omasta ulkonäöstään. Itse olen vuoden aikana käynyt säännöllisesti kuntosalilla ja yritän myös syödä terveellisesti.

Marraskuun alussa kutsu kävi. Toki minua ei vielä ollut valittu virallisesti. Jouduin laittamaan jopa lisää valokuvia. Vahvistuksen odottaminen oli piinaavaa. Kun lopulta tuottaja sanoi OK, ei riemulla ollut rajaa. 

Ensimmäinen keikkani avustajana oli The One-sarjassa. Olin todellakin tippua penkiltä, kun tajusin, että kyseessä on Netflix-sarja. Sanomattakin lienee selvää, että kokemus oli unohtumaton. 

Ajattelin sen jäävän siihen yhteen kertaan…

Toisin kuitenkin kävi. Seuraavalla viikolla menin etelään todella lyhyellä varoitusajalla. Tosin olin itse aktiivinen ja olin laittanut ensimmäisten kuvausten jälkeen perään kiitosviestin ja muistutin olevani heidän käytettävissään. 

Tällä kertaa kuvaukset eivät kestäneet kovin pitkään. Mutta taisin saada jalkani oven väliin. Sitä seuraavalla viikolla pääsin uudestaan - kaksi kertaa! Sarjakin vaihtui lennosta. Enää ei kuvattu The One-sarjaa, vaan tällä kertaa kyseessä oli Sky Rojo. 

Näiden kokemusten ansiosta olen saanut seurata sarjojen tekoa läheltä ja olla mukana aivan mielettömissä kohtauksissa. Olen saanut elää ikimuistoisia ja nauruntäyteisiä hetkiä. Olen tavannut upeita tyyppejä. 

Minähän olen tosiaan aikaisemmin ollut elokuva-avustajana ja nyt ensimmäistä kertaa sarjoissa. Sarjan kuvaukset eivät näytä eroavan suuresti elokuvan kuvauksista. Ihan yhtä hidasta ja odottamista. Kuvauksissa työskentelee paljon ihmisiä. On ammattilaista joka lähtöön. Kuvauksien hyvä puoli on, että siellä saa yleensä syödä vatsansa täyteen. Ja ruoka on todella hyvää. 

Yleensä näissä elokuva- ja sarjahommissa mietityttää myös tuo vessapuoli. Kuvaukset kun voivat olla vaikka missä ja voi olla, ettei lähellä ole vessaa mailla eikä halmeilla. Ensimmäistä kertaa jouduin siis menemään rekassa olevaan vessaan. Ja voi pojat millainen vessa se oli! Se oli viimeisen päälle laitettu kaikilla mukavuuksilla ja erittäin siisti. Ja kyllä, todellakin tunsin itseni leffatähdeksi pytyllä istuessa, kun musiikki vain soi ja soi. Enpä arvannut, että vessareissu voisi olla tällainen elämys. 

Yksi mielenkiintoisimmista kohtauksista, joihin osallistuin, oli toimintakohtaus. Ennen sitä huomautin ohjaajalle, ettei minua ole meikattu ja hiukset on aivan sekaisin (tuuli niin kovasti). Ohjaaja vain tsemppasi, että just hyvä noin ja paljon luonnollisempi. Juu, minä vain olen ilman meikkiä vähän sairaannäköinen (olin muuten vielä flunssan jälkimeiningeissä). Kamera kuvasi aivan lähietäisyydellä.

Entäs sitten julkkisten bongaus?
Moni avustaja varmasti toivoo näkevänsä vilauksen ihailun kohteestaan. Monet ihailevat, suorastaan palvovat näyttelijöitä. Itse en sellaista ymmärrä, sillä ihan tavallisia ihmisiä hekin ovat. 

Täytyy myös tunnustaa, että vaikka olen suuri elokuvien ja sarjojen ystävä ja jopa täällä blogissa tehnyt paljon arvosteluita, niin enpä tunnistanut niitä ekoja näyttelijöitä. Tällä viikolla onnistuin näkemään yhden kuuluisan espanjalaisen näyttelijän: Miguel Ángel Silvestre. Ilman paitaa. Hänet tunnistin seitsemän vuoden takaa, kun hän piipahti Zaragozassa. 

Onnistuin tietenkin nolaamaan itseni hänen seurassaan. Hän oli niin mukava, että tuli juttelemaan meille avustajille. Ja minä varsin hyvin tiedän, ettei kuvia saa ottaa, eikä näyttelijöitä häiritä... Kaiken lisäksi olen aina todella hiljainen, enkä yleensä sano mitään. Enkö vain nyt mennyt möläyttämään kuvasta. Hän joutui vähän niin kuin puolipakolla kuvaan ja minä halusin vajota maan alle. 

Noh, näköjään sain mokani anteeksi. Ensi viikolla kuvaukset jatkuvat jossain päin Teneriffaa ja saan olla mukana myös siinä. Ihan mieletöntä. 

Mitäs minä vielä kertoisin? Ai niin, eilinen pyyntö toimistolta räjäytti potin. Minun piti laittaa kuvat minun käsistäni. Tarvitsevat kuulemma sijaisnäyttelijän. Käsille! Hyvä, ettei tullut pissat housuun: doble de manos. Ajatelkaa, miten huikeaa olisi olla käsisijaisnäyttelijä. Laittaisin sen ehdottomasti omaan ansioluettelooni. 

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jätä kommentti. Se innostaisi minua kirjoittamaan lisää. Tai jos sinulla on joku kysymys, niin kysy.

SARJA, JOKA SAI SUUNI LOKSAHTAMAAN AUKI

Viime aikoina minulla ei ole ollut aikaa katsoa elokuvia saati seurata sarjoja. Olen ollut Teneriffalla kohta puoli vuotta. Huh, tässä vaiheessa täytyy nipistää itseään ja kysyä: olenko minä oikeasti ollut täällä jo näin pitkään? Muistan, kun vielä saarelle tullessa olin epävarma, pystynkö jäämään tänne joulun jälkeen ollenkaan vai tulenko maitojunalla Suomeen.

Ja jotenkin vielä ihmeellisesti täällä olen. Noh, katsotaan parin kuukauden päästä. Olen kuin laiva, joka seilaa merellä ja on parhaillaan myrskyn kourissa. Myrsky kieputtelee, taivaalla salamoi ja vettä sataa kuin saavista.

Teneriffalla olon aikana olenkin katsonut vain yhden ainoan sarjan. Ja millainen sarja se olikaan! Se oli sarja, joka heti ensimmäisen jakson aikana sai suuni loksahtamaan auki. Se sarja oli kuin suoraan minun elämästäni. Oli todella hätkähdyttävää törmätä tällaiseen sarjaan, jossa on niin paljon minua.

Perkule, käsikirjoittajat ovat varmasti lukeneet miun blogia ja vakoilleet yksityiselämääni. 

Kuva on lainattu netistä.

Kuva on lainattu netistä.

Aloitetaan sarjan päähenkilöstä. Beck on vaaleahiuksinen, vihreäsilmäinen ja kurvikas nainen –siis aivan kuten minä. Hänen hiuksensa ovat samanpituiset kuin minulla. Ulkonäkö sinällään ei vielä tarkoita mitään. Maailma on pullollaan näköisiäni naisia. Vaikka toisaalta… vain 2%:lla koko maapallon väestöstä on vihreät silmät! Beck on kirjoittaja. Aivan kuten minäkin. Beck on vaikeassa elämäntilanteessa, taistelemassa unelmiensa eteen ja haaveilee kirjailijan urasta. Aivan kuten minäkin. Jopa hänen pukeutumistyylinsä on, jos ei nyt samanlainen, niin melko paljon samoja elementtejä siinä on, kuten farkut ja ruutupaidat.

Ei siis ihme, että samastuin häneen sillä sekunnilla. Mutta yhtäläisyydet sarjan ja minun elämän välillä jatkuvat…

Kun kuulin sarjan toisen päähenkilön oikean nimen, siis sen pidemmän version, oli minun kelattava taaksepäin. Mitä minä juuri kuulin? Kyllä, Joseph. Myös minun elämässäni on samanniminen mies ja fyysisesti heissä on paljon samaa: pitkä, hoikka, tumma ja tietenkin komea. Häneen tutustuin täällä Teneriffalla. Meistä tuli todella hyvät ystävät ja vaikka hän nyt asuukin muualla, niin pidämme ahkerasti yhteyttä.

Kuva on lainattu netistä.

Yhtäläisyydet elämäni ja sarjan kanssa eivät olleet tässä. Sarjassahan Joe saa pakkomielteen tästä vaaleasta kirjoittajanaisesta. Hän seuraa Beckiä niin sosiaalisessa mediassa kuin myös hänen elämässään. Joe on kuin varjo. Hän sulautuu kadun hämäryyteen ja sieltä tarkkailee Beckiä. Väsymättä, saamatta hänestä tarpeekseen ja samalla fantasioiden... 

Myös minun elämässäni oli mies, joka yhtäkkiä vain tulla tupsahti. Yhden viikon aikana hän alkoi ilmestyä sinne, minne minäkin. Tutustuimme kielivaihdossa täällä Teneriffalla. Sen jälkeen hän tuli samaan patikointiporukkaan. Seuraavana päivänä törmäsin häneen kuntosalilla, sitten taas kielivaihdossa…

Tässä vaiheessa aloin jo vähän pelätä. Onko elämässäni joku ihme ahdistelija? Joudunko kurkkimaan olkapääni yli aina kulkiessani hämärässä yksin kotiin? Kunnes sitten tutustuin häneen paremmin ja totesin, että tässähän on ihan mahtava tyyppi. Lopulta hän kuitenkin katosi elämästäni ihan yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.

Kyseessä on tietenkin sarja nimeltä YOU. Ja siinäpä ne yhtäläisyydet olivatkin... Koskaan ikinä ennen ei mikään sarja ole kolahtanut tällä tavalla. On jotenkin samanaikaisesti hämmentävää ja pelottavaa löytää näin paljon yhtäläisyyksiä, mutta on tälle myös naurettu.

Josephin kanssa jutellessa yhdessä nauroimme, miten meidät on ilmiselvästi varastettu sarjaan. Tosin sillä erotuksella, että tämä tosielämän Joseph ei todellakaan ole mikään psykopaatti. Eikä hän halunnut edes katsoa muutamaa jaksoa pidemmälle, kun sarja meni hänen mielestään liian sairaaksi.

Jep. Olen tosielämän Beck. :O 

Kuva on lainattu netistä.

YOU on psykologinen trilleri, joka perustuu Caroline Kepnesin samannimiseen novelliin. Kirja ilmestyi jo vuonna 2014, kun taas sarja tuli Netflixiin viime syksynä. 

Sarja jakaa mielipiteet voimakkaasti. Joidenkin mielestä You on erinomainen ja toisten mielestä ylihehkutettu. Mielipiteitä on monia. Itse en sanoisi sen olevan mikään erinomaisen hyvä sarja, mutta jotain koukuttavaa siinä on. Toki siinä oli hitaammin eteneviä kohtia, suorastaan myös ahdistavia, koska siinä mentiin ajatusten tasolle. Juoni kuitenkin kantoi loppuun asti. 

En ole varma olisinko katsonut sarjaa ollenkaan, jos en olisi kokenut näin voimakasta samaistumista. Tällaista tunnetta minulla ei ole ollut ikinä yhdestäkään toisesta sarjasta. Todella pelottavaa. En halua paljastaa sarjasta tämän enempää, etten pilaa kenenkään katselukokemusta. Voin kuitenkin suositella ja todellakin toivoisin kuulevani sinun mielipiteen sarjasta?

Mitenkäs sinä, oletko katsonut kyseistä sarjaa?
Entä oletko löytänyt sellaista sarjaa, joka on kuin sinun elämästä?

 

TÄLLAINEN OLI THE WALKING DEAD –TAPAHTUMA MADRIDISSA

Viime viikon torstai 9. maaliskuuta oli päivämäärä, jonka taatusti jokainen The Walking Dead –sarjan fani oli merkinnyt kalenteriinsa.

 

Sarjan tähdet olivat Eurotour –kiertueella ympäri Eurooppaa ja Madrid viimeinen etappi.

Kuva on lainattu netistä.

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka hetken mielijohteesta päätin osallistua ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo buukannut itselleni majoituksen. Jos minun täytyisi valita uudelleen, niin sanoisin: “Oi kyllä!” 

Jos matka jotain oli, niin ainakin ikimuistoinen!

Ennen kuin kerron tarkemmin oman kokemukseni, niin selvitän vähän taustoja. The Walking Dead on yhdysvaltalainen televisiosarja ja se perustuu samannimiseen Robert Kirkmanin luomaan sarjakuvaan. Siinä ryhmä ihmisiä yrittää selviytyä maailmassa, jonka zombiet ovat valloittaneet. 

Olen seurannut sarjaa sen alkuajoista lähtien. Parhaillaan on menossa seitsemäs tuotantokausi. Parin heikomman kauden jälkeen sarja on toden teolla herännyt henkiin, kun kuvioihin on tullut mukaan sarjakuvista tuttu vihollinen Negan. 

Matka Madridiin

Zaragozasta lähdin keskiviikon ja torstain välisenä yönä bussilla. Saavuin ennen kello kuutta aamulla. Metro ei ollut edes vielä auennut. Siinä oli hyvän aikaa katsoa reitti hostellille ja kun metro lopulta aukesi, menin tukka putkella.

Tarkoitus oli jättää matkalaukku hostellille. Paikka löytyi nopeasti. Ikävä kyllä, jos olisin halunnut jättää matkalaukun säilytykseen, niin se olisi pitänyt jättää hostellin käytävälle. Siis käytävälle, josta muutkin asiakkaat kulkevat. 

Normaalimatkalla tämä ei olisi ollut ongelma. Tällä kertaa se ei vain voinut tulla kysymykseen, sillä olin myös työmatkalla. Epätoivo alkoi iskeä, kun tutkin puhelimellani mahdollisia maksullisia matkatavaran säilytyspaikkoja Madridissa. Yritin neuvotella vastaanottovirkailijan kanssa. Tarjouduin jopa maksamaan, mutta heidän toimistonsa oli niin pieni, ettei laukkua olisi voinut jättää.

Lopulta löysin yhden paikan läheltä, mutta se aukeaisi vasta kello 9! Paniikki alkoi iskeä.

Viimein vastaanottovirkailija myöntyi ja raivasi minun matkalaukun kokoisen tilan toimistosta. Kiittelin erittäin vuolaasti ja tarjouduin uudestaan maksamaan vaivannäöstä. Hän ei ottanut rahaa vastaan. 

Suuntasin The Walking Dead –tapahtumapaikalle. Onnekseni se oli erittäin lähellä hostellia, vain viiden minuutin kävelymatkan päässä. Kuljin pitkin pieniä katuja. Niitä Madrid on pullollaan! Cine Capitol löytyi nopeasti. Sen sijaan kirjaimellisesti järkytyin jonon pituudesta, jonka loppua oli hankala löytää. 

Kyllähän se löytyi -lopulta. Oli vain yksi mutta. Ennen minua oli yli 900 immeistä. Tässä vaiheessa todella aloin epäillä olevani hullu. Lähteä nyt Zaragozasta Madridiin asti ja vain huomatakseni, että olen saapunut “myöhässä”. Oli nimittäin epävarmaa, pääsenkö sisään ollenkaan.

Tässä vaiheessa tutustuin myös muihin jonossa oleviin. Yhtäkkiä kaikki alkoivat juosta ja minä myös. 

Löysin itseni Capitolin edestä. Paikalla vallitsi täysi kaaos. Kukaan ei ymmärtänyt, missä mennään. Lopulta saimme tietää, että olimme joutuneet erilleen alkuperäisestä jonosta ja olimmekin jonossa, jossa saisi pyytää nimmareita. 

Piti tehdä päätös. Palata joko alkuperäiseen jonoon tai jäädä niille sijoille. Arvatkaa kumpaan päädyin? Olisi ollut liian riskialtista palata, sillä en olisi välttämättä onnistunut pääsemään sisälle tapahtumaan… Sen sijaan toinen rivi aidan vieressä ei ollut ollenkaan pöllömpi paikka.

Odotin kaiken kaikkiaan 13-14 tuntia. Miten selvisin?

Vinkit jonotukseen

• Pue mukavat vaatteet, mutta sään mukaan. Kerrospukeutuminen on fiksua, myös Espanjassa. Lämpötilan kohotessa voi ottaa vaatekerroksia pois.

• Varaa syömistä ja vettä.

• Juo, mutta mahdollisimman vähän –et halua joutua lähtemään vessaan juuri kriittisimmällä hetkellä!

• Tutustu ympärillä oleviin ihmisiin, juttele ja tehkää yhteistyötä.

• Säästä kännykän virtaa, jotta akkua olisi jäljellä vielä h-hetkelläkin.

The Walking Dead -Eurotour

Odottaminen palkittiin. Tapahtuma starttasi. Lavalle syöksyi zombie, jota eräs mies piti riimussa. Yleisö oli hurmoksessa. Ihmiset alkoivat valua sisään. Yleisömeri valtasi Gran Vía –kadun Madridissa. 

Lopulta myös illan tähdet tulivat paikalle. Espanjalaisittain myöhässä! Rick (Andrew Lincoln) meni suoraan sisään ja sarjan tuottaja Greg Nicotero myös. Negan (Jeffrey Dean Morgan) ja Daryl (Norman Reedus) tulivat lähelle yleisöä ja kirjoittivat ties miten monet nimmarit. Norman intoutui jopa ottamaan videokuvaa ja selfieitä! 

Minä en saanut nimmaria, mutta pääsin mukaan yhteiskuvaan. Muiden kirkuessa kovaa, minä olin varmaan ainoa, joka yritti tervehtiä kohteliaasti sanomalla “Hello!”. Ja arvatkaa mitä? Norman sanoi “Hi!”. 

Sitten he hävisivät Capitolin sisuksiin. Valot sammuivat. Poliisi tuli paikalle ja ajoi yleisön pois, sillä “ei täällä enää tapahdu mitään”.

 

Olen todella kiitollinen, että tällainen tapahtuma järjestettiin. Ikävä kyllä monella muulla ei jäänyt tapahtumasta yhtä hyviä fiiliksiä. Monet, jotka olivat odottaneet saman verran kuin minä tai jopa enemmän, eivät päässeet sisään. Ensimmäiset olivat tulleet paikalle paria päivää aikaisemmin. Tapahtumasta puuttui kontrolli, mikä osaltaan siivitti huhuja, mutta ennen kaikkea sai suuren osan yleisöstä raivon valtaan. Yksi hurjimmista huhuista oli, että joku päästi ihmisiä VIP-jonoon maksua vastaan. Joka tapauksessa tapahtuman organisointi ei mennyt nappiin. Ei Fox, ei näin. Toivottavasti tästä kuitenkin opittaisiin ja seuraavalla kerralla kuri ja järjestys säilyisi. 

Minulla oli tuuria. Ja paljon. Reissu ei mennyt hukkaan ja sain kaupan päälle iloisen mielen, joka on kantanut näihin päiviin asti. Sekä tutustuin aivan mahtaviin tyyppeihin.

LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

Tässä tulee nyt samassa parin viikon leffat ja sarjat. Olen harventanut julkaisutahtia, sillä olen yksinkertaisesti niin kiireinen, ettei aikaa riitä niin paljon kuin haluaisin.

Sarjoista tuli katsottua peräti yksi jakso Sota ja rauha –sarjaa. Jäljellä onkin enää vain yksi jakso ja se olisi sitten siinä. Sota ja rauha on ollut minusta ihan kelvollinen ja tirautinpa eilen muutaman kyyneleenkin. 

Kuva on lainattu netistä.

Aloitimme sellaisen sarjan kuin Sons of Anarchy, koska olimme kuulleet siitä hyvää. Sons of Anarchy on yhdysvaltalainen draamasarja, joka kertoo kuvitteellisesta, rikollisesta moottoripyöräkerhosta ja sen värikkäistä persoonista.

Sons of Anarchy onkin ihan ok ja mielenkiintoiset hahmot, tosin siinä on kohtia, jotka eivät ole kovin uskottavia. Jatkan seuraamista ja katsotaan, mihin suuntaan tarina menee. Yleisesti ottaen vaikuttaa varsin lupaavalta.

Kuva on lainattu netistä.

Leffoista katsoin vain The Cold Light of Day (v.2012, toiminta, trilleri), joka oli melko kökkö. Se alkoi melko lupaavasti ja sijoittui Espanjaan, joten siinä mielin sitä oli mielenkiintoista katsoa. Lupaavan alun jälkeen alkoi sellainen toimintapläjäys, joka kesti elokuvan loppuun saakka. Pöyristyin huomatessani, millaisen osan Bruce Willis oli saanut. Olisi luullut hänen olevan tärkeämmässä roolissa. 

Oli myös häiritsevää, että ensin oltiin rannalla ja sitten yhtäkkiä Madridissa. Elokuvassa oli paljon piilomainontaa. Tuli nimittäin selväksi, mikä on yksi Madridin tunnetuimmista diskoista! Juoni ei ollut kummoinen, eivätkä näyttelijät onnistuneet sitä pelastamaan. Mukana oli tunnettujakin nimiä.

Elokuvan hyvä puoli oli oikeastaan se, miten siinä kuvattiin Madridia ja näin itselleni tuttuja paikkoja. 

Kuva on lainattu netistä.

*½

Mitä leffoja ja sarjoja sinä olet katsonut? 

LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

On aika taas päivittää viikkokatsausta. En oikeastaan viikon aikana ehdi katsomaan mitään, mutta viikonloppuna kyllä.

Aloitetaan sarjoista. Jatkoin yhden ainoan sarjan näkemistä ja kyseessähän on BBC:n Sota ja rauha. Välillä juonikuviot tuntuvat liian ahdistavilta, mutta vielä roikutaan mukana. Sarjan loppu häämöttää. 

Elokuvia on tullut nähtyä useampi.

Kuva on lainattu netistä.

Kuutio

Kauhu -ja tieteiselokuva vuodelta 1997, jossa pieni ryhmä ihmisiä herää kuution sisältä. Kuution jokaisessa seinässä on ovi, joka johtaa toiseen huoneeseen. Osa huoneista on turvallisia ja osa kätkee hengenvaarallisen ansan. Jokaisen on työskenneltävä tiiminä selvitäkseen pois kuutiosta. Kaikki ei kuitenkaan suju kuin tanssi…

Kuutio on elokuvana koukuttavan jännittävä ja kauhua nostattavia elementtejä. Erinomainen leffa. ****

Kuva on lainattu netistä.

Exam (v.2009, trilleri)

Kahdeksan työnhakijaa ovat ehdolla unelmien työpaikkaansa. Jäljellä on enää viimeinen koe. Heidät eristetään huoneeseen, jossa annetaan lyhyet ohjeet. Vain yksi voi voittaa. Kaikki saavat eteensä kynän ja paperia. Ongelmana vain on, ettei missään näy itse kysymystä…

Elokuva on erittäin hyvä ja kekseliäs. Loppu tosin ei yltänyt koko elokuvan tasolle. ****

Kuva on lainattu netistä.

Sanctum (v.2011, seikkailu, draama, katastrofi)

Löyhästi tositapahtumiin perustuva elokuva, jossa joukko sukeltajia jää loukkuun luolastoon trooppisen myrskyn seurauksena. 

Elokuva on täynnä kliseitä ja perushuttua, mutta toisaalta sen taakseen kätkemä tositarina on kutkuttava. Olisin halunnut lukea enemmän tositapahtumista ja arvioida, miten paljon elokuvassa on fiktiota. Joka tapauksessa selviytymistaistelu, jossa mitataan eloonjäämistahtoa ja jossa ihmisyys näyttää rumimmat puolensa, kiinnostaa aina. ***

Kuva on lainattu netistä.

Pikku naisia (v.1994, draama)

Elokuva perustuu Louisa May Alcottin romaaniin.

Elokuvassa kuvataan neljän sisaruksen elämää 1860-luvun Yhdysvalloissa.

Pikku naisia on ehkä jonkinlainen klassikko. Odotin paljon, mutta lopulta se ei ollutkaan niin ihmeellinen kuin olin odottanut. Elokuva on hyvä kuvaus sisarusten elämästä, se nostatti tunteita pintaa, mutta toisaalta se ei kertonut juuri muuta. Vain elämää, ei sen enempää. ***

Mitä elokuvia / sarjoja sinä olet nähnyt? Onko joku näistä elokuvista tuttu?