KUVAUSMATKA GRAN CANARIALLE

Tästä on jo pari kuukautta aikaa, mutta reissu oli sen verran jännittävä, että haluan jakaa sen nyt.

Matkustin kesäkuun alkupuolella Gran Canarialle erään tunnetun sarjan kuvauksiin. 

Olin bongannut ilmoituksen, jossa täyttyivät kaikki kolme tärkeää kriteeriäni: kyseessä oli yökuvaukset, profiilini sopi täydellisesti, ja tuotantoyhtiö tarjosi kuljetuksen Las Palmasista kuvauspaikalle ja takaisin. Niinpä hain – ja pääsin!

Sitten vain laivalippuja hankkimaan, vaikka vielä viime hetkellä mietin, että ehtisihän tämän perua...

Lähdin Santa Cruziin varhain aamulla ja sieltä laivalla Las Palmasiin. Minulla oli monta tuntia aikaa ennen kuin bussi lähtisi etelään kuvauspaikalle. Tulin tarkoituksella ajoissa, enhän halunnut missata bussia ja menettää koko keikkaa.

Tosin rahallisesti hommassa ei ollut järjen häivääkään. Vaikka sainkin residenttialennuksen, pelkät laivaliput maksoivat 40 euroa. Avustajien palkkiot taas... noh, sanotaan vaikka, ettei tällä reissulla rikastuta.

Entä olisinko voinut käyttää aikani fiksummin? Ehdottomasti kyllä. Ja silti jokin minussa kaipasi tätä pientä piipahdusta naapurisaarelle ja uutta kokemusta.

Minulla ei ole nyt tuoreita kuvia Gran Canarialta, joten laitan kuvia Teneriffalta. Nämä kuvat eivät siis liity tähän reissuun mitenkään.

Las Palmasissa palloillua

Las Palmas on Gran Canarian pääkaupunki. Ensitöikseni suuntasin Ale-Hopiin, sillä olin kuullut, että sieltä saa hyviä varavirtalähteitä. 

Löysinkin sopivan 20 eurolla ja päätin hankkia sen. Minun puhelimeni kun hyytyy vähän väliä, eikä sinä yönä ollut varaa jäädä ilman virtaa.

Onneksi laite oli osittain ladattu valmiiksi, mutta etsin vielä kahvilan, jossa sain ladattua sitä lisää.

Kuvaukset etelässä

Söin täytetyn bocadillon ja menin bussille, jossa törmäsin kolmeen tuttuun koordinaattoriin. He ilahtuivat nähdessään minut pitkästä aikaa Gran Canarialla ja kyselivät miehestäni, sillä olin nyt poikkeuksellisesti yksin liikenteessä.

Hyödynsin bussimatkan viisaasti: nukuin.

Perillä selvisi, että meillä avustajilla olisi niin monenlaisia rooleja, että pää meni pyörälle. 

Minun oli tarkoitus esittää ulkomaalaista vierasta, mutta puvustajat huomasivat, ettei minulla ollut mitään sopivaa päällepantavaa. Selitin, että olin matkustanut Teneriffalta asti ja lähtenyt niin aikaisin, etten ollut voinut tuoda mitään mukanani.

Minut vaihdettiin lennosta toiseen rooliin, johon löytyi oikean kokoiset vaatteet. Muutuin siis vieraan roolista työntekijäksi silmänräpäyksessä.

Itse kuvauksista en voi kertoa mitään, mutta voin paljastaa, että näin melko kuuluisan näyttelijän, ja että kokemus oli muutenkin varsin kiinnostava. Luksusautoja, ylellisiä pukuja…

Juttelin muiden avustajien kanssa ja kerroin tulleeni Teneriffalta. Kyselin, löytyykö Las Palmasista mitään paikkaa, joka olisi auki koko yön, sillä huomasin kuvauksien päättyvän jo yhdeltä yöllä. 

En halunnut maksaa majoituksesta, kun olin jo maksanut matkasta, enkä nähnyt järkeä hotellissa käymisessä vain muutamaksi tunniksi ennen paluuta.

Työkaverit alkoivat miettiä vaihtoehtoja: disko, casino... Lopulta eräs ehdotti San Telmon linja-autoasemaa. Se on kuulemma auki koko yön ja vartijatkin ovat paikalla. Tämä vaihtoehto kuulosti täydelliseltä, varsinkin kun bussi koukkaisi juuri sen kautta.

Yö San Telmon bussiasemalla

Kuvaukset päättyivät yhden aikaan, ja sen jälkeen meillä oli vielä tunnin paluumatka. Olimme Las Palmasissa kahdelta yöllä. 

Suurin osa jäi pois samalla pysäkillä kuin minäkin ja jopa yksi koordinaattori. Juuri kun hyvästelimme, ilmestyi paikalle mies, joka oli selvästi aineissa.

Sydän hypähti hetkeksi, mutta mies laahusti ohi lasittunein silmin, täysin omassa maailmassaan.

Koordinaattori tarjosi minulle vielä kerran yöpaikkaa, mutta pidin itsepäisesti kiinni suunnitelmastani viettää yö Las Palmasissa. Ja että bussiasema riittäisi minulle vallan hyvin.

Menin heti sisään asemalle ja ilmoitin vartijalle, että aion viettää yön siellä ennen Teneriffalle paluuta. Vartija hyväksyi suunnitelman, mutta sanoi ettei asemalla saa nukkua.

Niinpä pysyin koko yön hereillä.

Minä, joka normaalisti rakastan nukkumista!

En tiedä, miten onnistuin. Aamuyöstä juttelin erään vanhan miehen kanssa, joka oli tulossa tansseista. Aloimme juttelemaan, kun hän luuli minua aluksi sukulaistytökseen, joka on kuulemma osittain ruotsalainen.

Jouduin tuottamaan pienen pettymyksen, vaikka muuten kuulemma olin aivan samannäköinen.

Aamu ja paluu kotiin

Aamun sarastaessa lähdin kävelemään keskustaan. Bussiaikataulut tuntuivat sekavilta, enkä halunnut ottaa riskiä ferrybussin missaamisesta. Tulipa siinä samalla tehtyä reipas aamukävely.

Laivassa nukahdin saman tien, ja jatkoin uniani vielä bussissa kohti Etelä-Teneriffan kotia.

Matka meni lopulta hyvin, vaikka mukaan mahtui yön yli valvomista, seikkailua saaren päästä päähän ja sekä miellyttäviä että vähän vähemmän miellyttäviä kohtaamisia. 

Mutta tulipahan taas yksi tarina lisää – ja ripaus lisää elämänkokemusta!  

Missä oudossa tai yllättävässä paikassa sinä olet valvonut koko yön?

KATSE KOHTI TULEVAISUUTTA

Tajusin, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne mitään. Itse asiassa sain yksityisviestillä kyselyä, että mikä on meininki… No, en oikeasti saanut, mutta kuulosti vain hauskalta sanoa noin.

Olen pitänyt tarkoituksella taukoa, koska tuntui, ettei paukut riittäneet blogin puolelle. Viime vuosi, 2024, oli todella haastava kaikin tavoin. En päässyt edes matkalle Suomeen, mutta kuvauskeikkojen ansiosta tuli sentään käytyä Gran Canarialla ja Lanzarotella useampaan otteeseen.

Nyt on kuitenkin hyvä hetki palata blogin äärelle ja kertoa, millainen vuosi 2024 oli, millaisia haasteita kohtasin ja miten niistä selvisin.

Vuoden 2024 haasteet

Vuosi 2024 ei ollut ammatillisesti mikään huippuvuosi. Vuoden 2023 lopussa päätin yhteistyön ison asiakkaan kanssa, ja vuoden 2024 aloitin tyhjän päältä. Samaan aikaan tekoäly rynnisti markkinoille, ja minäkin olin huuli pyöreänä.

Huomasin, että tekoäly on hyödyllinen, mutta samalla se tuntui myös ”uhkalta”. Yhtäkkiä työt loppuivat. Uusia asiakkaita ei tullut, enkä toisaalta itse myöskään aktiivisesti myynyt osaamistani. Ne tahot, joita lähestyin, eivät olleet kiinnostuneita copywriterin palveluista.

Tilanne alkoi hirvittää. Olin tottunut menemään flow’lla, ja aina aiemmin töitä oli löytynyt. Tuntui, että olin jälleen kerran aivan hukassa. Ensimmäistä kertaa olin kuitenkin tilanteessa, jossa pohdin, jatkanko copywriterina vai pitäisikö keksiä jotain muuta.

Samaan aikaan päätin, että jos rahavirrat eivät liiku, niin asialle on tehtävä jotain. Aloitin rahaan liittyvän kurssin ja lähdin kehittämään omaa rahamieltäni. Siitä alkoi ”rahamatkani”. Olin jo aikaisemmin ymmärtänyt, että raha on energiaa, niin kuin kaikki täällä.

Raha itsessään ei ole hyvää eikä pahaa, vaan heijastus siitä, mitä sisälläni tapahtuu. Kaikki lähtee siis oman mielen työstämisestä. Ja se ei ole mitenkään helppoa, ei ainakaan minulle. Yritin tsempata itseäni, mutta välillä lilluin epätoivon rajamailla.

Mitä muuta tein vuonna 2024?

Koska kirjoitushommia ei ollut isommin, päätin tutkia muita työmahdollisuuksia. Ensimmäisenä kokeilin retkimyyjän työtä, mutta jo muutaman päivän jälkeen totesin, että se ei ole minun juttuni. 

Hommassa oli liikaa punaisia lippuja, ja viimeinen niitti oli se, kun vain 45 minuuttia ennen työvuoron alkua työnantaja ilmoitti, että ”jää tänään kotiin opiskelemaan”. Olin jo kuitenkin tehnyt pitkän työmatkan ja herännyt aikaisin aamulla.

Seuraavaksi kokeilin siipiäni kiinteistönvälittäjänä. Aloitin elokuussa, mikä tarkoitti myös sitä, että vuosittainen Suomi-reissu jäi väliin. 

Pidin työstä, mutta komissiopalkkaus ja pitkät myyntiprosessit eivät tuottaneet tuloksia viiden kuukauden aikana, vaikka tein valtavasti töitä. 

Kuljin paljon Etelä-Teneriffan ja Santa Cruzin väliä, bussilla tietenkin. Onneksi se oli ilmainen meille saaren asukkaille. Eli käytännössä sijoitin omaa aikaani, paljon.

Valitettavasti olin myös pariin otteeseen topakassa flunssassa, mikä johti poissaoloihin. Joulunpyhät menivät sohvan pohjalla. Lopulta yritys ehdotti, että minun pitäisi lisätä työtunteja saadakseni tuloksia.

Ymmärrän pointin: menestyminen vaatii sitoutumista. Jos haluaa menestyä, on siihen laitettava energiaa. Olin jo laittanut työhön lukemattomia tunteja viiden kuukauden ajan. Joka päivä tein jotain kiinteistönvälitykseen liittyvää. 

Enempää aikaa en olisi voinut laittaa, koska minulla ei ollut varsinaista palkkaa. Eli minun oli myös tehtävä muita töitä rinnalla maksaakseni oma elämiseni. 

Komissioon perustava malli on tosiaan yleinen käytäntö kiinteistönvälitysalalla ja tiesin sen kyllä etukäteen. Mainittakoon myös, että se on hyvin raadollinen ala ja kilpailua on paljon. 

Tiesin, että en ollut valinnut sitä helpointa työtä, mutta silti alan raadollisuus yllätti. Lopulta päätin jättää kiinteistönvälityksen taakse ja vannoin, etten enää ota vastaan pelkkään komissioon perustuvia töitä.

Vuoden 2024 parasta antia olivat säännölliset kuvauskeikat. Niitä oli joka kuukausi 1-3, mikä oli aivan mahtavaa. Pääsin kerran mukaan jopa mainoskuvauksiin, jolloin tienasin tavallista enemmän. Yleensä avustajien palkkiot eivät ole päätähuimaavia, ja matkakulutkin joudun kattamaan itse.

Kuvauskeikkojen teko onkin enemmän intohimo, mutta ne ovat myös todella palkitsevia. Erityisesti mieleeni jäi kohtaaminen erään todella kuuluisan espanjalaisen näyttelijän kanssa, joka laittoi kätensä käsivarrelleni ja opasti, miten toimia kuvauksen aikana. Hänestä jäi todella hyvä ja sympaattinen kuva!

Kesä toi myös ikäviä yllätyksiä. Mieheni matkailuauto tuhopoltettiin, eikä syyllisiä koskaan saatu kiinni. Se oli iso järkytys.

Vaikka vuoteen mahtui haasteita, syksyllä onni potkaisi: aloitin eräässä erittäin laadukkaassa lehdessä, jonne kirjoitan artikkeleita Teneriffasta ja Espanjasta. Se oli unelmieni täyttymys! 

Sain hyvää palautetta artikkeleistani ja pitkästä aikaa tunsin toivoa: ehkä saan sittenkin jatkaa kirjoittajana. Ehkä minun on vain löydettävä oikea kaava. 

Tähän lehteen olen nyt kirjoittanut useita juttuja, joita julkaistaan noin kerran kuukaudessa. 

Vuodenvaihde ja uudet tuulet

Vuoden 2025 päätin aloittaa uudella innolla. Tästä tulisi kaikkien aikojen paras vuosi. Halusin, että tänä vuonna asiat tapahtuvat isosti, pääsen eteenpäin ja ennen kaikkea ansaitsen enemmän rahaa.

Tein itselleni lupauksen: keskityn tänä vuonna vain itseeni. Suunnitelmissa on myös reissu Suomeen, ja ehkä jonnekin muuallekin.

Vuosi 2025 alkoi näin:

✅ Jatkan edelleen lehden kirjoittajana ja pääsen tuottamaan kiinnostavaa sisältöä eri aiheista.
✅ Kirjoitan myös blogia eräälle suomalaiselle yritykselle, mikä tarjoaa uusia näkökulmia ja kehittää kirjoitustaitoani.
✅ Toimin avustajana elokuva- ja sarjakuvauksissa, mikä antaa ainutlaatuisia kokemuksia ja mahdollisuuden seurata tuotantojen kulissien takaista maailmaa.
✅ Meditoin säännöllisesti. Se auttaa minua keskittymään paremmin ja lisää hyvinvointiani.
✅ Toimin Teneriffalla paikallisoppaana pikkuserkulleni, joka on erään urheilulajin moninkertainen maailmanmestari. Hän saapui lomalle saarelle yhdessä vaimonsa kanssa, ja oli hienoa esitellä heille paikallisia helmiä.
✅ Aloitin kaksi uutta kurssia, jotka liittyvät rahaan ja henkilökohtaiseen kasvuun. Opin koko ajan uutta.
✅ Katson nykyään enemmän elokuvia ja sarjoja sekä olen aloittanut äänikirjojen kuuntelun. Äänikirjat ovat auttaneet minua vähentämään turhaa netissä skrollaamista ja käyttämään aikaani fiksummin.

✅ Pidän säännöllisesti yhteyttä ystäviini ja pyrin näkemään heitä aina kun mahdollista. Arvostan näitä hetkiä entistä enemmän.
✅ Olen käynyt koiratarhalla lenkittämässä kodittomia koiria, mikä on ollut todella palkitsevaa ja antanut iloa niin minulle kuin koirillekin.
✅ Saimme kutsun megasyntymäpäiväjuhlille, joissa nautimme herkullisen illallisen ja jatkoimme juhlintaa diskossa. Tämä oli ikimuistoinen ilta!
✅ Olen käynyt jam-sessioissa kuuntelemassa, kuinka muusikot eri taustoista kokoontuvat yhteen soittamaan ja laulamaan. Mukana on niin ammattilaisia kuin tavallisia tallaajia. Tunnelma siellä on aina ainutlaatuinen.

Tietenkään kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä. Tammikuussa autoni hajosi ja on edelleen korjaamolla. 

Nyt maaliskuussa muutama päivä sitten kaaduin niin pahasti, että jouduin ensiapuun ja siellä röntgeniin. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt, mutta kylkeä parannellaan vielä hetki. Juoksulenkeille en ihan heti ole menossa…

Muuten fiilis on hyvä! Jatkan henkistä polkuani ja rahamatkaani. Olen varma, että tästä vuodesta tulee todella hyvä vuosi. 

Miten sinun vuotesi on alkanut? Onko sinulla jotain tavoitteita tai lupauksia tälle vuodelle?