AJATUKSIA ERON JÄLKEEN

Tämä on sellainen postaus josta mietin pitkään, kirjoittaako vaiko ei. Toisaalta mietin, että erot ovat osa elämää ja ehkä tämä postaus voisi olla ajatuksia herättävä. Toivottavasti en sohaise muurahaispesään. Ymmärrän, että ero on arka aihe ja en itsekään halua mennä henkilökohtaisuuksiin.

Ero. Tuo korvaan särähtävä sana ja jolla on ankea kaiku. Tammikuussa erotilastoissa on eropiikki. Moni julkkispari erosi. Tänä vuonna myös minä. En siis ole asian kanssa yksin. En ole ensimmäinen, enkä viimeinen, joka on kokenut eron.

Ero tulee monesti yllätyksenä toiselle osapuolelle. Harvoin se on yhteinen päätös. Muutos ja ero ovat kuitenkin hyväksi ja tuovat mukanaan paljon positiivista.

Elämä on kuin kulkisi polkupyörällä. Jos ei mene eteenpäin, kaatuu. Samoin on myös suhteessa. Jos suhde ei etene, ei ole järkeä jatkaa. 

Ero on mahdollisuus. Mahdollisuus aloittaa alusta. Minulle se oli mahdollisuus aloittaa jossain muualla. Oli selvää, ettei minun paikkani ollut Zaragozassa. Vuosien saatossa se tuli selväksi.  Nyt puhun espanjaa kuin vettä vain ja tunnen olevani monessa suhteessa enemmän espanjalainen kuin suomalainen. Näkisin itseni mielelläni Espanjassa myös tulevaisuudessa, mutta aika näyttää.

Nyt annan elämän viedä ja laittaa minut oikeaan osoitteeseen.

Teneriffaan ihastuin heti ja tavallaan päädyin tänne monen asian summana. Asiat vain loksahtelivat paikoilleen. Ensin järjestyi asunto, sitten työ ja nyt olen löytänyt myös kavereita. Vapaa-aikanani on täynnä tekemistä, eikä luppoaikaa ole.

Teneriffa on minulle välietappi. Aion tulla kesäksi Suomeen. Minulla on paljon suunnitelmia. Olen alkanut unelmoimaan. En vain pienistä, vaan myös isommistakin asioista. Syksyllä tulen Teneriffalle takaisin katselemaan, miten elämä sujuisi tällä maagiselta tuntuvalla saarella.

Minulle on avautunut uusi luku elämässä. Todellakin tuntuu, että yksi ympyrä on sulkeutunut ja yksi luku on päättynyt. Uskon paljon merkkeihin, joita elämä meille näyttää. Voi kuulostaa ehkä vähän hupsulta, mutta lähtöni jälkeen Zaragozassa satoi oikein kunnolla lunta. Asuin siellä monta vuotta, enkä koskaan nähnyt lumisadetta. Paitsi, kun olin siellä viettämässä ensimmäistä jouluani. Siksi lumisade juuri lähtöni jälkeen tuntuu kovin hassulta. Sain kai näin symbolisenkin vahvistuksen joltain korkeammalta taholta tehneeni oikean päätöksen.

Nyt minulla on edessä paljon uuden opettelua. Opettelen elämään sinkkuna, aikuisena naisena. Minulla on takanapäin todella pitkä ja antoisa parisuhde. Käytännössä olen ollut koko aikuisikäni suhteessa.

En koe, että pitkän suhteen takia olisin jäänyt jostain paitsi. Päinvastoin, olen kiitollinen. Kiitollinen siitä, että olen oppinut jakamaan elämäni toisen ihmisen kanssa ja ottamaan hänet huomioon. Olen saanut mennä ja tulla niin kuin olen halunnut. Olen kasvanut ja kehittynyt ihmisenä. Oppinut niin paljon ja hänen ansiostaan olen se nainen, joka tänä päivänä olen.

Olen itsevarmempi, tasapainoisempi ja viisaampi. Olen tehnyt virheitä ja olen ottanut niistä opikseni. Nuoruuden ehdoton mustavalkoinen ajatusmaailma on muuttunut ja saanut rinnalleen monia värejä ja sävyjä. Enää maailma ei ole silmissäni mustavalkoinen. Enää se ei ole ”joko tai”. 

Ymmärrän nyt paremmin miehiä ja heidän ajatusmaailmaansa. Koen, että en ole epäonnistunut, vaikka tällä suhteella ei ollutkaan onnellista loppua. Toisaalta jatkamme ystävinä, joten siinä mielessä olen myös onnekas. Ei olisi järkeä riidellä ja kuluttaa energiaa negatiivisiin asioihin.
Kaiken kaikkiaan tästä isosta elämänmuutoksesta on tullut jotain hyvää. Ehkä en vielä ole sisäistänyt täysin, mutta päivä kerrallaan.