Heippa hei! Täytyypä
sanoa, että kesä on vaarallista aikaa blogin suhteen. Tekemistä on
niin paljon, ettei tietokoneella juuri ehdi olemaan. Ja sitten
blogikin tuppaa jäämään vähän hunningolle.
Ajattelin nyt päivitellä kuulumisia, mutta hieman eri tavalla.
Minäkin liityin Instagramin ihmeelliseen maailmaan. Niinpä laitan
tänne parhaimmat palat sinne lataamistani kuvista. Yksi kuva kertoo
enemmän kuin tuhat sanaa. Niistä ainakin huomaa, että olen
liikkunut luonnossa. Suurin osa valokuvista on luonto-otoksia.
Tällä hetkellä täällä sataa oikein olan takaa. Onneksi kesään on mahtunut niitä aurinkoisiakin päiviä tai vähintään puolipilvisiä. Siellä, missä minä asun Espanjassa, on ollut todella aurinkoista ja kuumaa, lämpötila nousi siellä jopa +47 C!
Mutta takaisin näihin kuviin. Sain napattua aika mahtavan kuvan oravasta. Se oikein asettui eteeni eikä arastellut. Niin sain suloisen kuvan! Sillä hetkellä olin todella innoissani, sillä siihen astisessa elämässäni en ollut koskaan ikinä onnistunut nappaamaan noin hyvää eläinkuvaa. Yleensä ne kaikki eläimet juoksevat pakoon ja siinä vaiheessa, kun olen kaivanut sen kamerani esille, niin eläimet ovat jo jossain ihan muualla. Tällä kertaa sattui ilmeisesti nuori orava, joka oli jopa utelias minun suhteen.
Tämä oravakuva ei suinkaan ollut tämän kesäni ainoa eläinkuvani. Minulla kävi satumainen tuuri ja pääsin kuvailemaan näätää. Olin ihan innoissani siitä, sillä sain siitä todella suloisia kuvia!
Olen kuvaillut myös kukkia. Orvokki kivien keskellä vaikutti suorastaan pieneltä ihmeeltä,
joten tallensin sen kuvaan ja samalla hurmioiduin sen väreistä. Sitten näin sateenkaaren ja vieläpä tuplana. Senkin ikuistin.
Tällä hetkellä täällä sataa oikein olan takaa. Onneksi kesään on mahtunut niitä aurinkoisiakin päiviä tai vähintään puolipilvisiä. Siellä, missä minä asun Espanjassa, on ollut todella aurinkoista ja kuumaa, lämpötila nousi siellä jopa +47 C!
Mutta takaisin näihin kuviin. Sain napattua aika mahtavan kuvan oravasta. Se oikein asettui eteeni eikä arastellut. Niin sain suloisen kuvan! Sillä hetkellä olin todella innoissani, sillä siihen astisessa elämässäni en ollut koskaan ikinä onnistunut nappaamaan noin hyvää eläinkuvaa. Yleensä ne kaikki eläimet juoksevat pakoon ja siinä vaiheessa, kun olen kaivanut sen kamerani esille, niin eläimet ovat jo jossain ihan muualla. Tällä kertaa sattui ilmeisesti nuori orava, joka oli jopa utelias minun suhteen.
Tämä oravakuva ei suinkaan ollut tämän kesäni ainoa eläinkuvani. Minulla kävi satumainen tuuri ja pääsin kuvailemaan näätää. Olin ihan innoissani siitä, sillä sain siitä todella suloisia kuvia!
Olen monesti
miettinyt, mikä tekee valokuvasta mielenkiintoisen ja kauniin?
Millaisia kuvia ihmiset haluavat nähdä? Onko se valokuvan aihe? Vai
värit? Vai sommittelu? Vai noita kaikkia?
Entä millainen
valokuva jää mieleen?
Valokuva on
mielestäni eräänlaista taidetta. Täytyy osata kuvata, vangita se
tietty hetki. Monesti myös tuntuu, että näen omilla silmilläni
jotain todella kaunista, mutta sitten se ei tallennukaan kuvaan
ollenkaan niin viehättävänä.
Auringonlaskukuvat
ovat todella kliseisiä, vaikka tykkäänkin niitä katsella. Jos
siinä olisi erikoisemmat värit, niin se tekisi kuvasta
mielenkiintoisemman.
Pakko vielä lopuksi kertoa hauska juttu. Minähän olin Ilosaarirockissa! Elastinen esiintyi siellä ja oli kyllä ihan mahtavaa, varsinkin se, kun hän esitti Anna sen soida-kappaleen loppuhuipennuksena. Vielä vuosi sitten en tiennyt kuka on Cheek. Ja kun radiossa (yleX) puhuivat jotain Cheekistä ja sitten pistivät Anna sen soida-kappale, niin minähän luulin, että Cheek on sen esittäjä! Olin(ja olen edelleen) tosi vaikuttunut siitä kappaleesta. Kunnes sitten sen netistä etsittyäni paljastui sen oikea esittäjä...
Ihanat noi näätä-kuvat! Mä en ole ikinä nähnyt näätää "livenä"... Mä olin aika tyytyväinen onnistuttuani Lapin reissulla nappaamaan kuvan sopulista. Ne on kanssa melkoisia vipeltäjiä, mutta ehdinpäs!
VastaaPoistaValokuvissa tapahtuu monesti tuo, että näet jotain kaunista, mutta kuvassa "se jokin" häviää. Ehkä siihen liittyy sen hetkinen mielentila, joka ei tietenkään kuvaan asti ikuistu...
Eikös olekin? ;) Niin hellyyttävä tuo näätä. Ensin en tienny mikä metsäneläin se oli. :P Heh, mut onhan siullaki tuuri, kun sait kuvattua sopulia! :D Mie luulin niitten elävän vain jossain Siperian tundralla, hehehe. :D
PoistaNiin voi olla. :) Tai ehkä meidän aivot jotenkin tekee kuvasta kauniimman ja sit ku ottaa kuvan, niin karu totuus paljastuu. ;) Onneks on keksitty kuvanmuokkaus! :) Vähän aina säädän kontrastia jne.
Vau mikä näätäsarja. Seurataanko me toisiamme jo instassa? Eipä taideta. Mä olen siellä pinkit_korkokengat nimellä. En löytänyt sua ainakaan tällä blogin nimellä.
VastaaPoistaKiitti! :) Toi näätä oli todella ihmeellinen. Ihan ylisöpö! :) Joo, en laittanut blogin nimeä miun instagram-tiliin, ku huomasin, että se toimii jotenkin facebookin kanssa ja sit kaikki kaverit ehkä sais vihiä tästä miun blogista. :D "Anonyyminä" on hauskempaa kirjoitella täällä. ;) Voin toki liittyä tässä kohta siun tilille. :)
PoistaMäkin oon miettinyt valokuvausta ja sitä, mikä tekee valokuvasta hyvän! Pitäisi varmaan osata käyttää kameraa paremmin, mutta kyllä se sommittelu tekee paljon. Aina ei vain saa sitä oman pään sisällä olevaa ideaa kaapattua. Se harmittaa :D
VastaaPoistaTotta! Monesti nään jonkun asian ja sit kun otan kuvan, niin se ei tallennukaan siihen niin kuin minä olin sen nähnyt. Se kyllä harmittaa, joten tiiän tunteen. :D
PoistaIhania kuvia ja kauneus on katsojan silmissä, mutta mikä tekee kuvista, kasvoista isoille määrille kauniita. Se on mielenkiintoista. Luontokuvia on aina ihanaa katsella, kesällä talvikuvat ovat ihmeellisiä ja talvella kesät. Ihanaa viikonloppua <3
VastaaPoistaHei, nyt vasta huomasin kommenttisi. :P Kiitos! Niinhän se usein on, että kuvissakin kauneus on katsojan silmissä. :D Minäkin tykkään luontokuvista. :)
VastaaPoista