KORONAVIRUS – ESPANJASSA HÄTÄTILA, KATSO PYSÄYTTÄVÄT KUVAT

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa maahan on julistettu kansallinen hätätila ja ulkonaliikkumiskielto. 

 

Mutta palataanpa pikakelauksella taaksepäin.

Korona-uutisia alkoi tulla pikku hiljaa, yhä enemmän ja enemmän. Ei kulunut varmaan päivääkään, kun ”korona sitä ja korona tätä”.

Minua asia ei huolestuttanut tippaakaan ja sivuutin uutiset Kiinassa jylläävästä viruksesta. Kuolleisuusprosentti oli vain 3 %.

Kuva ajalta, kun kaikki oli niin kuin ennen.

Sitten alkoi kantautua uutisia Italian tilanteesta ja jopa koto-Suomestakin tuli joitakin tapauksia esille. Tässä vaiheessa aloin ymmärtämään, että kyseessä on erittäin ärhäkästi leviävä virus.

Ja sitten se tuli Teneriffalle, minun kauniille saarelle! 

Totta puhuen koko koronatilanne alkoi jopa ärsyttämään. Yritin suhtautua siihen järkevästi eli että hyvää hygieniaa on noudatettava ja jos pieninkin flunssaoire iskee, jäisin kotiin.

Vielä tammikuussa en edes tiennyt omista maalis-huhtikuun suunnitelmista. 

Noh, nyt tosiaan eletään jo maaliskuuta ja kävipäs sitten niin, ettei täältä lähdetä yhtään mihinkään. Siihen vaikuttivat ratkaisevasti kolme asiaa. 

Kuva ajalta, kun kaikki oli vielä hyvin.

1. Saan asua vielä maaliskuun ajan Santa Cruzissa.

2. Huhtikuussa menen Etelä-Teneriffalle ystäväni luokse auttamaan koiranhoidossa.

3.  Korona-virus laittoi koko maailman polvilleen ja Espanjassa on hätätila sekä ulkonaliikkumiskielto. 

Vaikka lennot olivat hämmästyttävän edullisia vähän joka suuntaan, en uskaltanut ostaa lippua. En siksi, että pelkäisin virusta, vaan koska ei yhtään tiedä, olisinko päässyt takaisin. Ja kyllä minä haluaisin vielä Teneriffalla olla…

Jatkoin siis normaalia elämääni - koronauutisista huolimatta.

Kun sitten olin kirjastolla torstaina, ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun turvamies koputti olalle. Minun pitäisi kuulemma välittömästi siirtyä, koska kussakin pöydässä saa olla vain kolme henkilöä kuuden sijasta. Myöhemmin päivällä kirjasto suljettiin ja kaikki ajettiin ulos. 

Olin vielä siinä vaiheessa epäuskoinen. Olin juuri palannut takaisin myös kuntosalille alkaakseni liikkua enemmän ja tukea paikallista yritystä koronan keskellä. Koska en vain halunnut elää pelon kanssa. En halua pelon hallita elämääni. 

Yritin viettää normaalia elämääni. Minun elämäni on oikeasti jo muutenkin tosi matalaprofiilista, koska yritän vain päästä eteenpäin elämässäni. 

Koronavirus päällä ja ihmiset jonottavat Mercadonaan.

Perjantaina ostin kahden viikon ruoat. Ihmisiä näkyi paljon ja joillakin oli kaupassa kumihanskat käsissä. Lisäksi monet peruselintarvikkeet, kuten kananmunat, olivat loppuneet. 

Sitten tuli ilmoitus Espanjan hätätilasta. Vielä lauantaina kuntosali oli auki ja moni muukin paikka. Olin uskaltautunut mennä lenkkeilemään. Ihmisiä näkyi kadulla. 

Tänään sunnuntai-aamuna lähdin uudestaan reippaasti lenkkeilemään ja nappasin nämä pysäyttävät kuvat. Ihmisiä oli liikkeellä enää hyvin vähän. Tein porrastreeniä ja sitten palasin kotiin. Pesin heti kädet. Täällä meitä on nyt kolme asukasta, koska minun huoneeseeni tuli uusi asukki maaliskuun alussa. Minä nukun vierashuoneessa.

Kadut ovat tyhjillään satunnaisia kulkijoita lukuunottamatta.

Nyt en enää uskalla mennä ulos. Ulkonaliikkumisesta voi rapsahtaa mojova sakko.

Ei naurata. Tavallaan olin vastuuton. Onnekseni en törmännyt poliisiin. Sakkoja en tarvitsisi elämääni juuri nyt, mutta en kyllä halua sitä koronaakaan. 

Silti koiraa voi mennä ulkoiluttamaan. Ruokakauppaan ja apteekkiin saa mennä. Muuten koko maa on kiinni. Ihmisten on pysyttävä sisällä. Espanjalaisille tämä on kova paikka. Todella kova. 

 

Ja minulle myös. Tunnen itseni täysin terveeksi. Täällä asunnolla on kaksi muuta, jotka köhivät. Minä tunnen itseni terveeksi kuin pukki. Mutta tervekin voi kuulemma tartuttaa muita. Vaikka ei olisi oireita.

Vain ruokakaupat ja apteekit saavat olla auki, mutta kadulla näkyi muitakin työntekijöitä.

Toivon, että tilanne olisi ohi mahdollisimman pian, joten siinäkin mielessä on järkevää sulkeutua neljän seinän sisälle pariksi viikoksi. 

Sillä... mitä pari viikkoa on minulle? Ei mitään. Meidän isovanhempamme joutuivat lähtemään sotaan. Meitä pyydetään vain olemaan sisällä. 

En ole nähnyt Santa Cruzia näin tyhjänä koskaan...

Ja minulla on suunnitelma, mitä tehdä. Onnekseni voin työskennellä kotoa käsin. Aion myös ilahduttaa ihmisiä minitarinoillani sosiaalisen median kautta. Aion lukea. Aion joogata. Aion juosta kerrostalon rappusia ylös ja alas. Aion kurkkia ikkunasta ja yrittää saada D-vitamiinia.

Tilanne vetää sanattomaksi.

Maailma ei tule olemaan entisensä

On aivan selvää, että koronavirus muuttaa maailmaa. Tulee olemaan aika ennen ja jälkeen. Minulle tämä on jo herättänyt monenlaisia ajatuksia ilmastonmuutokseen ja taloustilanteeseen liittyen. Uusi talouskriisi häämöttää.

Jotenkin uskomatonta ja samalla lohdullista, että koko ihmiskunta saatiin polvilleen vain yhden pienen viruksen takia. Ja luulenpa, että tämä on vasta alkusoittoa sille, mitä on tulossa. En halua pelotella tai olla pessimistinen. En halua luoda paniikkia.

Minä lenkillä... Kotoa olen saanut kasvatuksen, että joka päivä pitää nokka laittaa ulos. Mutta nyt ensimmäistä kertaa joudun neljän seinän sisälle kahdeksi viikoksi. En poistu edes ruokakauppaan.

Tämä korona on minulle vähän kuin sikainfluenssan ja ebolan toistoa, mutta PALJON suuremmassa mittakaavassa. Vaikka Kiina olisi valehdellut korona-luvut päin prinkkalaa, niin Espanjan tietojen perusteella olen laskenut kuolleisuusprosentin olevan vain 3 %. Eli tosi matala! Mutta terveyssektori ei kestä sairaaloiden ja terveyskeskusten täyttymistä sairastuneista. Siksi tämä pitää saada kuriin asap.

Mutta mitäs sitten, kun tulee paljon pahempi virus? Se on minusta vain ajan kysymys. Ja mitä me silloin teemme?

Tämä kuva symboloi tätä aikaa. Pysäyttävä kuva, miten tyhjillään kadut ovat ja sitten vasemmalla rakennuksessa kuva vanhasta ja nuoresta naisesta ikään kuin merkkinä, että meidän tulee huolehtia vanhemmistamme.

Seuraavaassa postauksessa kerron, millaisia ajatuksia minulle on tullut ja miten korona voi muuttaa maailmaa itse asiassa yllättäen parempaan suuntaan.

Yksi asia on ainakin varmaa. Elämme jännittäviä aikoja ja tässä on suuri mahdollisuus parempaan huomiseen. Loppuun vielä pari kappaletta, jotka tulevat muistuttamaan minua aina ja ikuisesti tästä ajasta, jota juuri parhaillaan elämme.

Miten sinä suhtaudut koronaan? Miten korona näkyy sinun arjessasi?