KIRPPARILÖYTÖ

Toisen roska, on toisen aarre. Kiertelin tuttuun tapaan kirpparilla. Törmäsin siellä sattumalta laukkuun, joka oli vallan valloitava. En vielä raaskinut ostaa. Hinnasta ei ollut kiinni, vain 3 e, mutta ajattelin sen olevan epäkäytännöllinen.

Minulla on laukuille aina tiettyjä kriteereitä ja koska tämä ei niitä täyttänyt, niin se jäi hyllyyn. Siinä ei esimerkiksi ole vetoketjua olemassakaan. Niinhän siinä sitten kävi, etten voinut unohtaa laukkua ja se jäi pyörimään mieleen (!).

Sydän jyskyttäen palasin kirpparille. Senhän tietää, että jos et heti osta, niin joku toinen voi hyvin suurella todennäköisyydellä ehtiä ensin.

Päätin, että jos laukku on vielä siellä, niin se on sen merkki, että se on minulle tarkoitettu. Ja siellähän se edelleen oli! Riensin laukun luo, nappasin sen kainaloon ja kassan kautta autolle. Olin ollut kirpparilla juuri ennen sulkemisaikaa!

Nyt olen ikionnellinen! Mikä mahtava löytö! Musta, nahkainen ja mikä parasta, ihanilla yksityiskohdilla varustettu. Se myös tuntuu vanhalta, mikä tällaisissa laukuissa ei haittaa. Päinvastoin. Ihan jees!

Kirppareilla kiertely on muutenkin niin parasta. Suomessa. Niissä on oma ihana tunnelmansa, vaikkei löytäsikään mitään erikoista. En tosiaan mene sinne välttämättä ostamaan, vaan nauttimaan ainutlaatuisesta kirpparifiiliksestä. Pidän mielen avoinna siltä varalta, jos jotain kivaa osuu kohdalle. Kirppariostokseni ovat tarkoin harkittuja. 

Niin ja yleensä jos kirppareille lähtee joku tietty juttu mielessä, niin silloin sitä ei varsinkaan löydä! Olen jo pitkään haaveillut sellaisesta puutuolista. Ottaisin sen käsittelyyni ja se muokkautuisi sarjakuvatuoliksi ja näin saisin toteuttua oman, pitkään mielessä olleen taideprojektin. Saa nähdä, milloin sellainen osuisi kohdalle.