maanantai 17. lokakuuta 2016

LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

Tässä tulee nyt samassa parin viikon leffat ja sarjat. Olen harventanut julkaisutahtia, sillä olen yksinkertaisesti niin kiireinen, ettei aikaa riitä niin paljon kuin haluaisin.

Sarjoista tuli katsottua peräti yksi jakso Sota ja rauha –sarjaa. Jäljellä onkin enää vain yksi jakso ja se olisi sitten siinä. Sota ja rauha on ollut minusta ihan kelvollinen ja tirautinpa eilen muutaman kyyneleenkin. 
Kuva on lainattu netistä.
Aloitimme sellaisen sarjan kuin Sons of Anarchy, koska olimme kuulleet siitä hyvää. Sons of Anarchy on yhdysvaltalainen draamasarja, joka kertoo kuvitteellisesta, rikollisesta moottoripyöräkerhosta ja sen värikkäistä persoonista.

Sons of Anarchy onkin ihan ok ja mielenkiintoiset hahmot, tosin siinä on kohtia, jotka eivät ole kovin uskottavia. Jatkan seuraamista ja katsotaan, mihin suuntaan tarina menee. Yleisesti ottaen vaikuttaa varsin lupaavalta.
Kuva on lainattu netistä.
Leffoista katsoin vain The Cold Light of Day (v.2012, toiminta, trilleri), joka oli melko kökkö. Se alkoi melko lupaavasti ja sijoittui Espanjaan, joten siinä mielin sitä oli mielenkiintoista katsoa. Lupaavan alun jälkeen alkoi sellainen toimintapläjäys, joka kesti elokuvan loppuun saakka. Pöyristyin huomatessani, millaisen osan Bruce Willis oli saanut. Olisi luullut hänen olevan tärkeämmässä roolissa. 

Oli myös häiritsevää, että ensin oltiin rannalla ja sitten yhtäkkiä Madridissa. Elokuvassa oli paljon piilomainontaa. Tuli nimittäin selväksi, mikä on yksi Madridin tunnetuimmista diskoista! Juoni ei ollut kummoinen, eivätkä näyttelijät onnistuneet sitä pelastamaan. Mukana oli tunnettujakin nimiä.

Elokuvan hyvä puoli oli oikeastaan se, miten siinä kuvattiin Madridia ja näin itselleni tuttuja paikkoja. 
Kuva on lainattu netistä.



Mitä leffoja ja sarjoja sinä olet katsonut? 
post signature

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

KADULLA NÄHTYÄ

Monesti kadulla kävellessä tulee vastaan jotain vallan omituista, jopa pysäyttävää. Jotain, josta on pakko saada kuva nyt heti! Tietenkin juuri silloin kamera on sattunut unohtumaan kotiin. Tuolloin ei auta muu, kuin tyytyminen kännykkäkameraan. Onneksi näissä nykyajan kännyköissä on edes se!

Tämän postauksen aiheena on nuo pysäyttävät jutut, joihin olen törmännyt Zaragozan kaduilla nyt ihan viime aikoina. Monenmoista on tullut vastaan. Sellaistakin, joka saa ajattelemaan. Tuoreimmat kuvat ovat viime illalta! Aloitetaan siis niistä. Loogisin mahdollinen järjestys...

Fiestas de Pilar
Zaragoza on viikon ajan ollut juhlahumussa, sillä täällä vietetään Pilarin juhlaa (Fiestas de Pilar). Viikon jokaiselle päivälle on jos monenlaista ohjelmaa, konserttia tai näytöstä. Eilen olimme sopineet näkevämme isommalla porukalla. Päätimme lähteä juhlahumuun paria tuntia aikaisemmin, sillä halusimme illastaa ulkona.
Miehen ottama kuva.
Kuinkas ollakaan päädyimme alueelle, jossa oli monen monta ns. ”food truck”-autoa, jotka ovat kovassa huudossa Espanjassa. Eikä ihme. Ne on usein niin taitavasti ja upeasti laitettu ruoka-annoksineen, että oikein houkuttelevat luokseen. Emme voineet vastustaa kiusausta ja ostimme hampparit, jotka olivat muuten tosi hyviä. Ihmisiä oli ihan älyttömästi. Heti, kun saimme hampparit käteen, siirryimme taka-alalle läheiseen puistikkoon ja nautimme ne kaikessa rauhassa penkillä istuen.
 
Jatkoimme matkaa Ebro-joen viertä kulkevaa kävelytietä pitkin kohti Pilarin aukiota. 

Vasemmalla näimme tällaisen näyn. Siellä oli konsertti menossa.
Yhtäkkiä kuului korvia huumaavaa melua oikealta, Pilarin aukion suunnalta. Pilarin aukio on aivan Zaragozan ydinkeskustassa ja on kenties kaupungin tunnetuin paikka. Jos olet joskus piipahtanut Zaragozassa, niin olet takuulla käynyt myös siellä.

Luulin ensin, että nyt alkaa joku ilotulitusnäytös. Sen sijaan näimmekin huikean tulishown, jollaista en ole eläissäni kokenut. Missään en myöskään ole pelännyt niin paljon kuin tuossa! 
Miehen ottama kuva.
Miehen ottama kuva.
Piruiksi pukeutuneet ihmiset tanssivat ja soittivat rytmikkäästi. Melu oli kova. Kipinät vain lensivät ja saattoivatpa tulla vauhdilla eksyen yleisön joukkoon, jolloin moni joutui hyppelemään ja jotkut perääntymään. 

Ihmiset kirkuivat; moni säikähdyksestä, osa innosta. Itse jäin johonkin siihen välimaastoon, sillä niin kaunista ja erikoista kuin se olikin, niin kyllä niskavillat nousivat pystyyn. Eturiviin en missään nimessä uskaltanut mennä kuten mies.
Spektaakkeli liikkui koko ajan eteenpäin ja sitä valvoi niin palomiehet kuin poliisit ja ambulanssikin oli paikalla. Me häivyimme omille teillemme, jotta ehdimme näkemään kaveriporukkaamme.

Sattumalta eräs ystäväni oli myös ollut tuossa samaisessa spektaakkelissa, mutta sain tietää siitä vasta tänään. Kuulin häneltä, että kipinät olivat osuneet joidenkin ihmisten hiuksiin, jolloin ne vähän kärähti. Olipa joku viety pois ambulanssilla. 

Hänen setänsä ja serkkunsa ovat erikoistuneita noihin tulishow:n ja pyrotekniikkaan. He käyvät monessa eri kylässä esiintymässä ja yksi vaatimus on, että kylissä esiintyessä katuvalot on laitettava pois esityksen ajaksi. 

Voin vaan kuvitella, millainen eilinen show olisi ollut, jos katuvaloja ei olisi ollut. Olen kerran ollut katsomassa ilotulitusta pienessä espanjalaisessa kylässä, jonka ajaksi valot laitettiin pois päältä ja se oli unohtumaton kokemus.

Kavereita oli kiva nähdä. Yksi heistä kysyi tarjoilijalta:
− Paljon maksaa litra olutta?
− 5€, vastasi tarjoilija.
− Laitapas minulle sellainen. 

Lopputulos näkyy kuvasta.
Erikoinen pikku putiikki
Tämä pieni putiikki kiinnittää huomioni sen ohi kulkiessa. Syyn huomaat kuvasta. Putiikin myyjä kirjoittaa tauluun aina jonkin mietelauseen tai tiedonjyvän. Rakastan noita tekstejä. Kerran, kun taulua ei enää näkynytkään, pelkäsin, etten enää näe niitä koskaan. Noita mietelauseita, jotka ovat piristäneet minua jo monen vuoden ajan. 
On ollut kiva kulkea siitä. Sitä oikein odottaa, mitä myyjä on tällä kertaa kirjoittanut. Kertaakaan ei ole kuitenkaan tullut mentyä sisälle liikkeeseen, sillä ei ole ollut tarvetta esim. huiveille. Niitä on minulla ihan liikaa!

Tällä kertaa taulussa luki: 

Et ole se, mitä sinulla on. Olet se, mitä annat.
Varasongelma?
Seuraava kuva on pysäyttävästä ilmoituksesta, johon törmäsin eräässä Zaragozan lähiössä. Luojan lykky kyseessä ei todellakaan ole meidän lähiömme, sillä jos olisi, niin voisin olla jo melko huolissani…
Kuvateksti: 


"Hyvät varkaat: Tämä on tanssikoulu, joka yrittää selviytyä (talous)kriisistä. Täällä ei ole
● kassaa, koska EI ole rahaa.
● uusia ja moderneja laitteita tai muita varusteita, jotka voisivat antaa teille suurta hyötyä mustassa pörssissä.
Neuvoni on, että menette ryöstämään poliitikoilta, sillä he ovat ainoita, joilla on rahaa."

Kyseinen ilmoitus ei ollut ainoaa laatuaan kyseissä lähiössä...

Millaisia ajatuksia kuvat herättävät sinussa?
post signature

tiistai 4. lokakuuta 2016

RANTALOMA ESPANJASSA

Ensin mietin, että teenkö ollenkaan juttua lomastamme Saloussa. Sitten tulin toisiin ajatuksiin, sillä ajattelin voivani jakaa vinkkejä (ranta)loman viettoon Espanjassa oman kokemukseni kautta. Tässä tulee siis postaus meidän rantalomasta Espanjassa –kokemuksen syvällä rintaäänellä. Toivottavasti tästä joku saa itselleen vinkkiä ja jos ei muuta, niin ainakin pienen nojatuolimatkan Espanjaan!
 
Espanjahan ei ole vain Kanarian saaret, Baleaarit ja Aurinkorannikko, vaan mahdollisuuksia rantalomailuun on lukemattomia. 

Olisimme voineet valita jonkin noista edellä mainituista. Tai sitten suunnata vaikkapa Pohjois-Espanjaan, Baskimaahan, jossa esimerkiksi San Sebastian-kaupunki Atlantin äärellä olisi ollut erittäin mielenkiintoinen kohde. Myös Galician alueeseen olisi ollut kiva tutustua ja siellä tarkemmin Vigon ja Pontevedran kaupunkeihin.

Meidän kohteeksi kuitenkin valikoitui lopulta Costa Dorada, Salou, sillä se on kotikaupunkiamme Zaragozaa lähinnä oleva rantalomakohde. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin Cambrils. Se on kuitenkin aivan Saloun vieressä, joten sitä ei edes välttämättä huomaa siirtyneensä jommankumman kaupungin puolelle. Niin vieri vieressä ne ovat! 

Niinpä puhun tässä postauksessa Salousta, tarkoittaen näitä molempia paikkoja.

Lisäksi oltiin kuitenkin syyskuussa, jolloin ei enää ole niin lämmintä kuin heinä-ja elokuussa, joten silloin ei ehkä ole paras idea mennä Pohjois-Espanjan rannoille. Jos siis haluaa nauttia rantalomailusta.

Salousta löytyy PortAventura–huvipuisto, jonka väittäisin tätä nykyä olevan Espanjan paras ja monipuolisin huvipuisto ja joka ehdottomasti on käymisen arvoinen paikka sellaiselle, joka huvipuistoista tykkää. PortAventusta olen kirjoittanut muutama vuosi takaperin tässä postauksessa klik

Lisäksi Salousta löytyy ainakin kaksi vesipuistoa (PortAventuran vesipuisto ja La Pineda). Näiden lisäksi siellä on upeaa meren rantaa niin pitkälle kuin silmä kantaa. Juuri meren ranta oli meille se juttu. 
Outlet matkan varrella
Matkaan lähdimme miehen autolla heti seuraavana päivänä Espanjaan tultuamme. Halusimme mennä Adidas Outlettiin, joten reitti valikoitui sen mukaan. Minä tein muutaman löydön; ostin uudet siniset kesäkengät, sinisen verkkaritakin ja sukkia. 

Juuri tästä Adidaksen Outletista halusin vinkata. Varta vasten sinne ei kannata mennä, mutta jos osuisi kätevästi reitin varrelle, niin silloin sinne kannattaa poiketa. Se on melko iso. Eniten vaihtoehtoja oli kengissä, mutta myös vaatteita oli paljon. Se on sitten eri asia, löytyykö kokoja. Minulla oli tuuria, sillä niin kengät kuin takki olivat kuin minulle tehtyjä. 

Lisäksi älypuhelin on paras liittolainen automatkoilla, sillä jälleen kerran Google Maps-sovellus oli kovassa käytössä. Idea on siinä, että wifi-yhteyden avulla saa ”ladattua” reitin puhelimeen ja vaikka sitten ei olisikaan ulkona nettiyhteyttä, niin kartta toimii silti GPS –laitteen lailla. Se neuvoo, missä kohdin pitää kääntyä ja siitä näkee, miten paljon aikaa on jäljellä ennen kohteeseen saapumista. Todella loistava keksintö! Ja mikä tärkeintä, sen avulla löytää perille heti ensimmäisellä yrittämällä ja aikaa säästyy. Puhumattakaan hermoista, jotka muuten olisivat voineet joutua koetukselle.

Esimerkiksi meidän automatkan aikana alkoi sataa! Lisäksi oli monta kohtaa, josta piti osata kääntyä, joten luojan lykky, meillä oli älypuhelimet matkassa. Ehdimmekin hotellille 15 minuuttia ennen ravintolan sulkeutumista, joten juuri sopivasti illalliselle. 

Majoituimme tässä hotellissa, joka on vain kiven heiton päässä meren rannasta. Ilmaisia parkkipaikkoja oli vaikka kuinka –ainakin näin syyskuun aikaan. Näinhän ei ollut viime vuonna matkatessamme Lloret de Marissa, jossa ei ollut yhden yhtä vapaata parkkipaikkaa ja lopulta jouduimme ”vuokraamaan” parkkipaikan Mercadonasta, mutta onneksi sopuhintaa. Kikka, josta muistaakseni vinkkasin teillekin. 

Hotellihuoneet ovat todella kivoja ja sieltä löytyy kaikki tarvittava. Tällä viittaan tietenkin minun kuuluisiin hotellikriteereihini ja ne tämä hotelli täytti leikiten. Jopa hinnan osalta, sillä meillä oli puolihoito ja silloin raaskii maksaa pikkuisen enemmän. 

Puolihoito on kätevä silloin, kun on tiukka budjetti ja tiukka aikataulu. 

Huoneestamme löytyi jopa parveke, josta meillä oli näkymä uima-altaille ja hotellin terassille. Pystyimme siis seuraamaan illan ohjelmanumeroita suoraan parvekkeelta, vaikka toki yhden illlan olimme hetken aikaa drinkeillä hotellin baarissa ja näimme taikurin ja hänen esityksensä. 

Erikoisen tästä majoituksesta teki sen, että olin asiakkaana tässä hotellissa, kun aikaisemmin olen ollut eräässä toisessa saman ketjun hotellissa työntekijänä. Siinä mielessä tuntui vähän oudolta. Koska juuri tämä hotelli oli minulle ennestään tuntematon, niin oli helppo päästä lomafiilikseen.

Kaiken kaikkiaan voin suositella lämpimästi H10-hotelliketjun hotelleja, joita löytyy Espanjasta paljon.
Merta, aurinkoa ja pilviä
Perjantai-päivä meni kokonaan meren rannalla. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Rannalla ollessa parasta onkin lepäily, jolloin voi syventyä lukemiseen, musiikin kuunteluun tai vaan olla tekemättä mitään.

Seuraava päivä ei ollut niin hyvä sään osalta, sillä aurinko oli pilvessä ja silloin huomaa, ettei rannallakaan tee mieli olla. Rannat ammottivatkin tyhjyyttään. Teimme 12 km lenkin, joten uudet kengät joutuivat kovaan käyttöön heti ensi metreiltä asti.
Seuraavana päivänä oli kotiin lähdön aika. Paitsi että juuri silloin aurinko paistoi jälleen täydeltä terältä. Menimme rannalle vielä joksikin aikaa, ennen kuin ihan oikeasti jouduimme karistamaan Saloun hiekat jaloistamme ja suunta takaisin Zaragozaan. 

Arvaatte varmaan, että poikkesimme uudestaan siinä Adidas Outletissä. Se on, hieman yllättäen, auki myös sunnuntaisin. Tällä kertaa kekkasimme, että sieltä löytyy myös vessat. Täydellinen taukopaikka siis! Tosin Espanjassa ollessa kannattaa totutella siihen, että kuljettaa aina omat paperit mukana… Näin pikku vinkkinä. ;)

Adidas Outletista ostin vielä sandaalit. Mieskin olisi halunnut, mutta ei ollut kokoja. 

Loppumatka sujui hyvin! Pahoittelut, että kuvia on näin vähän. Nämä tosiaan on minun ainoat kuvat tuolta matkalta. Joskus ei vaan tule kuvattua. Ehkä se on hyvä merkki ainakin siinä mielessä, että oikeasti olen keskittynyt itse lomaan! ;)

Onko sinulle Salou tuttu paikka? Tai joku muu rantakohde Espanjassa, jota haluaisit suositella?
post signature

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

On aika taas päivittää viikkokatsausta. En oikeastaan viikon aikana ehdi katsomaan mitään, mutta viikonloppuna kyllä.

Aloitetaan sarjoista. Jatkoin yhden ainoan sarjan näkemistä ja kyseessähän on BBC:n Sota ja rauha. Välillä juonikuviot tuntuvat liian ahdistavilta, mutta vielä roikutaan mukana. Sarjan loppu häämöttää. 

Elokuvia on tullut nähtyä useampi.
Kuva on lainattu netistä.
Kuutio
Kauhu -ja tieteiselokuva vuodelta 1997, jossa pieni ryhmä ihmisiä herää kuution sisältä. Kuution jokaisessa seinässä on ovi, joka johtaa toiseen huoneeseen. Osa huoneista on turvallisia ja osa kätkee hengenvaarallisen ansan. Jokaisen on työskenneltävä tiiminä selvitäkseen pois kuutiosta. Kaikki ei kuitenkaan suju kuin tanssi…

Kuutio on elokuvana koukuttavan jännittävä ja kauhua nostattavia elementtejä. Erinomainen leffa. ****
Kuva on lainattu netistä.
Exam (v.2009, trilleri)
Kahdeksan työnhakijaa ovat ehdolla unelmien työpaikkaansa. Jäljellä on enää viimeinen koe. Heidät eristetään huoneeseen, jossa annetaan lyhyet ohjeet. Vain yksi voi voittaa. Kaikki saavat eteensä kynän ja paperia. Ongelmana vain on, ettei missään näy itse kysymystä…

Elokuva on erittäin hyvä ja kekseliäs. Loppu tosin ei yltänyt koko elokuvan tasolle. ****
Kuva on lainattu netistä.
Sanctum (v.2011, seikkailu, draama, katastrofi)
Löyhästi tositapahtumiin perustuva elokuva, jossa joukko sukeltajia jää loukkuun luolastoon trooppisen myrskyn seurauksena. 

Elokuva on täynnä kliseitä ja perushuttua, mutta toisaalta sen taakseen kätkemä tositarina on kutkuttava. Olisin halunnut lukea enemmän tositapahtumista ja arvioida, miten paljon elokuvassa on fiktiota. Joka tapauksessa selviytymistaistelu, jossa mitataan eloonjäämistahtoa ja jossa ihmisyys näyttää rumimmat puolensa, kiinnostaa aina. ***
Kuva on lainattu netistä.
Pikku naisia (v.1994, draama)
Elokuva perustuu Louisa May Alcottin romaaniin.

Elokuvassa kuvataan neljän sisaruksen elämää 1860-luvun Yhdysvalloissa.

Pikku naisia on ehkä jonkinlainen klassikko. Odotin paljon, mutta lopulta se ei ollutkaan niin ihmeellinen kuin olin odottanut. Elokuva on hyvä kuvaus sisarusten elämästä, se nostatti tunteita pintaa, mutta toisaalta se ei kertonut juuri muuta. Vain elämää, ei sen enempää. ***

Mitä elokuvia / sarjoja sinä olet nähnyt? Onko joku näistä elokuvista tuttu?
post signature