ERILAINEN VAELLUSREITTI TENERIFFALLA

Teneriffa on täynnä mitä upeimpia ja mielenkiintoisia vaellusreittejä. Saarelta löytyy myös kuuluisa Teide, Espanjan korkein vuori. Mutta tällä kertaa en vie sinua nojatuolimatkalle sinne, vaan hieman tuntemattomille poluille.

Mietin pitkään, kertoako tästä vaellusreitistä ollenkaan. Siihen liittyy nimittäin surullisempi tarina. Reitti on kuitenkin niin ainutlaatuinen, että haluan siitä kertoa. Pienenä varoituksen sanana: tätä reittiä ei kannata tehdä ilman opasta.

Aloitimme reitin Erjos-nimisestä kylästä. Opas kertoi, että meitä odottaisi 8 kilometrin haikki, jonka aikana olisi yllätyksiä luvassa.

Kuljimme metsäpolkua pitkin ja suunta oli vahvasti alaspäin. Jossain kohdin piti kääntyä yllättäen oikealle. Jos meillä ei olisi ollut opasta, olisimme kulkeneet siitä ohi ja eksyneet tapamme mukaan. 

Tulimme tunnelin suuaukolle. Vaihdoimme kengät vesikenkiin, sillä joutuisimme kahlaamaan nilkkoihin asti yltävässä vedessä. Vähän jännitti, koska en ole koskaan törmännyt vastaavaan omilla haikkausreissuilla.

Ennen tunneliin siirtymistä teimme rituaalin, jossa loimme itsellemme suojakuplan. Sen tarkoitus on suojata negatiiviselta energialta.

Sisään astuessa upotin jalkani veteen. Kylmä vesi tuntui jaloissa erittäin piristävältä, ei ollenkaan epämiellyttävältä. Sen jälkeen marssimme melko reipasta tahtia puolikumarassa, sillä tunneli on hieman matala. Myös päätä piti varoa, ettei osu katosta roikkuviin kiviin. Ihan kaikelta ei siis suojakuplakaan pysty suojaamaan.

Tunnelissa tuli vastaan yksi ryhmä, jossa oli mukana myös koira. Tunneli ei ole niin pitkä, että jalat ehtisivät jäätyä, mutta sen verran pitkä, ettei ihan heti voinut sanoa ”valoa tunnelin päässä”. Ja sitten pääsimmekin valoon, pois pimeydestä.

Retki jatkui ja seuraavaksi opas kertoi tarinan kuudesta nuoresta, jotka olivat erehtyneet luolasta ja menneet toiseen, johon olivat sitten menehtyneet hapen puutteen vuoksi. Voit lukea uutisen espanjaksi täältä.  

Siksi on aina tärkeää tietää, minne on menossa. Teneriffalla on paljon maanalaisia tunneleita, mutta niihin ei pidä mennä. Niissä on varoitukset ja riimut, mutta on hyvä pitää mielessä, että ei kaikissa.  

En siis suosittele tekemään tätä reittiä omin nokin. Jos haluaa kokea maanalaisen seikkailun Teneriffalla, suosittelen lämpimästi varaaman maksullisen retken Cueva del Viento. Tein itse kyseisen reitin ja se oli yksi silloisen Teneriffan matkan kohokohdista. Jotain kertonee se, että se jäi muistoihin elävästi ja vielä näinkin monen vuoden päästä muistan kyseisen retken elävästi.

Yritin etsiä tätä meidän reittiä Wikilocista. Tällainen reitti löytyi. Se näyttäisi olevan joiltakin kohdin sama, mutta ei sitten kuitenkaan. Ainakin siinä on tuo tunneliosuus ja melko lailla samoja paikkoja ja maisemia, mitä näimme. 

Taipaleemme jatkui takaisin kohti Erjosta. Matkan aikana oli nousuja ja laskuja ikuisuudelta tuntuvan ajan kunnes tulimme polulle ja tunnistin sen olevan sama, jonka olimme joskus tehneet. On vähän hassu tunne haikata oppaan kanssa ja olla ”en tiedä yhtään, missä ollaan” ja sitten huomaankin, että ”hei, tämän reitinhän minä tunnen ja loppumatkan osaankin jo takaisin.”

Kaiken kaikkiaan huikea reitti! Lopulta huomasimme, että olimmekin tehneet 14 kilometriä! Ei siis 8, kuten opas oli sanonut. 

Hän oli höynäyttänyt meitä, mutta ajatus oli hyvä. Jos olisimme olleet tietoisia todellisesta kilometrimäärästä, olisimmekohan lähteneet ollenkaan? Tai ainakin olisimme miettineet matkan pituutta. 

Aivan laput silmillä emme kulkeneet, vaan kyllä sitä jossain kohti matkaa alkoi kyseenalaistaa matkan todellista pituutta. Haikin jälkeen oli hyvä mennä ravintolaan ja kyllä maistui ruoka.

Katso lyhyt video seikkailustamme täältä klik. 

Mikä on sinun jännittävin vaellusmuistosi? Lukisin todella mielelläni kokemuksista.