sunnuntai 25. syyskuuta 2016

KARUA MATKAILUA KOTIMAASSA

Olen aina puhunut lähimatkailun puolesta. Kun nyt vietin kesän Suomessa ja mies tuli Suomeen myös, niin oli luonnollista, että matkakin suuntautuisi Suomi-akselille –ainakin osittain.

Kesä oli sään puolesta mitä oli. Niinpä minun tämän kesän matkahaaveet olivat erittäin yksinkertaiset. Reissailua kotimaassa. Espanjassa sen verran, että pääsisin rannalle ja näkisin aurinkoa.

Aloitetaan kuitenkin matkastamme kotimaassa, eli Suomesta. Huomasitteko otsikon..? Kun luette tekstin, ymmärrätte paremmin…

Elettiin syyskuun alkua. Päätimme startata auton nokan kohti Imatraa. Imatra oli valikoitunut matkakohteekseni, sillä se on siedettävän ajomatkan päässä kotipaikkakunnaltani, mutta ennen kaikkea sieltä löytyisi ah ne kuuluisat Imatran kosket. 
Kuva on lainattu. Imatran koski. 
Vakuutuin Imatrasta matkakohteena viimeistään silloin, kun näin siellä olevan kivan kylpylän. Valitettavasti en voinut varata majoitusta kyseisestä kylpylästä, sillä se olisi ollut aivan liian tyyris kukkarolleni.

Automatka sujui hyvin, vaikka minä olin ratissa. Minua hermostuttaa muut autoilijat. Ajan aina nopeusrajoitusten mukaan, mutta tällä reissulla minut ohitti jopa laiva! Kyllä, luitte aivan oikein.

Patsaspuisto
Pysähdyimme Veijo Rönkkösen Patsaspuistoon Parikkalassa. Minulle oli jäänyt puistosta hämärä muistikuva joskus vuosia sitten luokkaretken tiimoilta. Silti tuntui, kuin se olisi ollut ihan uusi kohde minulle.

Hurmioiduimme täysin. Miten ihanaa! Ilmaiseksi saamme katsoa tällaista taidetta. Upeaa! Toki kannatusmielessä kilautin kolikon kolehtiin.

Puisto oli huikea. Kaikki ne erikoiset patsaat, lukemattomat erilaiset asennot… Se oli kuin seikkailu johonkin ihmeelliseen taikamaailmaan. Löysimme sattumalta myös jonkun geokätkön, vaikkemme edes harrasta geokätköilyä.
Puistossa oli myös kauppa. Valitettavasti se ei ollut auki. Kello taisi olla jotain 17 tai 18 ja ihmettelimme, miten ei tällaisessa kohteessa kauppa ole auki!

Vaikka oli syyskuu, niin sään puolesta ei siltä tuntunut, sillä aurinkoa riitti ajomatkan ja puistovierailun aikana.
Tämä ja muutama muu tämän postauksen kuvan on ottanut mieheni, en minä.
Imatra  
Juuri Imatraan saavuttuamme alkoi rankka sadekuuro, joka onneksi meni ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Majoituimme Rento Hotellissa, jota suosittelen erittäin lämpimästi; kohtuuhintaista majoitusta aamupalan kera erittäin kivasti laitetussa hotellissa. Plussaa ilmainen parkkipaikka ja wifi.

Seuraavaksi päiväksi olin kaavaillut kylpyläreissua, joten menimme utsimaan etukäteen, millainen kylpylä olisi. Noh, se ei vastannut ollenkaan mielikuvaani. Oliko tämä edes sama kylpylä, josta olin nähnyt kuvia? Hinta pisti mietityttään, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun miehiltä kiellettiin uimashortsit ”hygieniasyistä” ja että oikeaoppiset uimahousut voi vuokrata(!), totesimme, ettei kylpylä ollut todellakaan meille.

Menimme siis tutkimaan itse Imatraa. Sen vuoksihan me olimme tulleet kaupunkiin.

Ensin kiersimme kirpputorit läpi, sillä ne ovat meidän suurinta hupia Suomessa. Koskaan ei tiedä, mitä tulee vastaan. Eikä koskaan tiedä, mitä kaikkea ihmiset yrittävät kaupitella. Joskus harvoin tulee tehtyä löytöjä. Varsinkin ulkomaalaiselle kirpparit ovat ihan parasta. Espanjassa, kun kirppareita ei juuri ole. Tai on niitä, mutta ei se ole sama kuin nämä Suomen kirpparit.
Kirppareista ei löytynyt mitään, mutta jokaisesta poistuimme hymy huulilla. Valitettavasti hymy hyytyi siinä vaiheessa, kun saavuimme Imatran koskelle.

Kun puhutaan luontonähtävyydestä, niin pienessä mielessäkään ei käynyt mahdollisuus, ettemme näkisi mitään koskea. Yksinkertaisesti mikään ei meitä valmistanut siihen hirvittävään, kamalaan näkyyn ja siitä seuraavaan pettymykseen.

Koski ammotti tyhjyyttään. Oli vain pohja, jossa kiviröykkiöitä. Sekä muutama hylätty polkupyörän rottelo. Koskesta, vedestä ja sen pauhusta ei tietoakaan. Mikä pettymys! Se on kuulkaas sama asia, kuin menisi katsomaan Niagaran putouksia ja sittenpä siellä ei olisikaan mitään putouksia.
Kummastelimme asiaa, sillä oli kuitenkin syyskuu ja ilma kuin morsiamella. Emmekä todellakaan olleet Imatran ainoat turistit. Esimerkiksi venäläisiä turisteja oli vaikka kuinka paljon.

Imatra, oi, miksi?

Lohduttauduimme sillä, että melko varmasti näimme jotain, mitä moni muu turisti ei ole Imatralla ollessaan nähnyt. Jes. Positiivista ajattelua.

Menimme läheiseen Kruununpuistoon, joka on v. 1842 perustettu Suomen vanhin luonnonsuojelualue. Se perustettiin Venäjän tsaari Nikolai I:n käskystä. Imatran koskella on vieraillut venäläisiä jo ainakin 1700-luvulta lähtien, kun keisarinna Katariina Suuri teki sinne matkan ja se oli alkusysäys Imatran matkailulle.

Kruununpuisto oli miellyttävä. Törmäsimme oravaan, josta taisimme saada melko hyviä kuvia.
Piipahdimme myös eräässä luolassa, josta olin saanut vihiä netin ihmeellisestä maailmasta. Sinne piti mennä autolla, mutta kappas, netissä osoite oli laitettu väärin. Onneksi maalaisjärjellä selvisi.

Koloveden kansallispuisto
Imatralta jatkoimme Koloveden kansallispuistoon. Siellä paistoimme makkarat ja etenkin se oli espanjalaisen mieleen. Tarkoitus oli ollut samoilla myös metsässä. Olin ollut siinä uskossa, että Suomen kaikissa kansallispuistoissa voi patikoida. Paitsi että hetkinen, Kolovedellä ei. Olisi pitänyt vuokrata paatti ja liikkua vesiteitse!

Toinen pettymys!

Kolin kansallispuisto
Niinpä vaihdoimme lennosta suunnitelmaa ja jatkoimmekin matkaamme samointein Kolille, jossa olimme myös yötä.

Aamulla olisimme menneet aamukahville sataman kahvioon, mutta ovessa oli lappu, jossa ilmoitettiin kesäkauden olevan ohi.

Tässä vaiheessa matkaa alkoi tosissaan ketuttaa se, että puoli Suomea on kuollut elokuun puolesta välin. Miten voimme myydä turisteille NELJÄ VUODENAIKAA, jos mikään ei enää syyskuussa ole auki?!

Syyskuussa voisi ihan hyvin vielä olla hyviä säitä. Turisteille voisi järjestää sieni –ja marjaretkiä. Kesäkautta saataisiin pidennettyä.

Turistejakin vielä riittäisi, sillä jälleen kerran me emme todellakaan olleet koko Kolin ainoat vieraat, vaan näimme niin suomalaisia kuin venäläisiä matkailijoita.
Saimme karvaasti huomata matkallamme, miten syyskuussa puoli Suomea on kuollut. 

Onneksi sentään Kolin luontokeskus ja myymälä olivat auki. Teimme myös pieniä ostoksia. Matkailullisesta näkökulmasta ajateltuna ei kuitenkaan riitä, jos yksi tai kaksi paikkaa on avoinna, vaan olisi hyvä, jos kaikki olisi avoinna. Syyskuussa voisi houkutella myös koululaisryhmiä. Uskon vahvasti, että Suomi voisi olla houkutteleva matkakohde vielä syyskuussa. 

Meidänkin matka oli muuten onnistunut, ellei oteta huomioon matkamme kompastuskiviä: sitä, ettei palveluita ollut tai että Imatran koskesta oli vedet imetty kuiviin tai ettei Koloveden kansallispuistossa voinutkaan patikoida. Silloin oli muuten oikeasti aikamoinen järkytys huomata, ettei koskessa ole vettä tai Kolovedellä patikkapolkua! Nyt noille voi jo nauraa. Mutta Imatra ja Kolovesi, mitä ihmettä?! 
Kolilla ihastelimme Suomen kansallismaisemaa Ukko-kolilta ja näimme myös Akka-Kolin. Teimme patikkaretken. Saimme nauttia kaipaamastamme luonnosta. Sen varrella oli opastauluja, joissa kerrottiin paikasta ja luonnosta. Yhdessä kohdin opastaulu kehotti kokeilemaan kaikua, sillä eritoten siinä kohdin kaiku olisi vaikuttava.

Mies huusi niin, että koko Koli raikui ”¡HOLA!” Ja suureksi yllätykseksemme jostain kuului miesääni ”MITÄ?”. Nauroimme vedet silmissä.

Päivä oli säänkin puolesta täydellinen. Kolilta ei enää ollut pitkä matka kotiin, jossa loma jatkui. Menomatkalla näimme muuten hirven, joka ylitti tien ja mies ihmetteli sen suurta kokoa.

Lopulta emme muuten menneetkään sille suunnittelemalleni patikkaretkelle, jossa olisimme yöpyneet metsässä. Yöt alkoivat olemaan sen verta kylmiä, että päätimme tässä autoreissussa olleen jo ihan tarpeeksi seikkailua!
Piipahdimme myös manner-Euroopan itäisimmällä pisteellä.
 Seuraavassa postauksessa kerron matkastamme Porvooseen ja Helsinkiin. Olkaas kuulolla!
 post signature

10 kommenttia:

  1. Vitsi te ootte käyny monessa paikassa jo nyt, ja vielä ajattelit kirjoittaa Porvoosta ja Helsingistä!

    Toi patsaspuisto näyttää ihan mahtavan hauskalta :D Mutta voin vaan kuvitella pettymyksen, kun pääsitte koskelle. Outoa, että vesi oli hävinnyt tolla lailla... Ehkä joku toinen kerta? Tosi kauniit on kyllä maisemat ja sääkin on näköjään suosinut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :) Joo, Porvoossa ja Helsingissä matkailu taasen onnistui. :)

      Kannattaa kyllä käyä joskus tuossa Patsaspuistossa. Varmasti yksi Suomen mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä! :)No joo, ei tuollaista osannut ees oottaa. Jotain kunnostushommia siellä taisi olla padon luona,mutta eikö sitä ois voinu aloittaa lokakuussa. :( Niin, saa nähdä tuleeko toista kertaa.. Mutta säät ainaki suosi suurimmaksi osaksi tämän reissun aikana. :) Mukavaa viikon alkua! :)

      Poista
  2. Oi tuo patsaspuisto on niin kiva, pitäisikin käydä siellä uudestaan kun viime kerrasta on jo yli 15v... Hauska kuulla mitä espanjalainen on tykännyt Suomi-jutuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi Patsaspuistoa! :) Hih, no espanjalaisellehan oli tosiaan järkytys, miten Suomessa kaikki paikat menee niin aikaisin kiinni ja miten elokuun puolesta välin / lopusta puoli Suomea on kuollut ja siitä ilmoitetaan heippa-lapulla. :P Mutta toisaalta kaunis luonto, kirpparit, Patsaspuisto ja Itäpiste olivat niitä matkamme positiivisia juttuja! :) Näin summasummarum. :D

      Poista
  3. Oi kuinka hieno tuo patsaspuisto onkaan! <3

    VastaaPoista
  4. Äiti matkaili kesällä paitsi meidän, myös veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa ja heidän Lapin reissunsa ensimmäinen pysäkki oli tuo patsaspuisto. (heidän tarinansa täällä: http://minnutuinen.blogspot.fi/2016/09/reissukertomus-osa-1.html) Kyllä minunkin täytyy joku päivä päästä käymään siellä, jos siellä on kerran geokätköjäkin! :D

    Imatran kautta on ajeltu muutaman kerran ja koski ei tosiaan ole aina "päällä". Kesäisinkin on vain tietyt ajat / päivät, jolloin koskessa juoksutetaan vettä. Me on osuttu yhtä kertaa lukuunottamatta aina "kuivaan" aikaan, kuten tekin.

    Kiva, että pääsitte kaikesta huolimatta Kolille patikoimaan ja ihailemaan upeita maisemia. Odotan mielenkiinnolla Porvoo-Helsinki-tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstiä kirjoittaessa ja geokätköstä mainitessa muistelinkin juuri sinua. :) Ja kyllähän siun on ihan ehdottomasti jo sillä verukkeella päästävä tuonne! Todellakin suosittelen erittäin lämpimästi ja mageeta, kun kotimaastakin voi löytyä "Suomen oma Gaudi". ;)

      Kiitos linkistä! :) Kävinkin jo kurkkimassa postausta ja kivalta reissulta vaikutti! :)

      Huhhuh, eli ei näköjään ollut ennenkuulumaton tapaus toi Imatran kosken vedettömyys. Onpas uskomatonta. :( Mekin varta vasten mentiin, jotta saatas nauttia koskesta... :( Noh, seuraavan kerran jos tulee mentyä uudestaan, niin täytynee kattoa ne koskipäivät! :P

      Jeps, ei huonoa, ellei jotain hyvää ja Koli on vaan niin upee ja kaiken lisäks sää todellakin suosi meidän matkaa! :)Jes, Porvoo-Helsinki matkajuttua on tulossa loppuviikosta tai viimeistään viikonloppuna. :)Mukavaa viikon alkua! :)

      Poista
  5. Mukavaa, että olet palannut blogitauoltasi, juttujasi on sen verran kiva lukea! Toisaalta vielä mukavampaa on se, että sait lomailla kunnolla. :)

    Voi, kauniiden Suomi-maisemien keskelle mahtui kyllä vaikka mitä pettymyksiä Imatrasta aina kylpylään asti. Voin lohduttaa Imatran kosken kohdalla sinua kertomalla, että itse olen nähnyt kosken, enkä ollut mitenkään erityisen vaikuttunut. Siihen saattoi tosin vaikuttaa se, että olin Imatralla silloisen poikaystäväni kanssa, ja reissuun mahtui monia huonoja hetkiä. Myöhemmin erosimme, ja kundi ryhtyi kovin hankalaksi. Mutta silti, kai se koski olisi vakuuttanut, jos se olisi ollut tosi upea? ;) Tiedä häntä, mutta varmaan vielä pääset sen näkemään, jos tämänkertainen pettymys ei ajan kanssa hellitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon kauniista sanoistasi! :) Tosi mukavaa kuulla, että juttujani on kiva lukea. <3

      Voi, kyllä tuo vain lohduttaa. Vaikka ikävä kuulla, että siun ja silloisen poikaystävän reissuun mahtui huonoja hetkiä. Se varmaan on kyllä osaltaan voinut vaikuttaa, koska jos on mieli maassa, niin ei ehkä tule arvostettua samalla tavalla ympäristöä. Ja jos taas olisi päinvastoin, niin ympäristönkin näkisi vaaleanpunaisten lasien läpi. Luulisin? :P Noh, jospa me molemmat joskus päästäisiin uudestaan Imatralle ja nähtäisiin koski koko komeudessaan ilman häiriötekijöitä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)