AVAUTUMINEN VIIKONLOPUSTA

Miun täytyy tunnustaa, että olen varmaan huonoin koiranhoitaja ikinä. Viikonloppuna meillä oli koiravieras Dama, kuten varmaan muistattekin. Kiitos Daman, siitä tuli erilainen viikonloppu. Koiravieraita on kiva saada, mutta aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä.

Dama-hauveli palasi suunnitelmien  mukaisesti sunnuntai-iltana kotiinsa ja huom. täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Vaikka oli lähellä sekin, ettei meillä ole kohta hauvaa ollenkaan...

Tässäpä Daman tempaukset:
-  Käytin Damaa lenkillä lauantai-yönä illallisen jälkeen. Neiti teki siitä lenkistä mahdottoman hyppimällä koko ajan ja puremalla talutushihnaa. Sitten Dama asettui makuulle, eikä suostunut liikkumaan -enkä minä vakuutettua neitiä lenkkeilyn ihanuudesta. Lopulta suunnanvaihto kotia kohti auttoi.Ja minä ihmettelin, että ensimmäistä kertaa tapaan koiran, joka ei halua lenkkeillä?!

 - Teimme taikatemppuja Daman leikkiluulla siten, että olevinaan söimme hänen luunsa. Sivuprofiilista katsottuna luu siis katosi. Dama sai jostain epäinhimilliset voimat ja juoksi suoraan maasta syliin istuessamme sohvalla. Normaalisti se on niin pieni, ettei yletä tulla syliin!

 -  Dama karkasi. Kyllä, luit oikein. Keskellä kirkasta päivää, keskellä kaupunkia. Se nappasi talutushihnan suuhunsa ja pinkaisi karkuun kuin tuli perseen alla. Tietenkin se juoksi keskelle tietä ja sitä lähestyvä taksi iski jarrut pohjaan. Dama selvisi säikähdyksellä, mutta oli karvan päässä, ettei sille sattunut mitään tai pahempaa, menettänyt henkeään.  

- Sunnuntaina vein Daman lenkille siestan jälkeen.  Kun palasimme kotiin, niin heti sisälle päästyään neiti tekee elämänsä pisut eteisen lattialle. Ei sitten voinut tehdä tarpeitaan minuuttia aikaisemmin, kun olimme vielä ulkona? Oli neidillä pokkaa!