TAPASIN HENKISEN MIEHEN

Jokin aika sitten kirjoittelin Tinder-treffikokemuksestani sekä pohdinnoistani miehien ulkonäköön liittyen. Noh, kerron nyt, että olen tässä asiassa astetta viisaampi. 

Tapasin henkisen miehen Tinderissä, joka ”paperilla” näytti olevan ihannekumppanini. Eli henkinen, vegaani, rakastaa vaeltamista luonnossa, ei polta, samanlainen maailmankatsomus… Myös kuvissa hän näytti todella hyvältä.

Viesteissä löytyi heti yhteys ja sovimme treffit. Hän oli herrasmies ja haki minut autollansa. Normaalisti en suostuisi tällaiseen. Ensitreffit on aina paras sopia julkiselle paikalle. Joten älkää koskaan tehkö niin kuin minä! Tässä tapauksessa nimittäin luotin omaan sisäiseen tietooni, että kaikki on hyvin tämän ihmisen seurassa. Ja niin tapahtuikin.

Kun nousimme autosta, kiinnitin ensimmäisenä huomiota hänen pituuteensa. Hän ei ollut mikään todella pitkä, mutta pidempi kuin minä. Minulle ei tullut tässä sitä ”ei” -tunnetta, mutta ei toisaalta mitään ”wow”-tunnettakaan. Harmillisesti ulkonäkö ei aivan vastannut kuvia. 

Treffikokemuksia

Meillä oli joka tapauksessa oikein mukavat treffit. Hän vei minut erääseen maagiseen paikkaan, jossa tilasimme inkiväärijuomaa. Hän oli todella puhelias. Koska meillä on samat mielenkiinnon kohteet, juttua riitti. Jopa siinä määrin, että söimme myös illallista tässä paikassa.

Herrasmiehenä hän maksoi. Normaalisti maksan mielelläni oman osuuden. On jotenkin hämmentävää, jos mies maksaa. Toisaalta täällä se on normaalia. Se ei tarkoita, että jatkuvasti treffeillä antaisin miehen maksaa. Seuraavalla kerralla olisi minun vuoro.

Treffit eivät jääneet yhteen kertaan. Ajattelin, että ilman muuta haluan tutustua häneen ja katsoa rauhassa, mitä tästä tulee. Voisiko tästä tulla jopa suhde?

Kävimme haikkaamassa Anagassa. Meillä oli siellä oikein mielenkiintoinen haikkilenkki. Se oli minulle yllättävän rankka reissu, kun en ole haikannut kunnolla pitkään aikaan. Sitten menimme ravintolaan syömään. Tällä kertaa minä tarjosin ruoat. Tarjouduin myös maksamaan bensoista, mutta hän ei suostunut ottamaan maksua. 

Kolmansilla treffeillä kävimme meditoimassa meren rannalla ja sen jälkeen inkiväärijuomalla. Ja sitten neljänsillä treffeillä kävimme haikkaamassa uudestaan. Kohteena Erjos, joka oli hänelle ennestään tuttu. Tällä kertaa lisämausteena oli vain sateinen sää. Teneriffalla oli silloin poikkeukselliset sateet.

Varoituksista huolimatta menimme haikkaamaan. Se sade ei edes ollut mikään rankkasade, vaan ihan normaali suomalaiseen kesäsateeseen verrattava sade. Toki polut olivat paikko paikoin liukkaita, mutta ei sen kummempaa.

Ehkä joissain kohdin sade voi olla jopa vaarallista, mutta varmaan enemmänkin siksi, koska Teneriffan infrastruktuuri ei ole tehty sateita varten. Ja siksi pienikin sade laittaa kaiken sekaisin.

Erjosin metsäpätkällä näytin hänelle puun, jolla on kasvot. Hän kertoi, että ei ollut koskaan huomannut tätä puuta. Kiitos minun, hän oppi jotain uutta.

Yritin olla tarkkana, että sateisesta säästä huolimatta en kaatuisi. Kaikki menikin hyvin, kunnes haikin loppupuolella lensin kaaressa takapuolelleni. Jep, suoraan mutalätäkköön! Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa. 

Hänkin otti asian huumorilla. Kun takapuoleni oli aivan kurassa, hän vitsaili, että ainakin hänellä on nyt hyvä syy koskea siihen. No, ei hän tietenkään koskenut. Ihan itse puhdistin takapuoleni kurasta vedellä, joka tuli norona alas kuin pieni vesiputous tai paremmin sanottuna vesipuro konsanaan.

Hänellä oli myös autossa pyyhe, jolla sain hyvin putsattua housuni edustuskelpoisiksi, enkä näyttänyt enää siltä kuin olisin paskonut alleni. Vaikka hän kyllä sanoi, että ei se siltä näyttänyt. Mutta mielestäni kyllä ruskea takapuoli näyttää epäilyttävältä... 

Tämän jälkeen kävimme vielä jopa vegeravintolassa El Médanossa asti. Tällä kertaa hän maksoi, eikä ottanut kuuleviin korviinsa, että minä maksaisin.

Seuraavalla kerralla näin häntä uudestaan meditoinnin merkeissä ja sitten menimme illanviettoon siihen maagiseen paikkaan inkiväärijuomaa ja iltapalaa nauttimaan. Minä halusin maksaa, joten tein ovelasti ja maksoin koko lystin vessareissuni yhteydessä.

Sen pituinen se

Ja se oli toistaiseksi viimeinen kerta, kun näin häntä. Opin häneltä valtavasti ja siitä olen kiitollinen! Opin todella paljon uutta henkisyydestä. Hän oli minulle potku kohti kasvisruokavaliota. Toki ystävieni ansiosta olen jo pitkään syönyt kasvisruokapainotteisesti, mutta hän sai minut kiinnostumaan asiasta vieläkin enemmän.

Vegaania minusta tuskin koskaan tulee, ainakaan ihan vielä. Vaikka ajatus siitä on kiehtova. Ruokavalio on suoraan yhteydessä henkisyyteen. Olemme kirjaimellisesti sitä, mitä syömme ja eläimen kärsimys ei kuulu siihen. Tällä hetkellä en enää syö lihaa ollenkaan. Eli ruokavalioni on kasvispainoitteinen. Toki syön kalaa, juustoa, kananmunia. 

Mitä tähän Tinder-deittiin tulee, totesin, että paras olla kavereita. En tiedä, onko tämä joku biologinen juttu. Mutta tosiaan oli vain tunne, että ”jotain puuttuu”. Pysyin sydämeni äänelle uskollisena.

Tästä kokemuksesta tein päätelmän, että tunne on kaikista tärkein. Eli pitää kuunnella sisintä tarkkaavaisesti. Näkisin myös järkevänä katsoa, onko yhteistä pohjaa suhteelle. Onko hän henkinen? Omaako hän samanlaiset arvot? Onko hänellä samanlainen maailmankatsomus?

Nämä ovat ihan perustavanlaatuisia juttuja ja jos ne puuttuvat/ovat hyvin erilaiset, ei suhdetta voi syntyä. Koska mihin se sitten perustuisi?

Tässä iässä en enää halua mihin tahansa suhteeseen heittäytyä. Varsinkin, kun olen saanut elämäni rullaamaan mukavasti. Olen jopa valmis olemaan yksin, vaikka loppuelämäni, jos sitä minulle sopivaa kumppania ei löydy.

Elän parhaillaan elämäni parasta aikaa ja olen onnellinen. Eli tulevan kumppanini tulisi olla aivan erityislaatuinen, jotta päästäisin hänet elämääni. Tinderissä en kuitenkaan enää jatka. Luotan siihen, että tapaan kumppanini elävässä elämässä ja luotan energioihin. 

Värähtelyni on nyt paljon korkeammalla. Me ihmiset olemme kuin antenneja ja vastaanotamme elämässä sitä energiaa, mitä lähetämme. Universumi kyllä järjestää asiat parhain päin. Aivan varmasti tulen löytämään henkisen minulle sopivan elämänkumppanin - jos niin on tarkoitettu!

Ajatuksia?