FANTASIA -JA KAUHUELOKUVAFESTIVAALEILLA

Lauantaina menimme fantasia-ja kauhuelokuvafestivaaleille. Kyseessä on hyvin pieni, mutta toivottavasti kasvava tapahtuma. Sitä ei paljoa mainostettu missään. Sattumalta saimme tietää sen olevan juuri tänä viikonloppuna.

Osallistuimme tapahtumaan viime vuonna, josta kerroin täällä klik. Olimme viimeksi niin tyytyväisiä, että halusimme päästä mukaan tälläkin kertaa.

Pienenä sivuhuomautuksena, että Zaragozassa järjestetään todella paljon kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja, mutta niistä ei ikinä pidetä suurempaa haloota. Niinpä jokaisen täytyy itse löytää tai paremmin sanottuna etsimällä etsiä ne itselleen mieluisat tapahtumat. 

Fantasia -ja kauhuelokuvafestivaali järjestettiin eräässä kulttuurikeskuksessa. Siellä on iso sali, jossa oli esiintymislava kuin teatterissa konsanaan.  Lavalla oli eräs mies, joka selosti Zaragozan mysteereistä. Se oli muutenkin hauskannäköistä, kun muu sali oli pimeänä ja valo kohdistettiin vain tuohon mieheen. Tarinoidensa kuvituksena hän käytti kuvia. 

Erityisen suuren huomion sai eräs legenda, josta sattumalta kerroin teille tässä postauksessa (hyppää kohtaan Ihme vai legenda?) vähän aikaa sitten. Kuuntelin korvat höröllä ja suurella mielenkiinnolla. Tapaus Miguel Pellicer ja ihme, jonka seurauksena hänelle kasvoi jalka. Viimeistään tässä vaiheessa suosittelen tuon kirjoittamani postauksen lukemista. 

Mies kertoi, että 1920-luvulla oli eräs ryhmä, joka päätti ottaa selon Miguel Pellicerin tapauksesta. He etsivät tämän haudan ja kaivoivat jäänteet esiin. Paljastui, että jalkaa ei koskaan ollutkaan amputoitu. Se siitä ihmeestä. 

Festivaaleilla näimme myös pari lyhytelokuvaa. Olin todella hämmästynyt huomatessani, että niillä onkin ollut melkoisen hyvät budjetit. Sen verran raha haisi niissä.

Tuttuun tapaan oli palkintojen jakoa, paitsi ettei tällä kertaa paikalla ollut ketään kuuluisuuksia. Lopuksi katsoimme elokuvan, josta aijon kirjoittaa elokuva-arvion toisessa postauksessa.

Festivaalit olisivat jatkuneet vielä ties miten pitkään, mutta meillä alkoi olla sen verran kova nälkä, että lähdettiin Zaragozan yöhön haukkaamaan murkinaa ja samalla nähtiin kaveria.

YSTÄVÄN TYYLIÄ

Tällä kertaa parrasvaloissa on ystäväni L Uve.  Tutustuin häneen joitakin vuosia sitten täällä Espanjassa. Olen aina ihaillut todella suuresti hänen persoonallisia kuvia ja omanlaista tyyliään, jotka jaksavat yllättää kerta toisensa jälkeen. 

L Uve on erittäin muuntautumiskykyinen ja hänen kuvansa ovat todella kivoja, joista välittyy paljon. Ne ovat kuin taidetta ja muutenkin ne ovat mielestäni todella erilaisia. 

Niinpä halusin, että tekin voisitte tutustua häneen ja joihinkin hänen kuviinsa. Pyysin L Uvea vierailemaan blogissani ja suureksi iloksi hän suostui kera pienen haastattelun.

Esittelisitkö itsesi, kiitos. Hei, olen L Uve. Olen espanjalainen. Rakastan musiikkia ja sarjoja, jotka lataan netistä, sekä Ian Curtisia, sisälmyksiä kikherneiden kanssa kesällä ja keittoja ympäri vuoden.   

Tyyli

Kertoisitko hieman tyylistäsi?
Tyylini on moninainen. Se on melko impulsiivinen, vaikka pidän joistakin asioista kuten ikonisista 40-ja 50-luvun naisista ja vintagesta jämähtämättä kuitenkaan mihinkään tiettyyn tyyliin.

Seuraatko muotia? Joka kerta yhä vähemmän ja joka kerta minusta tuntuu enemmän, että olen antikapitalisti. Näkemykseni nähdä muoti ja maailma ovat kehittyneet paljon, ehkä osittain pettymyksestä nykyiseen sosioekonomiseen tilanteeseen.

Mistä ostat yleensä vaatteesi?
Tällä hetkellä ostan sellaisesta paikasta kuin American Apparel, vaikkakin vähän (se on yksi niistä vähistä kapitalistiyrityksistä, jotka itsekkäästi pelastaisin). Hym, Primark ja kirpputoreilta. En osta oikeastaan mitään Inditexistä.

Onko sinulla lempimerkkiä? Ollakseni rehellinen, ei oikeastaan, mutta sanoakseni jotain, niin American Apparel.

Onko sinulla jokin lempiasukokonaisuus? Kyllä, en tiedä miksi, mutta olen tykästynyt legginsseihin ja urheiluvaatteisiin, ainakin tänä kesänä. Ulos mentäessä tykkään laittaa yläosaan jotain samettista ja alaosaksi mustat housut.

Miten luot asukokonaisuudet? No, harjoitusten ja virheiden kautta, suunnilleen. Lopulta tulee aina jotain. 

Kuvat

Kuvasi ovat hyvin erilaisia. Miten teet ne? Otan kuvat digitaalisella järjestelmäkameralla, jonka ostin ensimmäisellä palkallani. Joskus minä itse otan kuvat, toisinaan joku muu.

Jotkut kuvat ovat hyvin huomiota herättäviä/provosoivia. Miksi? Se on paljon hauskempaa ja tunnen, etteivät ne ole myöskään loukkaavia.

Mitkä ovat sinun lempikuvasi ja miksi? Lempikuviani ovat ne, jotka teen parhaan ystäväni Álvaron kodissa. Hänellä on paras maku.  
     

Kuvat: L Uve

VAATE ÄIDILTÄ TYTTÄRELLE

Päivänsäteen menninkäinen-blogin esimerkkiä seuraten minäkin intoudun raottamaan nyt vaatekaappini aarteita. Minulla on yksi tosi vanha vaatekappale, joka on 1970-luvulta. Äitini tykkäsi matkustella tuohon aikaa ja kävi vähän eksoottisimmissakin paikoissa -kuten Marokossa. Sieltä hänen mukaansa tarttui tällainen vaate, sininen kaapu. Kyseessä on todella nätti vaate. Niinpä se ajoi ennemminkin matkamuiston virkaa, eikä siten päätynyt käyttöön.

Sitten minä kinusin sitä itselleni, eikä sen ostosta ollut ehtinyt vierähtää kuin muutama vuosikymmen... Mutta miulla oli tosi hyvä tekosyy! Olin lähdössä matkalle Tunisiaan, joten halusin olla maassa maan tavalla. Tunisiahan on melkein kuin Marokko. ;) Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme miehen kanssa reissuun  kohti Tunisiaa, oli vuosi 2009. 

Kyseessä oli matkatoimiston kautta järjestetty kiertomatka espanjalaisryhmän mukana ja meillä oli koko ajan espanjaa puhuva opas mukana. Se oli ensimmäinen valmismatkani. Oli todella luksusta, kun ei itse tarvinnut huolehtia mistään, kunhan oli vain lentokentällä sovitusti. Sillä matkalla nähtiin niin paljon, varmaan puoli Tunisiaa.

Varmaan arvaattekin, että tuo sininen kaapu oli minulla mukana matkassa. Ja se todella pääsi jopa käyttöön -ensimmäistä kertaa ever! Oppaammekin sanoi, että olen ihan kuin paikallinen. Tosin ainoa mutta oli tuo miun hiusten väri, joka herätti vähän turhan paljon huomiota. 

Tuo puku osoittautui käytössä supermukavaksi. Varsinkin, kun me oltiin matkalla ajankohtana, jolloin lämpötilat olivat päätä huimaavia. Se oli täydellinen hellevaate ja mikä parasta, ei tarvinnut murehtia pömpöstä mahasta. Sattumalta miun kengätkin osui yks yhteen tuon puvun kanssa, sillä ne oli myöskin tummansiniset ja ripaus säihkyä ja kimallusta, vaikkei se kuvassa näykään.

KUUKAUDEN BLOGI

Mukavia uutisia! Vivi Vinna on Pink Bubble-blogin marraskuun Kuukauden blogina. Jippii! Kirjoitin jo viime vuonna Susannalle, kun hän huhuili uusien blogien perään niitä esittelevään juttusarjaan. Silloin ei tärpännyt, mutta nyt vuotta myöhemmin pääsin mukaan.   

Pink Bubble on blogi blogimaailmasta, jossa käsitellään kaikkea siihen liittyvää ja annetaan vinkkejä moneen pulmaan. Olen vakkarilukija ja saanut moneen juttuun kullan arvoisia neuvoja. 

Kuukauden blogeissa esitellään erilaisia blogeja joko haastattelun tai arvioinnin kautta. Minun osuudessa yhdistyivät nuo kaksi. En tiennyt yhtään, mitä tuleman pitää Susannan arviointi-osuudessa, mutta kaikki risut ja ruusut otetaan mukisematta vastaan. 

Lisäksi juttuun tuli kuvia matkan varrelta. Juttusarjaan osallistuminen oli kiva kokemus. Siinä sai pohtia vastauksia tosissaan, mikä ei koskaan ole ainakaan huono asia. 

Minusta tuntuu, että juuri nyt minulla on paljon annettavaa blogille. Vaikka postaustahti on harventunut siitä, mitä se oli alkuaikoina, niin se ei johdu ideoiden vähyydestä. Vaikka oli sekin aika, jolloin tuntui, että pää löi tyhjää. Nykyisin vaan panostan enemmän tekstiin.  Uskon, että pidempään mukana olleet ovat huomanneet jonkinlaista kehitystä. Ainakin itse koen näin ja pyrin siihen koko ajan. Jotenkin kuvatkin tuntuvat hivenen laadukkaammilta, vaikka kamera on se sama vanha. 

Blogini on tosiaan ollut rönsyilevä ja ehkä muiden on ollut vaikea löytää punaista lankaa ja itsellenikin se selvisi joku aika sitten. Espanja ja tarinat. Kaikenlaisten tarinoiden kirjoittaminen ja kolumnit. Myös elokuva-ja sarjajuttuja on tulossa. Eli melko samoilla eväillä mennään; kirjoittaen siitä, mikä hyvältä tuntuu. 

Lisää voitte lukea Pink Bubble-blogissa!