GRAN CANARIA –TÄLLAINEN OLI MATKAMME

Ota mukava asento, ehkä kahvikupponen, niin pysyt hereillä ja aloita nojatuolimatka kanssamme Gran Canarialle! Tästä tulee pitkä tarina.

Gran Canaria on yksi Espanjan Kanarian saarista, jotka muistuttavat Euroopassa eniten Karibiaa ja sen trooppista ilmastoa. Kanariansaaria on kutsuttu Autuaiden tai Onnellisten saariksi. Eikä suotta. Saaria on seitsemän, joista jokainen erilainen. Ilmasto on täydellinen. Näin oli jopa antiikin mytologiassa, jossa ne miellettiin maanpäälliseksi paratiisiksi, läntisen maailman viimeiseksi satamaksi ja jumalten puutarhaksi.

Minulle ovat tulleet tutuiksi niin Lanzarote kuin Teneriffa. Nyt oli Gran Canarian vuoro. Ei kahta ilman kolmatta ja hauska sattuma, että se on myös Kanariansaarista kolmanneksi suurin saari. Teneriffan ollessa suurin ja Fuerteventura toiseksi suurin. Mielenkiintoista on se, että Gran Canarialla on kuitenkin eniten rantaviivaa (550 km). 

Siinä oli hyvä lähtökohta täydelliselle lomalle. Ensin bussilla Zaragozasta Madridiin ja sieltä edelleen Gran Canarialle. Lentäen, kuinkas muutenkaan, sillä Kanariansaarethan sijaitsevat Atlantin valtamerellä.

Majoitumme pienessä veneessä satamassa, Las Palmas de Gran Canaria –pääkaupungissa. Lentokentältä nappasimme vuokra-auton. Emme ikipäivänä olisi voineet kuvitella, että tuon kokoisessa saaressa olisi niin paljon liikennettä. Eri toten pääkaupunki oli aivan tukossa ja pian meille valkeni myös karu totuus: kaupungissa tulisi olemaan erittäin hankala löytää vapaata, ilmaista parkkipaikkaa. Las Palmas de Gran Canarialla on jumankekka iso ongelma!

Onneksemme satamassa oli parkkipaikka autolle pientä lisämaksua vastaan, joten ainakin pariksi päiväksi ongelma oli ratkaistu.

Yötä veneessä
Olin kovasti jännittänyt etukäteen venemajoitusta. Millaista se olisi? Vastaisiko se odotuksia? Miten käytännön asiat? 

Vene oli pieni. Siis todella pieni. En ollut pitkään aikaan noussut veneeseen. Ei sillä, että siitä minulla kauheasti kokemusta olisi. Siihen piti kavuta, mikä ensimmäisellä kerralla jännitti, mutta myöhemmin sujui kuin tottuneimmalla tekijällä.

Omistaja oli eräs islantilainen supermukava mies. Hän tietenkin esitteli aluksensa ja mitä se piti sisällään, sekä siinä sivussa perheensä ja ystävänsä. Se oli kuin asuntovaunu, mutta merellä. Oli televisio, kahvinkeitin, jääkaappi jne. Vessaa ja suihkua ei ollut. Olimme osanneet varautua siihen. Luojan kiitos ne olivat olemassa satamassa, joten siinä mielessä ei ollut hätäpäivää.

Yö satamassa oli rauhallinen. Elämisen ääniä, ehkä musiikkia, mutta rauhallista. Oli mukava pötkötellä sängyssä ja katsoa elokuvaa. Vene keinui. Omistajan mukaan se voi jopa tuoda mieleen muistoja lapsuudesta.

Keinuminen oli ihanan rauhoittavaa. Meri oli ihana. Se tunnelma oli jotain aivan erityistä ja ainutlaatuista. Satama oli kuin oma pieni yhdyskuntansa ja tuntui, että siellä kaikki tunsivat toisensa. Tutustuimme laivan omistajan kaveriin, joka sattui olemaan jonkinmoinen julkisuuden henkilö -ainakin Kanarialla. 

Palvelut olivat tietenkin lähellä, joten oli helppoa mennä vaikkapa illalliselle ravintolaan.

Meidän laivavierailun ja koko Gran Canarian matkan huippukohta oli purjehdusretki, jota ei voi kuin suositella. Oppaana meillä oli itse laivan omistaja, joka näytti kädestä pitäen purjehtimisen perusteita ja veikkasi, että tämän jälkeen mekin taatusti haluamme ikioman veneen. 

Purjehtimisessa parasta oli, kun tuuli puhalsi purjeisiin ja sitten piti vain vaihtaa purjeiden suuntaa ja ohjata venettä. Ei kuulunut minkään moottorin pauhua, vaan luontoäidin voimilla mentiin. Oli hauskaa keikkua aalloilla. En tullut merisairaaksi, mutta pari päivää tuntui, kuin olisi ollut vieläkin merellä.

Las Palmas de Gran Canaria

Luonnollisesti aloitimme Gran Canariaan tutustumisen Las Palmasista, johon tutustuimme parin ensimmäisen päivän aikana. Sää oli sen verta pilvinen, ettei rannalle meno houkuttanut. Lisäksi ihmettelimme, miten kaupat ovat kiinni ja laitoimme sen ensin siestan piikkiin. Kunnes tajusimme, että Kanarialla on joku juhlapäivä. Tai ainakin Las Palmasissa.

Kiertelimme vanhaa kaupunginosaa, joka on ihan kiva. Lisäksi menimme myös ostoskeskuksiin.

Las Palmasista olimme varanneet myös seuraavan majoituksemme eli Hotel Parque. Niin upea kolmen tähden hotelli, että menisi aivan neljän tähden hotellista. Todella vahva suositus tälle hotellille.

Lisäksi hotellin vieressä on japanilainen ravintola, josta saa taivaallisen hyvää ruokaa edullisesti. 

Firgas

Yksi niistä pienistä, idyllisistä kylistä, jotka on nähtävä Gran Canarialla. Maisemat ovat kylästä katsottuna todella henkeäsalpaavan kauniita. Plussaa oli se, että parkkipaikka löytyi nopeasti ja siellä oli tilaa.

Arucas

Arucas on kaunis pieni kylä, mutta kuten Las Palmasissakin, niin myös siellä on todella iso parkkipaikkaongelma. Liikennettä on kuin viimeistä päivää, mutta parkkeeraaminen on työn ja tuskan alla. 

Arucasin merkittävin nähtävyys on sen erikoinen kirkko. Sen vierellä on iso ilmainen parkkipaikka. Harmi vain, että se tuppaa olemaan tupaten täynnä ja vaikka kuinka kiertelet, tuntuu, ettei kukaan ole lähdössä yhtään minnekään ja samalla huomaat, miten autoja tulee koko ajan vain lisää. Niinpä menimme etsimään vapaata paikkaa muualta ja olimme myös valmiita kaivamaan kuvetta. Sen verta turhauttavaa alkoi tuntua vapaan paikan metsästys. 

Kun viimein näet vapaan parkkipaikan, niin eikö vain se edessä oleva pakettiauto kurvaa siihen nenäsi edestä. Kun seuraavan kerran näet vapaan paikan, niin se edessä oleva iso maastoauto on juuri silloin peruuttamassa siihen. Samalla tajuat olevan aikamoinen ihme, jos tuon megaluokankokoisen auton saa siihen mahdutettua ja kaiken lisäksi huomaat kyseisen ajoneuvon naiskuljettajan tajuavan saman asian kiroilusta päätellen. Eikun uusi kierros takaisin päin katsomaan, olisiko auto hävinnyt vähin äänin pois.

Lopulta löysimme vapaan paikan. Eihän siihen mennyt aikaa kuin ehkä tunti. Huono uutinen oli se, että siitä piti ensinnäkin maksaa ja siinä saisi olla vain tunnin. Tunnin! Eihän se riittäisi mihinkään. Niinpä tutustuimme pikapikaa Arucas-kylään ja erityisesti sen kauniiseen kirkkoon, joka jo kaukaa kiinnittää huomion.

Turisti-infon työntekijä suositteli rommitehtaassa vierailua, joten päätimme ottaa neuvosta vaarin ja menimme sinne. Kappas vain, rommitehtaan parkkiin auto sujahti kuin hansikas käteen ja vielä olisi ollut tilaa. Kaiken lisäksi se oli ilmainen!

Menimme tutustumaan tehtaaseen ja kierros oli todella mielenkiintoinen. Ei turhia lirkutteluja, vaan asiaa. Visiitti oli ohi ehkä jopa vähän liian nopeasti. En ehtinyt ottaa edes kuvia. Ensin kiersimme varastotiloissa, joissa säilytettiin rommitynnyreitä. Erikoista niissä oli se, että moni julkkis oli käynyt vetäisemässä niihin nimmarinsa.  Näimme lyhyen videon rommin teosta. Kuljimme läpi tehtaan nähden mm. tuotantolinjan.

Kierros huipentui myymälään, jossa oli maistelutuokio. Tässä erikoista oli se, että erilaisia alkoholeja oli vaikka miten montaa sorttia, eikä juuri minkäänlaista valvontaa. Jokainen siis tarjoili itse itselleen. Tosin yksi pullo oli sellainen, että maistiaisesta olisi joutunut maksamaan extraa. Ja ihan ymmärrettävästä syystä. Kyseessä oli 30 –vuotias rommi! Rommitehtaassa vierailu maksoi 2,50€, joten ehdottomasti ”must see” –kohde (paitsi ei absolutisteille ja alkoholisteille).

Teror

Myös Teror on yksi Gran Canarian kylistä, joita meille suositeltiin. Harmi vain, että juuri silloin, kun olisimme sinne halunneet mennä, siellä oli fiesta. Se olisi ollut todella mielenkiintoinen kokemus, mutta tie oli katkaistu. Olikohan fiesta sitten vain kyläisille, eikä tällaisille turisteille? 

Yritimme onneamme seuraavana päivänä paremmalla menestyksellä. Tosin lopulta kylä ei ollutkaan ihan niin mielenkiintoinen, joten siitä tuli sellainen piipahdus. Teimme pikaisen pyörähdyksen ja nautimme patonkipalaset Terorin chorizo-makkaralla höystettynä. 

Sää oli jälleen kerran pilvinen ja jopa sumuinen.

Jardín Canario

Mitä tehdä Gran Canarialla, jos kohdalle osuu pilvinen päivä? Kannattaa suunnata kanarialaiseen puutarhaan. Puutarha osoittautuikin valtavaksi puistoalueeksi, jossa oli lukuisia rappusia ja monenlaisia osioita. 

Ehdottomasti yksi Gran Canarian matkamme helmistä. Sumu ja sade loivat erittäin mystisen tunnelman puistoretkellemme.

Dedo de Díos ja Las Salinasin merivesialtaat

Dedo de Dios ei kuulunut meidän alkuperäiseen matkasuunnitelmaan. Mutta kun olimme menossa Agaeten kylään, huomasimme kyltit. Niinpä vaihdoimme lennosta sen kohteeksemme, sillä kuka nyt ei haluaisi nähdä Jumalan sormea?

Tosin tätä nykyä Jumalan sormi on vain suurikokoinen kivenjärkäle meressä. Kuulemma joku trooppinen myrsky pyyhkäisi alueen yli 130 km tuntinopeutta ja lähetti sormen meren pohjaan suuren pamauksen saattelemana.  Nyt itse sormi on enää muisto vain. Gran Canarian symboli ja monen taiteilijan inspiraation lähde sai kovan kolauksen. Tuon hetken moni kanarialainen tulee muistamaan. Sormen dramaattinen päätyminen merenpohjaan palautti mieleen legendan. Legendan, jonka mukaan Jumalan sormen häviäminen liittyy maailmanloppuun.

Tämä oli yksi niistä harvoista päivistä, kun pystyimme olemaan rannalla.

Las Salinasin merivesialtaat sijaitsevat vain kivenheiton päässä, joten loppupäivä kului sillä puolella. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja uiminen laavasta muodostuneissa altaissa on ikimuistoinen kokemus.

Maspalomas

Ehkä Gran Canarian se kaikista tunnetuin ranta, joka on tunnettu kuuluisista dyyneistään ja suojeltu alue. Lisäksi se on koko Gran Canarian turistirikkain alue. 

Rannalla oli kiva lekotella ja meressä tuli pulahdettua. Sillä reissulla aurinkolasini hävisivät mereen aallokon iskiessä kovempaa kuin olin osannut odottaa. Hetken aikaa meni, ennen kuin ne löytyivät. Olisin ollut ihan pulassa ilman niitä!

Teimme myös kävelyretken ja päädyimme nudistirannalle, jossa 99% oli alastomia miehiä. Gran Canaria onkin gay-turistien mekka. Yritin ottaa kuvaa dyyneistä ja eikö vain aataminasuinen mies eksy kuvaan.

Bufadero de Garita
Matkamme kruunasi tämä ihastuttava luontonähtävyys. Menin kuvatessa niin lähelle, etten huomannut lähestyviä tyrskyjä. Kannattaa siis olla varovainen, etenkin kuvatessa.

Gran Canaria on tietenkin paljon muuta. Se on kaunista luontoa, mutkittelevia teitä, meren rantaa… Ei siis ihme, että turistimassat tulevat sinne. Näin syyskuussa turisteja ei kuitenkaan ollut suuremmin tai ainakaan haitaksi asti. Paisi kaupungeissa ja moottoriteillä, mutta se ongelma lienee ympärivuotinen ja vaikka ei olisi yhtään turistia.

Kaiken kaikkeaan reissumme olimme erittäin onnistunut! Vieläkin voin melkein aistia aaltojen keinun, meren ja tuulen. Huikea reissu!

Kotimatka sen sijaan ei ollut ruusuinen, mutta jätän sen seuraavaan postaukseen. Jos luit tänne asti, niin kiitos ja kumarrus. Saatoit nimittäin juuri lukea koko blogini pisimmän postauksen ever. 

Mitä ajatuksia Gran Canaria sinussa herättää?