MITÄ MINULLE KUULUU?

Hei taas pitkästä aikaa. Aika on tosiaan kulunut siivillä, mutta ajattelin, että nyt jouluna on pakko ehtiä blogata vaikka edes pienen pieni tervehdys. Hengissä ollaan, mutta minulla on ollut niin mahdottoman kova kiire, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt postaamaan. Ja näyttää siltä, että jatkossakin minulla on niin kova kiire, että hiljaiselo blogin puolella jatkunee. Voi myös olla, että lopetan bloggaamisen kokonaan.

Ei minulla ole edes ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa. Ainoastaan se, että tässä välissä olen ollut Teneriffalla jo pari kertaa. Molempina kertoina menin sinne erään yrittäjyystapahtuman tiimoilta ja oli kyllä todella huippua.

Ensimmäinen matka sinne ei tosin mennyt niin kuin Strömsössä. Oli lauantai ja bussi lähtisi klo 23.20. Lähdimme autotalliin viime minuutilla vain huomataksemme, ettei auto starttaa! Minulle tuli kova kiire ja jouduin ottamaan taksin. Ehdin onneksi bussiin, jolla menin lentokentälle ja sieltä edelleen Teneriffalle. 

Kun saavuimme majoituspaikkaan, siellä oli vielä remontointi loppusuoralla. Vessa ei toiminut… Erityisen noloa se oli siksi, että minulla oli menkat! Onneksi omistaja oli osaava ja sai vessan kuntoon hetkessä. 

Remontoinnin jälkivilskeen jälkeen lopulta kuitenkin kotiuduimme paikkaan ja innostuinpa jopa siivoamaan. Voitte vaan arvata talon omistajan ilmeen, kun ryhdyin siivoushommiin. Olen nimittäin oppinut siihen, että itse kun tekee, niin tulee tehdyksi. Enkä edes ollut yksin, vaan siivosin toisen asukkaan kanssa. Puhtaassa kodissa on kivempaa ja kaikki olivat paljon tyytyväisempiä. 

Se ei tosiaan ollut mikään tyypillinen majoituspaikka, vaan koti. Olimme siellä yhdessä muiden tapahtumaan osallistuvien kanssa. Tuona aikana meille sattui kaikki mahdolliset ja mahdottomat kommellukset. Eräältä asukkaalta halkesi hammas, eikä hän siksi halunnut juuri hymyillä. Yksi asukas unohti palauttaa avaimet, kun tuli kotiinlähdön aika. Toinen taas ei päässyt huoneeseensa. Minulta meni kännykkä rikki juuri sopivasti vain 12 tuntia ennen kotiinpaluuta ja tietenkin siinä oli minun boarding pass. Meidän piti laittaa talon omistajalle viestiä yöllä ”Meillä on HÄTÄTILANNE”. 

Onneksi hän tuli melkein samointein ja tietenkin todella ihmeissään. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kaikkea sitä pitikin sattua. Seuraava matka Teneriffalle onneksi sujui kivuttomammin. Menin taas klo 23.20 bussilla lentokentälle. Tutustuin erääseen iäkkääseen mieheen ja juttelimme monta tuntia lentokentällä. En ole koskaan nähnyt Madrid-Barjasin lentokenttää niin tyhjänä kuin tuona yönä. 

Täytyy sanoa, että Teneriffalla todella tunsin olevani kuin kotonani. Ihmiset olivat uskomattoman ystävällisiä ja mikä parasta, olemme pitäneet yhteyttä tapahtumien jälkeenkin. Osa on jopa houkutellut muuttamaan Teneriffalle! 

Nuo matkat olivat jotenkin niin ikimuistoisia, todellisia käännekohtia. Ne saivat minut pohtimaan omaa elämää. Mitä minä haluan? 

Mikään matka ei ole opettanut minua niin paljon kuin nuo kaksi matkaa. Silloin todella hitsauduimme muiden kanssa yhteen. Silloin todella kuulin erilaisia elämäntarinoita. Silloin juttelimme yötämyöten. Silloin nauroimme mahat kippurassa. Silloin todella opin tuntemaan tuntemattomat, joista lopulta tuli ystäviäni.  Ja jotkut ihmiset tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Teneriffa teki minuun vaikutuksen. Vaikka se ei edes ollut ensimmäinen kerta kyseisellä saarella. Olen nimittäin asunut Teneriffalla! Tosin siitä on jo 10 vuotta aikaa…

Olen pohtinut omaa elämääni, työasioita ja montaa muuta juttua. En ole saanut nettikauppaa toimimaan ja näyttää, ettei se iske espanjalaisille. Minulla on jo kolmekymppiä mittarissa, joten jonkinlaista tasapainoa sitä kaipaa jo omaan elämään. Pitäisi olla jo aikuinen. En haluaisi epäonnistua, mutta aina ei voi onnistua. Päätin, että nettikauppa saa jäädä syrjään. Aloitan testaamaan toista liikeideaa.

Kaiken kaikkiaan olen suurten kysymysten äärellä. Nyt on aika tehdä muutos elämälle. Nyt on aika toimia. En halua enää jäädä välimaastoon. Haluan elää. Tässä ja nyt. Liian pitkään on mennyt puoliliekillä. Liian pitkä aika on kulunut näin, etten ole ollut tyytyväinen. Lisäksi olen taistellut tuulimyllyjä vastaan ja tulee hetki, jolloin en enää jaksa taistella. 

Ensi vuonna laitan asiat kuntoon. Potkin itseni ylös vielä kerran. Aion lentää. Vuosi 2018 tulee olemaan minulle muutosten vuosi.

Tämä postaus oli erittäin sekavaa ajatuksenvirtaa. Kirjoitin ehkä kuitenkin kaikista eniten itselleni avatakseni omia ajatuksia. Minun elo ei tosiaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Jos nyt ei ole muutoksen aika, niin milloin? Sanotaan, että aika muuttaa asiat, mutta todellinen muutos alkaa minusta itsestäni. Kuitenkin on asioita, joita en voi muuttaa. Niin paljon on tapahtunut. Olen tienhaarassa ja seuraavaksi minun pitäisi päättää mihin suuntaan?

Näihin ajatuksiin...

Oikein hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta!

PERFORMANSSIA KATSOMASSA

Näin lokakuussa Pilarin juhlat kokosivat Zaragozaan kattavan paletin erilaista ja monenlaista ohjelmaa, mutta se perinteisin ohjelmanumero on ja pysyy eli ofrenda de flores. Itse olen tehnyt jo monena vuonna niin, että käsiohjelmasta katson, mitä tuleman pitää ja osallistun vain itseäni kiinnostaviin juttuihin. Tänä vuonna osallistuin Pilarin juhlien tiimoilta kahteen juttuun. Kävin katsomassa performanssia ja piipahdin messuilla.

Performanssi oli alun pitäen kiinnostava jo siksikin, että siinä vaikuttaisi tuntemani taiteilija, josta kerroin tässä postauksessa. 

Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä. 

Menin paikalle jo melko hyvissä ajoin hyvän ystäväni kanssa ja nautimme kupposen kahvia aamuauringon syleilyssä. 

Kun performanssi alkoi, oli yleisöä paikalla kiitettävästi. Toki joukkoon olisi mahtunut enemmänkin porukkaa. 

Puhukoon kuvat puolestaan. 

Performanssi keskeytyi hauskalla tavalla, kun kaupungin roska-auto tuli paikalle, eikä päässyt mustakeltaisen nauhan vuoksi eteenpäin. Hetken aikaa kuljettaja katsoi suu pyöreänä ja laskeutui sitten rekasta sanoakseen muutaman sanan taiteilijoille. Taiteilijat kävivät kiltisti laskemassa nauhan alas ja roska-auto jatkoi matkaansa. Yleisö nauroi katketakseen.

Tällaiset pienet sattumukset, jotka eivät kuulu esitykseen, tekivät siitä jopa paremman. 

Allekirjoittanutkin joutui mukaan, kun taiteilija heitti tämän lehmäkellon kouraan.

Ystäväni ottama kuva.

Performanssi oli jälleen kerran erittäin mielenkiintoinen taidepläjäys. Siinä yhdistyy taide ja teatteri. Lyhyt ja ytimekäs esitys, josta ei voi etukäteen tietää, mitä tuleman pitää.

Ystäväni ottama kuva.

Oletko sinä nähnyt performansseja? 

Ps.Aikaisempien vuosien juttuja voit lukea mm. täällä klik ja täältä klik.

PÄIVÄN PIRISTYS: IDIOOTTEILLE

Tiedättekö sen kirjasarjan “para Dummies”? Vapaasti käännettynä se tarkoittaa ”idiooteille”. Onko se edes rantautunut Suomeen? Joka tapauksessa tarkoitan juuri sitä. Kirjoja, jotka ovat kirkkaankelta-mustakantisia ja teema vaihtelee kitaransoitosta Espanjan historiaan tyyliin ”digitaalisten pelien suunnittelua idiooteille”. Niitä on joka kirjakaupassa ja nurkassa Espanjassa. Jos olet käynyt edes kerran Espanjassa, olet varmasti jossain kohtaa siihen törmännyt, vaikket ole sitä ehkä välttämättä noteerannut. Juuri niitä kirjoja tarkoitan. 

Wikipedian mukaan kustantaja kuitenkin painottaa, että hulvattomasti nimetyllä kirjasarjalla ei suinkaan tarkoiteta idiootteja, vaan kokemattomia ja aloittelijoita jonkin uuden asian äärellä ja se on yksinkertaisesti tehty opastamaan selkokielellä ja ymmärrettävästi. 

Tänään Zaragozan keskustan tuntumassa ollessani törmäsin tulevaisuuden oppilaitokseen eli Dummy-akatemiaan, jonka pitäisi kohta avautua. Tämähän ei sikäli ole minulle uusi juttu, sillä olen ennenkin nähnyt tuon punaisen akatemian ja kyltin, jossa luvataan avaamista jo ehkä toista vuotta? 

Nyt vain rupesi naurattamaan, kun mietin tuota kirjasarjaa ja tulevaa akatemiaa. Jos sitä on edes tullakseen. Siis miettikää, miten hulvatonta olisi opiskella ”Dummy” –akatemiassa! Laittaa se ansioluetteloon! Heillä on varmasti pitkä lista opiskelijoita, jotka oikein kuola valuen odottavat ovien avautumista. 

Onhan opiskelu kovan työn, tuskan, hien ja valvomattomien yön pikkutuntien takana. Eri toten valmistuminen. Se on kuin saisi sulan hattuun. Ja mikäs sen parempi, jos sen saisi Dummy -akatemiasta. Dadaa!

Huh, tulipahan taas aikamoinen aivopieru jaettua. Mutta... kuten muutkin Päivän piristys –juttusarjani postaukset… tämäkään ei sovi tosikoille. Peace and love. 

Ja hei! Tunnustettakoon, että tokihan kirjoittajalta eli minulta löytyy yksi kappale ”para Dummies” –DVD:tä. Sen tarina on sellainen, että olin paikallisessa käytettyjä pelejä, DVD:eitä ja muuta elektroniikkaa myyvässä liikkeessä. Siellä törmäsin DVD:hen: ”Poker para Dummies”. Pakkohan se oli ostaa, kun hintakin oli päätä huimaavat 1,50e.

Oikein hulvatonta viikon alkua!

PAINAJAINEN KOTIMATKALLA

Vihjasin edellisessä postauksessani, ettei kotimatka mennyt kuin Strömssössä. Olipahan tosiaankin aikamoinen kotimatka. Huhhuh.

Olimme viettäneet viikon loman Gran Canarialla, kun oli tarkoitus lähteä kotimatkalle. Lento lähtisi aikataulun mukaan klo 18.30. Meillä oli siis aamupäivä aikaa tehdä jotain kivaa, joten menimme erääseen ostoskeskukseen. 

Lentokentälle tulimme hyvissä ajoin ja samalla palautimme vuokra-auton. Olimme tulleet ajan kanssa, joten oli hyvin aikaa palloilla.

Teimme check-inin tiskillä. Virkailija kysyi ystävällisesti haluaisimmeko laittaa laukut ruumaan, johon emme suostuneet (onneksi).

Turvatarkastusten jälkeen odottelimme kaikessa rauhassa. Lähtöportista ei ollut ilmestynyt vielä tietoa, joten emme voineet muuta kuin odottaa. Suunnittelimme, että Madridissa syömme sitten kunnolla ja nyt pärjätään vain omilla eväillä. 

Mies seikkaili netissä ja minä luin sähkökirjaa. Lähtöportin ilmoittamista siirrettiin, kunnes yhtäkkiä näytöllä luki: ”DELAYED”.

Hetken aikaa meni ihmetellessä, että mitäs nyt. Lento siis myöhästyisi ja lähtisikin klo 20.30 –eli kaksi tuntia myöhemmin! Aloimme laskeskella, mihin aikaan saavumme Madridiin ja aloimme ounastella, että menee todella hilkulle. 

Päätimme siis syödä tässä välissä tukevasti, sillä heti Madridiin päästyämme siihen ei olisi aikaa, vaan pitäisi yrittää ehtiä bussiin.

Menimme pikaruokaketjuun, jossa oli tietenkin aivan jäätävät jonot. Jonossa tuhraantui aikaa paljon enemmän, mitä olimme ajatelleet. Kun lopulta saimme ruoka-annoksemme, piti syödä melko kiireellä, sillä koneeseen nousu oli alkamassa. 

Ihmettelimme myös, kun käytössä oli kaksi porttia yhdelle lennolle… Älkää kysykö, miten tämä on noin niin kuin käytännössä mahdollista, mutta näin siellä kuuluteltiin.

Koneeseen nousu oli yhtä sekasortoa ja siinäkin tuhlaantui kallisarvoista aikaa ainakin vartin verran ellei enemmän. Odottavan aika on pitkä ja hätähousulle ikuisuus. Alkoi näyttää yhä selvemmin siltä, että emme tule ehtimään Madridiin ajoissa klo 23.45 lähtevään bussiimme. 

Lentomatka meni muuten hyvin muutamaa turbulenssia lukuun ottamatta. Kun lopulta saavuimme Madridiin, oli kello jo yli puolen yön. Kaiken kaikkiaan olimme myöhästyneet mojovat 2,5 tuntia ja sanomattakin oli selvää, että emme enää ehtineet bussiimme. 

Kentällä matkustajia vastassa oli kyseisen lentoyhtiön virkailija, joka järjesteli matkustajien asioita. Meidän tapauksessa hän ei voinut auttaa, sillä emme olleet ostaneet ”Bus & Fly” –lippua. Eipä lentolippuja ostellessa tullut pieneen mieleenkään tällainen nevö hööd -vaihtoehto.

Tilanne oli siis se, että olimme menettäneet oman bussimme. Luonnollisesti tuohon aikaan bussiyhtiön lipunmyynti –ja infopiste oli jo kiinni. Automaatista näimme, että seuraava bussi oli loppuunmyyty ja sitä seuraava lähtisi vasta aamulla klo 10 maissa ja sekin Supra eli tavallista bussia paljon kalliimpi vaihtoehto.

Blablacar.es yritimme etsiä ketä vain, joka lähtisi Madridista Zaragozaan. Se ei tietenkään tuottanut tulosta, sillä siihen aikaan kaikki ovat nukkumassa. 

Mietimme hotellimajoitusta, mutta lentokentän "lähellä" oleva hotellit olisivat maksaneet hunajaa. Junakin lähtisi vasta aamulla ja olisi myöskin kallis vaihtoehto.

Kuvitelkaahan itsenne samaan tilanteeseen. Yöllä lentokentällä. Haluat vain päästä kotiin, mutta vaihtoehdot ovat vähissä… Siinä tilanteessa ei paljoa naurata.

Minä olen sikäli kyllä tottunut matkustamiseen ja etenkin lukemattomiin tunteihin kentällä, mutta tällä kertaa en ollut valmistautunut ajatukseen HENKISESTI. Ja sitä, kun on tottunut, että bussit kulkevat tiuhaan, niin tuli vähän puskan takaa, miten vähän aamuyöllä on Madridista busseja Zaragozaan… Siis ei yhtään! 

Meillä oli enää yksi oljenkorsi. Jäimme odottamaan sitä seuraavaa bussia, joka oli loppuunmyyty ja kysyä kuljettajalta apua tilanteeseen. Liputhan meillä oli, mutta siihen bussiin, joka oli jo lähtenyt. 

Oli suuri helpotus, kun pääsimme tähän bussiin. Ei voi kuin kiittää! Olimme niin helpottuneita. Jos emme olisi päässeet tähän bussiin, niin voi vain arvailla, millä ilveellä olisimme päässeet takaisin kotiin. 

Loppu hyvin kaikki hyvin! Mutta ei enää koskaan Iberian lennoille! Ja mikä olikaan myöhästymisen syy? Epäilen vahvasti, että halusivat yksinkertaisesti vain yhdistää kaksi lentoa -matkustajien kustannuksella! Lentäjä kyllä selitti ettei aikaisempi lento ollut ehtinyt Teneriffalta. Enpä usko.  

Onko sinulle sattunut jotain ikävää tai odottamatonta reissun päällä?

GRAN CANARIA –TÄLLAINEN OLI MATKAMME

Ota mukava asento, ehkä kahvikupponen, niin pysyt hereillä ja aloita nojatuolimatka kanssamme Gran Canarialle! Tästä tulee pitkä tarina.

Gran Canaria on yksi Espanjan Kanarian saarista, jotka muistuttavat Euroopassa eniten Karibiaa ja sen trooppista ilmastoa. Kanariansaaria on kutsuttu Autuaiden tai Onnellisten saariksi. Eikä suotta. Saaria on seitsemän, joista jokainen erilainen. Ilmasto on täydellinen. Näin oli jopa antiikin mytologiassa, jossa ne miellettiin maanpäälliseksi paratiisiksi, läntisen maailman viimeiseksi satamaksi ja jumalten puutarhaksi.

Minulle ovat tulleet tutuiksi niin Lanzarote kuin Teneriffa. Nyt oli Gran Canarian vuoro. Ei kahta ilman kolmatta ja hauska sattuma, että se on myös Kanariansaarista kolmanneksi suurin saari. Teneriffan ollessa suurin ja Fuerteventura toiseksi suurin. Mielenkiintoista on se, että Gran Canarialla on kuitenkin eniten rantaviivaa (550 km). 

Siinä oli hyvä lähtökohta täydelliselle lomalle. Ensin bussilla Zaragozasta Madridiin ja sieltä edelleen Gran Canarialle. Lentäen, kuinkas muutenkaan, sillä Kanariansaarethan sijaitsevat Atlantin valtamerellä.

Majoitumme pienessä veneessä satamassa, Las Palmas de Gran Canaria –pääkaupungissa. Lentokentältä nappasimme vuokra-auton. Emme ikipäivänä olisi voineet kuvitella, että tuon kokoisessa saaressa olisi niin paljon liikennettä. Eri toten pääkaupunki oli aivan tukossa ja pian meille valkeni myös karu totuus: kaupungissa tulisi olemaan erittäin hankala löytää vapaata, ilmaista parkkipaikkaa. Las Palmas de Gran Canarialla on jumankekka iso ongelma!

Onneksemme satamassa oli parkkipaikka autolle pientä lisämaksua vastaan, joten ainakin pariksi päiväksi ongelma oli ratkaistu.

Yötä veneessä
Olin kovasti jännittänyt etukäteen venemajoitusta. Millaista se olisi? Vastaisiko se odotuksia? Miten käytännön asiat? 

Vene oli pieni. Siis todella pieni. En ollut pitkään aikaan noussut veneeseen. Ei sillä, että siitä minulla kauheasti kokemusta olisi. Siihen piti kavuta, mikä ensimmäisellä kerralla jännitti, mutta myöhemmin sujui kuin tottuneimmalla tekijällä.

Omistaja oli eräs islantilainen supermukava mies. Hän tietenkin esitteli aluksensa ja mitä se piti sisällään, sekä siinä sivussa perheensä ja ystävänsä. Se oli kuin asuntovaunu, mutta merellä. Oli televisio, kahvinkeitin, jääkaappi jne. Vessaa ja suihkua ei ollut. Olimme osanneet varautua siihen. Luojan kiitos ne olivat olemassa satamassa, joten siinä mielessä ei ollut hätäpäivää.

Yö satamassa oli rauhallinen. Elämisen ääniä, ehkä musiikkia, mutta rauhallista. Oli mukava pötkötellä sängyssä ja katsoa elokuvaa. Vene keinui. Omistajan mukaan se voi jopa tuoda mieleen muistoja lapsuudesta.

Keinuminen oli ihanan rauhoittavaa. Meri oli ihana. Se tunnelma oli jotain aivan erityistä ja ainutlaatuista. Satama oli kuin oma pieni yhdyskuntansa ja tuntui, että siellä kaikki tunsivat toisensa. Tutustuimme laivan omistajan kaveriin, joka sattui olemaan jonkinmoinen julkisuuden henkilö -ainakin Kanarialla. 

Palvelut olivat tietenkin lähellä, joten oli helppoa mennä vaikkapa illalliselle ravintolaan.

Meidän laivavierailun ja koko Gran Canarian matkan huippukohta oli purjehdusretki, jota ei voi kuin suositella. Oppaana meillä oli itse laivan omistaja, joka näytti kädestä pitäen purjehtimisen perusteita ja veikkasi, että tämän jälkeen mekin taatusti haluamme ikioman veneen. 

Purjehtimisessa parasta oli, kun tuuli puhalsi purjeisiin ja sitten piti vain vaihtaa purjeiden suuntaa ja ohjata venettä. Ei kuulunut minkään moottorin pauhua, vaan luontoäidin voimilla mentiin. Oli hauskaa keikkua aalloilla. En tullut merisairaaksi, mutta pari päivää tuntui, kuin olisi ollut vieläkin merellä.

Las Palmas de Gran Canaria

Luonnollisesti aloitimme Gran Canariaan tutustumisen Las Palmasista, johon tutustuimme parin ensimmäisen päivän aikana. Sää oli sen verta pilvinen, ettei rannalle meno houkuttanut. Lisäksi ihmettelimme, miten kaupat ovat kiinni ja laitoimme sen ensin siestan piikkiin. Kunnes tajusimme, että Kanarialla on joku juhlapäivä. Tai ainakin Las Palmasissa.

Kiertelimme vanhaa kaupunginosaa, joka on ihan kiva. Lisäksi menimme myös ostoskeskuksiin.

Las Palmasista olimme varanneet myös seuraavan majoituksemme eli Hotel Parque. Niin upea kolmen tähden hotelli, että menisi aivan neljän tähden hotellista. Todella vahva suositus tälle hotellille.

Lisäksi hotellin vieressä on japanilainen ravintola, josta saa taivaallisen hyvää ruokaa edullisesti. 

Firgas

Yksi niistä pienistä, idyllisistä kylistä, jotka on nähtävä Gran Canarialla. Maisemat ovat kylästä katsottuna todella henkeäsalpaavan kauniita. Plussaa oli se, että parkkipaikka löytyi nopeasti ja siellä oli tilaa.

Arucas

Arucas on kaunis pieni kylä, mutta kuten Las Palmasissakin, niin myös siellä on todella iso parkkipaikkaongelma. Liikennettä on kuin viimeistä päivää, mutta parkkeeraaminen on työn ja tuskan alla. 

Arucasin merkittävin nähtävyys on sen erikoinen kirkko. Sen vierellä on iso ilmainen parkkipaikka. Harmi vain, että se tuppaa olemaan tupaten täynnä ja vaikka kuinka kiertelet, tuntuu, ettei kukaan ole lähdössä yhtään minnekään ja samalla huomaat, miten autoja tulee koko ajan vain lisää. Niinpä menimme etsimään vapaata paikkaa muualta ja olimme myös valmiita kaivamaan kuvetta. Sen verta turhauttavaa alkoi tuntua vapaan paikan metsästys. 

Kun viimein näet vapaan parkkipaikan, niin eikö vain se edessä oleva pakettiauto kurvaa siihen nenäsi edestä. Kun seuraavan kerran näet vapaan paikan, niin se edessä oleva iso maastoauto on juuri silloin peruuttamassa siihen. Samalla tajuat olevan aikamoinen ihme, jos tuon megaluokankokoisen auton saa siihen mahdutettua ja kaiken lisäksi huomaat kyseisen ajoneuvon naiskuljettajan tajuavan saman asian kiroilusta päätellen. Eikun uusi kierros takaisin päin katsomaan, olisiko auto hävinnyt vähin äänin pois.

Lopulta löysimme vapaan paikan. Eihän siihen mennyt aikaa kuin ehkä tunti. Huono uutinen oli se, että siitä piti ensinnäkin maksaa ja siinä saisi olla vain tunnin. Tunnin! Eihän se riittäisi mihinkään. Niinpä tutustuimme pikapikaa Arucas-kylään ja erityisesti sen kauniiseen kirkkoon, joka jo kaukaa kiinnittää huomion.

Turisti-infon työntekijä suositteli rommitehtaassa vierailua, joten päätimme ottaa neuvosta vaarin ja menimme sinne. Kappas vain, rommitehtaan parkkiin auto sujahti kuin hansikas käteen ja vielä olisi ollut tilaa. Kaiken lisäksi se oli ilmainen!

Menimme tutustumaan tehtaaseen ja kierros oli todella mielenkiintoinen. Ei turhia lirkutteluja, vaan asiaa. Visiitti oli ohi ehkä jopa vähän liian nopeasti. En ehtinyt ottaa edes kuvia. Ensin kiersimme varastotiloissa, joissa säilytettiin rommitynnyreitä. Erikoista niissä oli se, että moni julkkis oli käynyt vetäisemässä niihin nimmarinsa.  Näimme lyhyen videon rommin teosta. Kuljimme läpi tehtaan nähden mm. tuotantolinjan.

Kierros huipentui myymälään, jossa oli maistelutuokio. Tässä erikoista oli se, että erilaisia alkoholeja oli vaikka miten montaa sorttia, eikä juuri minkäänlaista valvontaa. Jokainen siis tarjoili itse itselleen. Tosin yksi pullo oli sellainen, että maistiaisesta olisi joutunut maksamaan extraa. Ja ihan ymmärrettävästä syystä. Kyseessä oli 30 –vuotias rommi! Rommitehtaassa vierailu maksoi 2,50€, joten ehdottomasti ”must see” –kohde (paitsi ei absolutisteille ja alkoholisteille).

Teror

Myös Teror on yksi Gran Canarian kylistä, joita meille suositeltiin. Harmi vain, että juuri silloin, kun olisimme sinne halunneet mennä, siellä oli fiesta. Se olisi ollut todella mielenkiintoinen kokemus, mutta tie oli katkaistu. Olikohan fiesta sitten vain kyläisille, eikä tällaisille turisteille? 

Yritimme onneamme seuraavana päivänä paremmalla menestyksellä. Tosin lopulta kylä ei ollutkaan ihan niin mielenkiintoinen, joten siitä tuli sellainen piipahdus. Teimme pikaisen pyörähdyksen ja nautimme patonkipalaset Terorin chorizo-makkaralla höystettynä. 

Sää oli jälleen kerran pilvinen ja jopa sumuinen.

Jardín Canario

Mitä tehdä Gran Canarialla, jos kohdalle osuu pilvinen päivä? Kannattaa suunnata kanarialaiseen puutarhaan. Puutarha osoittautuikin valtavaksi puistoalueeksi, jossa oli lukuisia rappusia ja monenlaisia osioita. 

Ehdottomasti yksi Gran Canarian matkamme helmistä. Sumu ja sade loivat erittäin mystisen tunnelman puistoretkellemme.

Dedo de Díos ja Las Salinasin merivesialtaat

Dedo de Dios ei kuulunut meidän alkuperäiseen matkasuunnitelmaan. Mutta kun olimme menossa Agaeten kylään, huomasimme kyltit. Niinpä vaihdoimme lennosta sen kohteeksemme, sillä kuka nyt ei haluaisi nähdä Jumalan sormea?

Tosin tätä nykyä Jumalan sormi on vain suurikokoinen kivenjärkäle meressä. Kuulemma joku trooppinen myrsky pyyhkäisi alueen yli 130 km tuntinopeutta ja lähetti sormen meren pohjaan suuren pamauksen saattelemana.  Nyt itse sormi on enää muisto vain. Gran Canarian symboli ja monen taiteilijan inspiraation lähde sai kovan kolauksen. Tuon hetken moni kanarialainen tulee muistamaan. Sormen dramaattinen päätyminen merenpohjaan palautti mieleen legendan. Legendan, jonka mukaan Jumalan sormen häviäminen liittyy maailmanloppuun.

Tämä oli yksi niistä harvoista päivistä, kun pystyimme olemaan rannalla.

Las Salinasin merivesialtaat sijaitsevat vain kivenheiton päässä, joten loppupäivä kului sillä puolella. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja uiminen laavasta muodostuneissa altaissa on ikimuistoinen kokemus.

Maspalomas

Ehkä Gran Canarian se kaikista tunnetuin ranta, joka on tunnettu kuuluisista dyyneistään ja suojeltu alue. Lisäksi se on koko Gran Canarian turistirikkain alue. 

Rannalla oli kiva lekotella ja meressä tuli pulahdettua. Sillä reissulla aurinkolasini hävisivät mereen aallokon iskiessä kovempaa kuin olin osannut odottaa. Hetken aikaa meni, ennen kuin ne löytyivät. Olisin ollut ihan pulassa ilman niitä!

Teimme myös kävelyretken ja päädyimme nudistirannalle, jossa 99% oli alastomia miehiä. Gran Canaria onkin gay-turistien mekka. Yritin ottaa kuvaa dyyneistä ja eikö vain aataminasuinen mies eksy kuvaan.

Bufadero de Garita
Matkamme kruunasi tämä ihastuttava luontonähtävyys. Menin kuvatessa niin lähelle, etten huomannut lähestyviä tyrskyjä. Kannattaa siis olla varovainen, etenkin kuvatessa.

Gran Canaria on tietenkin paljon muuta. Se on kaunista luontoa, mutkittelevia teitä, meren rantaa… Ei siis ihme, että turistimassat tulevat sinne. Näin syyskuussa turisteja ei kuitenkaan ollut suuremmin tai ainakaan haitaksi asti. Paisi kaupungeissa ja moottoriteillä, mutta se ongelma lienee ympärivuotinen ja vaikka ei olisi yhtään turistia.

Kaiken kaikkeaan reissumme olimme erittäin onnistunut! Vieläkin voin melkein aistia aaltojen keinun, meren ja tuulen. Huikea reissu!

Kotimatka sen sijaan ei ollut ruusuinen, mutta jätän sen seuraavaan postaukseen. Jos luit tänne asti, niin kiitos ja kumarrus. Saatoit nimittäin juuri lukea koko blogini pisimmän postauksen ever. 

Mitä ajatuksia Gran Canaria sinussa herättää?

ALUSTAVA ”MATKASUUNNITELMA”

Olen tässä viime päivät haaveillut tulevasta matkasta ja siitä, että pääsisin lataamaan akkuja meren rannalle. Että saisi vain olla ilman kiireitä. Nauttia auringon lämmöstä. Kenties jopa pulahtaa mereen. Lukea. Katsoa elokuvia. Olla poissa arkiympyröistä.

Kuten kerroin edellisessä postauksessa, meille on varattu majoitus ja lennot. Tässä kuussa suuntaamme kohti Gran Canaria. Itse asiassa tuleva matka on jo aivan lähellä. Kohta palaan takaisin Espanjaankin. 

Minulle on nyt muotoutunut alustava matkasuunnitelma. Tosin se elää koko ajan ja onkin jo ehtinyt muuttua hieman majoituksen osalta. Matkasuunnitelma on ehkä pahinta, mitä voi tehdä, jos tarkoitus on saada mahdollisimman rentouttava loma. Siksi välttämättä en halua puhua suunnitelmasta, vaan jonkinlaisesta listasta, mitä milloinkin nähdä. Mutta se ei olisi mikään kiveen hakattu, vaan menisimme fiiliksen mukaan. Sekin olisi aivan kauheaa, jos olisi paikan päällä, mutta sitten ei tietäisi yhtään, minne mennä.

Tässä vaiheessa on varmaa vain kolme asiaa. 

• Meillä on meno-paluulennot Madridista Gran Canarialle. 

• Majoitumme Las Palmasissa: pari yötä laivassa ja hotellimajoitus. 

• Olemme vuokranneet auton. 

Syy, miksi lopulta päädyttiin muuttamaan majoitusjärjestelyitä, johtui yksinkertaisesti miehestä. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että olisi aivan kaameaa viettää koko loma laivassa, jossa ei ole edes suihkua ja jossa huoneemme olisi takuulla siitä pienimmästä päästä. Hän tykkäisi enemmän hotellimajoituksesta mukavuuksien kera.
 

Noh, sehän passasi minulle. Kieltämättä olin itsekin ajatellut, että mitä minä olin mennyt tekemään varatessani majoituksen laivasta kokonaiseksi viikoksi? Onneksi asia ratkesi ja kompromissi löytyi. Laivamajoitus kutistui siis vain pariin yöhön ja lisäksi majoitumme tosi kivanoloisessa hotellissa.

Kaiken kaikkiaan Gran Canarialla olisi tarkoitus viettää seitsemän päivää. Haluaisin jonkinlaisen ”suunnitelman” mitä tehdä minäkin päivänä, mutta en siis mitään minuuttiaikataulua. 

Oikeammin sanottuna siis sellainen "must see” –lista kohteista ja jonkinlainen järkevä järjestys sen toteuttamiseen ilman kiireen tuntua tai aikatauluja. Myös rannalla lötkyilyä haluamme tälle lomalle, sellaista rentoutumista ilman minkäänlaista pakkoa mennä minnekään.

I PÄIVÄ

Tulopäivä, jolloin heti aamulla nappaisimme auton lentokentältä ja menisimme majoituspaikkaan. Sitten vain rentoutuisimme ilman suurempaa suunnitelmaa. Voisimme mennä rannalle (esim. Las Canteras), emmekä tekisi yhtään mitään. Jos jaksetaan, niin tutustuisimme Las Palmasiin. 

Ostaisimme ruoat marketista.

II PÄIVÄ

Salinasin merivesialtaat ja Agataen kylään tutustuminen. Söisimme ravintolassa. Mietin sellaista kuin Ragú (Paseo de los Poetas 10, Agaete).

Playa de las Nieves olisi varmasti myös tutustumisen arvoinen.

Las Palmasista Agataen kylään on matkaa 40 km, joten auto tulee jo tässä vaiheessa tarpeeseen.

III PÄIVÄ

Menisimme lähimpään rantaan lekottelemaan. Päivä ilman suurempaa suunnitelmaa.

Voisimme tutustua Teror –kylään.

IV PÄIVÄ

Lähtisimme kohti Maspalomasia. Las Palmasista on sinne matkaa 57 km. Aamupäivän voisimme lekotella rannalla. Siitä jatkaa Playa del Inglésiin ja Playa de Amadores

Sitten takaisin hotellille.

V PÄIVÄ

Roque Nublo ja Pico de las Nieves tutustuminen. Patikointia ja näköalapaikkoja.

Mahdollisesti luolaravintola Barranco de Guayadeque.

VI PÄIVÄ

Jardín botánico Viera y Clavijo.

Caldera de Bandama.

Jos ei olla ehditty vielä luolaravintolaan, niin sitten tänään.

Illalla voisi käydä kasinolla Las Palmasissa. Ehkä. 

VII

Viimeinen päivä nauttia kunnolla Gran Canariasta, joten Bufadero de la Garita kruunaisi retken ja sitten voisimme lekotella taas jollain rannalla.

VIII

Lähtöpäivä ja auton palautus ennen lähtöä.

Gran Canarian muut kohteet

Jos aikaa jää, niin Gran Canarialta ei ilmeisesti ainakaan tekeminen lopu. Lisäksi voisi vaan ajaa huristella ilman suurempia suunnitelmia. 

Tällaisista asioista tuleva lomamme voisi pitää sisällään. Ehkä. Katsotaan matkan jälkeen, millainen siitä lopulta tuli!

Kuva on lainattu netistä.

Onko sinulla antaa vielä vinkkejä Gran Canarialle? 

KESÄ TULI, KESÄ MENI

Tämä kesä on mennyt nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tuntuu, että tässäkö se nyt oli. Vain silmänräpäys. Mietin. Mihin se kaikki aika on mennyt?! Vastahan oli kesäkuu... Silloin satoi lunta. LUNTA! Siis kesäkuussa?! En muista koskaan nähneeni lumisadetta kesäkuussa. En vieläkään unohda sitä. Minulla oli jalassa villasukat ja kauhistelin Suomen kesää ja voiko tämä olla totta. Samalla suunnittelin seuraavaa kolmea kuukautta. Minulla oli pitkä lista asioista, joita halusin tehdä. Aloitin jopa markkinointikurssin.

Juhannus oli nurkan takana ja menin juhannusyön vaellukselle. Taas porukassa, metsän siimeksessä. Kuljimme 14 kilometrin mittaisen matkan hyvin vaihtelevassa maastossa. Oli harjuja, ylä-ja alamäkiä, metsäteitä, soita… Mukana oli myös koira.

 

Yöttömässä yössä oli jotain… taianomaista. Bongasimme myös uunituoreen karhun jätöksen ja näimme hiekkatiellä jälkiä. Karhu oli varmasti ollut paikalla vain hetkeä aiemmin. Katselikohan se meitä jostain? Olikohan sillä pentuja?

Saavuimme määränpäähämme: majapaikkaan pienessä kylässä, jossa oli iltapalaa ja sauna. Yöksi emme kuitenkaan jääneet, vaan linja-auto kuljetti meidät takaisin keskustaan ja siitä jokainen meni kotiinsa yöksi.

Kesäkuussa näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni ilveksen. En voinut kuvitellakaan, että se voi olla niin hemmetin iso. Ja kun sanon iso, niin todellakin tarkoitan sitä. Veikkaan, että se oli uros ja vanha yksilö. Sen verran hitaasti se löntysteli. Ei se ollut meistä moksiskaan, kun olimme sen takana. Päätänsä käänsi, ihmetteli. Ja sitten se sai jalat alleen ja katosi pöpelikköön.

Heinäkuu ei ollut säiden puolesta kovin kaksinen. Töitä riitti senkin edestä. Oikeastaan silloin ei ne huonotkaan säät haittaa, kun siitä ei voisi ottaa iloa irti. Työskentelin kolmessa työpaikassa asiakaspalvelutehtävissä. Hauskaa oli! Tutustuin uusiin, ihaniin ihmisiin. Koin uuden ja erilaisen työpaikan huumaa.

Olin töissä myös Ilosaarirockissa. Minulla ja meillä oli todella hauskaa! Vieläkin naurattaa. Meidän työpoppoo, voi että. Sitä viikonloppua en tule unohtamaan! Toivottavasti otettaisiin uusiksi ensi vuonna. Jos olen maisemissa...

Ensi vuodesta ei vielä tiedä. Kaikki on niin epävarmaa ja samalla niin monia mahdollisuuksia. Yritän nyt availla mahdollisuuksien ovia. Kurkistaa, mikä olisi minun mahdollisuus. Haluan uskoa, että kaikella on aikansa ja paikkansa, että asiat järjestyvät.

Kesän yksi kohokohdista oli myös sukulaisten vierailu. Vaikka en heitä paljoa tunne, mutta vietimme kivan ja kulttuuripainotteisen päivän yhdessä. Se päivä meni nopeasti.

Elokuun alussa otin hengähdystauon ja tein pienen matkan. Matkustin toiselle puolelle Suomea. Idästä länteen. Olin Vaasassa. Menin sinne ystäväni luokse kylään. Oli niin hauskaa! Vaikka viime näkemisestä on kolme vuotta, niin tuntui kuin ei olisi kulunut niin pitkä aika ollenkaan. Oli vain se hetki ja me kaksi. Juttu luisti ja ystäväni näytti minulle Vaasaa.

Vaasassa oli suurkaupungin tuntua, kun kuuli eri kieliä. Paitsi yöllä. Silloin siellä oli vähän kuollutta. Sori Vaasa! Ensin oltiin eräässä baarissa, mutta ei ollut oikein meidän tyylinen paikka. Siellä oli oikeastaan hyvää vain ne pelit, joita sitten pelattiin ja voitettiin.

Voittorahoilla käytiin pizzalla. Kekkasimme yhden suomenruotsalaisen menopaikan, joka oli auki myöhään. Sinne siis!

Vaasassa kiersimme myös kirpparilla ja teimme ostoksia. Kävimme jälkkärillä todella hienossa paikassa… Kunnes koitti kotiinlähdön aika.  

Olen suunnitellut myös ulkomaanmatkaa. Olen aivan innoissani. Pitkäaikainen haaveeni toteutuu ja me mennään Gran Canarialle! Aivan huikeeta. Olen miettinyt Gran Canariaa tosiaan jo pidemmän aikaa, mutta ei ole tullut oikein sopivaa saumaa. Tämän kesän jälkeen tuntuu, että pieni loma on paikallaan ja mieluiten sellainen paikka, jossa olisi mahdollisimman paljon aurinkoa.

Kanariansaarista minulle on entuudestaan tuttuja Lanzarote ja Teneriffa. Molemmat saaret tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, joten tulen varmasti pitämään tästä kolmannestakin saaresta. Haaveenahan minulla olisi joskus koluta kaikki Kanariansaaret.

Taas matkan varaaminen jäi viime tippaan. Kirosin hiljaa itsekseni, kun tajusin, että hinnat olivat pompsahtaneet. Päätin tutkia Airbnb:tä. Löysinkin sieltä astetta erikoisemman majoituksen ja ennen kuin huomasinkaan, olin varannut meille paitsi majoituksen ja myös lennot.

Tällä kertaa tarkoitus olisi majoittua laivassa. Siinä ei ole suihkua, vaan se löytyy satamasta. Se ei minua haittaa, mutta kieltämättä mieleen on alkanut hiipiä monia kysymyksiä. Toisaalta ajatus viikosta laivassa kiehtoo. Ajatus olla laineilla. Meressä. Ajatus, että voi eläytyä kokonaan toisenlaiseen tapaan olla. Koen, että se voisi olla minulle jotain uutta. Inspiroivaa.

Miten sinun kesäsi on mennyt? Vinkkejä Gran Canarialle?