NAKED TRUTH

Blogeissa on nyt kiertänyt haaste, jossa bloggaaja haastetaan näyttäytymään ilman sotamaalausta ja photoshoppausta vastaiskuna blogeihinkin jo ujuttautuneisiin ulkonäköpaineisiin.

Haasteen laittoi alulle Tyyliä metsästämässä –blogin Veera, joka rohkeasti laittoi itsensä likoon ja pokkana lätkäisi itsestään meikittömän kuvan! Samalla Veera haastoi myös meidät muut bloggaajat tekemään saman perästä. Blogimaailmassa haaste on jo muodostunut ilmiöksi ja monet bloggaajat ovat siihen tarttuneet. Mahtavaa!

Perästä kuuluu

Päätin kantaa korteni kekoon –olkoonkin, että kunnon mattimyöhäisenä. Jahkailin asian kanssa pitkään. En nimittäin ole blogissani uskaltautunut esittäytymään omalla naamalla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja silloinkin kuvien ollessa pienen pieniä tai kasvomaalien peitossa. Itse asiassa juuri siksi minulla ei ole ollut lyhyen bloggaushistoriani aikana ulkonäköpaineita. En ole edes kokenut tarpeelliseksi näyttää omaa naamaa luottaen aina siihen, että asiat puhuu puolestaan. Bloggaan kirjoittamisen ilosta ja niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Minusta on surullista, että meille naisille on asetettu niin suuret ulkonäköpaineet. Ja tietenkin me sitten yritämme tavoitella sitä täydellisyyttä. Mikä on toisaalta ironista, koska kukaan ei ole täydellinen. Ja monesti omasta mielestään. Tämä voi johtaa siihen, että elämä alkaa pyöriä ulkonäön ympärillä. Surullista. Vielä surullisempaa on, jos ei uskalleta olla omina itsenämme. 

Ymmärrän kyllä, että jos se finni ilmestyy nenän päähän, niin ei se ole kivaa. Itsellänikin on joskus finnejä. Mutta hei, ei se elämä siihen pääty, enkä ainakaan suostu lukkiutumaan neljän seinän sisälle. Photoshoppailulla on helppo kikkailla se finni pois kuvasta, mutta ei naamasta. Itse en edes jaksaisi photoshoppailla, koska koen sen aikaavieväksi, enkä totta puhuen enää muista, miten se tapahtuu. Kuviini toki teen peruskuvanmuokkausta eli parannan valotusta ja kontrastia. Mutta fakta on se, ettei huonointakaan kuvaa sekään pelasta. Kuvieni ei tarvitse olla täydellisiä. En minäkään ole, enkä odota, että kukaan muukaan on.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia! Paljastan teille nyt kasvoni ensimmäistä kertaa ja meikittä. Repikää siitä! ;)

Ja sitten se mutta. Vaalitettavasti minulla ei ole uunituoretta kuvaa tarjottavaksi. Pahoittelut! Kone on edelleen huollossa, joten joudutte tyytymään reilun parin kuukauden takaiseen kuvaan, joka otettiin Teneriffan lomalla. Ainakin olen siinä ihan omana itsenäni.

Tuona päivänä olimme olleet koko aamupäivän Martiánezin merivesialtailla. Sen jälkeen palasimme hotellille ja pikapikaa suuntasimme Jardín Botanicoon, josta tuo kuvakin on otettu. Korkeintaan minulla on aurinko-ja huulirasvaa, joten naamakin kiiltää kuin Naantalin aurinko. Olen kalpea kuin haamu, mutta tuossa aurinko on saanut kasvot punaisiksi kuin palosireeni. Miulla on tummanvihreät silmät. Tällainen minä siis olen.