OPIN TIELLÄ

Aloitin tässä kaikessa hiljaisuudessa sarjakuvakurssin, jonka opettajana toimii todella taitava ja lahjakas sarjakuvapiirtäjä. Hän on oikeasti niin älyttömän hyvä (ei ihme, että on alansa huippuja), että hänen piirrustuksensa näyttävät kuin valokuvilta konsanaan. Siis huh, niin realistisia. Itse en moiseen pystyis. Oikeastaan miun piirrustukset ovat tyyliltään ihan päinvastaisia, jotenkin lapsenomaisia ja vois melkein sanoa, että korvat punoittaa, koska kaikkien muiden rinnalla piirrustukseni ovat niin vaatimattomia. Tai noh, ei niin vaatimattomia kuin erään armaan kurssitoverin, joka tekee sarjakuvaa hahmoinaan kaikessa pyhässä yksinkertaisuudessaan geometriset kuviot kuten neliöt ja kolmiot.

Harmi juttu, että kurssi itsessään on niin kovin lyhyt ja nyt perjantaina edessä viimeinen kerta. Nyyh. Jotain varmasti oppii. Ja niin olen oppinutkin. Itsensä jatkuva kehittäminen ja haastaminen, uuden oppiminen ja unelmien toteuttaminen on miulle elintärkeää. Tai noh, kelle ei olisi? :)

Minä piirrän sarjakuvia harrastukseksi ja joskus julkaistavaksi. Voi kun miulla on hauskaa niitä tehdessä. Hihittelen nimittäin itsekseni piirtäessäni sarjakuvaa yksin huoneessani. Miun sarjakuva kertoo senioripariskunnasta, jolle sattuu ja tapahtuu. Nyt vain ei ole tapahtunut mitään uutta... Sarjakuvarintamalla, meinaan.

Nyt haenkin kurssilta itselleni inspiraatiota ja uusia tekniikoita sekä toivottavasti saisin roppakaupalla motivaatiota. Olen nyt jonkin aikaa pitänyt taukoa, hengähtänyt ja toivon, että pian taas voin tarttua kynään ja paperiin ja alkaa tuhertaa moninkertaista intoa puhkuen. Niinhän miulle monesti tuppaa käymään.