TOTTA VAI TARUA?

Innostuin lähtemään mukaan seuraleikkiin, jossa pitää keksiä 1-2 lausetta omasta elämästä ja sitten yksi valhe. Muiden on tarkoitus arvata, mikä / kumpi on täyttä puppua. Tässäpä siis teille visainen pähkinä: Totta vai tarua? Laitan seitsemän väiteparia. Ja eikun veikkailemaan, mitkä ovat totta! Ja muistakaa… Joskus totuus on taruakin ihmeellisempää. ;)

1. a) Minua on luultu Scarlett Johanssoniksi.

    b) Törmäsin omaan kaksoisolentooni.

2. a) Käsilaukustani kähvellettiin arvo-omaisuuteni Madridissa.

    b) Minulta ei ole koskaan varastettu mitään, eikä minulle ole muutenkaan       

       sattunut mitään ikävää ulkomailla.

3. a) Olen ollut auto-onnettomuudessa.

    b) Kämppäni yritettiin tuhopolttaa.

4. a) Joku ajoi luvatta autollani ilman avaimia ja ovien ollessa lukossa.

    b) Olen ajanut autolla puuhun.

5. a) Minulla on ollut hoidossa koirasusi.

    b) Olen nähnyt suden.

6. a) Animaattorina (tourist entertainer) työskennellessäni puhuin päivittäin englantia ja opin   

       siten täydellisen skottiaksentin.

    b) Minut on valittu hotellin parhaimmaksi animaattoriksi.

7. a) Olen pelannut mölkkyä, mutta en kyykkää.
    b) Olen pelannut kyykkää, mutta en mölkkyä. 

Oikeat vastaukset ja tarinat niiden takaa paljastan sunnuntaina! 

MAASEUTURETKELLÄ RANSKASSA

Meillä oli yksi päivä Carcassonnessa, jolle ei oltu suunniteltu etukäteen minkäänlaista ohjelmaa. Ei minkäänlaista. Olin varannut kolme yötä (tiistaista perjantaihin) majoituspaikastamme ajatuksella, että ensimmäisenä päivänä tutustutaan Carcassonneen ja seuraavana mennään sinne, minne tuuli kuljettaa.

Aamupalaa syödessä heräsi ajatus maaseuturetkestä. Mentäisiin joihinkin ihan random –kyliin.

Koska ei kuitenkaan ihan sokkona haluttu valkata tulevia käyntikohteita, piti meidän ensin tutkia netissä, missä esimerkiksi muut ovat seikkailleet. Ja siitä kehkeytyi varsin mielenkiintoinen reitti! Harmittaa, ettei saatu mahdutettua Aragon-kylää, joka nimensä perusteella oli meistä varsin huvittava. 

Kaiken kukkuraksi matkan varrella oli pakko vielä heivata yksi kylä veks, koska jo kolmessa kylässä oli ihan riittämiin näkemistä. Ja miehelle alkoi tulla kylä-ähky.  Ja sen kylä-ähkynkin uhalla menimme seuraavana päivänä eli Andorraan menopäivänä tsekkaamaan neljäs kylä. Siitä olimme jo etukäteen selvittäneet kaikenlaista ja tajunneet sen olevan ”must-to-see”. Sitä ympäröi sellainen mystisyyden verho. Eikä kyllä jouduttu pettymään..!

Reittimme, joka ei ihan juuri noin mennyt, mutta sinne päin.

Mutta sitä ennen takaisin maaseuturetkeemme Ranskan maaseudulla, Carcessonnen liepeillä. 

Caunes-Minervois –kulttuurisesti kiinnostava kylä

Ensimmäiseksi ajoimme Caunes-Minervoisiin. Noin 1700 asukkaan asuttama kylä ei ehken ollut esteettisesti niin kaunis kuin ne muut kylät. Tässä kylässä erikoista oli vanhan kaupunginosan lisäksi punainen marmori. Siellä on ammoin muinoin ollut marmorilouhos, josta on saatu punaista marmoria aina Versaillesiin ja Pariisiin asti. Noista ajoista muistuttamassa olivat lukuisat hyvinkin hauskat veistokset. 

Pakollisen kävelykierroksen lisäksi menimme autolla jonnekin mäen päälle ja tuon tien varrella tuli noita veistoksia vastaan. Hiekkatie oli epämääräisessä kunnossa. Aika ajoin oli isoja kiviä ja yksi isompi monttu, josta taituroimme auton parkkipaikalle asti. Siitä alkoi kävelyreitti, jota pitkin kuljimme jonkun matkaan ja sitten palasimme autolle. Kokonaan suoritettuna se olisi haukannut liian suuren osan ajastamme, sillä halusimme jo kiiruhtaa seuraavaan kohteeseen.

Minerve –vaikuttavan näköinen kylä 

Kylä, joka jo kaukaa nähdessä lupasi paljon ja sai haukkomaan henkeä. Niin vaikuttavan ja erikoisen näköinen se oli. Kylän puolustamista ajatellen strategisesti loistava sijainti. 

Tässä kylässä parkkeeramisesta piti maksaa. Höh. Oltaispa oltu yhtä ovelia kuin ne yhdet, jotka olivat jättäneet auton parkkipaikan ulkopuolelle tien varteen… 

Parkkipaikalta oli 200 metrin oikopolku itse kylään. Olin haaveillut ranskalaisista suolaisista lätyistä ja ilostuin, kun näimme lättyravintolan. Söimme lounaaksi suolaisia lättyjä ja olivat tosi hyviä. Vesi ja pieni yksinkertainen salaatti kuuluivat hintaan. 

Minervestäkin näytti lähtevän luontopolku ja ilmeisesti sen varrella olisi ollut mielenkiintoista nähtävää... Päivä oli jo kuitenkin sen verran pitkällä, että päätimme jatkaa matkaa ja nähdä vielä yksi kylä. Jos olisimme menneet alkuperäisen suunnitelman (Caunes-Minervois, Minerve, Abbaye de Fontfroide ja Lagrasse) mukaan, niin kyliä olisi ollut nähtävänä vielä kaksi. Sen sijaan tyydyimme enää Lagrassen näkemiseen. Ja seuraavana päivänä vielä se yksi, mystinen kylä... 

Lagrasse –yksi Ranskan kauneimmista kylistä

Lagrasse on yksi Ranskan kauneimmista kylistä, joten halusimme vierailla siellä ihan ehdottomasti. Kylässä olikin omanlaista hohtoaan ja kuvat puhukoon puolestaan. Matkoilla minulle käy aina niin, että mies menee edeltä ja minä perästä, koska jään kuvailemaan. Siksi siis tällaisia kuvia. Kylässä on myös luostari, mutta se oli jo ehtinyt mennä kiinni. 

Tällainen oli päivämme Ranskan maaseulla! Mukavia kyliä kaikki. Erilaisia. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä postaus siitä erittäin mystisestä kylästä, joka oli jotain ihan outoa. Mutta ehkä joudun tekemään pientä selvitystyötä, koska haluaisin avata myös sitä puolta, miksi se on niin mystinen... Tässä välissä saatan julkaista sen Totta vai tarua-postauksen, jos näyttää, että kyläpostauksen teko venyy. Kauhhee kiire!

RAJAN YLI RANSKAAN

Matkamme toinen etappi suuntautui Ranskaan. Mutta ennen kuin karistimme Espanjan pölyt, päätimme viettää hyvin touhurikkaan päivän. Päivämme kohokohta oli vierailu Dali-museossa, joka sijaitsee Figueresissä.

Minä manguin, että meidän pitää ihan ehdottomasti nähdä ne pari ”melkein matkan varrella” olevaa kylää. Toiveeni toteutui ja ajoimme Castellfollit de la roca ja Besalu –nimisten kylien ohitse ja molemmissa teimme pysähdyksen.

Castellfollit de la roca oli juuri niin kaunis ja ennen kaikkea vaikuttava kuin olin kuvitellutkin ja kuvista nähnyt. Mutta ihan parasta onkin vain ajaa kylän ohi ja nähdä se kaukaa, jolloin kylän vaikuttavuus pääsee oikeuksiinsa. 

Besalu –kylässä teimme kävelykierroksen ja nautimme vanhan ajan ilmapiiristä. Ehdottomasti myöskin kaunis ja lumoava kylä! 

Museovierailulla

Löysimme itsemme Figueresistä ja hankimme pääsylippumme Dali-museoon. Mitähän kuuluisalla Dalilla on pyörinyt mielessään, tehdessään taideteoksia? Esillä oli toinen toistaan hullumpia tai mielikuvituksellisimpia teoksia. Ei vaan maalauksia, vaan hän hallitsi monenlaisia muita tekniikoita mielestäni hulluuden rajamaila olevan taiteen toteuttamiseen. Korut puolestaan olivat jotain sanoin kuvaamattoman kaunista.

Ehdottomasti tykkäsin, vaikka ihan kaikkea en ymmärtänyt. Kuten miksi tehdä monta maalausta, jossa on kiviä ja kun katsoo tarkemmin, niin siinä on ihmishahmo, mutta kivistä tehty? Pari sellaista menisi, mutta kun kokonainen sali on niitä pullollaan, niin siinä alkaa miettimään miksi? 

Joka tapauksessa tykkäsin todella paljon Dali-museosta, enkä voi kuin ihailla sitä mielikuvituksen ja taidon määrää, jota tarvitaan. En kylläkään ole ihan varma oliko Dali nero vai hullu. 

Ranskaan

Museossa meni sen verran aikaa, että meillä alkoi olla kiire suunnata takaisin autolle ja lähteä kiireen vilkkaan Ranskaan. Pimeässä ei olisi kiva ajaa ja varsinkin, jos pitäisi miettiä matkareittiä. Huokaisimme helpotuksesta, kun huomasimme, että hei, älypuhelimen gps toimii jopa Ranskan puolella! Hyvä vinkki muillekin, joilla on älypuhelin. Ei tarvitse kuin laittaa reitti älypuhelimen gps:ään käyttäen hyväksi vaikkapa hotellin ilmaista wifi-yhteyttä. 

Rajan ylitys oli yllättävän helppo. Siellä ei ollut ketään tai mitään pitämässä jöötä, joten saimme ylittää valtakunnan rajan täysin vapaasti. Pääsimme määränpäähämme eli Carcassonneen ilman ongelmia. Ehdimme majoituspaikkaamme juuri, kun pimeys oli laskeutunut.

Carcassonne

Meidän majoitusvalinta oli jälleen nappivalinta, sillä huone oli kiva, aamupala yksinkertainen, mutta hyvä ja mikä parasta, olimme aivan Carcassonnen keskiaikaisen kaupungin vieressä. Siitä ei ollut kuin kiven heitto mennä tutkimaan täydellistä keskiaikaista kaupunkia ja hetken jopa tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. Siis siellä kaupungissa, ei majoituspaikassa, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet eli kylpyhuone, sänky ja televisio.

Miehen ottama kuva.

Miehen ottama kuva.

Keskiaikaiseen kaupunkiin ei ollut pääsymaksua ja se oli täynnä toinen toistaan ihanempia pikkuputiikkeja. Ja tietenkin itse linna, joka kohosi kaiken komeuden keskellä. Se oli _tietenkin_ pääsymaksullinen. Me päädyttiin lopulta kidustusmuseoon. Linnoja olemme nähneet, mutta kidutusjuttuja ei ja onhan se pirun kiinnostavaa, vaikkakin karmivaa tutustua ihmismielen synkempää puoleen. Ja paljastettakoon tässä samaan syssyyn. Olen museohullu. Maailmassa on museoita pilvin pimein jokaiselle asialle, minkä vain pystyt keksimään, ja minä olen se tyyppi, joka haluaisi nähdä kaikki ja joka ikisen. Voi kunpa vain olisikin ylimääräistä rahaa (ja aikaa), niin minä koluaisin kaikki maailman museot läpi.

Kidutusmuseossa ei saanut kuvata, joten tyydyn toteamaan, että mielenkiintoista ja sellainen, mitä odotinkin. Positiivista oli se, että tekstit olivat lyhyitä ja ytimekkäitä ja muilla kielillä kuin vain ranskaksi. 
 

Loppupäivänä tutustuimme vielä varsinaiseen Carcassonnen kaupunkiin. 

Seuraavassa postauksessa kerron päivästämme Ranskan maaseudulla ja niistä lumoavista ranskalaisista kylistä. Löytyi se kulttuurillisesti kiinnostava kylä, vaikuttavan näköinen kylä, kaunis kylä ja sitten (oma lempparini) mystisin kylä ever, jossa olen vieraillut. Mutta niistä lisää tulevissa postauksissa! Ja sitten selviää sekin, miksi se yksi kylä oli niin mystinen… 

MATKALLA ESPANJASSA

Road trippimme ensimmäinen etappi oli ihan täällä kotoisassa Espanjassa. Oma matkani ei muuten alkanut ruusuisesti, sillä ollessani Madridin lentokentällä odottamassa bussia, minuun iski kovat kivut. Olin kuin kuoleman porteilla ja pelkäsin kuolevani siihen paikkaan, sillä niin sietämätön kipu oli. Onneksi se lähti yhtä selittämättömästi kuin oli tullutkin, ja pääsin kuin pääsinkin Zaragozaan.

 

Varsinainen matka alkoi lauantaina 12. syyskuuta. Omalla autolla, ilman aikatauluja. Suuntasimme rannikolle, jossa meillä oli hotellimajoitus puolihoidolla Lloret de Marissa. Se sijaitsee n.6 km päässä Blanesista. 

Lauantai meni matkustamiseen, mutta autoillessa se on jopa kivaa. Onneksi ei edes eksytty tai erehdytty pahemmin reitistä. Barcelonan osuus jännitti eniten, mutta hyvin siitäkin selvittiin.

Kaikista parasta oli se, ettei tarvinnut maksaa tietulleja. Valittiin sellainen reitti, jolla onnistuttiin kiertämään ne. Itse asiassa Espanjassa voi aina valita vaihtoehtoisen reitin, jolla välttää tietullit. Tie ei ehkä ole niin leveä ja hieno kuin moottoritie, mutta monesti mielenkiintoisempi. 

Matkaeväinä söimme valmissalaatteja, jotka ovat todella näppäriä. Autossa kylmälaukku kulki kätevästi mukana ja kun kylmäkallet sulivat, niin ostimme jäitä. En tiedä miten lie on Suomessa, mutta Espanjassa jäitä myydään joka paikassa kuulemma ihan bensa-asemia myöten. Niin kätevää automatkaa ajatellen!

Lloret de Mar osoittautui yllättävän vilkkaaksi vielä näin syyskuussa. Turisteja oli paljon! Ja parkkipaikkoja aivan liian vähän –tai oikeastaan niitä ei ollut! Parkkihalleja sen sijaan oli ja kuten arvata saattaa, hinnat olivat melko suolaisia. Onneksi saimme vihiä toisenlaisesta ratkaisusta. Saimme jättää auton Mercadonan vartioituun parkkihalliin, kun maksoimme 15€ / viikko. Hyödyntäkää tämä tieto, jos joskus menette Lloret de Mariin. 

Seuraavana päivänä oltiin ihan vain rannalla, mutta mentiin myös hotellin uima-altaille polskimaan, nauttimaan saunoista ja porealtaan poreista. Siinä mielin todella kiva hotelli, että oli ne altaat ja saunat. Puolihoito osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä illalla ei tarvinnut huolehtia ruoka-asioista.

Rannalla, Lloret de mar.

Blanesissa.

Blanes.

Päiväretki Blanesiin

Maanantaina menimme tutustumaan Blanesiin. Ensin kiersimme sen kävellen ja sitten menimme levähtämään rannalle. Päivä oli tuulinen ja puolipilvinen, mutta hyvin viihdyttiin pari tuntia rannalla. Se oli paljon autiompi verrattuna Lloretiin. Rannalla oleillessa lokki lensi ylitsemme ja kakkendaali plösähti –ei onneksi meidän päälle tai tavaroille, mutta aivan pyyhkeen viereen. 

Retkemme kruunasi visiitti kasvitieteellisessä puutarhassa, Marimurtrassa, josta seuraavat kuvat, sekä video! 

Kiersimme erilaisissa puutarhoissa. Näimme erään lähteen luona vesikäärmeen. Se oli veden alla pohjassa, eikä liikkunut. Paitsi yhden kerran, kun se halusi piiloutua enemmän. 

Tiistaina 15.9. kirjauduimme ulos hotellistamme ja lähdimme kohti Ranskaa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa...