ESPANJAAN LÄHTÖ –KUINKA PAKATA MATKALAUKKU?

Kun elämä pitäisi pakata matkalaukkuun, se ei välttämättä ole niin helppoa. Pakkasin jälleen kerran kimpsuni ja kampsuni ja pohdin, miten niin inhoan matkalaukun pakkaamista. Laukkuun pitäisi mahduttaa vain tarpeellinen, hoin itselleni. Teoriassa siis ne samat jutut, jotka olin tuonut mukanani. Lopulta laukku painoi 21,5 kg! Mitäh?!

Mielestäni olen kuin kuka tahansa matkaaja. Pakkasin vaatteita noin viikon tarpeeseen eli housuja, muutama hame, paitoja, kaksi pitkähihaista paitaa, kaksi bleiseriä, alusvaatteita ja sukkia. En edes pakannut mukaan kaikkia tuomiani vaatteita, vaan osan jätin Suomeen.

Lisäksi otin mukaan kosmetiikkaa, mutta siinäkin yritän pärjätä mahdollisimman vähällä. Shampoot ja hoitoaineet ovat minulla esimerkiksi pienissä muoviputeloissa. Hiustenkuivaajaa minulla ei ole matkassa ollenkaan. Pyöröharjan unohdin tyystin (jouduin myöhemmin ostamaan uuden).

Pakkasin sandaalit, joten en voi sanoa raahaavani useampaa kenkäparia. Kengäthän noin muuten painaisivat melkoisesti ja veisivät tilaakin kohtuuttomasti. Yhdet mustat sandaalit mahtuvat nyt vaikka mihin rakoon.

Totesinkin matkalaukkua pakatessa, että minulla yksittäiset, eniten painavat asiat, ovat viinisalkku ja gini-pullo sekä tuliaiset. Kun menen Espanjaan ja vielä majoitun toisten kodeissa, en aio mennä tyhjin käsin. Minusta on kiva tuoda jotain pientä. Tuliaisina minulla on suomalaisia saippuoita, huulirasvoja ja suklaata. Viinit ja ginin säästän Teneriffan oleskeluani varten, johonkin erityiseen hetkeen ystävieni kanssa.

Haluan ilahduttaa ystäviäni ja luoda hyvää mieltä. Esittelen mielelläni Suomea ja etenkin nämä suomalaiset marjaviinit ovat saaneet positiivisen vastaanoton –ei siis ole eka kerta, kun vien niitä maailmalle!

Jälleen kerran sain pakattua matkalaukun. Jälleen kerran se oli valmiina matkaan. Ja matkahan alkoi!

Elokuu ja sadonkorjuu lähestyy. Kuva ei liity matkaani mitenkään.

Viikko sitten maanantaista lähtien olen ollut reissussa ja todellakin olen saanut olla matkalla kieli keskellä poskea. Nyt viimein pääsin koneelle ja aloin kirjoittaa. Tulossa on postauksia reissun päältä ripotellen.

Halusin aloittaa alusta, siitä matkalaukun pakkaamisesta. Matkalaukun pakkaaminen on tärkeä vaihe, joten siksi en halunnut sitä sivuuttaa. Siinä matkalle lähtö muuttuu konkretiaksi. Omalla kohdallani en voi sanoa, että perhoset lentäisivät mahassa. Espanjaan meno on minulle maailman normaalein asia. Se vasta olisi outoa, jos olisin jäänyt Suomeen.

Ensimmäistä kertaa en kuitenkaan ollut ikään kuin surullinen. Monena vuonna Espanjaan palatessa minulla on ollut sellainen surullinen olo. Toivottomuuden tunne. Epävarma olo.

Nyt minulla ei ollut tuota olotilaa! Oikeasti odotin matkaa ja Espanjaan menoa, mutta ilman niitä perhosia vatsassa. Viime talvena, kun muutin tyhjän päälle Teneriffalle, jotenkin maagisesti ne asiat lutviutuivat. Nyt uskon tulevaisuuteen ja tällaisen työputken jälkeen oloni on itsevarma. Tunnustan myös, että ehkä myös naiivisti uskon todella, että onni suosii rohkeaa. Minulla on myös sellainen pieni tunne, hassu kutina, tai jokin sisäinen ääni, joka kuiskii, että Teneriffalla minua odottaa autuus. 

Voin olla myös hullu, ei nyt sitä poissuljeta, mutta… Tällä kertaa kuuntelen itseäni, sydämeni ääntä.

Näyttää myös siltä kuin asiat järjestäytyisivät, niin kuin se sanontakin sanoo ”Asioilla on tapana järjestyä.” Minulla on nyt paikka minne mennä Teneriffalla. Eräs suomalaisnainen tulee hakemaan minua kentältä ja saan olla viikon hänen luonaan koiria hoitamassa. Sitten, näillä näkymin, muutan pääkaupunki Santa Cruziin kimppakämppään, jossa minun lisäkseni asuvat amerikkalainen mies ja italialainen nainen.

Mutta ei mennä asioiden edelle! Seuraavassa postauksessa kerron matkani ensimmäisestä etapista, eli Vaasasta. Tätä kirjoittaessa olen siis jo Espanjassa… Pamplonassa. Istun ystäväni työhuoneen sohvalla siestan aikaan, ikkunasta näkyy aivan ihana maisema. Ollaan melkein kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja edessä näkyy upeita kukkuloita, metsää, pilvinen taivas.

Voi tätä elämän autuutta. On niin ihanaa olla ystävien nurkissa. Hihihihi. 

Ai niin, tällä reissulla matkalaukku on mennyt hurjaan kuntoon ja kohta joutunen ostamaan uuden. Tämä lähes 10-vuotias laukku on ollut mukanani monilla matkoilla. Siinä on Suomen ja Espanjan liput. Nyt se on hajoamassa eräästä nurkasta. Pyörä on niin kulunut, että se voi sanoa riks-raks-poks millä hetkellä tahansa. Ja vetokeppi nousee silloin, kun haluaa. Ei silloin, kun minä haluan. Ehkä selviän Teneriffalle sen kanssa. Tai sitten en. Aika näyttää.

Mukavaa sunnuntaita!