CHANGING CAN BE AN EXCITING EXPERIENCE

Minusta muiden ulkosuomalaisten blogien mielenkiintoisinta antia on ollut saada kurkkia muiden koteihin. Itsekin mietin, että voisin kirjoittaa aiheesta. Vielä en ole kuitenkaan ehtinyt ja nyt kävikin niin, että muutin kokonaan toiseen asuntoon ja toiseen kylään –väliaikaisesti.

Kämppäkaverini lähti reissuun toiselle puolen maapalloa. Koska koirat tarvitsevat hoitajan, niin hoitaja tuli meidän asuntoon ja niinpä päätettiin tehdä changing eli minä menin hänen asuntoon. Syy, miksi minä en voi koiria hoitaa, on minun työajoissa. Olen täysin busseista riippuvainen, joten koirille olisi tullut liian paljon yksinoloa. 

Uutta asumisjärjestelyä on takana viikko ja olen aivan innoissani. Tässä on paljon hyvää ja toki myös huonoa.

Aloitetaan niistä hyvistä puolista. Asustelen nyt ihastuttavassa ullakkohuoneistossa. Jo ensinnäkin ullakkohuone tuo sellaisen ”vau”-efektin. Miettikää, miten huippua on saada asua huipulla, siinä kerrostalon kaikista korkeimmalla olevassa asunossa? 

Kämppä on pieni, juuri sopiva yhdelle henkilölle. Keittiö, makuu/olohuone ja kylpyhuone. Lisäksi tässä on pieni parveke. Itse asiassa asuntoon tultaessa tullaan juuri tuon parvekkeen kautta. Kun on näin pienet tilat, niin se on helppo pitää siistinä. Joka aamu saan ihastella upeaa auringonnousua, joka on varsinainen spektaakkeli ja on todella harmi, etteivät nämä kuvat tee oikeutta. 

Joka aamu saan herätä myös kukon lauluun. Olen aina salaa haaveillut siitä, sillä minusta se on ollut jotenkin niin ihanan suloista. Nyt ehkä olen jo alkanut saamaan siitä tarpeekseen, sillä se ei rajoitu yhteen kertaan, vaan kukko laulelee pitkin aamupäivän. Mutta… pitää nauttia nyt senkin edestä, sillä kohta palaan siihen alkuperäiseen asuntoon.

Toisessa kylässä asuessa tulee tutustuttua minulle uuteen paikkaan vaivattomasti, arkielämän ohessa. Asunnon vaihto oli todella jännittävää, jotenkin stimuloivaa. 

Toisaalta se on tuonut mukanaan ylimääräistä päänvaivaa. Minullahan ei ole täällä autoa, joten käytän liikkumiseen bussia. Jostain syystä bussilla liikkuminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin esimerkiksi Zaragozassa. 

Itse asiassa se on melko kaameaa! Jokainen, jonka kanssa olen asiasta jutellut, on suosittelut pikaisesti auton hankkimista. Se ei vain nyt ole minulle tällä hetkellä järkevää, joten joudun jatkossakin seikkailemaan busseissa. Ja todellakin aikamoisia seikkailuja minulle on sattunut!

Olen huomannut, että nettiin ei voi luottaa, vaan paras on kysyä kuljettajalta. Ja varsinkin kertoa, mihin on menossa. Minulle on käynyt niin, että olen joutunut käyttämään jopa taksia, kun olen tullut iltamyöhäisellä. Bussilla pääsin melko lähelle kylää, mutta en perille asti ja kun en halunnut odottaa 40 min., niin piti ottaa taksi. Työpäivän jälkeen väsyneenä ei todellakaan tehnyt mieli odottaa noin pitkään, joten taksilla pääsin loppumatkan helposti.

Taksinkuljettaja kertoi, että tosi monet tekevät juurikin näin: ensin bussi ja sitten loppumatka taksin kyydissä. Hän myös neuvoi varovaisuuteen, kun ”olet niin vaalea”. Ja ”ei ole turvallista liikkua yksin yöllä”. Niin, ei varmaan missään ole turvallista liikkua yksin. 

Taksinkuljettaja kanssa nauroimme vedet silmissä. Hän sanoi, että mitä tulee bussiverkostoon, niin näyttää kuin olisimme jossain kehitysmaassa. Ja tottahan se on: bussit Teneriffalla kulkevat todella huonosti. Lisäksi hämmästyin myös sitä, että kun tulin toisen kerran tuon samaisen taksin kyydissä, niin taksinkuljettaja muisti minut. 

Eikä siinä vielä kaikki. Myös linja-autonkuljettaja muisti minut, silla han kysyi, enkö enää asu siinä toisessa kylässä. Minusta on hauskaa, jos minut muistetaan. Itsekin asiakaspalvelussa toimineena tiedän, miten vaikeaa on muistaa kasvoja satojen kasvojen joukosta.

Vapaapäivinäni olen nähnyt ystäviä, joihin olen tutustunut täällä Teneriffalla ja silloin olen päässyt heidän kyydillään. 

Tänään näin myös torakan vilahtavan ensimmäistä kertaa kylppärissä ja jouduin oitis tappopuuhiin. Mutta ne on ikään kuin Teneriffan ilmaston kylkiäisiä, niiltä ei voi välttyä ja niitä tulee ja menee. 

Ullakkohuoneessa asumisen varjopuoli on, että joudun kapuamaan viidenteen kerrokseen, eikä tietenkään ole hissiä. Ainakin hyvää harjoitusta jaloille ja takapuolelle. Mutta kaipa nämä maisemat ovat sen arvoisia!

Kaiken kaikkiaan tämä asumisjärjestely, changing, on todella hauska ja tuo mukavaa vaihtelua. Ei käy elo täällä ollenkaan tylsäksi!