TANSSIMASSA SALSAA -JA MUITA KUULUMISIA

Huh, onko tosiaan kulunut 1,5 kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoittelin blogiin? Aika on kulunut kuin siivillä! Olen ollut niin kiireinen ja sitten kun on ollut vapaa-aikaa, niin en ole jaksanut yksinkertaisesti kirjoittaa. Välillä on ollut myös niinkin, että miusta on tuntunut, ettei ole mistä kirjoittaa. Muutama juttuaihe miulla on, mutta ne on isompitöisiä ja en ole ehtinyt kiireiltäni. Pahoittelut siis blogitauosta!

En myöskään ole lopettamassa blogia, mutta tauko teki hyvää. Tästä on hyvä taas jatkaa, toivottavasti! Miulla on tarkoituksena yrittää kirjoittaa tästä lähdin tasaisempaan tahtiin, edes kerran viikossa.

Kuulumisia

Tämän blogihiljaisuuden aikana pyörähdin Valenciassa.Tein sinne pikareissun työn merkeissä, mutta miulla ei jäänyt aikaa tutustua itse kaupunkiin. Se on aika harmi, koska tykkään kierrellä ja tutustua uusiin paikkoihin. Todella kenkkumaista olla paikan päällä, mutta ei kuitenkaan pystyä tutustumaan siihen. Onpahan nyt hyvä syy palata! Eihän se käy, että olen ollut Valenciassa tutustumatta Valenciaan!

Täällä juhlittiin myös syntymäpäiviä espanjalaisittain. Pitänee kirjoittaa siitä lisää myöhemmin.

Olen myös hoitanut ahkerasti bonsai-puutani, joka melkein kuoli. Muistatte varmaan, kun kerroin bonsai-näyttelystä tässä postauksessa? Noh, lopulta innostuin tai siis uskaltauduin ostamaan itselleni ihan oman bonsain. Siihen tuli kuitenkin joku tuholainen ja se tiputti kaikki lehtensä! Olin hätää kärsimässä bonsai-puuni takia, koska oli kamalaa nähdä ennen niin hehkeänä ollut puu, ilman lehtiään. Oli kuin bonsaini olisi ollut ilman rihmankiertämää. Haavoittuvainen. Onneksi miun espanjalaiseni on kasvien ja puiden asiantuntija, ja vaikkei niinkään bonsaiden (bonsai-puut ovat niin herkkiä ja vaikeahoitoisia), niin hän auttoi pelastamaan puun. Ensin tutki ja selvitti, mikä sitä vaivaa. Sitten ryhdyimme pelastusoperaatioon. Kastelimme sen kauttaaltaan ja laitoimme tuholaismyrkkyä, joka käy bonsai-puille. Toistimme saman jutun viikon päästä. Suureksi helpotuksekseni se pirityi ja tällainen se on nyt.

Olen myös ostanut kukkia kotiin. Leikkokukkia ja nimenomaan kukkakaupasta. Espanjassa olen oppinut siihen, että joka asialle on oma kauppansa. Kukat kukkakaupasta (ei ruokakaupasta), lihat lihakaupasta, hedelmät hedelmäkaupasta jne. Näin tuen niitä pieniä yrityksiä. Käyttäen oman kaupunginosan palveluja. 

Ollessani kukkakaupassa, näin maailman ihanimman orkidean. Voi että, miten se oli kaunis. Se oli hyvin hennon vaaleanpunainen ja siinä oli raitoja kukissa. Olin kukkakaupassa leikkokukkaostoksilla, mutta kun näin sen, niin ihastuin ikihyviksi. Sillä kertaa ostin vain neilikoita. Jäin miettimään orkidean hintaa, mutta ehkä minä sen vielä kotiutan. Jos se on edelleen siellä.

Olen käynyt viime aikoina harvinaisen usein myös ulkona syömässä useimiten ystävieni seurassa. Ruoka on elämän pieniä iloja ja sen äärellä on mukava jutella. Ystävien löytäminen ja vieläpä ulkomailla ei ole mikään maailman helpoin tehtävä. 

Ystävänpäivänä (tai Espanjassa pikeminkin rakastavaisten päivänä) menin poikaystäväni kanssa Melsiin itse asiassa jo toista kertaa kuukauden sisällä. Mutta kun siellä on ihanaa "vanhan" ajan tunnelmaa ja paikka on kivan erilainen.

Eilen illalla tein jotain, jota en ole eläissäini tehnyt. Menin klubille ja tanssin salsaa! Ihan huippua, että mukava liikuntaharrastus on yhdistetty rentoon meininkiin.Voi mennä klubille, nauttia drinkin ja sitten pyörähdellä tanssilattialla seuraten tanssin opettajaa. Ja vieläpä ilmaiseksi!

Minä menin taaimmaiseksi, koska miun onnettomalla rytmitajulla halusin suoraan sanottuna liimautua seinään. Menin sinne ystäväni mukana, jolla on rytmi verissä -vaikkei ole espanjalainen. Espanjalaiset ne osaa keikuttaa lannetta puhumattakaan etelä-amerikkalaisista. Kauheaa yleistystä, mutta oikeasti kaikki espanjalaiset ja etelä-amerikan tyypit, jotka tunnen, osaavat tanssia. Ja minä en juuri yhtään, ja oikeastaan se oli vähän epämukavaa. Juuri sen takia ystäväni vei miut klubille, että minäkin oppisin. Mutta voiko sitä oppia, jos puuttuu tietty rytmitaju? Joka tapauksessa miulla oli kivaa, kun keskityin perusaskeliin, jotka loppujen lopuksi eivät olleet vaikeita. Ainoastaan haasteena oli askeleiden yhdistäminen oikeassa rytmissä musiikkiin. Toisin sanoen keskityin vain seuraamaan tanssin opettajaa ja kuuntelemaan musiikkia. 

Uutena kokemuksena sellainenkin tanssi kuin salsa, tuntui sinä hetkenä ihan kivalta.