lauantai 30. huhtikuuta 2016

LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

Viikko on mennyt vauhdilla. Eilen tein simaa ja tänään se pitäisi pullottaa. Siman teko on aina niin jännittävää puuhaa. Tänä vuonna käy niin hassusti, että vappu ja äitienpäivä osuvat samalle päivää, eli niitä juhlitaan huomenna sunnuntaina. Näin ollen saatiin pidennetty viikonloppu, eli maanantai on vapaa. Täällä ei vappua oikein juhlisteta mitenkään erikoisesti. Ei ainakaan samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Äitienpäivä sen sijaan on iso juhla.

Ja sitten leffojen ja sarjojen pariin... Viime viikonloppuna olimme tosiaan pikkureissussa, joten katsoimme vain yhden leffan. Matkakertomuksen voit käydä lukemassa täältä klik.

Elokuvat
Transformers 2 Kaatuneiden kosto (toiminta, sci-fi, v.2009)
Juuri yliopiston aloittanut Sam huomaa tietävänsä asioita, minkä vuoksi hän sekaantuu jälleen robottien väliseen taisteluun. Armeijakin kokoaa voimiaan taistelua pahoja robotteja vastaan.

Tämä leffa oli mielestäni huonompi kuin se ensimmäinen. Koko aika vauhdikasta menoa ja taistelua. Meinasimme jopa lopettaa leffan kesken, mutta jatkoimme loppuun asti. Puolessa välin meno parani, mutta silti elokuva on eittämättä ylipitkä…
**½
Kuva on lainattu.

Sarjat
Viikon kohokohta sarjojen parissa oli, kun paljon odottamani Game of Thrones teki paluun kuudennella tuotantokaudellaan. Olen kirjoittanut siitä aikaisemmin pari vuotta sitten tässä postauksessa klik
Kuva on lainattu.
Jakson nimi oli The red woman, jolla viitataan punahiuksiseen noitaan, nimeltä Melisandre. Huom. Älä jatka lukemista, jos et ole seurannut Game of Thrones -sarjaa ja nähnyt viidettä kautta. Viime kaudella jäätiin niinkin jännittävään kohtaa, kun Jon Nietoksen toverit pettivät tämän ja puukottivat kuolemaan. Jon Nietos on yksi lempihahmoistani koko sarjassa, joten sillä jännitin erityisen paljon avausjaksoa. Ja mietinkin, olisiko punaisella naisella jotain tekemistä Jon Nietoksen kohtalon kanssa..?

Paljastamatta sen tarkemmin Jon Nietoksen kohtaloa, jaksossa oli monia jännittäviä käänteitä, mutta samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että tappamista ihan liikaa. Tämä on ehkä väkivaltaisin sarja, jota olen seurannut. Sarja rikkoo muitakin rajoja, sillä se näyttää häpeilemättä paljasta pintaa. Se on mielestäni jopa turhan seksistinen sarja. Eniten kuitenkin sarjassa alkaa tökkiä jatkuva tappaminen. Kohta ei ole ketään jäljellä.

Varsinkin tämä avausjakso sai minut haromaan hiuksiani. Mielelläni näkisin enemmän poliittisia juonikuvioita, tärkeitä voittoja, rakastumisia, mutta tässä oikein ratsastetaan verta vuodattamalla. Yksi toisensa jälkeen.

Käsittääkseni Game of Thrones on melkoisen uskollinen kirjasarjalle ja mietinkin, eikö kirjailijalla ole riittänyt mielikuvista? Hän on kuitenkin luonut todella upean maailman ja todella mielenkiintoisia hahmoja, joihin tarvitaan mieletön mielikuvitus. Olkoonkin, että on saanut apuja oikeasta historiasta. Onkin todella, siis todella sääli, että yksi toisensa jälkeen sarjassa kuollaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen…
Kuva on lainattu.
Sarja myös junnaa paikoillaan, koska verrattuna parin vuoden takaiseen, ei olla juurikaan edetty. Talvi ei ole tullut, eikä muitakaan merkittäviä siirtoja ole tapahtunut… Paitsi tietenkin niiden kuolleiden tyyppien hyökkäys. Ja tuttuun tapaan hahmo toisensa perään on kuollut. 

Toki kaikenlaisia muita juonenkäänteitä on ollut todella paljon ja se on koukuttanut, mutta talvi ei ole tullut, aatelissuvut eivät ole vielä suuremmin ottaneet yhteen, Daenerys ei edelleenkään ole ylittänyt merta lohikäärmeidensä kanssa…  Siksi on välillä turhauttavaa, vaikka tässä pohjustetaankin juuri tulevia tapahtumia ja luodaan katsojalle ennakko-odotuksia. 

Täytyy myös muistaa, että yksi tuotantokausi pitää sisällään vain 10 jaksoa ja jokainen jakso on kuin elokuva. Tämä on ehdottomasti paras näkemäni sarja tuotantonsa, lavastuksen, puvustuksen, hahmojen ja näyttelijöiden osalta. Kaikki on niin hyvin tehty! Joten annettakoon junnaus, väkivaltaisuus, murhanhimot ja seksistisyys anteeksi. Minä jatkan seuraamista. Lopettaakaan ei enää voi, kun olen jo näin uppoutunut Game of Thrones –maailmaan…
Muita viikon aikana seuraamiani sarjoja ovat olleet The last man on earth, Fear the walking dead, Grimm ja Better Call Saul. Melkoisen aktiivinen sarjaviikko kaikin puolin!

Mitenkäs teidän viikkonne on mennyt? Onko Game of Thrones / Valtaistuinpeli tuttu sarja?
post signature

tiistai 26. huhtikuuta 2016

ESPANJALAINEN KOTIRUOKA –OSA II

Espanjalainen kotiruoka yllättää. Olen päivä päivemmältä hämmästyneempi, miten monipuolinen valikoima on etenkin vihanneksissa / kasviksissa sekä luonnollisesti myös hedelmissä. Ne ovat tuoreita. Runsaan valikoiman lisäksi niitä on mahdollista ostaa myös luomuna. Luomu on kalliimpaa, mutta laadullisesti parempaa.
 
Kaikki tämä yltäkylläinen vihannesten ja kasvisten valikoima olisi niin tervetullutta Suomeen! Se toisi monipuolisuutta suomalaisten ruokavalikoimaan, mutta auttaisi myös terveellisissä elämäntavoissa.

Monet espanjalaiset kysyvät: mitä Suomessa syödään? Tuo kinkkinen, kamala kysymys. Mitä siihen vastaisi..? Omissa mielikuvissani Suomessa syödään melko yksipuolisesti peruna-pasta-riisilinjalla. Leipää aamusta iltaan melkein joka aterialla. Käytetään paljon voita, kermaa ja juustoa. Vanhempieni kotona syödään karjalanpaistia ja maksalaatikkoa, tehdään kaali-ja makaronilaatikkoa, nautitaan erilaisista keitoista kuten kesä-, pinaatti-, herne-ja kaalikeitot. Ruoat valmistetaan itse suurimmaksi osaksi. 

Näiden postauksieni myötä haluan paljastaa, mitä espanjalaiset itse syövät arkena. Kertaus on opintojen äiti!

Aikaisemmissa osissa olenkin kertonut, miten espanjalaisten lounas koostuu ensimmäisestä (kasvista/vihannesta) ja toisesta (liha/kala/kana/merenelävät) lautasesta. Olen jakanut joitakin reseptejä. 

Kertonut meidän syövän täällä
kikherneitä (garbanzos)
vihreitä (litteitä) papuja (judias verdes)
villiartisokkaa (cardo)
linssejä (lentejas)
lehtijuurikasta (acelgas)
kurkkuyrttiä (borrajas). 

Kurkkuyrtti on muuten siitä mielenkiintoinen, ettei sitä oikein tunneta muualla Espanjassa. Ainoastaan täällä Aragonian valtakunnassa. 

Näistä mistä tahansa kasviksesta / vihanneksesta saa arkipäivän ensimmäisen lautasen. Tosin kikherneistä ja linsseistä valmistamme yleensä vain yhden ruoan eli emme kokkaile silloin lihaa erikseen. 

Ei riitä tieto siitä, että mitä syömme, vaan myös miten valmistamme ruoat. Ja ehkä siten myös te ruudun toisella puolella innostutte kokeilemaan näitä reseptejä? Jos mikäli ainekset löytyisi Suomesta?

Tämän juttusarjan myötä olen päätynyt myös kurkkimaan, mitä tuttavan luona syödään. Eilen siellä syötiin endibiaa! Olin, että niin mitä?! Sana kuulosti nopeasti lausuttuna envidia-sanalta, joka tarkoittaa kateutta. Kateudesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan ENDIBIAS, jolle sanakirja antaa käännöksenä endiivi. Ei sekään kovin suomalaiselta kuullosta. 

Endiivi sopii erinomaisesti salaatteihin. Siinä on hieman kitkerä maku. Tuttavamme söi tätä kuitenkin sellaisenaan, kera etikan, lounaan ensimmäisenä lautasena. Sitä ei siis tarvinnut valmistaa mitenkään, vaan tosiaan se syötiin niine hyvineen. Lisäksi hän söi tonnikalaa ja sen lisäksi vielä kanaa kera sipulin. Tämän helpommaksi ruoanlaitto ei voi mennä! ;)

Minun oli pakko ostaa kokeiltavaksi… Endiivi on kuulemma erinomainen ruoka helpottamaan esim. nivelreuman oireita. Sitä suositellaan diabeetikoille, sillä se auttaa pitämään verensokerin tasaisena. Samaan aikaan se alentaa korkeaa kolesterolia, mutta lisää hyvää kolesterolia. Se on kuiturikas ja tekee hyvää ruoansulatukselle. Endiivi on erittäin suositeltu syksy-ja talviaikaan, sillä se parantaa myös vastustuskykyä. Kuulostaa hyvältä, eikö?
Loppuun laitan yhden reseptin espanjalaisesta kotiruoasta.

Miten valmistamme villiartisokkaa eli cardo?
Normaalisti hakisimme villiartisokkaa kasvimaalta. Meillä tai siis miehellä on pikkuinen pläntti parin muun tyypin kanssa, jossa viljelevät tomaatteja, mansikoita ja vaikka sun mitä. Yksi niistä on cardo, suomeksi villiartisokka tai kardoni, kasvi, jota voi syödä, mutta ensin se pitäisi puhdistaa ja valmistaa, ennen kuin siitä voi tehdä ruokaa. 

Koska juuri nyt minulla ei ole tuoretta villiartisokkaa saatavilla, niin kerron reseptin, jolla valmistaa purkki-kardonista herkullisen ruoan, sen ensimmäisen lautasellisen. Pidän tästä reseptistä todella paljon, sillä se on tuttuun tapaan helppoa, nopeaa ja herkullista. Villiartisokan maku on pehmeä, oikein miellyttävä. 
Laita loraus oliiviöljyä paistinpannulle. 
 
Laita muutama valkosipulinkynsi. Anna niiden ruskistua hieman. 

Laita vehnäjauhoa ja sitten hienonnettua mantelia. Sekoita seosta. 

Jonkun ajan kuluttua lisää maito. Sekoita kastike tasaiseksi. Lisää suolaa. Halutessaan voi lisätä pinjansiemeniä (piñones) ja hienonnettua muskottipähkinää.

Lopuksi lisätään villiartisokka. Annetaan sen kuumua ja valmista! 
Joskus purkkeja on vaikea saada auki omin voimin, niin silloin tällainen vekotin hoitaa homman.
Purkki-villiartisokka on hätäisen ruoanlaittajan pelastus. Ihanteellisinta olisi valmistaa reseptin ruoka tuoreesta villiartisokka-kasvista, joskin siinä on oma hommansa, sillä se täytyy esikäsitellä ennen käyttöä. 
Tällä kertaa söimme kardonin seurana naudanlihaleikkelettä pippurisekoituksen kera.
 post signature

maanantai 25. huhtikuuta 2016

AINUTLAATUINEN PAIKKA EUROOPASSA

Oletko joskus kuullut puhuttavan Alhama de Aragón –nimisestä paikasta?

En ollut minäkään ennen kuin sattumalta törmäsin siihen internetin ihmeellisessä maailmassa ja siltä istumalta tein varauksen. 

Opaskirjat eivät tätä paikkaa mainitse, vaikka kyseessä on erittäin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen paikka Euroopan mittakaavassa. Ja kohta kuulette miksi. 

Alhama de Aragón, kuten nimestäkin voi päätellä, sijaitsee täällä Aragonian itsehallintoalueella, Espanjassa. Asukkaita on reilu 1100 henkeä. Kovin kauas meidän ei siis tarvinnut matkata. Zaragozasta matkaa kertyi n.110 km suuntaansa.
Alhama de Aragón.
Kaiken hyvän lisäksi lähellä kylää sijaitsee kuuluisa ja minunkin lukemattomia kertoja hehkuttama Monasterio de Piedra -puisto. 

Ehdotankin kaikille Aragoniaan suuntaaville sekä Monasterio de Piedraan, että Alhama de Aragóniaan tutustumista -Zaragozan ja Pyreneiden vuoriston lisäksi.

Alhama de Aragónissa sijaitsee ainutlaatuinen kylpylä ja vielä ainutlaatuisempi lämpöjärvi (lago termal). Se on Euroopan toiseksi suurin. Muun muassa näin lämpöjärveä kuvataan info-taulun tekstissä:
”Kylpylä Termas Pallarésin suuri helmi on sen lämpöjärvi, uniikki Euroopassa, jonka vesi ryöppyää jatkuvasti 32ºC-asteessa ja joka uusiutuu 32 tunnin välein järven pohjassa tapahtuvan kumpuamisen seurauksena.”

”Lämpötila pysyttelee vakionaan 28ºC-asteessa koko vuoden ajan.”

”Tässä järvessä uiminen on ihmeellinen kokemus, jonka voi tehdä mihin tahansa aikaan vuodesta, sekä hyödyntää mineraalisen veden parantavat vaikutukset. Tukee vireyttä ja stimuloi positiivisesti elimistöä, vahvistaa ja rentouttaa, auttaen taistelemaan stressiä vastaan.”

”Etenkin talviaikaan kokemus on erikoinen höyryn peittäessä koko järven samalla luoden taianomaisen ilmapiirin.”
Lago termal.
Kylpylä Termas Pallarés koostuu kolmen, neljän ja viiden tähden hotellikompleksista. Meidän majoitus sijaitsi Parque-hotellissa, joka on kolmen tähden hotelli. Rakennukset ovat todella lumoavia, sillä ne ovat 1800-luvun lopulla rakennettuja, jolloin varsinainen kylpylätoiminta sai alkunsa. Jo 2000 vuotta sitten tiedettiin järven terepeuttisista ominaisuuksista. Rakennuksia ympäröi iso puutarha-alue, joka kätkee sisäänsä tuon edellä mainitun lämpöjärven. Lisäksi sieltä löytyy kasino. Kasino avattiin 1910. Kuten arvata saattaa se ei ole enää toiminnassa, vaan sen tilalla on kahvila. Luonnollisesti asiakkaille on varattuna parkkipaikka, jonne autot voi parkkeerata ilman lisämaksua.

Koko paikka oli hieman outo ja lumoava samaan aikaan. Ajan kulun huomaa, mutta parasta onkin historian havina. Se on suorastaan käsinkosketeltavan voimakkaasti läsnä. 

 Kylpylässä on ajan saatossa majoittunut kuninkaallisia, kirjailijoita, taiteilijoita, poliitikkoja...



Kasinorakennus, jossa toimii nyt kahvila.
Hotellimme käytäviä pitkin kävellessä tuntui, kuin olisi kävellyt sairaalan käytäviä pitkin. Huoneemme oli sisustettu vanhan ajan huonekaluilla pelkistettyyn tyyliin. Melkeinpä ainoa nykyajasta kielivä asia oli telkkari, joka sekin oli sitä vanhempaa mallia. Kylppärissä oli amme ja hiustenkuivain. 

Aamupala tarjoiltiin ylellisen tuntuisessa ruokasalissa, joka sijaitsi Termas-hotellin puolella. Sinne pääsimme kätevästi hotellit yhdistävää käytävää pitkin, joten ulos ei tarvinnut vielä siinä vaiheessa nokkaansa laittaa.

Tarjolla oli mannermainen buffet-aamiainen, jossa oli runsas valikoima kaikkea, mitä aamupalalta voi toivoa. Muroja, voisarvia ynnä muita makeita herkkuja, leipää, leikkeleitä, espanjalaista perunamunakasta, pekonia, paistettua kananmunaa, hedelmiä. Mehua, kahvia, kaakaota ja teetä. 

Aamupalapöydässä pohdimme ääneen, miten tämän on täytynyt olla omana aikanaan todellinen luksuskylpylä.
Ruokasali.
Aamupalan jälkeen teimme kävelylenkin ensin lämpöjärven tienoilla ja sitten itse kylässä. Kylä on pieni, mutta yllättävän monta ravintolaa sielläkin oli. Vieläkin suurempi yllätys oli huomatessani, että tilausta vastaan yhdessä ravintolassa oli mahdollista saada gluteenitonta ruokaa.
Aurinko alkoi paistaa mukavasti siihen malliin, että päätimme hetkemme tulleen. Ryntäsimme huoneeseemme ja puimme uima-asut. Menimme lämpöjärvelle verhoutuneita kylpytakkeihin. Koskapa olimme hotellin asiakkaita, meidän ei tarvinnut maksaa erillistä tikettiä voidaksemme oleilla alueella ja käyttää aurinkotuoleja. Järvi on auki klo 10-19.

Siellä olikin hyvä lekotella aurinkotuoleilla. Uimme molemmat, joten nyt voimme sanoa, että talviturkki tuli heitettyä. Vesi ei ollut ollenkaan kylmää, vaikka alussa arkailin kastautua. Millaista se sitten oli uida tuossa uniikissa järvessä? Se oli miellyttävää, sillä vesi oli lämpimämpää verrattuna Suomen järviin kesäaikaan. Muuta erikoista en huomannut. Seuraavana yönä nukuin kylläkin kuin tukki.

Olimme jo tekemässä lähtöä takaisin hotellillemme, kun alkoi sataa. Oli ilmi selvästi jo siestan aika.
Kuva on lainattu.
Illalla menimme sisätiloissa sijaitsevaan kylpyläosastoon. Tuntui, kuin olisi ollut jossain arabialaisessa kylpylässä. Se oli sellainen vanhan ajan kylpylä, joka oli omalla tavallaan tosi kiva. 

Iltapalaa oli saatava. Menimme tapaspaikkaan, joka oli koko kylän parhaimman ruokapaikan maineessa. Voin suositella! Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja ruoka hyvää. 

Söimme: patatas bravas, bocadillo de calamares ja tosta de Teruel. Nam, nam ja nam! Tapamme mukaan söimme kaiken puoliksi.

Oli kyllä mahtava syntymäpäivä kaikin puolin. Samalle päivää osui myös Aragonian (espanjaksi Aragón) juhlapäivä, San Jorge. Joka oli pyhimys ja legenda kertoo hänen taistelleen lohikäärmettä vastaan. Muutenkin Aragonian huhuttiin olevan lohikäärmeitten maa. Nykyään nuo olennot näkyvät alueen historiassa ja jopa katukuvassa. Yhä edelleen lohikäärmeet elävät legendoissa. Vaikka Aragón-nimen alkuperästä ei olekaan tarkempaa tietoa, niin joidenkin mukaan se voi hyvinkin tulla lohikäärmeestä (vertaa: dragón / D’Aragón – Aragón).

Seuraavana päivänä ajoimme takaisin Zaragozaan. Kotimatkalla piipahdimme Calatayud-pikkukaupungissa, josta ovat seuraavat kuvat. 
Sellainen oli tämän tytön kolmekymppis-synttärijuhlamatka. Tästä eteenpäin pitäisi olla aikuinen, mutta ei kyllä siltä tunnu.
post signature

perjantai 22. huhtikuuta 2016

LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

Hei, teen tämän nyt ihan vain pikaisesti. Olen lähdössä tänään matkalle, en kerro vielä minne, mutta ihan Aragoniassa pysytään. Tuosta matkakohteesta kerron ensi viikolla kuvien kera. Niinpä minulla ei ole aikaa hukattavaksi ja menen suoraan asiaan.
 
Tällä viikolla elokuva-ja sarjasaldo oli surkea. Minulla ei ole ollut aikaa. Huomaa, että on kevät ja miljoona asiaa, jotka pitäisi hoitaa. 

Elokuvat
8 tiros (trilleri, draama, v.2013)
Tämä elokuva on argentiinalainen, joka kertoo kahdesta veljeksestä. Kun äiti kuolee, palaa toinen veljistä ”kuolleista” ja alkaa toteuttaa armotonta kostoiskuaan menneisyydessä kummittelevien asioiden vuoksi. 

Elokuva on todella hyvä. Paikoin oli kohtia, joka toi mieleen Tarantinon ohjaukset.
***
Kuva on lainattu.
Sarjat
Jatkoin Supernatural –sarjan parissa, joka lähenee kauden loppua hitaasti ja varmasti.

Mielestäni Supernatural on jo ajat sitten ylittänyt sen pisteen, että se pitäisi lopettaa kokonaan. Toki se on edelleen viihdyttävä, kelpo sarja, mutta nyt aletaan jo liikkua naurettavuuden rajamailla…  

Sarjan alkuperäinen ideahan oli kerrassaan loistava; kaksi veljestä, jotka kiertävät Yhdysvaltoja ja matkan varrella jahtaavat demoneja ja muita yliluonnollisia olentoja. 
Kuva on lainattu.
Aloitimme vaihteeksi taas uuden sarjan. Apua, koska tosiaan tänä vuonna on tullut aloitettua monta sarjaa, mutta sitten ei ole innostanut jatkaa joidenkin sarjojen parissa. Hyllyllä ovat Speepy Hollow, Manhattan, Zoo, Sherlock, The 100 ja Better Call Saul. Saas nähdä palataanko noiden pariin ja milloin? 

Ainakin Sherlockin pariin aion ehdottomasti palata, koska se on oikeasti hyvä sarja. Mies, kun taasen ei sitä seuraa, niin en ole löytänyt sille rakosta. Sama juttu on myös Blindspotin kanssa. Minä haluaisin seurata sitä, mutta mies ei, kun ei kuulemma vakuuta. Hmmm.

Yhdestä toisesta sarjasta olemme sentään samaa mieltä...

Koskapa The Walking Dead loppui, niin mikäs sen parempi sarja korvaamaan tuota aukkoa kuin Fear The Walking Dead? Se sijoittuu The Walking Dead –sarjan maailmaan, mutta tarinan päähenkilöt ovat kokonaan toiset ja aivan erilainen tarina. Tämä on siis jo toinen tuotantokausi. Jos se jatkuu samoin kuin eka, niin odotettavissa ei ole kovin montaa jaksoa. Harmi sikäli, koska mielelläni seuraisin sarjaa useamman jakson voimin. Mutta aika aikansa kutakin. 

Mielestäni Fear the Walking Dead on mainio zombie-sarja. Toinen tuotantokausi tosin lähti käyntiin hieman yskähdellen. Katsotaan, mitä tapahtuu. Ehdottomasti kuitenkin suosittelen kaikille, ketkä tykkää The Walking Dead –sarjasta. Koska luultavasti tykkäät silloin myös tästä!
Kuva on lainattu.
Kuva on lainattu.
Millainen elokuva -/ sarjaviikko teillä on ollut? Onkos Fear the Walking Dead tuttu sarja? 

Psst. Olen linjoilla seuraavan kerran vasta maanantaina, koska olen reissussa ja samalla syntymäpäiväni vietossa. Hauska sattuma, että minun synttärit on täällä suurikin juhlapäivä. :)
post signature

torstai 21. huhtikuuta 2016

PALUU SUOMEEN JA MISTÄ JÄÄN PAITSI

Nyt tekisi mieli vetää oikein kunnon itkupotkuraivarit. Monestakin syystä. Ihan yhdestä asiasta en jaksaisi vetää hernettä nenään, mutta kun niitä asioita on niin monta…
 
Aloitetaan kuitenkin iloisista uutisista. Eilin olin kirjan julkistamistilaisuudessa. Erittäin mielenkiintoiset kekkerit. Espanjalaiset osaa niin osuvasti puhua ja ottaa yleisön haltuun. Siinä espanjalainen kirjailija ja juontaja esittelivät kirjan. Juontaja esim. sanoi "kukapa ei olisi joskus ajatellut tappamista? Jäämättä kiinni. Joku todella läheinen. Ilman katumusta, että sellainen ajatus on käynyt edes mielessä". Okei, ei ehkä paras lainaus puheesta, mutta yleisö räjähti nauruun. Kyseessä oli siis rikoskirja.
Toisekseen. Tulen Suomeen! Ostin lentolippuni jokin aika sitten. Tämä muuttolintu lentää toukokuun lopussa. Tarkoitus on olla muutama päivä Helsingissä. 

Helsingin keikan jälkeen menen kotikonnuille Pohjois-Karjalaan. Laulan jo mielessäni Leevi and the Leavingsin tahtiin ”minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun…”.

Hyvä, kun minulla on jo lentolippu. Huonompi juttu on se, että joudun maksamaan ekstraa matkalaukusta. Viimeinen kerta, kun ostan lipun tämän nimeltä mainitsemattoman varaussivuston kautta, sillä eivät mokomat ilmoittaneet ennen lipun maksua tästä matkalaukkuekstrasta. Tai siis kyllä laittoivat ehdoissa, että huomioinhan, ettei hinta sisällä matkalaukkua. Ajattelin kuitenkin, ettei se voi olla paria kymppiä enempää. 

Melkein lensin tuoliltani, kun näin lipun oston jälkeen matkalaukulle kertyvän hinnan! Siis huhhuh. Laitoin asiasta tiedustelun varaussivustolle ja heidän mukaansa hintatieto olisi ollut saatavilla ennen maksutoimitusta, nimittäin erään linkin takaa. Just joo! Eipä minulla känyt mielessäkään etsiä mahdollista matkalaukun maksua jonkun linkin takaa!

Aikaisemminhan on ollut paljon puhetta siitä, että hinnat täytyy laittaa esille selvästi ja mieluiten kissankokoisin kirjaimin...

Tuli kyllä niin höynäytetty olo, vaikka olen tehnyt elämässäni niin monet kerrat varauksia ja järjestellyt matkoja. Olen huomannut, että varaussivustot ovat menneet huonompaan suuntaan.

Myös miehelle hankimme lentoliput. Luonnollisesti aivan muuta kautta. Onnistuin siinä huomattavasti paremmin, sillä hänen lippunsa tuli maksamaan vain n.160€ Madrid-Helsinki väli –matkalaukkujen kera!!! 

Sitten ostin erään toisen palvelunvälityssivuston kautta kampaamokäynnin. Yllätyin suuresti, kun kampaaja kieltäytyi antamasta minulle aikaa. Varaussivusto ei ole kuulemma maksanut hänelle minun tai kenenkään muunkaan kampaamokäyntejä. Otin välittömästi puhelimitse yhteyttä varaussivustoon, minkä jälkeen jouduin tekemään sen uudestaan kirjallisena. Huhhuh. 

Olen aikaisemmin ollut asiakas ja aina olen ollut tyytyväinen, sillä esim. meidän Jacan matka oli varattu kyseisen sivuston kautta ja onnistuimme saamaan niin hyvän tarjouksen. Näköjään tämä jäi minun viimeiseksi kerraksi kyseisessä puljussa, koska en voi hyväksyä tällaista toimintatapaa. Pidetään peukkuja, että saan rahani takaisin. Jos ei, minun pitää olla yhteydessä kuluttajansuojaan. Huh, enpä välttis haluaisi sitä kokea Espanjassa. Hiukset ehdin käydä jo laittamassa, koska minulla on ihan kohta synttärit.

Kuten näkyy, vastoinkäymisiä on ollut. Ne ovat kuitenkin pieniä murheita, vaikka nyt ketuttaa ja kovaa. Kaikista eniten minua nimittäin harmittaa, etten ole kesällä Espanjassa. En ole superihminen, joka pystyy olemaan kahdessa paikkaa samaan aikaan. Ja juuri silti toivoisin, että olisipas sellainen mahdollista. Suomessa on kiva olla, mutta niin on Espanjassakin. Varsinkin erityisesti tänä kesänä, kun serkku menee naimisiin!!!

Harmittelen jo nyt etukäteen, miten tulen missaamaan espanjalaiset häät. En ole todistamassa miehen serkun ja pitkäaikaisen tyttöystävän iloista hääjuhlaa. Varsinkin, kun tunnen heidät ja juuri siksi olisi kiva osallistua juhlaan. Ja voi pojat millaisessa paikassa niitä kemuja vietetään. Kyseessä on paikka, jossa monet julkkikset ovat menneet naimisiin. Olisipa niin kiva olla paikalla. Oikein tärisen tätä kirjoittaessani. Harmittaa ihan vietävästi!!!
Kuvat on lainattu Castillo de Monteviejo-sivustolta.
Mutta parhaimmallakaan tahdolla en voi osallistua. Matka Suomesta Espanjaan, vaikkakin Madridiin, on pitkä. Lennot on kalliita. Juhlapuku, hiukset… Kallista. Morsiusparin lahja; se vasta kalliiksi tulisi. En myöskään voi olla poissa Suomesta. On heinäkuu. Suomessa vilkkain lomakausi ja minä olen töissä, en yhdessä, vaan kahdessa paikkaa. Minulle ei siis millään muotoa ole mahdollista osallistua. Ellen tosiaan olisi se superihminen, joka voisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. 

Asian näin ylös kirjoittaminen helpotti oloa kummasti. Nyt on jo helpompi olla. Uskaltaakohan tällaista tekstiä julkaista? Hmmm.
post signature

tiistai 19. huhtikuuta 2016

ESPANJALAINEN KOTIRUOKA -OSA I

Viime viikolla kerroin uudesta juttusarjasta, jossa paneudumme espanjalaiseen kotiruokaan. Nyt on aika lunastaa lupaus. Ensimmäinen virallinen osa startataan käyntiin.
 
Ennen kuin mennään ruokajuttuihin, haluan varoittaa, ettei espanjalainen ruoka ole kovin vegaaniystävällistä. Espanjalaiset syövät paljon lihaa ja siksi tulossa on paljon reseptejä, jotka sisältävät juurikin lihaa. Minunkin on sitä syötävä, koska kuten kerroin, niin olen kärsinyt anemiasta, raudanpuutoksesta. Minulle ei sopisi kasvisruokavalio ollenkaan tästä syystä, mutta myös siksi, että pidän liharuoista. En halua kokea tästä huonoa omaatuntoa. Kunnioitan ihmisiä, jotka pystyvät elämään kasvisruoalla, mutta minä en siihen pysty. Suunnitelmissani on kuitenkin opetella tekemään myös kasvisruokaa ja ujuttaa se ruokavalioon siten, että viikossa olisi vaikkapa yksi kaksi päivää, jolloin syömme vain ja ainoastaan kasvisruokaa.

Toisekseen haluan myös painottaa, että espanjalainen kotiruoka on yksinkertaista. Ehkä teitä hätkähdyttää, miten yksinkertaista se todellisuudessa on. Hienot gourmet-ruoat ovat erikseen. Näissä postauksissa keskityn esittelemään vain ja ainoastaan espanjalaista kotiruokaa.

Ja sitten itse asiaan, eli ruokaan. Ensimmäiseksi haluaisin jakaa ehkä maailman yksinkertaisimman reseptin, johon Suomestakin taatusti löytyy ainekset. Tämä on sellainen ruoka, jota Suomessa ollessa tulee kokattua. 
Vihreät (litteät) pavut perunan kera ja kylkeen broilerfile
Suomessa ollessa olen löytänyt näitä vihreitä papuja pakastealtaasta. Hinta oli alle euron. Espanjassa ostamme pavut tietenkin tuoreena. Tuoreista pavuista täytyy napsaista pääty pois. Sitten kuoritaan joukkoon pari tai muutama peruna, niin että papuja on suhteessa enemmän kuin perunaa. Höyrykattilassa nämä valmistuvat noin viidessä minuutissa. Joukkoon voi laittaa halutessaan myös sipulia ja porkkanaa. Lounaan ensimmäinen lautanen on valmis! Nautitaan sellaisenaan tai tee kuten espanjalaiset ja lorauta sekaan oliiviöljyä. Joskus syömme tätä myös majoneesin kera, mutta hyvin harvoin. Majoneesikin täällä tehdään pääasiassa itse.

Seuraavaksi broilerfilettä. Meillä on pääasiassa neljä erilaista vaihtoehtoa broilerfileelle. Huom, filee on aina maustamaton ja ilman marinadia. Aluksi oli todella outoa, ettei löytynyt marinoitua kanaa, mutta nyt siihen on jo tottunut. Marinadia ei ole tullut ikävä, mutta jossain vaiheessa haluan kokeilla sen valmistamista itse. 

Näin me maustamme broilerfileet.

Vaihtoehto 1. Mausta filee curry-mausteella. 
Vaihtoehto 2. Mausta filee mustapippurilla ja suolalla.
Vaihtoehto 3. Friteeratut fileet. Vatkaa kanamuna lautasella. Laita toiseen lautaseen korppujauhoja. Uita filee ensin kananmunassa ja sitten korppujauhossa. Paista paistinpannulla oliiviöljyssä. Valmiit friteeratut fileet voi syödä sellaisenaan, tai toinen kiva tapa syödä ne, on laittaa päälle punaista paprikaa.
Vaihtoehto 4. Broileria kera sipulin ja punaisen/vihreän paprikan. Kuullota sipulit ja paprikat oliiviöljyssä, laita broilerpalat sekaan ja anna kypsyä. 
Paprikapurkki, paprika käy hyvin friteerattujen kanafileiden kanssa. Korppujauhoa eli pan rallado ja hierbas probenzales,joka koostuu basilikasta, oreganosta, rosmariinista, timjamista, kyntelistä ja meiramista. 
Ruokajuomana vesi. Jälkiruoaksi hedelmä, esim. appelsiini. Pieni pala patonkia, jota espanjalaiset monesti tykkäävät uittaa lautasella. Ja myönnetään, minä myös!

Iltapalaksi iso lautasellinen salaattia ja hedelmiä.

Joskus kokkaamme koko kanan uunissa. Siitä lisää jossain vaiheessa. 

Pyhäpäivän ruoka –taivaallisen hyvää
Seuraavaksi annan yksinkertaisen reseptin siinä muodossa, kun sen sain anopilta -whatsapp -viestillä. Tähän ruokaan ihastuin heti. Se on todella hyvää. En voi kuin suositella kokeilemaan! Tämä on varmasti lempiruokani täällä. Toki emme tätä kovin usein valmista, ehkä kerran kuussa. Todellakin suosittelen kokeilemaan. Ohje on yksinkertainen, mutta lopputulos taivaallinen!

"Porsaan sisä/ulkofile uunissa

neljä valkosipulin kynttä paloiteltuna, hierbas provenzales, suolaa ja kolmen appelsiinin mehu,

1 tunti uunissa" 

***

Tai jos teit niin kuin minä, että pilkot paloiksi, niin paista ensin paistinpannulla ja sitten liha vuokaan kera mehun, valkosipulin, maustesekoituksen ja suolan ja n. puolisen tuntia uunissa. Huomaa, että me siis puristamme itse mehun appelsiineista siihen tarkoitetulla laitteella.

***

Perunat kuoritaan ja pilkotaan haluttuun muotoon. Paista paistinpannulla oliiviöljyssä, jota on oltava reilusti. Niin, että perunat peittyvät. Öljyn pitää antaa kuumua ennen perunan laittoa pannulle. Lisätään suola. Nosta valmiit perunat tarjoiluvadille, älä jätä öljyyn lillumaan. Öljyä voi käyttää uudestaan, sillä peruna ei jätä makua. Näin se ei mene hukkaan.
Olisi kiva kuulla, mitä pidit tästä postauksesta?
post signature

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

PARHAIMMAT POSTAUKSENI –KOOSTE

Olen nyt kirjoittanut Vivi Vinna Journal –blogiani reilu neljä vuotta. Tuona aikana on sattunut ja tapahtunut. Uusiakin lukijoita on tullut mukaan. 

Blogissahan parasta on kirjoittaminen ja vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa. Blogi ei olisi mitään ilman teitä. Kiitos tuhat ja yksi kertaa, kun olette olleet kaikki nämä vuodet mukana yhdellä elämäni tärkeimmällä matkalla, elämän matkalla Espanjassa, ulkomailla, kaukana Suomesta. 

Ulkomailla olo on tarkoittanut myös sitä, että olen ollut poissa omasta tutusta ja turvallisesta kulttuurista. Monet ilon ja surun kyyneleet olen täällä vieräyttänyt. Blogissa olen kertonut niistä hyvistä ja onnellisista hetkistä. Haluan tämän olevan lokikirja onnellisista asioista, jakaa Espanja-tietoutta, turista matkoista tai milloin mitäkin mieleen juolahtaa… 
Olen kirjoittanut juttuja espanjalaisesta elokuvamaailmasta. Olen saanut tavata kuuluisia näyttelijöitä. Olen kirjoittanut kolumneja. Olen kirjoittanut matkajuttuja. Rakastan matkailua ja niiden suunnittelua. Täällä on hyvä jakaa parhaimmat matkavinkkini ja reissukokemukset. Ehkä kaikista eniten olen kuitenkin kirjoittanut Espanjasta. Se on tämän blogin punainen lanka, sillä tavalla tai toisella espanjalaisuus on läsnä.  

Luonteeseeni ei kuulu valittaminen. Jos joskus valitan täällä, niin voitte luottaa, että silloin valitan asiasta. ;)

Tilastotietoa
Blogissani kävijämäärä on tämän vuoden puolella kasvanut. Ajalla 1.1.-15.4.2016 kävijöitä on ollut kaiken kaikkiaan 2 282 henkilöä ja sivuja on katseltu kaikkiaan 4670 kertaa. 

Keskimääräinen istunnon pituus on 1 min 59 sek. Sivuja luetaan 1,46 per istunto. 

Teitä on Suomesta, Espanjasta, Yhdysvalloista, Ranskasta, Iso-Britanniasta, Portugalista, Venäjältä ja Italiasta. Ja suuri mysteeri, nimittäin (not set). Ehkä kaikki eivät halua paljastaa olinpaikkaansa? Suureksi yllätykseksi myös Zaragozasta käsin on luettu blogiani. Muita suomalaisia, onko teitä? 

Espanjassa on luettu Vivi Vinnaa siellä sun täällä, Zaragozassa, Madridissa, Barcelonassa, Malagassa jne. Ja sitten taas se mystinen (not set).  Kaikki muut kaupungit osaan sijoittaa heti kartalle, mutta Pilar de la Horadada –nimisestä paikasta en ollut kuullutkaan! 

Suomesta lukijoita puolestaan on ihan ympäri maata, mutta selvästi vähemmän Lapissa. Helsinki vie kirkkaasti ykkössijan. 

Kavereilleni tai sukulaisilleni en ole muuten vieläkään paljastanut kirjoittavani Espanja-aiheista blogia. Tai no, siitä tietävät vain hyvin harvat. Ihan siksi, että kuulumiset on edelleenkin kivempi vaihtaa kasvotusten tai puhelimitse. Olisi tosi ikävää, jos kaveri toteaisi ”ai, luin jo ton blogistasi”. 


Tämän pitkän alustuksen myötä halusin vähän muistella näitä vuosia ja sen kunniaksi koostaa parhaimmat juttuni tähän postaukseen. Omia juttuja on kiva lukea, mutta etenkin kolumnit näin vuosienkin jälkeen kiinnostavat. Myös Päivän piristys –osiossa olevat jutut ovat (surku?)hupaisaa luettavaa.

Juttuja on niin paljon, että kaikkea ei voi millään lukea kerralla. Tämä postaus on tarkoitettu sellaiseksi, jonka pariin voi palata myöhemmin ja haukata postaus kerrallansa. 

VUOSI 2012
Kirjoitin 252 postausta. Aloitin bloggaamisen intoa puhkuen ja unohdin aloittaa ilman minkäänlaista esittelytekstiä. Ensin meinasin kirjoittaa vain vaatteista, mutta blogiini tuli lopulta melkoisen paljon muunlaista juttua...

Vuoden 2012 omalaatuisin juttu ja ilmiö oli Ecce Homo.

Paras matkajuttuni oli
Vaatejuttua postauksessa Muotia 1960 -luvulta.

Jo tuolloin kirjoittelin myös elokuvajuttuja...
Osallistuin espanjalais-palestiinalaisiin häihin
Una fiesta ja häät 
Haastattelin innoissani jopa espanjalaista vaatesuunnittelijaa!

Menin meidän pieneen espanjalaiseen kylään ja tein hauskoja löytöjä vintiltä. 

Tein mielenkiintoisen retken.
Päivä Espanjan auringon alla

VUOSI 2013
Tämä vuosi oli minulle melko raskas, sillä olin tavallista pidemmän pätkän Suomessa töissä. Näin jälkikäteen ajateltuna silläkin oli tarkoituksensa, sillä yllättäen sarjakuvani pääsi koko Suomen maassa ilmestyvään lehteen. Jos olisin ollut Espanjassa, niin ehkä sitä ei olisi tapahtunut...
 
Innostuin kirjoittamaan kukista ja kasveista.

Seuraavaksi juttua käsialasta, joka on todella mielenkiintoista
Kiehtova käsiala

Teimme jännittävän omatoimimatkan Venäjälle.
Ensin vain haaveilin matkasta postauksessa Jos matkustaisin Venäjälle...
Matkan suunnitelu oli aikamoista, kuten kerroin tässä postauksessa klik.
Venäjän vaarallisuus mietitytti jo ennen kuin matka oli ehtinyt edes alkaa: Vaarallinen Venäjä
Lopulta me teimme sen! Matkakertomus tässä postauksessa klik.
En ole yhtään käsityöihminen, mutta päätin tehdä hameen -ihan itse

Näin kuuluisan espanjalaisen näyttelijättären ja sen lisäksi yhdysvaltalaisen Colin Arthurin!
Kertakaikkisen kauhistuttava yö

Arvostelin Serranon perhe -sarjan ja muistelin tapaamiani näyttelijöitä

Kirjoitin kitaran tarinan. Yllättävän mielenkiintoinen juttu, vaikkei otsikosta päätellen uskoisi.

VUOSI 2014
Oli kaikista hiljaisin blogivuoteni. Kirjoitin vain 70 tekstiä koko vuotena.

Kirjoitin mm.
Espanjalaisista karnevaaleista

Meikkijuttuja

Maaseuturetkestä

Pääsiäisen vietosta Espanjassa sekä miksi kulkueissa peitetään kasvot.
Semana Santa -ja huppupäisten tyyppien salaisuus

Kokemukseni sähkökirjasta. Tuo sähkökirja on muuten minulla edelleen ja pidemmillä matkoilla se on ehdoton. Juuri sain sillä luettua loppuun Orgullo y prejuicio (Ylpeys ja ennakkoluulo).

Kerroin eräästä viikonlopustamme Espanjassa.

Matkustin Italiaan, Roomaan ja Pompeijiin.

Matka Roomassa, Italiassa

Päivä Pompejissa.
Kirjoitin kolumnin ebolasta.

Kirjoittelin Pilarin juhlasta ja sitten eräästä siihen liittyvästä legendasta.

Näin yhden kuuluisimmista espanjalaisista näyttelijöistä!

Kirjoitin vaatejuttua
Vaate äidiltä tyttärelle

Kirjoittelin jutun myös ystäväni tyylistä

VUOSI 2015
Juttua oli mm.
Tämä on taidetta

Portugali -matkakertomus

Matka satumaiseen Sintraan

Korkeammalla kuin linnut -juttu siitä, kuinka ylitin itseni

Lisää matkajuttua
Espanjasta

Sitten matkasta Ranskaan

Maaseuturetkeilyä Ranskassa
Omituinen kylä Ranskassa

Andorra -matkakertomus
 

Muita postauksia
Ruskettuminen -vaarallinen muoti

Paineluterapiasta 

Pesetasta hotellin julkisivussa

Madridin matkasta, osa I, II ja III
 
Lähimatkailusta

Jacan reissusta tässä ja tässä
SUOSITUIMMAT JUTUT (JOITA ON LUETTU ENITEN) TOP-5
1. Juttu, joka vei matkahalut -melekein 
Luettu n. 3540 kertaa. Minua edelleenkin ihmetyttää, miten tämä juttu ilmestymisestään asti on vetänyt porukkaa blogiini. Tapaus oli minulle erittäin epämukava kokemus, jota en toivo kohdalleni uudestaan.

2. Salainen aseeni ihonhoidossa
Luettu n. 2570 kertaa. Mukava huomata, että tämä juttu on kiinnostanut, vaikka itse en sitä lukisi blogini parhaimpiin juttuihini.

3. Kokeilussa Kérastase Cristalliste -sarja
Luettu 1520 kertaa. Tätäkin on luettu häkellyttävän paljon, mutta ilmeisesti hiusjutut kiinnostavat.

4. Halloween ja noita-akka
Luettu n.950 kertaa. Tällaisesta Halloween -hullusta, kuten minusta, on kiva huomata, että tämä juttu osui ja upposi.

5. Päivä elokuva-avustajana
Luettu n.830 kertaa. Tämä on edelleen hyvä artikkeli kaikille, ketkä haluavat elokuva-avustajiksi!
- Mitä blogistani on jäänyt sinulle mieleen?
- Entä, mikä on ollut tähän mennessä vuoden 2016 aikana paras juttu?
post signature