HAUTE TENSION –KIIHTYVÄÄ KAUHUA (kauhu, mysteeri, trilleri, v.2003, 87min.)

Tämä elokuva tuli televisiosta hiljattain ja siitä asti olen pohdiskellut elokuvaa. Ranskalaiset elokuvat ovat lähes poikkeuksetta hyviä ja niistä löytyy yllättäviä juonenkäänteitä. Siinä mielessä Haute tension –kiihtyvää kauhua ei tuota pettymystä…  

Ohjaaja: Alexandre Aja

Rooleissa: Cécile De France, Maïwenn Le Besco, Philippe Nahon

Esittely

Opiskelijaystävykset Marie ja Alex lähtevät maaseudulle viikonlopun viettoon tämän perheen luokse. Yöllä alkaa tapahtua kummia, kun joku soittaa ovikelloa ja helvetti pääsee irti.

Arvostelu

Tämä elokuva on yksi väkivaltaisimmista elokuvista, joita olen nähnyt. Kuvauksellisesti se on kuitenkin hieno elokuva: iloinen alku, synkkiä maisemia, salaperäinen tappaja, kaksi viatonta opiskelijaneitosta ja perhe maaseudulla.

Kaiken lisäksi, kun lukee esittelyn, niin sitä ajattelee, että tyypillistä kauhua -ei mitään uutta taivaan alla. Hohhoijaa. Ja kieltämättä niin onkin. Silti tässä elokuvassa on jotain. Se sai minut liimautumaan sohvan nurkkaan, mitä minulle ei ole tapahtunut ihan lähiaikoina. Elokuvan nimellä ei vissiin ole mitään tekemistä asian kanssa...

Juonellisesti tämä on tavanomainen, jopa kliseinen elokuva. Joskin siinä on muutama juttu, jotka saa miettimään… tämä on myös sellainen elokuva, jonka jälkeen tekisi mieli jutella jonkun kanssa aiheesta. 

Pidin erityisesti näyttelijätär Cécile De Francesta ja hänen roolisuorituksestaan. Pidin elokuvan kokonaisuudesta. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta, että nyt tämä vain junnaa paikoillaan tai tylsistyttäisi. Paljonko kello on? Päinvastoin -elokuva tempaisi otteeseensa.

Elokuvassa myös vihjaillaan hienovaraisesti, että Alex ja Marie voisivat olla jotain muutakin kuin vain ystäviä… jonkun mielestä se voisi olla tekemällä tehty, mutta mielestäni se sopii tähän elokuvaan.

Ja loppu… se oli ihan hyvä, vaikka siinä nyt tuli se tunne, että tekemällä tehty...  Ainakin se saa miettimään ja kelaamaan elokuvan mielessään yhä uudestaan! Juuri se on tämän elokuvan hienous… kuten myös Alexin ja Marien ystävyyden toinen puoli...

Suosittelen elokuvaa kaikille (verisemmän) kauhun ystäville!

Kuva on lainattu täältä.

Elokuvan trailerin voi katsoa täältä (Youtube). Traileri on kylläkin ranskaksi, mutta joskus ei tarvita sanoja, vaan kuvat puhuvat puolestaan.

MAKUMUISTOJA ESPANJASTA

Onko kellekään tuttu sellainen herkku kuin roscón (de reyes)..? Sitä syödään perinteisesti 6.1. eli loppiaisena. Poikkeuksellisesti myös 29.1. Zaragozassa, jolloin juhlitaan San Valeroa, kaupungin suojelupyhimystä.

Voi sitä ilon päivää, kun sain viettää loppiaista ja San Valeroa Zaragozassa. Roscónia tarjottiin jälkiruoaksi kera kahvin. Se maistuu vähän laskiaispullalle ja minähän olen ihan myyty, kun saan tällaisen lautasellisen eteeni. Niin hyvää! Yhden kerran miun kohdalle osui jopa roscónin sisällä oleva lelu. Varokaa vain hampaitanne, jos joskus syötte roscónia! Ties vaikka teillekin osuisi… Jos lelu sattuu kohdalle, tarkoittaa se sitä, että ensi vuonna on sinun vuorosi tarjota roscón.

Suut makiaks!

Kannattaa ehdottomasti maistella tätä espanjalaista herkkua!

TUNNUSTUKSIA, TUNNUSTUKSIA

Yllätyksekseni minua muistettiin tunnustuksella, jonka sain Miss  Bubble’s lifestyle –blogista. Kiitos SatuMaria!

Tunnustus on erityisesti tarkoitettu verrattain uusille blogeille ja joilla on alle 200 lukijaa. Näin uudet ja pienet blogit saavat huomiota. 
 

Tunnustuksen säänöt ovat:

*Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

*Valitse viisi ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

*Toivo, että he jakavat tunnustuksen eteenpäin.

Laitan tunnustukset seuraaville ihanille blogeille kera pienen blogiesittelyn. 

Anniinamaaria journal

Anniinan blogi on sekoitus lifestylea, sisustusta ja vaatteita sekä muita juttuja. Kivan erilainen kirjoitustyyli.

Live for Today, hope for Tomorrow 
Tiia kirjoittee lifestyle –blogia, joka on aidosti ja puhtaasti lifestylea. Monipuolinen.

Oh-so-lovely! 
Unns kirjoittaa lifestyle-blogia, jossa on mukana niin arkea kuin juhlaa. 

Perhottaren päiväkirja

Perhottaren blogista löytyy pääasiassa mielenkiintoisia ja kauniita taidejuttuja, mutta myös muuta. 

VÄRIKYLLÄINEN PIKKUTAULU

Miulla oli pienen pieni sisustushaave. Haaveilin sellaisesta tauluryhmästä, jossa olisi pääosassa pari kukkaa. Sitten muistinkin miulla olevan öljyvärit. Jossain. Etsin ne. Huomasin, että ajan saatossa siveltimet on näköjään ottaneet ja lähteet. Minne lie. Ostin uudet ja entistä ehommat ja samalla jottain, johon voin vähän maalatakin.

 

Hipsin maalauskurssille, jossa oli kiva yhdessä sumplia, mitenkä tarttua tuumasta toimeen. Aloitin värien maailmaan tutustumisen. Sekoittelin ja leikin. Sain tuntumaa, jopa ahaa-elämyksiä. Sekoittamani värit oli niin hienoja. En millään raaskinut olla niitä käyttämättäkään, vaikka kuinka yritin ensin muille tarjota. Näin sai alkunsa tämä miniteos. 

Tänään se sitten valmistui! Olin aikani siihen värejä lätkinyt aina siihen maagiseen hetkeen asti, jolloin oli pakko sanoa ääneen: ”Miusta tunttuu, että tämä on valmis.” Lähdin kurssilta taulu kainalossa ja erittäin tyytyväinen ilme kasvoillani. 

Tässä minitaulussa ei ole järjen hiventäkään. Se on abstraktia. Värejä. Tunnetta. Kaikkea mahdollista. Jollain omituisella tavalla se on aika hauska, värikyllästetty. Ajattelin jopa laittaa sen seinälle. Haaveilen edelleen tauluryhmästä, joka oikeasti esittäisi jotain, mutta ennen sitä jatkan näiden… kokeilujen parissa. Värien maailma on mielenkiintoinen. Annoinpa ehkä pikkusormen maalausharrastukselle…

ESPANJALAISTA KÄSITYÖTÄ

Espanjassa ollessani sain lahjaksi tällaisen pienen, kankaisen liinan. Sen oli tehnyt eräs espanjalainen mummo, jota tosin koskaan en ollut tavannut silmästä silmään. Olin kovin otettu lahjasta.

Entisaikaan liinojen tehtävät olivat moninaiset: niillä saatettiin pyyhkäistä kädet tai niistää nenä. Tämä liina on niin hieno, ettei toine moista tehdä. ;) Myös miehillä voi olla tällainen kankainen liina eli taskuliina, joka laitetaan puvun taskuun. Sieltä se pilkottaisi hienosti ja olisi eleganttia parhaimmillaan. 

Espanjan kielessä huiville ja liinalle on yksi, sama sana eli pañuelo (m). Niihin liittyy monenlaisia, mielenkiintoisia asioita. Kukapa ei muistaisi elokuvistakin tutuksi tullutta valkoista liinaa, jolla ilmaistiin antautumista tai tulitaukoa? Tai että tänä päivänä se voi olla osa vaatetusta? Tai että, sillä ilmaistaan osallistumistaan juhlaan? Minäkin olen tähän sortunut… käykää lukemassa tämä postaus klik klik!

Tämä minun upea liinani ei koskaan päädy käyttöön, mutta olemassaolollaan se muistuttaa Espanjassa viettämistäni vuosista.  Eikä noin kaunista käsityötä voi olla tietenkään ihastelematta. Kukkakuviot ovat varsin viehättäviä! Vain perhoset puuttuvat… ;)

Ps. Käykääs myös osallistumassa arvontaan klik klik!

TÄMÄ PÄIVÄ

On tehty happihyppelystä ja reippailusta raittiissa ulkoilmassa pimeyden ympäröimänä. Kokkailusta. Tein ruokaa, jota söimme Espanjassa paljon: perunaa ja papuja kera oliiviöljyn ja siihen päälle pihvi. Ja paaaljon vettä ruokajuomaksi. Täällä on hyvä, kun se on lähdevettä. Se on aina niin kylmää ja raikasta. Ja se maku! Se maistuu ihanan puhtaalle. Valehtelematta varmasti maailman parasta vettä.

Nyt ajattelin katsoa sarjoja ja sitten uppoutua sohvan pohjalle ja lukea hyvää kirjaa. Tiedättekös, mie olen jo menossa Manel Loureiron zombi-kirjansarjan kolmannessa osassa! Suosittelin ensimmäistä kirjaa täällä. 

Luin toisen kirjan heti perään. Ja koska kahta ei ole ilman kolmatta, niin pitihän se kolmaskin osa ostaa ja tuoda tänne Suomeen, niin harjaantuisi tuo espanjakin. Tosin pakko myöntää, että reippaan oloinen lukutahtini on hidastunut, eli vähän tökkii tämä lukeminen. Mutta jospa se siitä ja pääsisin pian kirjan maailmaan sisälle. 

Se kakkososa oli ihan jees. Ei niin hyvä kuin tuo ensimmäinen, muttei pöllömpi sekään. Nämä kirjat on kaikki espanjankielisiä, joten saankin nyt olla todella ylpeä. Ne on nimittäin ihka ensimmäisiä kirjoja, jotka olen lukenut espanjan kielellä kannesta kanteen.

Kuva on lainattu täältä.

Toissapäivänä näin riekon aamuvarhaisella. Se näytti vallanneen ajotien nukkumapaikakseen. Lähestyin autolla ja eipä jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin herätellä riekko-parka uniltansa. Se lennähti vieressä olevaan metsään turvaan ja ehkä hivenen säikähtäneenä. Nyt selvisi myös, mikä riekko on espanjaksi. Perdiz nival.

ABRAHAM LINCOLN: VAMPIRE HUNTER (kauhu, toiminta, fantasia, v.2012, 105min.)

Elokuva perustuu samannimiseen v.2010 julkaistuun kirjaan, kirjoittajana Seth Grahame-Smith. En ole lukenut kyseistä kirjaa, joten en voi ottaa kantaa tyydyttäisikö elokuva kirjan lukeneita.

Ohjaaja: Timur Bekmambetov

Rooleissa: Benjamin Walker, Rufus Sewell, Dominic Cooper

Esittely

Abrahamin ollessa vasta poikanen, hän kokee jotain, joka saa hänet janoamaan kostoa ja joka tekee hänestä vampyyrinmetsästäjän…

Arvostelu

Elokuva osoittautui paremmaksi, kuin mitä olin ounastellut. Siinä tulee Abraham Lincolnin elämä esille lapsuudesta aina vanhuuteen asti ja hänen salainen puolensa vampyyrinmetsästäjänä.

Vaikka itse elokuva on täyttä fiktiota, niin ilahduin kuitenkin siitä, miten siihen oli otettu joitakin todellisia asioita Abraham Lincolnin elämästä. Juoneen tosiaan oli yritetty panostaa ja tehdä siitä hyvä ja muutenkin se oli lavastuksen myötä uskottava. Yllätyin myös positiivisesti siitä, että päähenkilöämme näyttelevä Benjamin Walkerin oli yllättävän paljon samaa näköä kuin oikeassa Abraham Lincolnissa (nimenommaan vanhempaa Abrahamia näytellessään).

Tällaisissa elokuvissa, joissa on käytetty joskus oikeasti elänyttä henkilöä, olisi suotavaa, jos siinä näyttelijässä olisi jotain samaa näköä kuin esikuvassaan. Se jotenkin lisää elokuvan nautittavuutta, tuo siihen sellaista syvyyttä.

Kokonaisuutena elokuva on oikein hyvä. Vain loppupuolella oli sellainen pätkä, jossa vähän ehti pitkästymään, muttei mielestäni häiritsevästi. Muutenkin mielenkiintoista nähdä tällainen elokuva, jossa on yhdistetty vampyyrit ja Yhdysvaltain presidentti. Siis kukapa olisi uskonut, että Abraham Lincoln olisikin vampyyrinmetsästäjä? Ajatuksena vähintäänkin kutkuttava. 

Toisaalta siinä on liikuttu vaarallisilla vesillä, koska elokuvasta olisi voinut tulla aikamoinen floppi. Näin ei kuitenkaan ole. En voi kuitenkaan olla miettimättä, onko elokuva yhtä hyvä kuin kirja, parempi vai... kenties huonompi? Yleensä kirjoista tehdyt elokuvat ovat huonoja tai huonompia. Varsinkin, jos kirja on superhyvä, niin sitä harvoin saa siirrettyä elokuvaan ja (tämäkin?) elokuva voi kirjan lukeneelle olla kauhistus.

Kuva on lainattu täältä.

Elokuvan trailerin voi katsoa täältä (Youtube). Traileri kyllä jää kieltämättä vaisun oloiseksi verrattuna itse elokuvaan. On kuitenkin hyvä, ettei siinä näytetä liikaa, jotta elokuvan katsomisen elämys säilyy.

ARVONNAN PALKINTO

Eilen täällä miun blogissa alkoi arvonta, mutta palkinto oli vielä siinä vaiheessa mysteerio. Nyt olen päättänyt, mitä se tulee sisältämään. Eli kyseessä on tuotepaketti, jossa on Lumenen ja Garnierin ihonhoitotuotteita.

Päädyin näihin, koska nämä sopivat kaikille ihotyypeille ja Lumene on mielestäni hyvä, tuttu merkki. Garnierin tuote päätyi mukaan, koska se on ilmeisesti aika uusi tuote ja Espanjassa näin siitä mainoksen… Olen siis mainoksen uhri. ;) En vaan voinut olla ottamatta sitä mukaan, kun vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta tuotteelta. Bb cream on all-in-one ihonhoitotuote, joka sekä hoitaa että peittää. Tällaisen ajattelin itsellenikin ostaa myöhemmin testattavakseni. Miulla on kovat odotukset tämän tuotteen suhteen, kun se on nyt myös palkintona.

Pieni palkintohan tämä on, mutta ainakin olen nämä tuotteet itse valinnut ja uskon tämän olevan hyödyllinen.

Paketti sisältää:

- Lumene: Hellävarainen puhdistusemulsio herkkä iho/kaikki ihotyypit

- Lumene: Hellävarainen kasvovesi herkkä iho/kaikki ihotyypit

- Lumene: Syväkosteuttava silmänympärysgeeli

- Garnier: Bb cream                

Tuotepaketteja on siis yksi kappale, joten yksi onnekas voittaa nämä tuotteet itselleen. Kannattaa osallistua, joten klik klik. Onnea!