ENSIN TÄYTYY LÄHTEÄ, JOTTA VOI PALATA

Katson kalenteria. Minuun iskee pieni paniikki. Töitä on jäljellä vain tämä ja ensi viikko. Sitten kesä ja samalla työt ovat ohi.

Mitä sitten..?

Aina joka vuosi olen lähtenyt Espanjaan talveksi. Blogiani seuranneet kuitenkin tietävät, että tänä vuonna minua on koeteltu. Erosin ja elämä muuttui kertaheitolla. Muutin Teneriffalle, eikä minulla ollut asuntoa tai töitä. Ne järjestyivät siellä yhdessä päivässä, kun aikaisemmassa kotikaupungissa tuntui, ettei töitä löydy millään ja elämä tuntui tuulimyllyjä vastaan taistelulta.

Vaikka Espanjassa minulla ei enää ole mitään varsinaista ”syytä”, minkä vuoksi palata, niin silti veri vetää ulkomaille. Olen myös sitä mieltä, etten opetellut espanjaa turhaan ja uskon kielen oppimisella olleen tarkoituksensa.

Teneriffasta jäi minulle niin lämpöiset fiilikset, joten onhan sinne palattava -vielä sen kolmannen kerran! Ja onhan minulla siellä nyt ystäviä, joten siinä mielessä en ole menossa aivan tyhjän päälle.

Pienen hetken ajan mietin Suomeen jäämistä. Uskon, että Suomesta saan töitä niin halutessani. Näin muutaman mielenkiintoisen työpaikan, joista yksi olisi ollut Helsingissä ja vakituinen työ. Vaikutti muuten minun unelmapaikalta, mutta Helsinki kotikaupunkina vain ei tunnu oikealta. Espanja sen sijaan kyllä!

Syyskuun alussa alkaa kauan odotettu loma, jolloin menen ensin Vaasaan ja sieltä edelleen juurikin sinne Espanjaan: Madridiin, Pamplonaan ja Zaragozaan.  Olen reissun päällä lähes koko syyskuun ajan, mikä tuntuu todella upealta!

Tämä tuleva reissuni tulee olemaan erilaisin reissuni ikinä. Menen noihin kaupunkeihin turistina, mutta tarkoitus on nähdä ystäviäni. Olen siis yksin, mutta yhdessä. Madrid on ainoa paikka, missä en punkkaa kenenkään luona, vaan varasin majoituksen Airbnb:n kautta.

Teneriffan muutto jännittää hirmuisesti. Ja tietenkin myös stressaa, sillä minulla ei ole vielä selvinnyt asuntoasia. Olen vähän kahden vaiheilla.

Voisin asua suomalaisnaisen luona maalla, kahden koiran kanssa. Lähin bussipysäkki on 200m päässä, kerran tunnissa kulkeva bussi vie Los Cristianosiin. Lähimpään ruokakauppaan matkaan olisi 900m.

Tai sitten voisin asua pääkaupunki Santa Cruzissa, kimppakämpässä amerikkalaisen miehen ja italialaisen naisen kanssa. Tosin italialaisen naisen muutto ei ole vielä varmaa. Asunto on vastaremontoitu ja siellä käy siivooja kerran viikossa.

Stressiä onkin aiheuttanut se, että vaikka minä mielelläni menisin Santa Cruziin, niin en ole saanut vahvistusta. Santa Cruziin päädyin arpomalla! En nimittäin osannut päättää kahden erinomaisen vaihtoehdon välillä. Kokeilin arpoa ensimmäisen ja toisenkin kerran ja sama juttu, Santa Cruz. Mitä enemmän mietin Santa Cruzia minun tulevana kotikaupunkina, niin sitä enemmän tykästyin ajatukseen. Vaikka olin jo alun perin olin alkanut kallistua maallemenemisen kannalle! Arpa oli siis tosi hyvä ratkaisu. Harmi vain, että asunnonvuokraaja ei vastannut viesteihini, muuta kuin pikaisesti olevansa Yhdysvalloissa ja todella kiireinen. Mutta silti olisi kiva saada jo jonkinlainen selvyys asuntoasiaan… Olen siis kuin tulisilla hiilillä.

Pahin kauhuskenaario olisi tietenkin se, että jäisin ilman kämppää!

Tänään sain onneksi jotain hyviä uutisia asuntoasioihin liittyen. Nyt tiedän, että näin ensi alkuun minulla on katto pää päällä ja saan hoitaa kahta koiraa. Vieläpä maalla eli se sama paikka, jota pähkäilin.

Minulla on lento syyskuun lopussa. Mutta se tulee niin yömyöhään ja kaiken lisäksi Pohjois-Teneriffalle. Jouduin kysymään eräältä Santa Cruzin tuttavaltani, voinko olla hänen luonaan. Eli tuloyöksi on myös katto pään päälle.

Teneriffalla aion keskittyä elämiseen, omiin kirjoittamisjuttuihin ja liikkumiseen. Haen extra-töitä, jotta saisin rahaa jostain. Olisi minulla ollut mahdollisuus varmastikin palata siihen viimetalviseen työpaikkaan, mutta rehellisesti. Ei nappaa ei yhtään, koska se vei minun kaiken ajan.

En halua enää heittää kallisarvoista aikaa hukkaan. Haluan muutoksen, seurata omia unelmiani, sydäntäni ja intuitiotani.

Minua on tällä matkalla auttanut paljon myös ajatus: kaikella on tarkoituksensa. Se, mitä pitää tapahtua, tapahtuu. Jos päädyn Santa Cruziin, niin sitten päädyn, koska niin on tarkoitettu. Ja jos en, niin sekin on fine ja sitten se on tarkoitettu niin.

Onko sinulla kokemuksia / vinkkejä Teneriffaan liittyen? Kumpi sinun mielestä kuulostaa paremmalta: asuminen pääkaupunki Santa Cruzissa vai maaseudulla Etelä-Teneriffalla lähellä Los Cristianosia?