ERILAINEN VIIKONLOPPU – TÄTÄ EN ODOTTANUT!

Yllättäen ystäväni, josta en ollut kuullut aikoihin mitään, otti yhteyttä ja vihjasi koiranhoitajan pestistä. Hän oli lähdössä matkalle ja tarve oli jo heti seuraavana päivänä.

Lupauduin tehtävään, mutta sillä ehdolla, että kyydit järjestyisivät. Ja nehän järjestyivät. Ystäväni tuli hakemaan heti seuraavan päivän aamuna ja vei minut erääseen pikkuiseen merenrantakylään Teneriffalla.

Näin lyhyellä varoitusajalla minusta tuli viikonlopun ajaksi koiravahti. Ja samalla huomasin, että siellä oli kaksi sisäkissaa, yksi katukissa ja teini-ikäinen tyttö, jota en tuntenut entuudestaan. Ystäväni oma tytär ei ollut paikalla, vaan isänsä luona. 

Yllätykset eivät tähän loppuneet. En ollutkaan koiranhoitajana vain yhdessä talossa – vaan peräti kahdessa. Syystä, että ystäväni asui yhdessä kämpässä, mutta varsinaiset eläimet olivat toisessa. Toisen kämpän omistaja, teini-ikäisen tytön isä, oli niin ikään matkoilla.

Eniten kuitenkin yllätyin ehkä siitä, että kyseessä oli erään filmituottajan lukaali. Työskentelen markkinoinnin parissa, mutta haaveilen kokopäiväisestä käsikirjoittajan työstä. 

Siksi minusta oli jännittävää olla yhtäkkiä jonkun random filmituottajan kodissa ja nukkua vieläpä tämän sängyssä.

Itse kämppä oli oikein hienosti ja persoonallisesti sisustettu. Siitä huomasi, miten etenkin Afrikka on inspiroinut suuresti. 

Kissaepisodit

Sattui vain niin, että tässä lukaalissa asui myös kissoja. Ne olivat oma lukunsa. Yksi ei ihan normaali katti ollut ja saattoikin pissata tai kakata boxin ulkopuolelle. Toisella sisäkissalla oli kiima-aika ja mouruaminen oli palosireenin ääneen verrattavissa. Myös tämä katti pissi sisälle – ihanasti miun paidalle ja matkalaukulle. Ne olivat sitten entinen paita ja matkalaukku tämän jälkeen.

Kolmas kissa yritti sisään, mutta koska en tunnistanut sitä ensin talon asukiksi en uskaltanut päästää sisälle ”ettei synny vahinkoa”. Sitten, kun selvisi, että se on samaa kattijengiä, päästin sen taloon, jossa se tankkasi itsensä, nukkui hetken ja jatkoi sitten omille teilleen. 

Koiraa en voi olla kehumatta liikaa. Ystäväni ei ollenkaan liioitellut sanoessaan, että kyseessä on maailman kiltein hauva. Tämä koira totteli hienosti ja ensimmäistä kertaa ikinä pystyin pitämään koiraa irti heti ensikohtaamisella. Siitä tuli todellinen WOW-tunne.

Kissaepisodeista huolimatta minulla oli erilainen ja virkistävä viikonloppu. Teiniä onnistuin näkemään vain kerran, sillä hän katosi karnevaalihumuihin tai oli visusti piilossa omassa huoneessaan.

Koiran kanssa kaikki sujui hyvin – ainakin melkein. 

Sähköepisodi

Oman jännityselementtinsä toi se, kun sähköt menivät yllättäen. Menin keittiön sähkökaapille, mutta kaikki näytti olevan hyvin päällisin puolin.

Onneksi juuri silloin sain puhelimen päähän miehen, joka pelasti minut pulasta. Hän neuvoi etsimään talosta toisen sähkökaapin. 

Aluksi en meinannut löytää sitä – ei siksi, että oli pimeää. Mutta lopulta oikea sähkökaappi löytyi siitä toisesta ystäväni kämpästä.

Mitä tein viikonloppuna perjantaista maanantaihin?

Hoidin työasioita. Lenkkeilin kylässä ja maastossa. Tein videoita tulevia castengeja varten. Kävin paikallisessa kaupassa joka päivä ja ostin tuoretta leipää ja juustoa. Kokkasin kasvispihvejä. Hyödynsin talon Netflixiä ja katsoin kaikki jaksot sarjasta nimeltä Another Self.

Kyseessä on turkkilainen sarja, jossa kolme ystävystä lähtevät matkalle, jonka aikana he tekevät matkan myös itseensä ja omaan henkiseen puoleensa. Sarjassa konstellaatiolla on iso merkitys.

Minulle konstellaatio ei ollut uusi juttu, sillä olen kerran aikaisemmin ollut mukana. Koin, että sain apua henkiseen kasvuuni.

Konstellaatiota ei voi oikein järjellä selittää. Se pitää itse kokea. 

Näyttää siltä, että menneisyyden traumat vaikuttavat meihin. Olivatpa ne sinulla, vanhemmillasi, isovanhemmilla tai esivanhemmilla. 

Samat ongelmat toistuvat, ellei niitä paranneta. Konstellaatio on siihen yksi keino. 

Koiraepisodi

Viikonloppu huipentui koiraepisodiin, vaikka tämä oli maailman kiltein. Se kulki vapaana ja totteli. Paitsi yhden kerran… Rannalla oli sudennäköinen koira, joka tuli suoraan kohti. Ilman omistajaa.

Sydän sykkyrällä katsoin, mitä tapahtuu. Ne alkoivat leikkiä, mutta leikki näytti minusta tavallista rajummalta ja käskin hoitokoiraani tulemaan. Mutta se ei totellut.

Lähellä oli onneksi eräs nainen, joka kertoi toisen koiran omistajan olevan lähellä. Hän haki omistajan paikalle, joka pahoitteli tilannetta.

Myöhemmin ystäväni kertoi, että koirat kyllä tunsivat toisensa entuudestaan.

Minulla oli vain hetken aikaa erittäin tuskallista, koska tuoreessa muistissa on vuosi sitten sattunut koiratappelutilanne.

Mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Ystäväni toi minut takaisin kotiini ja olin taas uusia kokemuksia rikkaampi. Ja noh, yhtä paitaa ja matkalaukkua köyhempi. 

Kallistun kuitenkin sille kannalle, että tämä reissu kannatti tehdä. Sain olla viikonlopun erilaisissa maisemissa ja se teki hyvää!

Oletko sinä ollut koiranhoitajana ja millainen kokemuksesi oli?