MAASEUTURETKELLÄ RANSKASSA

Meillä oli yksi päivä Carcassonnessa, jolle ei oltu suunniteltu etukäteen minkäänlaista ohjelmaa. Ei minkäänlaista. Olin varannut kolme yötä (tiistaista perjantaihin) majoituspaikastamme ajatuksella, että ensimmäisenä päivänä tutustutaan Carcassonneen ja seuraavana mennään sinne, minne tuuli kuljettaa.

Aamupalaa syödessä heräsi ajatus maaseuturetkestä. Mentäisiin joihinkin ihan random –kyliin.

Koska ei kuitenkaan ihan sokkona haluttu valkata tulevia käyntikohteita, piti meidän ensin tutkia netissä, missä esimerkiksi muut ovat seikkailleet. Ja siitä kehkeytyi varsin mielenkiintoinen reitti! Harmittaa, ettei saatu mahdutettua Aragon-kylää, joka nimensä perusteella oli meistä varsin huvittava. 

Kaiken kukkuraksi matkan varrella oli pakko vielä heivata yksi kylä veks, koska jo kolmessa kylässä oli ihan riittämiin näkemistä. Ja miehelle alkoi tulla kylä-ähky.  Ja sen kylä-ähkynkin uhalla menimme seuraavana päivänä eli Andorraan menopäivänä tsekkaamaan neljäs kylä. Siitä olimme jo etukäteen selvittäneet kaikenlaista ja tajunneet sen olevan ”must-to-see”. Sitä ympäröi sellainen mystisyyden verho. Eikä kyllä jouduttu pettymään..!

Reittimme, joka ei ihan juuri noin mennyt, mutta sinne päin.

Mutta sitä ennen takaisin maaseuturetkeemme Ranskan maaseudulla, Carcessonnen liepeillä. 

Caunes-Minervois –kulttuurisesti kiinnostava kylä

Ensimmäiseksi ajoimme Caunes-Minervoisiin. Noin 1700 asukkaan asuttama kylä ei ehken ollut esteettisesti niin kaunis kuin ne muut kylät. Tässä kylässä erikoista oli vanhan kaupunginosan lisäksi punainen marmori. Siellä on ammoin muinoin ollut marmorilouhos, josta on saatu punaista marmoria aina Versaillesiin ja Pariisiin asti. Noista ajoista muistuttamassa olivat lukuisat hyvinkin hauskat veistokset. 

Pakollisen kävelykierroksen lisäksi menimme autolla jonnekin mäen päälle ja tuon tien varrella tuli noita veistoksia vastaan. Hiekkatie oli epämääräisessä kunnossa. Aika ajoin oli isoja kiviä ja yksi isompi monttu, josta taituroimme auton parkkipaikalle asti. Siitä alkoi kävelyreitti, jota pitkin kuljimme jonkun matkaan ja sitten palasimme autolle. Kokonaan suoritettuna se olisi haukannut liian suuren osan ajastamme, sillä halusimme jo kiiruhtaa seuraavaan kohteeseen.

Minerve –vaikuttavan näköinen kylä 

Kylä, joka jo kaukaa nähdessä lupasi paljon ja sai haukkomaan henkeä. Niin vaikuttavan ja erikoisen näköinen se oli. Kylän puolustamista ajatellen strategisesti loistava sijainti. 

Tässä kylässä parkkeeramisesta piti maksaa. Höh. Oltaispa oltu yhtä ovelia kuin ne yhdet, jotka olivat jättäneet auton parkkipaikan ulkopuolelle tien varteen… 

Parkkipaikalta oli 200 metrin oikopolku itse kylään. Olin haaveillut ranskalaisista suolaisista lätyistä ja ilostuin, kun näimme lättyravintolan. Söimme lounaaksi suolaisia lättyjä ja olivat tosi hyviä. Vesi ja pieni yksinkertainen salaatti kuuluivat hintaan. 

Minervestäkin näytti lähtevän luontopolku ja ilmeisesti sen varrella olisi ollut mielenkiintoista nähtävää... Päivä oli jo kuitenkin sen verran pitkällä, että päätimme jatkaa matkaa ja nähdä vielä yksi kylä. Jos olisimme menneet alkuperäisen suunnitelman (Caunes-Minervois, Minerve, Abbaye de Fontfroide ja Lagrasse) mukaan, niin kyliä olisi ollut nähtävänä vielä kaksi. Sen sijaan tyydyimme enää Lagrassen näkemiseen. Ja seuraavana päivänä vielä se yksi, mystinen kylä... 

Lagrasse –yksi Ranskan kauneimmista kylistä

Lagrasse on yksi Ranskan kauneimmista kylistä, joten halusimme vierailla siellä ihan ehdottomasti. Kylässä olikin omanlaista hohtoaan ja kuvat puhukoon puolestaan. Matkoilla minulle käy aina niin, että mies menee edeltä ja minä perästä, koska jään kuvailemaan. Siksi siis tällaisia kuvia. Kylässä on myös luostari, mutta se oli jo ehtinyt mennä kiinni. 

Tällainen oli päivämme Ranskan maaseulla! Mukavia kyliä kaikki. Erilaisia. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä postaus siitä erittäin mystisestä kylästä, joka oli jotain ihan outoa. Mutta ehkä joudun tekemään pientä selvitystyötä, koska haluaisin avata myös sitä puolta, miksi se on niin mystinen... Tässä välissä saatan julkaista sen Totta vai tarua-postauksen, jos näyttää, että kyläpostauksen teko venyy. Kauhhee kiire!