YLLÄTTÄVÄ MATKA LA PALMALLE

Jos joku olisi sanonut minun matkustavan tänä vuonna yhteensä enemmän kuin koko Teneriffalla oloaikana, olisin varmasti nauranut ja sanonut ironisesti ”niin varmaan”. Tai vähintääkin naurahtanut ”älä viitsi”.

Uskomatonta kyllä, tänä vuonna olen matkustanut peräti kolmelle eri Kanariansaarelle! Ja kaksi niistä olivat minulle täysin ennestään tuntemattomia. 

Roque de los Muchachos.

Yksi vuosi ja kolme saarta 

Alkuvuodesta pakenin La Gomeralle. Vastoinkäymiset olivat iskeneet vasten kasvoja. Sattumalta näin ilmoituksen coliving-kokemuksesta ja päätin tarttua siihen.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrottakoon, että La Gomera on yhteydessä Solar Plexus -chakraan. Se symboloi henkistä toimintaa, älyä, omaa voimaa, itsevarmuutta ja kykyä hallita elämäämme. Siihen liittyvät siis vahvasti itsetunto ja itseluottamus.

Marras-joulukuussa menin Gran Canarialle kahteen otteeseen. Matkat olivat unohtumattomia. Ei mitään perinteisiä turistimatkoja, vaan työmatkoja. Sukelsin tv-sarjaan, jossa olin avustajana ja myös erikoisavustajana. 

Voit lukea Gran Canarian matkoistani täältä ja täältä, klik. 

Gran Canarian chakra on puolestaan kurkkuchakra, joka symboloi itseilmaisua, totuuden sanomista, luovaa ilmaisua, viestintää, täydellistä muotoa ja mallia. Se kuvastaa kykyämme kommunikoida. Siihen liittyvät totuuden ja tunteiden ilmaiseminen.

Ja nyt tämän vuoden viimeisimpänä matkana lähdin yllättäen La Palmalle! La Palma edustaa sakraalichakraa eli se on yhteydessä tunteisiin, luovuuteen, seksuaalisuuteen ja nautintoon. Siihen liittyvät yltäkylläisyyden tunne, hyvinvointi, nautinto ja seksuaalisuus.

Asun Teneriffalla, joka on yhteydessä sydänchakraan. Sydänchakra kuvastaa kykyämme rakastaa. Se on ehdotonta rakkautta, suhteita, integraatiota, myötätuntoa… Siihen liittyvät rakkaus, ilo ja sisäinen rauha.

Tarkastellessa omaa vuotta tästä näkökulmasta, ei voi kuin ihmetellä… Miten ihmeellinen vuosi minulla onkaan ollut! Ja kuinka jokainen saari ja niiden yhteys chakroihin osuivat täsmälleen oikeaan kohtaan vuottani. 

Kutsu La Palmalle

Mutta miten päädyinkään matkalle La Palmalle? Olin tosiaan vasta tullut Gran Canarialta kotiin. Hyvä, kun olin ehtinyt edes palautua, kun puhelimeeni kilahti viesti. Siinä kysyttiin, haluaisinko tulla testiasiakkaaksi La Palmalle. Kyseessä oli se sama nainen, jonka luona olin ollut La Gomeralla viime talvena.

Hän tapasi minut elämänvaiheessa, jolloin olin aivan maassa. Ja silti hän oli tykännyt seurastani niin paljon, että halusi minut La Palmalle.

Hänen tarinansa on myös todella hurja. Hänellä oli coliving-paikka aluksi La Palmalla, mutta vuoden 2021 tulivuorenpurkaus pakotti hänet pois saarelta. Hän päätyi La Gomeralle, jonne sai uuden coliving-paikan. Sinne hän ei kuitenkaan halunnut jäädä, joten hän palasi La Palmalle.

Ilman muuta suostuin kutsuun, sillä hinta oli todella reilu. Lisäksi muistelin lämmöllä La Gomeran reissuani. Se oli ollut juuri sitä, mitä tarvitsin sillä hetkellä elämääni. En edes ajatellut mahdollisuutta sanoa ”ei”.

Olen siinä vaiheessa elämää, jossa sanon ”kyllä”. Haluan uusia, positiivisia kokemuksia. Haluan tutustua positiivisiin, uusiin ihmisiin. Niin minä sitten lähdin La Palmalle. Minkälainen seikkailu siitä tulikaan!

Seikkailu alkoi

La Palmalle matkustin laivalla, joka menee sinne suoraan ja nopeasti - eli 2,5 h. Sain meno-paluuliput edullisesti, sillä olen residentti. Matkadokumentteina minulla oli passi ja certificado de viaje.

Lähtöpäivä oli sateinen, kun kipitin Los Cristianosin katuja pitkin bussiasemalta satamaan. Itse laivamatka sujui hyvin, mitä nyt laiva taas keikkui puolelta toiselle ja ympärilläni oli merisairaita ihmisiä.

Satamasta ystäväni hakivat minut. Sattumalta Teneriffalla asuva ystäväpariskunta oli tullut myös La Palmalle neljän päivän lomalle. 

Päivä ystävien kanssa

Kävimme Roque de los Muchachos -paikassa, saaren korkeimmalla kohdalla. Sitten menimme syömään ravintolaan. Kävimme joulumyyjäisissä, joka sijaitsi sellaisessa paikassa kuin Puntagorda.

Lopulta menimme Tazacortes-kylään, jossa oli viehättävä kulttuuripaikka. Siellä oli konsertti menossa. Hämmästyin suuresti, kun näin kitaraa soittavan naisen. Hän oli se sama nainen, johon olin törmännyt jokin aika sitten näyttelytunneilla Teneriffalla!

Tosiaan aloitin näyttelytunnit syksyllä. Mies, johon olin tutustunut kuvauksissa lokakuussa, innosti minua tulemaan. 

Olin siis todella yllättynyt, kun nyt törmäsin tähän muusikkoon täällä La Palmalla! Aluksi hän ei tunnistanut minua, mutta kun mainitsin paikan, muisti palasi.

Istuimme paikan ainoaan vapaaseen pöytään. Kiinnitin huomiota pöydässä olevaan tekstiin ja hymyilin itsekseni. 

Meillä oli hauskaa ja ostin itselleni tuliaisiksi argan-ruusuöljyä (luomu), jota voin käyttää ihonhoidossa seerumina.

Illan päätteeksi ajoimme Los Llanos de Aridane -kaupunkiin, jossa sattumalta me kaikki majoituimme – mutta vain eri osoitteissa.  

Unohtumaton viikko La Palmalla

Majoituin ihanassa, vanhassa talossa, josta tuli mieleen linna. Siellä oli isot huoneet, kylppärit, kirjasto, puutarha ja kattoterassi. Silti se oli aivan kaupungin keskustassa palveluiden äärellä.

Sunnuntaina kiersin Los Llanosin katuja. Muut olivat sillä aikaa tekemässä Wim Hof-aktiviteettia. Siihen en halunnut osallistua sillä kertaa. Minusta oli paljon parempi idea lähteä tutkimaan kaupungin katuja.

Kaupungilla joku randommies heitti lentosuukon minulle. Kadulla puolestaan esiintyi eräs muusikko, jolla oli mieletön ääni. Olin juuri kirjoittanut oman kappaleen sanat ja mietin, että tämän miehen ääni sopisi kappaleeseen kuin nakutettu.

En kuitenkaan uskaltanut mennä juttelemaan hänen kanssaan. Yllättäen hän tuli itse juttelemaan minulle. Vaihdoimme yhteystiedot ja kuka tietää, ehkä joskus hän voi auttaa minua kappaleen kanssa. 

Viikko sujui hujauksessa. Minulla ja muilla coliving-asukkailla oli niin kivaa!

Poliisiepisodi

Kaikki ei ollut auringonpaistetta tai hattaraa. Jouduimme poliisien kanssa tekemisiin ja eksyimme vuorille juuri, kun aurinko laski... Tämä tapahtui tiistaina.

Olimme saaneet sakon maksamatta jääneestä parkkipaikkamaksusta. Sakko olisi 9 euroa, mutta jos sitä ei hoida heti, se kohoasi 60 euroon. Arvaa, miten meille kävi? No, olimme tietenkin unohtaneet hoitaa sen heti. Tiistaina totesimme, että tämä on hoidettava lounaan jälkeen, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole.

Vastuu lankesi minulle ja ranskalaismiehelle. Tavoitteena meillä oli päästä pälkähästä puhumalla. Halusimme kyllä maksaa sakon, mutta ei tuota kalliimpaa vaihtoehtoa.

Ajattelimme, että jos vastassa on miespoliisi, minä hoidan puhumisen. Jos taas naispoliisi, silloin ranskalaismies hoitaisi homman viehättävällä ranskalaisaksentillaan. Laitoin punaista huulipunaa ja yritin olla mahdollisimman edustavan näköinen.

Menimme ensin guardia civiliin, kansalaisvartijan pakeille. Heille ei kuitenkaan voinut maksaa sakkoa, sillä se pitäisi maksaa suoraan tarkastajalle. 

Vartija kertoi kelta-asuisesta miehestä, joka partioi kaduilla ja hänet pitäisi etsiä käsiimme. Puhelinnumeroa ei ollut, josta hänet tavoittaisi.

Kuulemma paikallispoliisin luota saisimme soitettua hänelle. Päätimme mennä siis sinne ennemmin kuin alkaa metsästää kaduilla tarkastajaa. Varsinkin, kun meillä ei ollut aikaa tuhlattavaksi.

Paikalla olleella naispoliisilla ei ollut numeroa tarkastajan tavoittamiseksi. Hän kertoi, miten sakko pitäisi maksaa eli suoraan kadulla olevaan laitteeseen. Lopulta avauduimme ja selitimme tilanteen.

Halusimme maksaa 9 euron sakon, mutta emme laitteeseen. Unohduksen vuoksi se velottaisi 60 euroa. Lisäksi meillä ei ollut tarvittavaa kirjekuorta. Mistä sellaisen edes saisi?

Yllättäen naispoliisi löysi tarkastajan numeron ja soitti hänelle. Lopulta treffasimme tarkastajan kanssa laitteen luona ja maksoimme sakkomme. Selvisimme onneksi lopulta 9 eurolla!

Eksyminen vuorille

Sitten oli kiiruhdettava päivän aktiviteettiin eli musiikkiterapiaan. Siinä oli vain yksi mutta… Eksyimme matkalla ja päädyimme jonnekin vuorille. Olimme jollain tiluksilla, jossa eräs nainen tuli häätämään meidät pois.

Lopulta monen mutkan kautta löysimme oikeaan paikkaan, 3 tuntia myöhässä! Yllätykseksemme meidän piti myös kokata muusikoille. Harmi vain, että kokkipariskunta, jonka piti neuvoa ja opastaa, oli jo lähtenyt pois myöhästymisemme takia.

Kokkasin, vaikka en tiennyt yhtään, mistä raaka-aineista ja mitä olen tekemässä samalla, kun iso porukka odotti lämmintä ja herkullista illallista saatavaksi. Voit siis kuvitella, millaiset paineet...

Selvisimme lopulta illasta niin, että haimme valmiit kasvispizzat. Lopulta saimme nauttia vielä musiikkiterapiasta. Eli makasin maassa, kun ihmiset ympärillä soittivat eri instrumentteja. Myös minä pääsin soittamaan muille. 

Ikimuistoinen La Palma

Millainen viikko sitten oli? Aamuisin teimme töitä ja iltapäivisin osallistuimme aktiviteetteihin. Parina aamuna menin myös hiit-harjoituksiin kuntosalille.

Todettakoon, että tämä oli upea reissu ja coliving-kokemus. Eeppinen matka, josta riittää muistelemista. Meillä oli NIIN hauskaa! Vieläkin naurattaa, kun miettii, mitä kaikkea tuli koettua.

Muistan pimeässä ajelut ja kuinka jokaisen mutkan kohdalla kiljuimme. Muistan kauniit maisemat, jotka piirtyivät mieleeni. 

Muistan hetket, jolloin nauroimme vedet silmissä. Muistan aamupalatuokiot kahviloissa, jolloin herkuttelimme. 

Muistan ensimmäisen aktiviteettini, jolloin menimme maatilalle ja keräsimme ja valmistimme oman ruokamme. Muistan viimeisen illallisemme ravintolassa. 

Olen niin ylpeä ja iloinen tästä porukasta. Jokainen sai tästä reissusta paljon muistoja ja varmasti sellaisia työkaluja elämään, joilla pääsee pitkälle. 

Itse ainakin opin:

- neuvottelutaitoja

- paineensietokykyä

- tiimityöskentelyä

- älä koskaan luota Google Mapsiin La Palmalla!!!

Näin monia upeita paikkoja kuten:

- Roque de los Muchachos

- Los Tilos - upea vesiputous ja maaginen metsä

- Los Llanos de Aridane - viehättävä pikkukaupunki

Aktiviteeteista mieleen jäi myös el juego del palo canario. Eli sellainen kanarialainen keppipeli, jossa kaksi pelaajaa kohtaa toisensa kepeillä.

Minun punaiset huulet jäivät elämään sisäpiirin vitsinä. Niinpä viimeisenä päivänä laitoin tarkoituksella punaista huulipunaa. 

Ehkä se todella toimi! Saimme nimittäin mojovan alennuksen käydessämme tankkaamassa, kun maksuosuus lankesi sillä kertaa minulle. 

Myös henkisen kasvun kannalta jokaisella saarella on merkittävä osuus vuottani.

La Gomera auttoi minua oman voiman löytämisessä, itsevarmuudessa ja elämänhallinnassa.

Gran Canarialla pääsin esiintymään ja luova ilmaisutaitoni kasvoi.

La Palmalla selvittelin omia tunteitani. Seksuaalisuus ja nautinto ovat olleet tämän vuoden teemojani. La Palman energia auttoi siinä.

La Palma - ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen saari. Kuten myös coliving-kokemus! 

Oletko sinä käynyt La Palmalla? Ja jos olet, mikä oli mieleenpainuvinta tällä saarella? 

KUVAUSMATKA GRAN CANARIALLE

Unohtamaton viikko on nyt takanapäin. Matkustin Gran Canarialle marras-joulukuun taitteessa, jossa työskentelin avustajana eräässä kansainvälisessä tv-sarjassa meidän huipputiimin kanssa.

Edellisestä matkastani kerroin tässä postauksessa, klik. 

Viikko oli täynnä naurua, iloa, hyviä keskusteluita ja tietenkin paljon töitä. Hoidin jopa omia copywriterin hommia kaiken sen keskellä. 

Miten viikko sujui Gran Canarialla?

Ensinnäkin menimme jälleen kerran naapurisaarelle laivalla. Aallokko oli tällä kertaa rajumpi. Hyvä, kun laivassa pystyi kävelemään horjumatta. Pysyimme siis kiltisti kahvilan tuoleilla.

Tällä kertaa mukana oli uusi seurueen jäsen, eräs laulajanainen. Olimme taas heränneet todella aikaisin, sillä emme halunneet riskeerata, että saavumme kuvauksiin myöhässä. Lopulta tulimme reilusti etuajassa. Saimme syödä heti alussa ja sitten kuvaukset alkoivat. 

Minä pääsin tekemään erikoisavustusroolin ja olinkin aivan kameran edessä. Vuorosanoja minulla ei ollut, vaan piti pelata eleillä ja ilmeillä. Nauroin itsekseni, miten kerta kerralta taso vain nousee ja kokemukset paranevat. 

Ohjaajan assistentti näytti minulle kuvia tästä suorituksesta kuvausten jälkeen ja olin aivan ihmeissäni. En voinut usko, että olin siinä! "Olenko tuo todellakin minä?" 

Tiistaina kuvauksia ei ollut, koska päänäyttelijä oli sairaana. Meille tuli siis yllättäen vapaapäivä, mutta silti saisimme siitä palkan. Minä tein samanaikaisesti copywriterin töitäni, eli en valitettavasti voinut hyödyntää vapaata.

Tämä tuli minulle kuin tilauksesta, sillä minun oli kiireellisesti palautettava kirjoitustöitä. En tiedä, miten olisin saanut ne tehtyä ilman tuota vapaapäivää. Kaiken lisäksi tein työt ensimmäistä kertaa kännykällä. En nimittäin ollut ottanut tietokonetta mukaan. 

Unohtumattomia kuvaussessioita

Keskiviikkona kuvaukset jatkuivat. Niihin sisältyi juhlimista ja rantakohtauksia. Minä pääsin niihin mukaan. Jos ei kaikkiin, niin ainakin suureen osaan.

Kuvausassistentti etsi pareja ja ilmoittauduin mukaan matkakumppanini kanssa. 

Eli se sama mies, johon olin tutustunut toisissa kuvauksissa Teneriffalla. Se sama mies, joka on lähtöisin Zaragozasta. Se sama mies, jonka synttärijuhlissa olin ollut. 

Ja nyt yhtäkkiä olimmekin tällä yhteisellä matkalla Gran Canarialla jo toista kertaa. Aika uskomatonta!

Pussasimme assistentin edessä ja hän kysyi yllättyneenä, olemmeko pari. Vastasimme:

- Acting, acting.

Kerroimme olevamme ammattilaisia. Ja sitä tietenkin olemme! 

Niin sitten pääsimme kohtaukseen, jossa tehtävämme oli esittää treffeillä olevaa paria. Ja kyllä, siinä oli suutelukohtauksia. 

Minä siis suutelin kuvauksissa ensimmäistä kertaa ikinä. Sarjan tuottaja-päänäyttelijä oli niin tyytyväinen, että hehkutti meille ”hyvin tehty!”.

Olimme myös pari eräässä toisessa kohtauksessa, jossa kävelimme kadulla ja pussasimme. Aluksi meidät oli meinattu erottaa, mutta kuvausparini oli toista mieltä.

Kuvausporukka heltyi ja laittoi meidät taas yhteen. Heidän mielestään näytimme aivan oikealta parilta.

Kuvasimme paljon rannalla, joten minäkin olin bikineissä. Ne vaihtuivat monta kertaa eli minulla oli monta eri lookia. 

Myös hiukset saivat kyytiä. Minulle osui taas se sama kampaajamies, joka oli jo edellisellä viikolla laittanut hiukseni. 

Nyt halusin, että nimenomaan hän laittaa hiukseni. Niin tyytyväinen olin hänen loihtimiin kampauksiin!

Niin hauskaa, että itketti

Yhdessä rantakohtauksessa minut laitettiin toisen miehen pariksi. Tehtävänäni oli hieroa hänen hartioita ja ottaa aurinkoa aurinkotuolin vieressä hiekalla. 

Yksi sarjan näyttelijöistä oli vitsikäs ja piti hauskaa meidän kustannuksellamme. Hän heitti alumiinipallon ja leivän meidän suuntaamme. Otimme asian huumorilla.

Tauolla tämä näyttelijä töräytti pierun ja laittoi sen meidän piikkiin. Reaktioni: nauroin vedet silmissä. En ollenkaan tajunnut, että meitä kuvattiin eli ”Action” oli sanottu ja kuvausparini yritti hienovaraisesti asiasta vihjaista. 

Kun viimein tajusin kameran pyörivän, hyppäsin oitis rooliin ja kirjaimellisesti heittäydyin rantahiekalle. Otin aurinkoa ja olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tiedätte tunteen, miten vaikea on yrittää olla vakava ja samanaikaisesti pidättää naurua. Juuri sellaiset olivat tuntemukseni sillä hetkellä. 

Viimeinen kuvauspäivä oli alusta loppuun eräällä upealla rannalla Gran Canarialla. Ja se huipentui kuviin ja erittäin energiseen ilmapiiriin. Aistin, miten energiat olivat todella korkealla!

Sain yhteiskuvat näyttelijän kanssa. Hän oli ne meille velkaa! Tosin en voi niitä tähän laittaa. 

Näiden paljastusten takia en myöskään tule kertomaan, mikä sarja on kyseessä. Eli on parempi, että se jää mysteeriksi. 

Tätä tosin on mainostettu jopa rapakon toisella puolella, eli ei mikään ihan pikkutuotanto ole kyseessä. Oletan, että sarjan näyttelijät ovat superjulkkiksia omassa maassaan. 

Kuvausviikon kruunasi yllättävä kohtaaminen. Tosiaan näin kaikki päänäyttelijät. Sattumalta törmäsin yhteen heistä yllättäen vessassa. Muistatte varmaan, kun kerroin tässä postauksessa, miten vessat toimivat kuvauspaikoilla? 

Tässäkin vessat olivat rekassa, miehet ja naiset. Tälle miesnäyttelijälle kerroin, miten hyvin hän näytteli. Hän kiitteli kovasti ja sanoi myös minun tehneen oikein hyvää työtä.  

Kotiinpaluu

Lauantaina tulimme laivalla takaisin heti kuvausten jälkeen ja menin siitä suoraan ystävän synttäreille, joita en halunnut missata.

Ei, vaikka olin ollut hereillä aamusta, klo 5 saakka. Lopulta olin hereillä jotain 20 tuntia! Tai no, laivassa olin nukkunut hieman. 

Aallokko oli niin iso, että laiva keikkui... Minä meditoin hetken ja ajattelin olevani vain kehdossa.

Kuvausmatkan jälkeen pää oli pyörällä kaikesta tapahtuneesta. Lyhyessä ajassa oli tapahtunut niin paljon. Tiimimme, jossa ensin olimme olleet toisillemme tuntemattomia, olikin nyt hitsautunut yhteen.

Mietin myös, että vaatii aikamoista rohkeutta suudella kuvauksissa. Ja silti olin sen tehnyt. 

Olen itse joskus toimittajana kysynyt eräältä näyttelijältä suutelukohtauksista ja tämä kertoi, että kyllä hän suuteli ihan oikeasti näyttelijäpariansa, eikä vain näytellyt suutelevansa. 

Itse mietin, että en kuitenkaan suutelisi ihan ketä tahansa – edes ”työn puolesta”. Tämä oli poikkeus, koska pidän tästä miehestä myös oikeassa elämässä. Vaikka emme ole tunteneet pitkään, meillä on yhteys. 

Voisi siis sanoa, että parasta kuvauksissa oli erilaiset ja monipuoliset kohtaukset, joissa olimme mukana. Meitä kokeneempia avustajia kohdeltiin kuin näyttelijöitä, eli todellakin piti näytellä, eikä vain hengailla mukana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun todella tunsin olevani näyttelijä.

Olen niin onnellinen ja todella kiitollinen kaikista näistä hyvistä hetkistä. Nyt olen monta uutta kokemusta rikkaampi. Hienoa myös, että sain kiitosta omasta työstäni. 

Uravaihdosta ei silti ole luvassa. Jatkan työskentelyä copywriterina ja kirjoittajana. Jatkossakin aion toki vilahtaa elokuvien ja sarjojen maailmassa, mutta turvallisesti avustajana tai käsikirjoittajana. 

Ai niin, seurasi tästä kuvausreissusta jotain hyvää. Aloitan uuden käsikirjoitusprojektin. Käsikirjoitan nyt erästä tv-sarjaa. 

Tutustuessani paremmin meidän huipputiimin jäseniin, selvisi, että yhdellä heistä oli tv-sarjaidea. Kerroin hänelle omia ajatuksiani, joista hän innostui niin paljon, että lopulta mietimme, miksi emme työskentelisi yhdessä?  

Kotiin palasin väsyneenä, mutta onnellisena.

Ja juuri, kun oli tullut kotiin… Sain yllättävän kutsun La Palmalle! Tartuin kutsuun ja pian löysinkin itseni matkaamasta saarelle. 

Kuka minut kutsui ja miksi? Siitä lisää sitten ehkä seuraavassa postauksessa...

Stay tuned!