Olin kimurantin
pulman edessä. Ostaako vai ei… Tällaisissa tilanteissa, joissa houkutus on
suuri, esitän itselleni kysymyksen: Tarvitsenko todella tätä ja tuleeko tätä
käytettyä?
Kysymys oli
tuossa tilanteessa varsin aiheellinen, koska olin osunut sattumalta tuohon
minulle uuteen liikkeeseen ja sieltä laukku suorastaan huusi nimeäni. Kallis se
ei kuitenkaan ollut, mutta eniten mietitytti onko sille oikeasti käyttöä.
Laukku oli
samalla kertaa viehättävä että erikoinen. Se oli tehty kovin napakantuntuisesta
kankaasta, josta lähinnä tulee mieleen ikivanha sohva. Kuulostaapa kivalta, hehheh. Kun kysyin itseltäni tarvitsenko todella tätä, niin
salakavala mieli keksi heti tilaisuuden, minne ehdottomasti tarvitsen tuon
laukun; nimittäin luokkakokoukseen.
Ajattelin uuden
hienon laukun tulevan tarpeeseen. Enhän
nyt missään nimessä voi mennä tapaamaan entisiä luokkakavereitani kera saman
laukun, joka minulla oli jo opiskeluaikoina! Minulta löytyy edelleen iltamenolaukku,
jonka olin ostanut opintomatkallamme Venäjällä 6,5 vuotta sitten. Edelleen kuin
uusi. Joitakin suosikkijuttuja ei tee mieli laittaa kiertoon, vaan ne käyttää
mielellään loppuun asti. Varsinkin, jos niihin liittyy muistoja, niin
ymmärrettävästi sitä vaikeampi luopua. Mutta miksipä luopua jostain, jos siitä
oikein tykkää ja käyttää?
Siinä vaiheessa kuitenkin kallistuin uuden laukun kannalle sillä tekosyyllä, että olisi jo korkea aika saada uusi. Vaikka täytyy sanoa, että ihan hieman epäilin sohvakankaan näköisen ja tuntuisen laukun katu-uskottavuutta! Toisaalta näin hienoa tuskin tulee toista vastaan. Näin ollen se oli melkeinpä ainutkertainen tilaisuus saada se vähän hienompi laukku.
Laukkuostoksilla
minulla on ne tietyt kriteerit, jonka perusteella päädyn valintaani. Ne ovat
seuraavanlaiset:
1. Laukussa on
oltava vetoketjut,
2. monta lokeroa ja taskua,
mielellään vetoketjuilla,
3. helppo
yhdistellä ja
4. helppohoitoinen.
Mä yleensä änkeän kaikki tavarani taskuihin, vaikka laukkuja muutaman omistankin. Ihan kivan näköinen, onhan se vähän erikoinen, mutta sepä siinä toisaalta se juju onkin!
VastaaPoistaToi kohta "Kriteerini ovat... tämä ei täyttänyt yhtäkään" oli niin hauska; odotin lauseen jatkuvan, että "tässä laukussa oli juuri nuo ominaisuudet"... :D
Hih, oiskin noin helppoa, että laittaa vaan taskuun! :) Yllättävän vähällä sitä loppujen lopuksi pärjäisi, mutta kun on tottunut laukkuun ja ajattelee "että mitä jos saattaisin tarvita tätä... ja tätä". :'D
PoistaHehe, kiva jos se piristi siun päivää! :) Kiitos kommentistasi! :)