Olen aina puhunut
lähimatkailun puolesta. Kun nyt vietin kesän Suomessa ja mies tuli Suomeen
myös, niin oli luonnollista, että matkakin suuntautuisi Suomi-akselille –ainakin
osittain.
Kesä oli sään
puolesta mitä oli. Niinpä minun tämän kesän matkahaaveet olivat erittäin yksinkertaiset.
Reissailua kotimaassa. Espanjassa sen verran, että pääsisin rannalle ja näkisin
aurinkoa.
Aloitetaan kuitenkin
matkastamme kotimaassa, eli Suomesta. Huomasitteko otsikon..? Kun luette
tekstin, ymmärrätte paremmin…
Elettiin syyskuun
alkua. Päätimme startata auton nokan kohti Imatraa. Imatra oli valikoitunut
matkakohteekseni, sillä se on siedettävän ajomatkan päässä kotipaikkakunnaltani,
mutta ennen kaikkea sieltä löytyisi ah ne kuuluisat Imatran kosket.
Kuva on lainattu. Imatran koski. |
Automatka sujui hyvin,
vaikka minä olin ratissa. Minua hermostuttaa muut autoilijat. Ajan aina nopeusrajoitusten
mukaan, mutta tällä reissulla minut ohitti jopa laiva! Kyllä, luitte aivan
oikein.
Patsaspuisto
Pysähdyimme Veijo Rönkkösen Patsaspuistoon Parikkalassa. Minulle oli jäänyt puistosta hämärä muistikuva joskus
vuosia sitten luokkaretken tiimoilta. Silti tuntui, kuin se olisi ollut ihan
uusi kohde minulle.
Hurmioiduimme
täysin. Miten ihanaa! Ilmaiseksi saamme katsoa tällaista taidetta. Upeaa! Toki
kannatusmielessä kilautin kolikon kolehtiin.
Puisto oli
huikea. Kaikki ne erikoiset patsaat, lukemattomat erilaiset asennot… Se oli
kuin seikkailu johonkin ihmeelliseen taikamaailmaan. Löysimme sattumalta myös
jonkun geokätkön, vaikkemme edes harrasta geokätköilyä.
Puistossa oli
myös kauppa. Valitettavasti se ei ollut auki. Kello taisi olla jotain 17 tai 18
ja ihmettelimme, miten ei tällaisessa kohteessa kauppa ole auki!
Vaikka oli
syyskuu, niin sään puolesta ei siltä tuntunut, sillä aurinkoa riitti ajomatkan
ja puistovierailun aikana.
Juuri Imatraan
saavuttuamme alkoi rankka sadekuuro, joka onneksi meni ohi yhtä nopeasti kuin
oli alkanutkin.
Majoituimme Rento Hotellissa, jota suosittelen erittäin lämpimästi; kohtuuhintaista majoitusta aamupalan
kera erittäin kivasti laitetussa hotellissa. Plussaa ilmainen parkkipaikka ja wifi.
Seuraavaksi
päiväksi olin kaavaillut kylpyläreissua, joten menimme utsimaan etukäteen,
millainen kylpylä olisi. Noh, se ei vastannut ollenkaan mielikuvaani. Oliko tämä edes sama kylpylä, josta olin
nähnyt kuvia? Hinta pisti mietityttään, mutta viimeistään siinä vaiheessa,
kun miehiltä kiellettiin uimashortsit ”hygieniasyistä” ja että oikeaoppiset
uimahousut voi vuokrata(!), totesimme, ettei kylpylä ollut todellakaan meille.
Menimme siis
tutkimaan itse Imatraa. Sen vuoksihan me olimme tulleet kaupunkiin.
Ensin kiersimme
kirpputorit läpi, sillä ne ovat meidän suurinta hupia Suomessa. Koskaan ei
tiedä, mitä tulee vastaan. Eikä koskaan tiedä, mitä kaikkea ihmiset yrittävät
kaupitella. Joskus harvoin tulee tehtyä löytöjä. Varsinkin ulkomaalaiselle
kirpparit ovat ihan parasta. Espanjassa, kun kirppareita ei juuri ole. Tai on
niitä, mutta ei se ole sama kuin nämä Suomen kirpparit.
Kirppareista ei
löytynyt mitään, mutta jokaisesta poistuimme hymy huulilla. Valitettavasti hymy
hyytyi siinä vaiheessa, kun saavuimme Imatran koskelle.
Kun puhutaan luontonähtävyydestä, niin pienessä mielessäkään ei käynyt mahdollisuus, ettemme
näkisi mitään koskea. Yksinkertaisesti mikään ei meitä valmistanut siihen
hirvittävään, kamalaan näkyyn ja siitä seuraavaan pettymykseen.
Koski ammotti tyhjyyttään. Oli vain pohja, jossa kiviröykkiöitä. Sekä muutama hylätty polkupyörän rottelo. Koskesta, vedestä ja sen pauhusta ei tietoakaan. Mikä pettymys! Se on kuulkaas
sama asia, kuin menisi katsomaan Niagaran putouksia ja sittenpä siellä ei
olisikaan mitään putouksia.
Kummastelimme
asiaa, sillä oli kuitenkin syyskuu ja
ilma kuin morsiamella. Emmekä todellakaan olleet Imatran ainoat turistit.
Esimerkiksi venäläisiä turisteja oli vaikka kuinka paljon.
Imatra, oi, miksi?
Lohduttauduimme
sillä, että melko varmasti näimme jotain, mitä moni muu turisti ei ole
Imatralla ollessaan nähnyt. Jes. Positiivista ajattelua.
Menimme läheiseen
Kruununpuistoon, joka on v. 1842
perustettu Suomen vanhin luonnonsuojelualue. Se perustettiin Venäjän tsaari
Nikolai I:n käskystä. Imatran koskella on vieraillut venäläisiä jo ainakin
1700-luvulta lähtien, kun keisarinna Katariina Suuri teki sinne matkan ja se oli
alkusysäys Imatran matkailulle.
Kruununpuisto oli
miellyttävä. Törmäsimme oravaan, josta taisimme saada melko hyviä kuvia.
Piipahdimme myös
eräässä luolassa, josta olin saanut vihiä netin ihmeellisestä maailmasta. Sinne
piti mennä autolla, mutta kappas, netissä osoite oli laitettu väärin. Onneksi
maalaisjärjellä selvisi.
Koloveden kansallispuisto
Imatralta
jatkoimme Koloveden kansallispuistoon. Siellä paistoimme makkarat ja etenkin se
oli espanjalaisen mieleen. Tarkoitus oli ollut samoilla myös metsässä. Olin
ollut siinä uskossa, että Suomen kaikissa
kansallispuistoissa voi patikoida. Paitsi että hetkinen, Kolovedellä ei. Olisi
pitänyt vuokrata paatti ja liikkua vesiteitse!
Toinen pettymys!
Kolin kansallispuisto
Niinpä vaihdoimme
lennosta suunnitelmaa ja jatkoimmekin matkaamme samointein Kolille, jossa olimme myös
yötä.
Aamulla olisimme
menneet aamukahville sataman kahvioon, mutta ovessa oli lappu, jossa ilmoitettiin
kesäkauden olevan ohi.
Tässä vaiheessa matkaa
alkoi tosissaan ketuttaa se, että puoli Suomea on kuollut elokuun puolesta
välin. Miten voimme myydä turisteille NELJÄ VUODENAIKAA, jos mikään ei enää
syyskuussa ole auki?!
Syyskuussa voisi
ihan hyvin vielä olla hyviä säitä. Turisteille voisi järjestää sieni –ja marjaretkiä.
Kesäkautta saataisiin pidennettyä.
Turistejakin
vielä riittäisi, sillä jälleen kerran me emme todellakaan olleet koko Kolin
ainoat vieraat, vaan näimme niin suomalaisia kuin venäläisiä matkailijoita.
Onneksi sentään
Kolin luontokeskus ja myymälä olivat auki. Teimme myös pieniä ostoksia. Matkailullisesta näkökulmasta ajateltuna ei kuitenkaan riitä, jos yksi tai kaksi paikkaa on avoinna, vaan olisi hyvä, jos kaikki olisi avoinna. Syyskuussa voisi houkutella myös koululaisryhmiä. Uskon vahvasti, että Suomi voisi olla houkutteleva matkakohde vielä syyskuussa.
Meidänkin matka oli muuten onnistunut, ellei oteta huomioon matkamme kompastuskiviä: sitä, ettei palveluita ollut tai että Imatran koskesta oli vedet imetty kuiviin tai ettei Koloveden kansallispuistossa voinutkaan patikoida. Silloin oli muuten oikeasti aikamoinen järkytys huomata, ettei koskessa ole vettä tai Kolovedellä patikkapolkua! Nyt noille voi jo nauraa. Mutta Imatra ja Kolovesi, mitä ihmettä?!
Meidänkin matka oli muuten onnistunut, ellei oteta huomioon matkamme kompastuskiviä: sitä, ettei palveluita ollut tai että Imatran koskesta oli vedet imetty kuiviin tai ettei Koloveden kansallispuistossa voinutkaan patikoida. Silloin oli muuten oikeasti aikamoinen järkytys huomata, ettei koskessa ole vettä tai Kolovedellä patikkapolkua! Nyt noille voi jo nauraa. Mutta Imatra ja Kolovesi, mitä ihmettä?!
Kolilla ihastelimme
Suomen kansallismaisemaa Ukko-kolilta ja näimme myös Akka-Kolin. Teimme
patikkaretken. Saimme nauttia kaipaamastamme luonnosta. Sen varrella oli opastauluja, joissa kerrottiin paikasta ja
luonnosta. Yhdessä kohdin opastaulu kehotti kokeilemaan kaikua, sillä eritoten
siinä kohdin kaiku olisi vaikuttava.
Mies huusi niin,
että koko Koli raikui ”¡HOLA!” Ja suureksi yllätykseksemme jostain kuului miesääni
”MITÄ?”. Nauroimme vedet silmissä.
Päivä oli säänkin
puolesta täydellinen. Kolilta ei enää ollut pitkä matka kotiin, jossa loma jatkui.
Menomatkalla näimme muuten hirven, joka ylitti tien ja mies ihmetteli sen
suurta kokoa.
Lopulta emme
muuten menneetkään sille suunnittelemalleni patikkaretkelle, jossa olisimme
yöpyneet metsässä. Yöt alkoivat olemaan sen verta kylmiä, että päätimme tässä
autoreissussa olleen jo ihan tarpeeksi seikkailua!
Vitsi te ootte käyny monessa paikassa jo nyt, ja vielä ajattelit kirjoittaa Porvoosta ja Helsingistä!
VastaaPoistaToi patsaspuisto näyttää ihan mahtavan hauskalta :D Mutta voin vaan kuvitella pettymyksen, kun pääsitte koskelle. Outoa, että vesi oli hävinnyt tolla lailla... Ehkä joku toinen kerta? Tosi kauniit on kyllä maisemat ja sääkin on näköjään suosinut :)
Niinpä! :) Joo, Porvoossa ja Helsingissä matkailu taasen onnistui. :)
PoistaKannattaa kyllä käyä joskus tuossa Patsaspuistossa. Varmasti yksi Suomen mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä! :)No joo, ei tuollaista osannut ees oottaa. Jotain kunnostushommia siellä taisi olla padon luona,mutta eikö sitä ois voinu aloittaa lokakuussa. :( Niin, saa nähdä tuleeko toista kertaa.. Mutta säät ainaki suosi suurimmaksi osaksi tämän reissun aikana. :) Mukavaa viikon alkua! :)
Oi tuo patsaspuisto on niin kiva, pitäisikin käydä siellä uudestaan kun viime kerrasta on jo yli 15v... Hauska kuulla mitä espanjalainen on tykännyt Suomi-jutuista :)
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi Patsaspuistoa! :) Hih, no espanjalaisellehan oli tosiaan järkytys, miten Suomessa kaikki paikat menee niin aikaisin kiinni ja miten elokuun puolesta välin / lopusta puoli Suomea on kuollut ja siitä ilmoitetaan heippa-lapulla. :P Mutta toisaalta kaunis luonto, kirpparit, Patsaspuisto ja Itäpiste olivat niitä matkamme positiivisia juttuja! :) Näin summasummarum. :D
PoistaOi kuinka hieno tuo patsaspuisto onkaan! <3
VastaaPoistaEikös olekin? :) Suosittelen! :)
PoistaÄiti matkaili kesällä paitsi meidän, myös veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa ja heidän Lapin reissunsa ensimmäinen pysäkki oli tuo patsaspuisto. (heidän tarinansa täällä: http://minnutuinen.blogspot.fi/2016/09/reissukertomus-osa-1.html) Kyllä minunkin täytyy joku päivä päästä käymään siellä, jos siellä on kerran geokätköjäkin! :D
VastaaPoistaImatran kautta on ajeltu muutaman kerran ja koski ei tosiaan ole aina "päällä". Kesäisinkin on vain tietyt ajat / päivät, jolloin koskessa juoksutetaan vettä. Me on osuttu yhtä kertaa lukuunottamatta aina "kuivaan" aikaan, kuten tekin.
Kiva, että pääsitte kaikesta huolimatta Kolille patikoimaan ja ihailemaan upeita maisemia. Odotan mielenkiinnolla Porvoo-Helsinki-tarinoita.
Tekstiä kirjoittaessa ja geokätköstä mainitessa muistelinkin juuri sinua. :) Ja kyllähän siun on ihan ehdottomasti jo sillä verukkeella päästävä tuonne! Todellakin suosittelen erittäin lämpimästi ja mageeta, kun kotimaastakin voi löytyä "Suomen oma Gaudi". ;)
PoistaKiitos linkistä! :) Kävinkin jo kurkkimassa postausta ja kivalta reissulta vaikutti! :)
Huhhuh, eli ei näköjään ollut ennenkuulumaton tapaus toi Imatran kosken vedettömyys. Onpas uskomatonta. :( Mekin varta vasten mentiin, jotta saatas nauttia koskesta... :( Noh, seuraavan kerran jos tulee mentyä uudestaan, niin täytynee kattoa ne koskipäivät! :P
Jeps, ei huonoa, ellei jotain hyvää ja Koli on vaan niin upee ja kaiken lisäks sää todellakin suosi meidän matkaa! :)Jes, Porvoo-Helsinki matkajuttua on tulossa loppuviikosta tai viimeistään viikonloppuna. :)Mukavaa viikon alkua! :)
Mukavaa, että olet palannut blogitauoltasi, juttujasi on sen verran kiva lukea! Toisaalta vielä mukavampaa on se, että sait lomailla kunnolla. :)
VastaaPoistaVoi, kauniiden Suomi-maisemien keskelle mahtui kyllä vaikka mitä pettymyksiä Imatrasta aina kylpylään asti. Voin lohduttaa Imatran kosken kohdalla sinua kertomalla, että itse olen nähnyt kosken, enkä ollut mitenkään erityisen vaikuttunut. Siihen saattoi tosin vaikuttaa se, että olin Imatralla silloisen poikaystäväni kanssa, ja reissuun mahtui monia huonoja hetkiä. Myöhemmin erosimme, ja kundi ryhtyi kovin hankalaksi. Mutta silti, kai se koski olisi vakuuttanut, jos se olisi ollut tosi upea? ;) Tiedä häntä, mutta varmaan vielä pääset sen näkemään, jos tämänkertainen pettymys ei ajan kanssa hellitä. :)
Oi, kiitos paljon kauniista sanoistasi! :) Tosi mukavaa kuulla, että juttujani on kiva lukea. <3
PoistaVoi, kyllä tuo vain lohduttaa. Vaikka ikävä kuulla, että siun ja silloisen poikaystävän reissuun mahtui huonoja hetkiä. Se varmaan on kyllä osaltaan voinut vaikuttaa, koska jos on mieli maassa, niin ei ehkä tule arvostettua samalla tavalla ympäristöä. Ja jos taas olisi päinvastoin, niin ympäristönkin näkisi vaaleanpunaisten lasien läpi. Luulisin? :P Noh, jospa me molemmat joskus päästäisiin uudestaan Imatralle ja nähtäisiin koski koko komeudessaan ilman häiriötekijöitä. :)