Tässä tuli
kierrettyä puoli-Suomea. Matkani ensimmäinen etappi alkoi kauniista
Pohjois-Karjalasta Vaasaan, Suomen aurinkoisimpaan paikkaan.
Oli jännä tunne
istua bussissa. Katsella, miten metsäiset vaaramaisemat vaihtuivat yhä
avarampaan ja ”ei-niin-metsäiseen”-maisemaan. Pohjanmaalla on niin ”aakkeeta
laakkeeta”.
Lähdön hetkellä iski
pieni haikeus. Taas olen menossa, mihin joudun, mitä minulle tapahtuu? Olen silti varma, että tämä on oikea päätös. Matka Espanjaan on juuri sitä, mitä tarvitsen. Tarkoitus on olla poissa vain kolme kuukautta ja Suomeen olen vahvasti tulossa joulun tienoilla.
Vaasassa minua
oli vastassa ystäväni. Kävimme ostoskeskuksessa ja ruokakaupassa. Heti
kättelyssä kuulin vieraita kieliä, ruotsia ja espanjaa. Ilmassa oli
kansainvälisyyden tuntua!
Kun ystäväni
ehdotti Strömsöön tutustumista, minulta loksahti suu auki. Olenkohan ainut
suomalainen, joka ei ole tiennyt Strömsön olemassaolosta?
”Ei mennyt niin kuin Strömsössä”
Menimme kuuluisan
sanonnan alkulähteelle, Strömsöön. Siellä Yle on kuvannut tv-ohjelmaa
erilaisista kodinaskareista puutarhanhoidosta ruoanlaittoon. Ohjelmassa kaikki
on mennyt aina suunnitelmien mukaan, mistä itse sanontakin on syntynyt.
Sää oli aivan
täydellinen ja siellä on paljon mielenkiintoista nähtävää. Kaikki meni, kuten
suunnittelimmekin. NOT! Kun otimme kuvia, minun paidan ensimmäinen nappi oli auennut. Piti ottaa uudet kuvat, tällä kertaa nappi kiinni. Epäselväksi myös jäi, olisiko sisälle saanut mennä? Ulkoalueella kiertely tosin riitti meille vallan hyvin, sitten tuli jo kiire syömään.
Vaasa
Vaasassa parasta
olivat huikeat auringonlaskut ja kauniit maisemat. Ihana kaupunki, josta ei
auringonpaistetta puutu. Illalla menimme ravintolaan ja sieltä vielä drinkille
toiseen paikkaan.
En ole nähnyt
missään niin upeita auringonlaskuja kuin Suomessa ja juurikin Vaasassa.
Helsinki
Vaasan visiittini
jäi erittäin lyhyeksi. Maanantaina tulin ja jo keskiviikkona minun täytyi
jatkaa matkaa Helsinkiin ja sieltä suoraan lentoasemalle, sillä minulla oli
lento Espanjaan torstai-aamulla.
Helsinkiin menin
bussilla. Tuolla matkalla tutustuin erääseen minua vanhempaan oikein mukavaan
naiseen ja selvisi, että hänkin oli menossa lentoasemalle! Menimme lopulta yhtä
matkaa.
Sitten keskustelu
sai yllättävän käänteen…
Paljastui, että
hän on lukenut minun sarjakuviani! Eikä siitä ole edes kovin pitkä aika. Olin
aivan äimänkäkenä, että oikeasti? En tosiaan ole julkaissut mitään pitkään
aikaan. Minun sarjakuvat olivat joitakin vuosia sitten Ilta-Sanomissa. Paljastui,
että hän on säilyttänyt noita vanhoja lehtiä mökillään ja minun sarjakuva jäivät mieleen. Lisäksi hän kertoi pohtineensa "kukahan näitä tekee?" ja "ettei voinut
arvata törmäävänsä niiden tekijään elävässä elämässä".
Tuon naisen
tapaaminen juuri tällä hetkellä tuntui tärkeältä, koska minulla alkaa elämässä
mielenkiintoinen vaihe. Hänen kohtaamisestaan sain ikään kuin voimaa ja uskoa
jatkaa taiteen parissa. Jos vaikkapa minun sarjakuvat tai tekstit tuottavat iloa edes yhdelle ihmiselle, niin sittenhän olen onnistunut.
Espanjassa olen
kuukauden reissussa ystäviäni tavaten, minkä jälkeen menen Teneriffalle ainakin
pariksi kuukaudeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)