SUOMEN MATKA – KOHTAAMISIA JA SURU-UUTISIA

Hiljattain palasin Suomesta Teneriffalle. Matkalle lähtiessäni minulla oli monia suunnitelmia ja odotuksia, mutta lopulta kaikki ei mennyt aivan niin kuin olin kuvitellut. 

Matkan aikana tapahtui odottamattomia asioita, jotka saivat minut pohtimaan elämää ja sen käänteitä.

Matkani alkoi kahden yön pysähdyksellä Málagassa, mistä jatkoin Helsinkiin yölennon kyydissä. Saavuin Suomeen aikaisin aamulla, noin klo 3, ja päätin jäädä kentälle hetkeksi. 

Päivä Helsingissä

Ajattelin, etten varaa tapaamisia tuolle päivälle. Kuitenkin kohtalo puuttui peliin, kun eräs LinkedIn-tuttavani tarjoutui hakemaan minut lentokentältä aikaisin aamulla. 

Päivä Helsingissä osoittautui odottamattoman mielenkiintoiseksi ja yllätykselliseksi.

Kun tuttavani jätti minut hotelliini, toinen LinkedIn-tuttuni ilmoitti saapuvansa paikalle lenkiltä puolisonsa kanssa. Yhdessä suuntasimme Fazer-kahvilaan, kävimme Ravintola Teatterissa ja nautimme herkullisia baklava-leivoksia ja jäätelöä.

Helsingin hintataso yllätti minut! Hinnat olivat korkeita, kuten esimerkiksi 6,50 euron pullo kuplavettä ja 4 euron kuppi teetä. Hotelliyöstä maksoin lähes 120 euroa, vaikka se ei edes sisältänyt saunaa. Onneksi aamupala sisältyi hintaan.

Suihkun jälkeen ja muutaman puhelun soitettuani olin valmis kääriytymään hotellihuoneen pehmeisiin lakanoihin ja antautumaan unien vietäväksi. Vaikka kello oli vasta 19, olin äärimmäisen väsynyt matkan rasituksesta.

Lisää tapaamisia

Seuraavana päivänä tapasin lisää LinkedIn-verkostoni ihmisiä. Kävimme tutustumassa Ateneumin taidemuseoon, joka sattui olemaan juuri sinä päivänä ilmainen. 

Tämä oli todellinen onnenpotku, ja näimme upeita näyttelyitä, mukaan lukien Albert Edelfeltin teoksia.

Matkani aikana minulla oli myös asiakastapaaminen lounaan merkeissä. Olen kiitollinen siitä, että minulla on töitä ja aikaa jää myös käsikirjoitusprojektieni toteuttamiselle.

Hain matkalaukkuni hotellista ja tapasin vielä yhden LinkedIn-tuttavani ennen kuin hyppäsin junaan. 

Lappeenrannassa tein pysähdyksen, jossa tapasin ensimmäistä kertaa henkilön, jonka olin alun perin tavannut LinkedInissä. 

Olimme olleet yhteydessä jo pari vuotta ja vaihtaneet ajatuksia usein, joskus jopa päivittäin.

Ystäväni näytti minulle Lappeenrantaa autolla, ja sen jälkeen menimme nauttimaan iltapalasta Teerenpeli-nimiseen ravintolaan. 

Tästä oli hyvä jatkaa parin tunnin kuluttua Joensuuhun, josta matkani jatkui kotipaikkaani maaseudulle veljeni kyydissä.

Töitä ja lomailua Pohjois-Karjalassa 

Kotiinpaluuni vanhempieni luokse oli mukavaa vaihtelua. Työskentelin ja aloin toteuttaa suunnitelmiani. Eräänä iltana näimme pöllön istumassa katolla, tai oikeastaan antennin päällä.

Kuinka nopeasti elämä voi muuttua... Ei mennyt kuin kolme päivää pöllön näkemisestä, kun saimme suru-uutisen. Eräs sukulaisemme oli poistunut keskuudestamme, ja se oli shokki meille kaikille.

Suru-uutinen varjosti loppuaikaani Suomessa, ja kyyneleiltä ei voitu välttyä. Vaikka uskon vahvasti siihen, että sielumme valitsee omat kokemuksensa maan päällä, kuolema järkyttää aina. Erityisesti, jos kyseessä on nuorempi ihminen.

Kuitenkin elämä jatkuu, ja sen pitää jatkua. Uskon myös, että sielu on kuolematon ja siten matka jatkuu, kenties jossain toisessa muodossa tai uudessa elämässä. 

Näin sukulaisiani ja ystäviäni. Tein 2,5 tunnin vaellusretken erään saksalaisen kanssa, kuuntelin hänen kiehtovia seikkailukertomuksiaan ja kuinka hän kirjoitti niistä artikkeleita eri lehtiin.

Osallistuin myös erääseen tapahtumaan, jossa sain nauttia upeasta teatteriesityksestä. Eräänä päivänä tein jopa matkan toiselle paikkakunnalle, missä tapasin suomalaisen ystäväni ja hänen perheensä, jotka asuvat Teneriffalla. Matkan varrella kävin kaupassa, josta ostin itselleni lahjan: sininen Iittalan Taika-muki. 

Olen aina ihaillut suomalaista designia ja erityisesti nämä Taika-mukit ovat minusta kauniita. Nautin suuresti lämpimistä rooibos-juomista ja nyt voin juoda niitä kauniista mukista. 

Suomen matkani päättyi viikon lomaan, kun otin taukoa kaikista työkuvioista. Kuinka käytin tuon ajan? Ihan vain oleilemalla ja lukemalla. Kävin myös sienessä.

Vaikka matkaani varjosti suru-uutinen ja olisin halunnut osallistunut hautajaisiin, minun oli kuitenkin palattava takaisin. Olihan minulla jo paluuliput.

Matkani suuntautui jälleen Joensuun kautta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä edelleen Tukholmaan, jossa vietin yön ennen aamulentoa Málagaan. Iltapäivällä lensin Málagasta Teneriffan pohjoiskentälle.

Alun perin mieheni oli luvannut hakea minut lentokentältä, mutta hänelle tuli yllättävä työeste. Päädyin siis ottamaan bussin etelään, josta mieheni pystyi lopulta minut hakemaan.

Teneriffalle palattuani minua odotti vielä muutaman päivän rooli koiranhoitajana, kun menin ystäväni luokse hoitamaan heidän lemmikkejään.

Nyt olen takaisin omalla asunnollani, mutta en kovin pitkään. Kerron seuraavassa postauksessa lisää.

Onko sinulla ollut vastaavia odottamattomia kokemuksia matkoilla? Miten olet käsitellyt niitä ja mitä olet niistä oppinut?