Jotkut tosin kutsuvat minua Astita. Tai täällä blogissa Vivi. :)
Olen syntynyt vuonna 1986, eli olen siis mielestäni ylittänyt yhden rajapyykin elämästäni.
Lapsuuskotini langallinen numero: Ei tietoa.
Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Viulisti, kirjailija tai arkeologi.
Mutta isona minusta tulikin: Matkailualan restonomi, joka on työskennellyt museoissa ja näyttelyissä, ollut extrana elokuvissa, työskennellyt tarjoilijana, hoitoavustajana ja monessa muussa hommassa. Tällä hetkellä olen yrittäjä, jolla on oma henkilökohtainen projekti. Olen myös taiteilija, joka piirtää omaa sarjakuvaa sekä kirjoittaja, joka julkaisee ensimmäistä kertaa toukokuussa.
Täydellinen
puoliso: Täydellistä
ei olekaan, mutta minulle hän on mieheni eli sellaisena kuin hän on.
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Kirjoittaisin ja panostaisin enemmän henkilökohtaiseen projektiini.
Harrastan nyt: Lukemista ja kirjoittamista.
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: En
kuuntele Spotifyta. Tosin kuuntelen silloin tällöin Yle X:ää älypuhelimella.
Etenkin silloin, kun siivoan...
Noloin teeveeohjelma josta pidän: The last man on Earth.
Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Pizzat ja lasagnet.
Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: olen surullinen. Tai iloinen.
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Kirjoittaisin ja panostaisin enemmän henkilökohtaiseen projektiini.
Harrastan nyt: Lukemista ja kirjoittamista.
Noloin teeveeohjelma josta pidän: The last man on Earth.
Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Pizzat ja lasagnet.
Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: olen surullinen. Tai iloinen.
Lempilelu nykyään: Tietokone. Kännykkä.
Salainen paheeni: Napostelu.
Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Sotkuisuus, en vain osaa pitää järjestystä yllä (paitsi työpaikalla ja keittiössä).
Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Et voi muuttaa menneisyyttäsi tai korjata virheitäsi, mutta voit vaikuttaa, millainen olet nyt ja tulevaisuudessa. Opi virheistäsi. Älä murehdi menneisyyttä, vaan elä tässä hetkessä. Nauti elämän pienistä asioista ja ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on, sen sijaan kuin miettisit, mitä sinulla ei ole. Tee aina parhaasi. Tartu tilaisuuksiin, joita maailma tarjoaa.
Kiva, kun otit haasteen vastaan :). Ihanan aurinkoinen tuo ensimmäinen kuva :).
VastaaPoistaEipä mitään, ilo oli miun puolella. Kiitos, kun haastoit. :) Totta, on aurinkoinen ja vieläpä aika tuore kuva, vain muutaman päivän takaa. :) Nyt täällä on ollut aurinkoisia, lämpimiä päiviä. :) Mukavaa päivän jatkoa, Laura! :)
PoistaNäitä on ollut kiva lukea blogeista! Oletkin näemmä pikkuveljeni kanssa samaa vuosikertaa. :)
VastaaPoistaOi, kiitos, kiva kuulla! :) Meillä on hyvä vuosikerta. ;)
PoistaTuntuu, että elämässäsi on monia mielekkäitä projekteja ja harrastuksia juuri nyt. :) Vaikka eipä sillä, etteikö menneisyydessäsikin olisi tapahtunut kaikenlaista upeaa näyttelijätapaamisineen ja mallikuvauksineen. ;) Silti on varmasti antoisaa kokeilla ihan omia juttuja; kaikki eivät pysty edes siihen, että jättäisivät vanhan ja ryhtyisivät johonkin uuteen. Siksi on hienoa, että olet nyt niin monessa mielenkiintoisessa jutussa mukana. Toivottavasti yrityksesi on lähdössä mukavasti käyntiin! Toukokuinen julkaisu kuulostaa tosi jännältä, kerrotkohan siitä lisää tuonnempana? ;)
VastaaPoistaHihi, kiitti! :) Ruuhkavuodet ilmi selvästi. ;)Miun oli kyllä siinä mielin "helppo" aloittaa yritysjuttu, sillä kohdalleni ei vain ole osunut vakituista työtä, joten päätin aloittaa jotain omaa. Nyt tuntuu, että on paljon mielenkiintoisia (työ)juttuja ja toivottavasti ainakin jokin niistä kantaisi hedelmää, vaikka helppoa ei kyllä ole ja joskus tuntuu kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi. :P Mutta aika näyttää, mitä tapahtuu. Yrittänyttä ei laiteta. ;) Hmm, voisin ehkä tehdä oman postauksen aiheesta, jahka se tulee ajankohtaiseksi. :) Kiitos ihanasta kommentistasi! :)
Poista