Heräsin aamulla aikaisin. Sain inspiraation kirjoittaa kuulumisia. Aloin kirjoittaa näppäimistö
sauhuten. Sitten tuli tunne, että tekstini on liian rönsyilevä ja haluanko
kertoa sittenkään blogin puolella kuulumisiani näin avoimesti…
Päätin, että
antaa mennä. Ei tekstien tarvitse olla täydellisiä tai loppuun asti viilattuja –siis
täällä blogin puolella. Blogi on ja tulee olemaan minulle harrastus ja vaikka
haaveilen kirjoittamisesta ns. next levelillä, niin miksen saisi täällä
irrotella oikein kunnolla?
Minulle on tänä
kesänä sattunut yhtä sun toista, joista tekee mieli kirjoittaa. Eikä ainoastaan
kesästä, vaan myös tulevasta. Edellisessä postauksessa paljastin suunnitelmiani
ja kuinka kaipaan Espanjaan. Sen kirjoittamisesta on vierähtänyt tovi, joten
haluaisin tässäkin tekstissä palata aiheeseen. Syksyn tuloon ja mitä silloin
tapahtuu..?
Ennen kuin
loikkaan syksyn suunnitelmien puimiseen, niin kerron pikaisesti kesän kuulumiset.
Oma kirja
Alkukesästä
julkistettiin toinen kirjani, jonka olen kirjoittanut yhdessä muiden
kirjoittajien kanssa. Kirja esiteltiin Espanjassa entisessä kotikaupungissani
kirjamessuilla. Se on kooste meidän kirjoittajaporukan kirjoittamista
tarinoista ja nyt nuo tarinat tosiaan pääsivät kirjaksi asti. Samalla päädyin
myös espanjalaiseen lehteen. Saimme tukea eräältä kuuluisalta kirjailijalta,
joka on tsempannut meitä kovasti parin vuoden ajan ja patistanut kirjoittamaan.
Kirjoittamani tarina kertoo selviytymisestä ja tarinassa on myös koira.
Tuntuu uskomattomalta
saada omaa tekstiä kansien väliin, vaikka kyseessä on vain muutama sivu.
Olenkin nyt eräällä toisella kirjoittajakurssilla tavoitteena kirjoittaa kokonainen
kirja. Teen sitä verkossa ja taistelen aikaa vastaan. Työt vievät ison siivun
ajastani ja kun tulen kotiin, olen väsynyt päivän hulinoista. Olen siirtänyt
kirjoittamista tuonnemmaksi, mutta samaan aikaan sisälläni vain kasvaa tunne
kirjoittamisesta tai räjähdän.
Totta puhuen,
olenhan minä kirjoittanut! Lehtiartikkeleita, joista yksi julkaistiin
paikallislehdessä. Muita artikkeleita en ole vielä saanut julkaistuksi, vaikka
yritystä on ollut. En aio kuitenkaan luovuttaa. Jos Suomessa en saa julkaistuksi,
niin yritän Espanjassa. Hyvä, että molemmat kielet ovat hallussa. Yritän nyt
olla kuulolla ja antaa elämän johdattaa. Eli jos Suomessa ei ovia avaudu, niin
ehkäpä sitten Espanjassa? Minun sisäinen ääni vie minua vahvasti Espanjaan
päin.
Ennen kuin kerron
lisää, niin haluan mainita pari hauskaa ja vähemmän hauskaa juttua.
Dokumenttielokuva
Kesäni yksi
omituisimmista tapahtumista oli, kun päädyin dokumenttielokuvan kuvauksiin.
Kuvauksissa hauskinta oli se, että näyttelin omaa itseäni. Päädyin kuvauksiin
sattumalta, kun tulin aamulla töihin ja huomasin pihalla kaksi hemmoa
kuvaamassa. Oli todella mielenkiintoista ja onneksi ei tarvinnut puhua, sillä
se ei olisi varmastikaan luonnistunut.
Tulipahan koettua
ja olen yhtä muistoa rikkaampi. Täytyy siis sanoa, että minulla on todella
mielenkiintoinen työ –ei ole tylsää päivää! Olen töissä
asiakaspalvelutehtävissä, mutta en paikkaa tämän tarkemmin halua paljastaa. Itse
asiassa niitä on kolme, eikä yksikään ole millään muotoa tavallinen ja ne kaikki
liittyvät matkailuun tavalla taikka toisella.
Tv-sarja
Sain kutsun erääseen
suomalaiseen tv-sarjaan haastateltavaksi. Sarja on todella laadukas ja vaikka
en sitä totta puhuen ole katsonut, niin se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Myös
aihe on kiinnostava ja sellainen, josta kertoisin mielelläni. Aion kuitenkin
näillä näkymin kieltäytyä kutsusta, sillä olen varmastikin töissä. Toisekseen
en osaisi puhua kameroiden edessä. Olen ollut avustajana elokuvissa ja nyt viimeksi siinä dokumenttielokuvassa, mutta
eihän silloin tarvinnut puhua.
Kameran edessä en
osaisi olla luonnollinen. Ja en tosiaan halua olla mikään teennäinen, vaan oma
itseni. Minulla on vielä aikaa miettiä ennen lopullista vastaustani, mutta näin
koen tällä hetkellä.
Outo tapaus
Olin torilla.
Kiertelin eri kojuissa ja päädyin ihastelemaan magneettikoruja. En ollut
aikaisemmin nähnyt niitä missään, joten kiinnostukseni heräsi. Olin lukenut
niistä joskus netissä.
Yhtäkkiä paikalle
saapui eräs tuttava, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hän jatkoi matkaansa
ja minä jäin tutkimaan koruja. Sieltä löytyi yksi pieni, viehättävä koru, mutta
emmin raaskinko ostaa. Silloin tuo tuttava tulee uudestaan paikalle ja
tarjoutuu ostamaan minulle korun. Kieltäydyin jyrkästi ja moneen otteeseen. En
halua jäädä kenellekään ”velkaa” ja olisihan se nyt vähintäänkin outoa tai epäilyttävää.
Tämä vanhempi mieshenkilö oli siis ollut samassa työpaikassa yhtenä kesänä ja
olin ollut kuulemma niin kiva työkaveri ja hyvä asiakaspalvelija, josta koru
olisi kiitos. Siinä torilla hänellekin sanoin, että jokainen tekee omilla
rahoilla mitä haluaa ja että hänen tulisi käyttää ne itseensä. Siitä huolimatta
hän halusi antaa korun minulle. Lopulta
suostuin, mutta kävimme läpi, että se ei tosiaan tarkoita mitään muuta kuin kiitos
tuosta kesästä.
Olin todella
kiitollinen ja otettu, että minun työtä arvostetaan. En voi vieläkään uskoa,
kun se tuntuu isolta lahjalta. Nyt minulla on ensimmäinen, oma magneettikoru,
josta olen todella iloinen. Mieleeni piirtyi myös myyjän kommentti: ”Oot
ilmeisesti ihan älyttömän hyvä asiakaspalvelija.”
Koru on pieni ja siro. Siinä on lootuksenkukka, jonka symboliikkaan tutustuin myöhemmin ja tuntui kuin minulle tehdyltä.
Syksystä
Näin on aika
rientänyt ja toki kesääni on mahtunut paljon, paljon muuta kuten opiskelua.
Tämä on ollut tähän asti upea kesä, vaikka tällä hetkellä minulla on jalassa
muutama tikki. Tikit laittoi minulle muuten ulkomaalainen, noh puoliksi
suomalainen lääkäri, joka on syntynyt samana vuonna kuin minä ja samassa kuussa.
Hauska sattuma!
Vielä on kesää jäljellä.
Loppukesältä toivon itselleni opiskeluintoa ja aikaa lukemiseen ja
kirjoittamiseen.
Eniten minua huolestuttaa
ja pelottaa tuleva syksy. On vaan niin helppoa sanoa, että sinne menen. Mutta
kun se on kohta ihan oikeasti edessä. Mitä silloin tapahtuu? Mistä saan rahaa?
Uskallanko heittäytyä täysin tyhjän päälle?
Tilannehan on se,
ettei minulla ole asuntoa, eikä työtä. Ei ole enää Suomessakaan silloin, ei sen
puoleen. Ehdottomasti olen menossa Espanjaan, Suomessa minua ei sido mikään. Ja
kuten mainitsin aikaisemmin, niin se on se sisäinen ääni, outo tunne. Espanja
on minun koti, toinen kotimaani.
Tällä hetkellä en
olekaan niin varma menenkö kuitenkaan Teneriffalle... Tai siis menen kyllä,
mutta että jäänkö sinne enää? Ystäväni Pamplonassa on houkutellut minua sinne. Pamplona
on aivan ihana paikka ja olen kirjoittanutkin siitä täällä klik.
Haluaisin
matkustella ja nähdä maailmaa. Haluaisin olla yrittäjä. Olen miettinyt onko
mahdollista yhdistää nämä… Olen tällainen haaveilija, taiteilijasielu ja
varmasti on tulossa kivikkoinen polku. Eikä varmasti ole helppoa, olen kerran sen
kokenut ja oli todella vaikeaa. Mutta haluaisin uskoa parempaan huomiseen, että
jos teen sitä omaa juttua, niin ajan kanssa kaikki järjestyy ja löydän
paikkani.
Samaan aikaan
minua polttaa halu matkustella ja nähdä maailmaa. Haluan reissun päälle! Mutta
minä ikään kuin kielsin reissut itseltäni ennen kuin työkuviot ovat kunnossa.
Twist trip
Siitä se ajatus sitten
lähti… Aion vierailla syksyllä Espanjassa eri paikoissa ja ideana on yhdistää
kavereiden näkeminen, rento lomailu ja kirjoittaminen. Ajattelin myös hävyttömästi
käyttää hyväkseni kavereitani ja yöpyä heidän luonaan.
Ideana on
yhdistää loma, matkustelu ja
kirjoittaminen. Tuntuu, että tarvitsen irtioton, jota kautta voisin
selvittää ajatuksiani. Menisin Espanjaan syyskuussa.
Mietin nyt
aloittaisinko tämän hullun matkan, jota tykkään kutsua hyvin kuvaavalla sanalla
twist trip. Taisin keksi ä tämän sanan juuri päästäni, mutta road trip ei
mielestäni kuvaa ollenkaan tätä matkaa, kun en aja tienpäällä.
Mietin myös menisinkö
peräti Vaasan kautta. Vaasa on ihana paikka ja siellä asuu hyvä ystäväni. Vaasasta menisin Helsinkiin, josta minulla on lento edelleen Madridiin.
Listalla on
ainakin Madrid, Zaragoza, Pamplona, Logroño, Barcelona (ehkä?) ja lopuksi
Teneriffalle. Näistä paikoista minulla on yöpaikat kaikissa paitsi Barcelonassa
ja Madridissa, joten jää nähtäväksi, miten ne toteutuu. Lisäksi minua
houkuttaisi kovasti kokea joku minulle aivan UUSI paikka Espanjassa. Olisiko
ehdotuksia..?
Niin, matkani viimeinen etappi olisi Teneriffa,
vaikkei tosiaan ole varmaa jäänkö sinne. Asuntotilanne on huono. Työtilanne on
huono. Eli ei näytä ollenkaan hyvältä minun tilanne! Alkuun saattaisinkin
tarvita lisätuloja, jos omat kuviot ei mene suunnitelmien mukaan. Uskoisin,
että marraskuuhun asti minulle järjestyisi asuminen Teneriffalla. Sitten voisin
tulla jouluksi Suomeen?
Monenlaisia
ajatuksia pyörii päässä. Syksy on vielä kaukana, mutta… Se lähestyy. Hitaasti,
mutta varmasti. Hyppy tuntemattomaan pelottaa. Siitä minulla onkin kokemusta. Olikohan
minulla silloin viimeksi moukan tuuria? Mitä jos nyt asiat eivät järjesty yhtä
hyvin? No, se jää nähtäväksi. Aion muuten sitten blogata reissun päältä. Twist
trip. Kyllä, sen minä teen!
Mitäs paikkaa suosittelisit minulle Espanjassa
vierailuun ja miksi?
Kyllä sulle sattuu ja tapahtuu! Dokkareihinkin olet jo ehtinyt...
VastaaPoistaOi tuo Espanjakaipuu on vakava tauti. Toisaalta kiva, kun ei ole liian kiinni missään, niin voi mennä vapaammin minne mieli vie. Mitä Teneriffaan tulee, jos olet matkailualan tuntija ja osaat espanjaa + muita kieliä, niin hirveän hankalaa ei välttämättä ole työnsaanti. Riippuu tietysti mitä haluaa tehdä.
Ja mitä Espanjamatkailuun tulee, itse en ole käynyt, enkä heti muista oletko sinä käynyt Mallorcalla tai Menorcalla?
Hih, se ehkä vaikuttaa siltä, kun tähän yhteen postaukseen tuli koottua kesän tapahtumia. Oikeasti olen erakoitunut täällä maalla. Ainoastaan työn "ansiosta" olen ihmisten ilmoilla. :D
PoistaNiin, toi työnsaanti Teneriffalla on kaksipiippuinen juttu. Töitä on, mutta niitä on hankala saada. ':D Minulla oli tuuria, kun sain yhdessä päivässä töitä ja asunnon, mutta olen nähnyt myös läheltä, miten vaikeaa on oikeasti löytää niitä töitä Teneriffallakin, vaikka olisi kokemusta ja kielitaitoa. Myös asuntotilanne on paha, kun turismi on räjähtänyt käsiin. Toivottavasti tilanne ei äitiydy niin pahaksi kuin Ibizalla, jossa kuulemma on jo pula työntekijöistä, kun eläminen on käynyt niin älyttömän kalliiksi.
Enpäs ole muuten käynyt kummallakaan saarella, enkä em. Ibizassa. Toisaalta katsoin kalenteria ja noita paikkoja on jo sen verran paljon, ettei minun olisikaan realistista mennä muualle, jos aion ehtiä ennen lokakuun alkua Teneriffalle. Mutta onhan tuo Logroño minulle uusi tuttavuus, joten tosi huippua tehdä tuo twist trip. :) Kiitos Menninkäinen kivasta kommentistasi! :)