MADRID –OSA II

Edellisessä postauksessa kerroin matkastamme Madridiin ja mitä teimme ensimmäisenä päivänä. Tässä kerron sunnuntaistamme, jolloin meillä oli koko päivä aikaa olla Madridissa.

Ohjelmassa oli pari museovisiittiä sekä käynti kuuluisassa El Rastrossa. Koska ystäväpariskunta majoittui tyystin toisessa paikkaa kuin me, piti sopia tapaamispaikka ja tässä tapauksessa paras siihen tarkoitukseen oli Plaza España. 

Ennen kuin lähdimme yhtään minnekään, ihmettelimme jättimäistä rakennusta Madridin keskustassa, Plaza Españan vieressä. Se on kuin historiallinen monumentti, joka myytiin kiinalaiselle. Kyllä, luit oikein. Kiinalaiselle. Kaiken kukkuraksi ei ole tietoa, mitä hän aikoo tehdä rakennuksen kanssa. Kyseessä on ikoninen 50-luvun rakennus, 117 metriä korkea ja huimat 28 kerrosta.  Tällä rakennuksella on siis merkittävää, historiallista arvoa, joten on käsittämätöntä, että rakennus myytiin ulkomaalaiselle. Tai että se ylipäätään myytiin.

Museo Cerralbo

Ensimmäiseksi suuntasimme museo Cerralboon. Olin lukenut netissä erittäin positiivisia arvosteluja ja niissä paikkaa kuvattiin Madridin helmeksi. Niinpä minun piti houkutella matkaseurueemme museoon.

Kerroin heille markiisista, joka matkusteli ympäri maailmaa ja keräsi kaikenlaista noilta matkoiltaan. Enrique de Aguilera y Gamboa (1845-1922) eli Cerralbon markiisi, aristokraatti, keräilijä ja arkeologi, joka testamenttasi palatsinsa ja kokoelmansa valtiolle. Ja joka tänä päivänä tunnetaan museo Cerralbona.

Suureksi yllätykseksemme se olikin sunnuntaina ilmainen! Ja minä huokaisin helpotuksesta. Tavallisestikaan pääsymaksu ei ole ollenkaan paha, vain 3€. Toinen yllätys oli, että takki ja laukut piti jättää säilytyslokeroon. Kuvia sai ottaa, mutta ilman salamaa. 

Minulla oli suuret odotukset tästä museosta ja odotukseni myös täyttyivät. Paikkaa ei suotta kehuta Madridin helmeksi tai Madridin parhaiten säilyneeksi salaisuudeksi. Kiersimme jokaisen huoneen… Oli käytäviä, saleja, kylpyhuone, ruokasali, kirjasto, tanssisali… Joka puolella oli maalauksia, esineitä, koruja, haarniskoja, miekkoja… Palatsi oikein tursusi kaikesta ihanasta. Kaikki oli ylellistä. Kaunista. Oli isoja ja pieniä esineitä. Yksityiskohtia. Alussa sisustus oli hyvin tummaa, maalaukset synkkiä… Loppua kohden värit ja iloisuus tulivat esille. 

Tämä on yksi parhaimmista museoista, joissa olen vieraillut. Todella tuntui kuin olisin ollut tuon kyseisen herran kotona eri aikakautena. Samalla voisin sanoa olevani jopa kateellinen (hyvällä tavalla) noista hänen matkoistaan. Mitä kaikkea hän onkaan nähnyt ja kokenut elämänsä varrella! 

Toisaalta tuli hassu tunne, ihan kuin olisi ollut sadussa. Ihan käsittämätön paikka ja ettäkö joku ihan oikeasti olisi elänyt näin hienosti. Olin siis lievästi sanottuna ihastuksissa, mutta hämilläni samanaikaisesti, joten laitetaan sen piikkiin pöljä ilmeeni tuossa yhdessä kuvassa...

El Rastro

El Rastro tarkoittaa ulkoilmamarkkinoita, jotka järjestetään joka sunnuntai Latinan kaupunginosassa. Näin on ollut jo yli 400 vuoden ajan. Alunperin myytiin kirpputorimeiningillä, mutta nykyään myynnissä on myös uutta tavaraa. Itse asiassa Rasto taitaa jakautua kahteen osaan, ensimmäisessä osassa on myynnissä uudet tavarat ja toisessa käytetyt. 

El Rastro nimen historia on myös mielenkiintoinen. Ennen muinoin siellä sijaitsi parkitsimo (jossa suoritetaan nahan käsittelyn eräs työvaihe) lähellä teurastamoa. Kun eläimiä kuljetettiin parkitsimoon, jättivät ne jälkeensä verijälkiä (rastro=jälki) ja siitä ulkoilmamarkkinat saivat nimensä. 

Kun saavuimme Rastroon, oli se aivan täynnä. Hyvä, kun pystyimme edes lähestymään myyntikojuja. Rastrossa on myynnissä aivan kaikkea. Aivan erityisesti ihastelin huiveja ja koruja, sekä vanhoja esineitä. Oli mielenkiintoista vain kierrellä ympäriinsä ja katsoa myyntikojuja, mutta myös sitä ihmisvirtaa, joka siellä vallitsi.

Rastron jälkeen lähdimme kohti toista museota ja matkan varrella pysähdyimme ruokailemaan. 

Latinan kaupungin osasta. Miehen ottama kuva.

Miehen ottama kuva Rastrosta.

Reina Sofia

Jokainen, joka on käynyt Madridissa, on oletettavasti vieraillut myös tässä museossa. Reina Sofia on yksi Madridin tärkeimmistä nähtävyyksistä, vaikka se avattiin vasta reilut 20 vuotta sitten. 

Reina Sofiassa merkittävintä ovat 1900-luvun espanjalaisen taiteen suurnimet: Pablo Picasso ja Salvador Dalí. Erityisesti meitä kaikkia kiinnosti nähdä Guernica, joka on Picasson käsialaa vuodelta 1937. 

Lisäksi esillä oli monenmoista muunlaista taidetta. Sellaista, jota itse en oikein ymmärrä. Sellaista, joka näyttää lapsen tekemältä ja jota siitä huolimatta taiteeksi kutsutaan. 

Ei millään pahalla. Itse vain tykkään enemmän perinteisestä taiteesta. Maalauksista, joista heti ymmärtää, mitä ne esittävät. Tai vaikka ei ymmärtäisi, mutta joka kuvaa jotain, vaikka absurdisella tavalla. Pelkkä väriläiskä ei minua puhuttele millään tavalla.

Guernica. Kuva on lainattu netistä.Reina Sofiassa kuvaaminen oli kiellettyä...

Kun poistuimme Reina Sofiasta, oli jo hämärää. Sitten piti keksiä lisää tekemistä, sillä ilta olisi pitkä. Miehet halusivat välttämättä uudestaan karting-radalle, joten hypättiin metroon ja mentiin toiseen Madridissa sijaitsevaan Carlos Sainz karting-keskukseen . Tällaista se on, kun matkustaa muiden kanssa. Kaksi autohullua ja meille naisille alkoi selvitä se Madridin matkan todellinen syy… ;) 

Oletko sinä käynyt Madridissa ja jossakin näistä paikoista? Tai jos et ole, niin missä haluaisit käydä?