Minä manguin,
että meidän pitää ihan ehdottomasti nähdä ne pari ”melkein matkan varrella”
olevaa kylää. Toiveeni toteutui ja ajoimme Castellfollit de la roca ja Besalu
–nimisten kylien ohitse ja molemmissa teimme pysähdyksen.
Castellfollit de la roca oli juuri niin kaunis ja ennen kaikkea vaikuttava
kuin olin kuvitellutkin ja kuvista nähnyt. Mutta ihan parasta onkin vain ajaa
kylän ohi ja nähdä se kaukaa, jolloin kylän vaikuttavuus pääsee oikeuksiinsa.
Besalu –kylässä teimme kävelykierroksen ja nautimme vanhan ajan ilmapiiristä.
Ehdottomasti myöskin kaunis ja lumoava kylä!
Museovierailulla
Löysimme itsemme
Figueresistä ja hankimme pääsylippumme Dali-museoon. Mitähän kuuluisalla
Dalilla on pyörinyt mielessään, tehdessään taideteoksia? Esillä oli toinen
toistaan hullumpia tai mielikuvituksellisimpia teoksia. Ei vaan maalauksia,
vaan hän hallitsi monenlaisia muita tekniikoita mielestäni hulluuden rajamaila
olevan taiteen toteuttamiseen. Korut puolestaan olivat jotain sanoin
kuvaamattoman kaunista.
Ehdottomasti
tykkäsin, vaikka ihan kaikkea en ymmärtänyt. Kuten miksi tehdä monta maalausta,
jossa on kiviä ja kun katsoo tarkemmin, niin siinä on ihmishahmo, mutta kivistä
tehty? Pari sellaista menisi, mutta kun kokonainen sali on niitä pullollaan,
niin siinä alkaa miettimään miksi?
Joka tapauksessa
tykkäsin todella paljon Dali-museosta, enkä voi kuin ihailla sitä
mielikuvituksen ja taidon määrää, jota tarvitaan. En kylläkään ole ihan varma
oliko Dali nero vai hullu.
Ranskaan
Museossa meni sen
verran aikaa, että meillä alkoi olla kiire suunnata takaisin autolle ja lähteä
kiireen vilkkaan Ranskaan. Pimeässä ei olisi kiva ajaa ja varsinkin, jos
pitäisi miettiä matkareittiä. Huokaisimme helpotuksesta, kun huomasimme, että
hei, älypuhelimen gps toimii jopa Ranskan puolella! Hyvä vinkki muillekin, joilla
on älypuhelin. Ei tarvitse kuin laittaa reitti älypuhelimen gps:ään käyttäen
hyväksi vaikkapa hotellin ilmaista wifi-yhteyttä.
Rajan ylitys oli yllättävän helppo. Siellä ei ollut ketään tai mitään pitämässä jöötä, joten saimme ylittää valtakunnan rajan täysin vapaasti. Pääsimme määränpäähämme eli Carcassonneen ilman ongelmia. Ehdimme majoituspaikkaamme juuri, kun pimeys oli laskeutunut.
Rajan ylitys oli yllättävän helppo. Siellä ei ollut ketään tai mitään pitämässä jöötä, joten saimme ylittää valtakunnan rajan täysin vapaasti. Pääsimme määränpäähämme eli Carcassonneen ilman ongelmia. Ehdimme majoituspaikkaamme juuri, kun pimeys oli laskeutunut.
Carcassonne
Meidän majoitusvalinta
oli jälleen nappivalinta, sillä huone oli kiva, aamupala yksinkertainen, mutta
hyvä ja mikä parasta, olimme aivan Carcassonnen keskiaikaisen kaupungin
vieressä. Siitä ei ollut kuin kiven heitto mennä tutkimaan täydellistä
keskiaikaista kaupunkia ja hetken jopa tuntui kuin olisi mennyt ajassa
taaksepäin. Siis siellä kaupungissa, ei majoituspaikassa, jossa oli kaikki nykyajan
mukavuudet eli kylpyhuone, sänky ja televisio.
Keskiaikaiseen
kaupunkiin ei ollut pääsymaksua ja se oli täynnä toinen toistaan ihanempia
pikkuputiikkeja. Ja tietenkin itse linna, joka kohosi kaiken komeuden keskellä.
Se oli _tietenkin_ pääsymaksullinen. Me päädyttiin lopulta kidustusmuseoon. Linnoja
olemme nähneet, mutta kidutusjuttuja ei ja onhan se pirun kiinnostavaa, vaikkakin
karmivaa tutustua ihmismielen synkempää puoleen. Ja paljastettakoon tässä
samaan syssyyn. Olen museohullu. Maailmassa on museoita pilvin pimein jokaiselle
asialle, minkä vain pystyt keksimään, ja minä olen se tyyppi, joka haluaisi nähdä kaikki
ja joka ikisen. Voi kunpa vain olisikin ylimääräistä rahaa (ja aikaa), niin minä
koluaisin kaikki maailman museot läpi. Miehen ottama kuva. |
Miehen ottama kuva. |
Loppupäivänä
tutustuimme vielä varsinaiseen Carcassonnen kaupunkiin.
Seuraavassa
postauksessa kerron päivästämme Ranskan maaseudulla ja niistä lumoavista
ranskalaisista kylistä. Löytyi se kulttuurillisesti kiinnostava kylä,
vaikuttavan näköinen kylä, kaunis kylä ja sitten (oma lempparini) mystisin kylä ever,
jossa olen vieraillut. Mutta niistä lisää tulevissa postauksissa! Ja sitten
selviää sekin, miksi se yksi kylä oli niin mystinen…
Kauhean miten kutkuttava lopetus tekstille... Kirjoitakin pian se seuraava teksti! :)
VastaaPoistaMä olen museoiden suhteen sun vastakohta. Mä olen alkanut epäillä olevani allerginen museoille, kun alan haukotella aina astuessani sisään museoihin... Mutta kyllä tollaiset erikoisemmat museot kiinnostaa. Kidutusmuseo on varmaan ollut supermielenkiintoinen.
Jaiks, ei ollu tarkotus! :D Juu, seuraava teksti on jo työn alla. Voipi olla, että siitä mystisestä kylästä joudun tekemään erillisen postauksen ylihuomiselle, ettei yhestä postauksesta tulis liian pitkä ja rönsyilevä.
PoistaVoi että. No mutta sillähän me immeiset ollaan erilaisia. Ei kaikkien ole pakko tykätä samoista asioista. Itseä historia kiinnostaa kovastikin, koska näen ne ikään kuin tarinoina. Ja sitten olen aina pitänyt mielessä sanonnan "joka ei tunne historiaa, on tuomittu toistamaan sitä". ;) Joo, se kidutusmuseo oli tosi mielenkiintoinen. Ei ollu mitään turhaa liirum-laarumia, vaan todella ytimekkäästi oli selostettu ja sit havainnoitu isoilla ihmisen kokoisilla nukeilla. :P
Hups, kirjoitin ylihuomiselle, vaikka yritän saada sen siis huomiselle. :D
Poista