keskiviikko 23. syyskuuta 2015

RAJAN YLI RANSKAAN

Matkamme toinen etappi suuntautui Ranskaan. Mutta ennen kuin karistimme Espanjan pölyt, päätimme viettää hyvin touhurikkaan päivän. Päivämme kohokohta oli vierailu Dali-museossa, joka sijaitsee Figueresissä.

Minä manguin, että meidän pitää ihan ehdottomasti nähdä ne pari ”melkein matkan varrella” olevaa kylää. Toiveeni toteutui ja ajoimme Castellfollit de la roca ja Besalu –nimisten kylien ohitse ja molemmissa teimme pysähdyksen.

Castellfollit de la roca oli juuri niin kaunis ja ennen kaikkea vaikuttava kuin olin kuvitellutkin ja kuvista nähnyt. Mutta ihan parasta onkin vain ajaa kylän ohi ja nähdä se kaukaa, jolloin kylän vaikuttavuus pääsee oikeuksiinsa. 

Besalu –kylässä teimme kävelykierroksen ja nautimme vanhan ajan ilmapiiristä. Ehdottomasti myöskin kaunis ja lumoava kylä! 
Museovierailulla
Löysimme itsemme Figueresistä ja hankimme pääsylippumme Dali-museoon. Mitähän kuuluisalla Dalilla on pyörinyt mielessään, tehdessään taideteoksia? Esillä oli toinen toistaan hullumpia tai mielikuvituksellisimpia teoksia. Ei vaan maalauksia, vaan hän hallitsi monenlaisia muita tekniikoita mielestäni hulluuden rajamaila olevan taiteen toteuttamiseen. Korut puolestaan olivat jotain sanoin kuvaamattoman kaunista.

Ehdottomasti tykkäsin, vaikka ihan kaikkea en ymmärtänyt. Kuten miksi tehdä monta maalausta, jossa on kiviä ja kun katsoo tarkemmin, niin siinä on ihmishahmo, mutta kivistä tehty? Pari sellaista menisi, mutta kun kokonainen sali on niitä pullollaan, niin siinä alkaa miettimään miksi? 

Joka tapauksessa tykkäsin todella paljon Dali-museosta, enkä voi kuin ihailla sitä mielikuvituksen ja taidon määrää, jota tarvitaan. En kylläkään ole ihan varma oliko Dali nero vai hullu. 

Ranskaan
Museossa meni sen verran aikaa, että meillä alkoi olla kiire suunnata takaisin autolle ja lähteä kiireen vilkkaan Ranskaan. Pimeässä ei olisi kiva ajaa ja varsinkin, jos pitäisi miettiä matkareittiä. Huokaisimme helpotuksesta, kun huomasimme, että hei, älypuhelimen gps toimii jopa Ranskan puolella! Hyvä vinkki muillekin, joilla on älypuhelin. Ei tarvitse kuin laittaa reitti älypuhelimen gps:ään käyttäen hyväksi vaikkapa hotellin ilmaista wifi-yhteyttä. 

Rajan ylitys oli yllättävän helppo. Siellä ei ollut ketään tai mitään pitämässä jöötä, joten saimme ylittää valtakunnan rajan täysin vapaasti. Pääsimme määränpäähämme eli Carcassonneen ilman ongelmia. Ehdimme majoituspaikkaamme juuri, kun pimeys oli laskeutunut.

Carcassonne
Meidän majoitusvalinta oli jälleen nappivalinta, sillä huone oli kiva, aamupala yksinkertainen, mutta hyvä ja mikä parasta, olimme aivan Carcassonnen keskiaikaisen kaupungin vieressä. Siitä ei ollut kuin kiven heitto mennä tutkimaan täydellistä keskiaikaista kaupunkia ja hetken jopa tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. Siis siellä kaupungissa, ei majoituspaikassa, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet eli kylpyhuone, sänky ja televisio.
Miehen ottama kuva.

Miehen ottama kuva.

Keskiaikaiseen kaupunkiin ei ollut pääsymaksua ja se oli täynnä toinen toistaan ihanempia pikkuputiikkeja. Ja tietenkin itse linna, joka kohosi kaiken komeuden keskellä. Se oli _tietenkin_ pääsymaksullinen. Me päädyttiin lopulta kidustusmuseoon. Linnoja olemme nähneet, mutta kidutusjuttuja ei ja onhan se pirun kiinnostavaa, vaikkakin karmivaa tutustua ihmismielen synkempää puoleen. Ja paljastettakoon tässä samaan syssyyn. Olen museohullu. Maailmassa on museoita pilvin pimein jokaiselle asialle, minkä vain pystyt keksimään, ja minä olen se tyyppi, joka haluaisi nähdä kaikki ja joka ikisen. Voi kunpa vain olisikin ylimääräistä rahaa (ja aikaa), niin minä koluaisin kaikki maailman museot läpi.

Kidutusmuseossa ei saanut kuvata, joten tyydyn toteamaan, että mielenkiintoista ja sellainen, mitä odotinkin. Positiivista oli se, että tekstit olivat lyhyitä ja ytimekkäitä ja muilla kielillä kuin vain ranskaksi. 
 
Loppupäivänä tutustuimme vielä varsinaiseen Carcassonnen kaupunkiin. 
Seuraavassa postauksessa kerron päivästämme Ranskan maaseudulla ja niistä lumoavista ranskalaisista kylistä. Löytyi se kulttuurillisesti kiinnostava kylä, vaikuttavan näköinen kylä, kaunis kylä ja sitten (oma lempparini) mystisin kylä ever, jossa olen vieraillut. Mutta niistä lisää tulevissa postauksissa! Ja sitten selviää sekin, miksi se yksi kylä oli niin mystinen… 
post signature

3 kommenttia:

  1. Kauhean miten kutkuttava lopetus tekstille... Kirjoitakin pian se seuraava teksti! :)

    Mä olen museoiden suhteen sun vastakohta. Mä olen alkanut epäillä olevani allerginen museoille, kun alan haukotella aina astuessani sisään museoihin... Mutta kyllä tollaiset erikoisemmat museot kiinnostaa. Kidutusmuseo on varmaan ollut supermielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaiks, ei ollu tarkotus! :D Juu, seuraava teksti on jo työn alla. Voipi olla, että siitä mystisestä kylästä joudun tekemään erillisen postauksen ylihuomiselle, ettei yhestä postauksesta tulis liian pitkä ja rönsyilevä.

      Voi että. No mutta sillähän me immeiset ollaan erilaisia. Ei kaikkien ole pakko tykätä samoista asioista. Itseä historia kiinnostaa kovastikin, koska näen ne ikään kuin tarinoina. Ja sitten olen aina pitänyt mielessä sanonnan "joka ei tunne historiaa, on tuomittu toistamaan sitä". ;) Joo, se kidutusmuseo oli tosi mielenkiintoinen. Ei ollu mitään turhaa liirum-laarumia, vaan todella ytimekkäästi oli selostettu ja sit havainnoitu isoilla ihmisen kokoisilla nukeilla. :P

      Poista
    2. Hups, kirjoitin ylihuomiselle, vaikka yritän saada sen siis huomiselle. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)