PÄIVÄRETKI

On taas se aika vuodesta. Kevät, pääsiäinen ja muutama vapaa. Mitä tehdä silloin?

Moni espanjalainen lähtee matkalle tai omaan kyläänsä. Me päätimme lähteä luontoon –jälleen. Viimevuotinen pääsiäisretki oli niin onnistunut, että tänäkin vuonna teki mieli lähteä. 

Päiväretkeilylle on monta hyvää syytä, kun taas kauemmaksi matkaamiseen ei. Pääsiäisen aikaan Espanjassa hinnat ovat pilvissä. On ruuhkaa, menit sitten autolla tai jotenkin muuten. Kansa on juhlahumussa. 
 

Niinpä ajatus luontoon menosta tuntui harvinaisen hyvältä. Luontoa tulee arkena nähtyä ihan liian vähän. Kaupungissa, kun elämme. Sanomattakin lienee selvää, ettei ajatus muutamasta vapaasta neljän seinän sisällä tuntunut houkuttelevalta.

Enää piti siis valita vain kohde. Minne mennä? Aragoniassa mahdollisuudet retkeilyyn ovat lukemattomat. Täältä löytyy Pyreneiden vuoristo. On kansallispuistoja, retkeilyreittejä ja yksinkertaisesti; menet minne menet, paikka on täynnä upeita maisemia. Ja sitten on Monasterio de Piedra. 

Sinne olisin niin halunnut mennä yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että siellä on aivan liikaa muita. Niinpä minun piti keksiä joku muu kohde. Sen valintaan vaikutti myös ajankohta, jolloin lumisade saattaa vielä yllättää. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa: et halua joutua lumipyryyn kapeilla ja mutkaisilla vuoristoteillä ilman talvirenkaita! 

Kysyin myös espanjalaisilta kavereiltani vinkkiä. Sainkin lukuisia hyviä ideoita, joskin osa oli jo entuudestaan tuttuja. Peräti kaksi kaveria vinkkasi sellaisesta paikasta kuin Nacimiento de Pitarque. Netissäkin sitä suositeltiin. Matka ei myöskään tuntunut aivan mahdottoman pitkältä, reilu 160 km Zaragozasta. 

Kysyimme myös yhtä kaveria mukaan, mutta hän ei innostunut. Niinpä lähdimme retkelle kaksistaan. 

Reissu ei kuitenkaan alkanut aivan parhaimmasta päästä GPS-sekoiluiden myötä ja niin tuli tehtyä pitempi lenkki kuin olisi ollut tarpeen. Kaiken lisäksi loppupuolella tie oli erittäin haastava, niin kapea ja mutkainen ja jokunen pätkä huonossa kunnossa. Minulla taas oli aivan kamala pissahätä, joten soppa oli valmis. 

Kun loppuviimein pääsimme itse kylään, yllätyimme siitä, miten paljon siellä oli autoja ja ihmisiä. Hyvä, kun löysimme parkkipaikan. Heti autosta päästyä otimme suunnan lähimpään baariin. Vessa –ja juomatauko. 

Kun odotin baarin terrasilla yksinäni, pölähti yhtäkkiä olan takaa mies ja huikkasi: “Hei, muistatko minut?!”. Hyvä etten tipahtanut tuolilta. Hän oli miehen kaveri, ei siis sama, jota olimme kysyneen mukaan, vaan eri. Oli uskomaton sattuma löytää tuttu juuri siitä paikasta ja juuri sillä kellonlyömällä. Vedet silmissä naurettiin, että kylläpä maailma on pieni.

Mieskin yllättyi, kun lopulta tuli paikalle. Oli ihmetellyt kenen kumman kanssa juttelen. 

Lähdettiin sitten kolmistaan tutustumaan Pitarque –joen synty –nimiselle reitille. 

Nacimiento de río Pitarque 
Pitarque –kylästä on selkeästi ohjattu, mistä reitti alkaa. Täytyy siis tavallaan kulkea kylän läpi ennen kuin itse patikkareissu pääsee varsinaisesti starttaamaan. 

Taivaalla voi bongata korppikotkia. Vasemmalla puolella näkyy vehreä laakso, jota reunistavat karut kalliot ja jossa kiemurtelee Pitarque –joki. Reitin varrella on pari kohtaa, jossa jokea pystyy ihastelemaan lähietäisyydeltä nähden samalla pieniä vesiputouksia.

Lopulta tulimme reitin loppusuoralle, jossa joki oikein kuohusi. Vesi oli matalammalla kuin normaalisti, sillä pystyi näkemään uomia, jotka vesi on ajan saatossa hionnut muotoonsa. 

Koska emme enää tohtineet jatkaa aivan loppuun, päätime syödä. Reitin aivan loppuun meneminen olisi vaatinut jo aikamoista seikkailuhenkeä. Olisi pitänyt ylittää vesiosuuksia ja kiipeillä kalliolle.

Sen sijaan ruokailun jälkeen menimme toiselle puolelle jokea, josta näimme kuvassa olevan vesiputouksen.

Sitten palasimme samaa reittiä pitkin kylään ja kotimatka alkoi. Taivaalla aurinko piirsi todella huikeat auringonsäteet ja se päivä todellakin tuntui Pitkäperjantailta.

 Mitä sinä teit pääsiäisenä? Pidätkö patikoinnista?