KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA

Voi kamala! Huomasin juuri, että minulla  n.30 postausta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet roikkumaan valmiina tai keskeneräisinä, enkä ole saanut niitä julkaistua. Pitäisiköhän alkaa purkamaan postauksia ja aloittaa haasteesta, jonka sain niin pitkä aika sitten, etten enää muista haastajaa? Toisaalta osa postauksista tuntuu nyt niin höhliltä, että ehkä parempi osoite niille olisikin roskakori.

Tässä joka tapauksessa kysymyshaaste vastauksineen ja kiitos sinulle kuka ikinä olitkaan, kun haastoit minut. Ja pahoittelut erittäin myöhäisestä vastaamisesta.

1. Mielestäsi paras asia Suomessa/suomalaisessa kulttuurissa? 

Ihmiset ovat melko rehellisiä, heidän sanaansa voi luottaa. Sisu. Kekseliäisyys. Esimerkkinä vaikkapa sauna. Aikojen saatossa on tullut monenlaisia versioita kuten savusauna, telttasauna…

Suomessa miulle parasta onkin juuri sauna, vuodenaikojen vaihtelu ja luonto. Fazerin suklaata, muumeja ja salmiakkia unohtamatta! Ja joka miehen oikeus, oiken alleviivattuna.

Arvostan Suomea hyvinvointivaltiona, esim. koulujärjestelmä on hieno. Oikeasti, Suomessa on moni asia paljon, paljon paremmin kuin Espanjassa. Toisaalta olen myös aidosti huolissani, miten Suomi selviytyy näistä haastavista ajoista.

2. Mikä on lempiyksityiskohtasi kodissasi? Kuvankin voi laittaa!

Zaragozan kartta seinällä. Tykkään kovasti katsoa ja opetella eri katujen nimiä.

3. Minkälaisen tatuoinnin ottaisit?

Juuri tästä syystä en ottaisi tatuointia, koska olisi ihan hirveän vaikea päättää mikä kuvio olisi vartalossa lopun ikää ja luultavasti myöhemmin kaikesta huolimatta kyllästyisin siihen.

Jos pitää joku sanoa, niin luultavasti riikinkukko olisi mieletön tatuointi. Mutta ei realistinen, vaan upein värein. Vaikka kuvassa olevaan tyyliin… Älkää kysykö miksi juuri riikinkukko. Minä vain tykkään väreistä.

Kuva on lainattu täältä.

Toinen tatuointi-idea voisi olla pelikortit, sillä pokeri on ollut minulle tärkeä harrastus jo vuosia. 

Oikeasti en todellakaan halua tatuointia. Tatuoinnit kiinnostavat, kunhan ne ovat muiden eikä minun iholla. On myös tavattoman mielenkiintoista kuulla tarina tatuoinnin takana. 

4. Mikä on ihanin asia, joka sinulle on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana?

Minulle on tapahtunut monia ihania juttuja, mutta jos pitäisi sanoa vain yksi, niin se olisi se Pamplonan matka. Koska matkustelu on vain niin ihanaa ja se oli superihana matka.

5. Minkälaisen interreili-reitin tekisit?

Saksa, Ranska, Italia Slovenia… Yksi maa kerrallaan. Ei liian montaa maata tai paikkaa, koska sitten ei ehdi nauttimaan itse matkasta. Riippuu tietenkin, miten pitkään on tarkoitus reissata. Pidän kovasti siitä tunnelmasta, mikä junamatkustuksessa on.

6. Mihin olet erityisen tyytyväinen itsessäsi?

Olen tyytyväinen, että osaan vieraita kieliä. Olen luonut oman sarjakuvamaailman. Minulla on paljon mielikuvitusta ja olen todella luova ja idearikas. Olen saanut toteutettua joitakin unelmiani. Olen päässyt matkustelemaan ja kokeilemaan uusia juttuja, mutta ennen kaikkea kasvanut ihmisenä ja oppinut virheistäni.  

Pinnallisimmista asioista tykkään silmieni väristä. Ne on tummanvihreät. Olen myös nyt tyytyväinen ihooni. Kärsin aknesta neljä vuotta sitten ja se veti mielen maahan. Nyt iho on kunnossa ja kaunis. Hoidankin sitä tarkasti joka päivä, aamuin illoin. Monesti olen miettinyt, että naiset käyttävät suuria summia hiustenhoitoon ja laittoon kampaajilla, mutta sitten kuitenkin ihonhoitoon ei saateta panostaa ollenkaan niin paljon. Ihosta kuitenkin pitäisi huolehtia. Jokainen on saanut syntyessään terveen ihon, joten sitä kannattaa vaalia. Kasvot on se ensimmäinen asia, jonka muut näkevät.

7. Nimeätkö koskaan mitään esineitäsi?
En. Lapsena kyllä. Miulla oli Otto-nalle.

8. Mikä on paras/mielenkiintoisin museo, jossa olet käynyt?

Niitä on monia, koska melkein aina reissussa tulee käytyä museoissa. Madame Tussauds vahamuseo Lontoossa ja Louvre Pariisissa ovat olleet ne kaikista mielenkiintoisimmat. Ja Quinta de Regaleira, joka ei nyt varsinaisesti ole museo, vaan palatsi, jossa on ylellinen puutarha-alue. Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista paikoista, joissa olen elämäni aikana vieraillut.

9. Minkä maan ilmasto on mielestäsi ihanteellisin? 

Helppo! Suomen! Siellä on neljä vuodenaikaa, voitte nauttia neljästä erilaisesta vuodenajasta ja se tuo vaihtelua ja antaa mahdollisuuksia harrastaa erilaisia juttuja. Talvella luistelua, hiihtoa, lumikenkäilyä jne. Kesällä uintia, patikointia, pyöräilyä, rullaluistelua. Jos aina olisi +20-25ºC niin siihen kyllästyisi. Minä ainakin kaipaan vaihtelua ja sitä, että sen kylmän huomaa ja tuntee nahoissaan. Sen jälkeen sauna tuntuu harvinaisen hyvälle! :) Ja kesä!

10. Mikä on lempiravintolasi ja mitä siellä yleensä tilaat?

Voi, kun en käy kovin usein ulkona syömässä ja silloinkin tulee mentyä johonkin ihan uuteen paikkaan. Ulkona käydessä tulee valittua joko menu del día, kebab, hampurilainen tai pizza. 

Tosin yksi ruokapaikka, jota voin suositella täällä Zaragozassa ja jossa minäkin olen onnistunut käymään useammin kuin kerran. Se on libanonilaista ruokaa tarjoava La Feria. Käykää siellä, jos tulette Zaragozaan! Hinta-laatu on kohdallaan.

11. Jos joutuisit kuvittelemaan itsesi 70-vuotiaana, niin minkälainen mummo olisit?

Aktiivinen ja hymyilevä. Kävisin paljon reissussa. Ihanne olisi olla talvet Espanjassa, kesät Suomessa. Sitten vanhana. Ja olisin sellainen mummo, joka vielä senkin ikäisenä tykkää laittautua ja hoitaa itseään. Kävisin hemmotteluhoidoissa ja kuntosalilla.

12. Jos sinulle tarjottaisiin mahdollisuutta lähteä turistimatkalle Pohjois-Koreaan, lähtisitkö, ja miksi/miksi et?

Voisi pelottaa, mutta jos sellainen tilaisuus tulisi, niin miksi ei? Tulisi taas yksi kokemus lisää.

13. Typerin tai ärsyttävin asia nykyisessä asuinmaassasi?

Espanjassa minua ärsyttää todella moni asia, mutta näköjään hyvät puolet vievät silti voiton, kun vuodesta toiseen löydän itseni täältä edelleen. 

Espanjassa ärsyttää byrokratia. Kaikki täytyy tehdä vaikeimman kautta ja apua on turha odottaa, minkä lisäksi sinua pompotellaan paikasta toiseen. Töykeät asiakas”palvelijat”. Tavallinen elämä on tehty vaikeaksi köyhille, niille joilla ei ole työtä ja yrittäminen/yrittäjyys on tehty myös hankalaksi ja kalliiksi. Ikuisuudelta tuntuva talouskriisi, jonka ainut hyvä puoli on se, että asuntojen hinnat eivät ole enää niin mahdottoman korkeita. Paitsi nykyään suunta näyttää olevan jälleen se, että hinnat ovat kohonneet ja ovat kohonemaan päin. Töiden löytymisen vaikeus ja haasteellisuus. Ja siihen liittyen, miten sukulaisia sekä hyviä ystäviä suositaan työelämässä. Ja jos oikein synkistelen, niin Espanjassa on vain kolmenlaista tapaa päästä töihin:  virkamieheksi tai-naiseksi osallistumalla oposiciones-kokeisiin, saamalla työpaikan kontaktin kautta tai ryhtymällä yrittäjäksi. Espanjalaiset poliitikot on sieltä minne aurinko ei paista... Järjettömiä lakeja, eikä kuitenkaan konkreettisia ratkaisuja yhtään mihinkään.

14. Jos et voisi asua nykyisessä maassasi etkä Suomessa, minne muuttaisit?

Uuteen-Seelantiin. Olen kuullut, että siellä on pulaa työntekijöistä kaikilla aloilla.

15. Voisitko kuvitella olevasi kotiäiti?

En.

16. Jos sinusta tehtäisiin reality-sarja, mitä se käsittelisi ja mikä olisi sen nimi?

Täytyy tunnustaa, että tämä haaste tosiaan meinasi tyssätä tähän kysymykseen. Ei minusta saa reality-sarjaa. Mutta voisin kuvitella hyvinkin itseni matkaavan ympäri ämpäri maailmaa ja haastattelevan ulkosuomalaisia, vähän niinkuin Espanjalaiset maailmalla -sarjassa, mutta espanjalaisten sijaan pääosassa olisivat suomalaiset. Koska olen itsekin ulkosuomalainen, niin tietäisin esittää hyviä kysymyksiä maassa elämisestä. Lisäksi haastateltava voisi esitellä kotikaupunkiaan suomalaisille. Sarjan nimi voisi olla Suomalaiset maailmalla tms.

17. Onko sinulle vaikeampaa höpsötellä vai olla vakava?

Fiiliksen mukaan! Tarvittaessa molemmat onnistuu, vaikka voisin petrata tuossa höpsöttelyssä.

18. Jos saisit muuttaa yhden asian ulkoisessa olemuksessasi, niin mikä se olisi vai muuttaisitko mitään?

Haluaisin miulla olevan hivenen parempi ryhti ja valkoisemmat hampaat.

19. Viettäisitkö mieluummin päivän käärmeitä kuhisevassa viidakossa vai meressä alueella, jossa on nähty haita?

Olen aina halunnut käydä viidakossa, joten…

20. Mitä kieliä puhut?

Puhun äidinkielenäni suomea sekä sujuvasti englantia ja espanjaa. Olen opiskellut myös ranskaa, saksaa, venäjää ja ruotsia, mutta en osaisi keskustella noilla kielillä.

21. Jatkokysymys: Toivoisitko, että osaisit enemmän kieliä?

Totta kait toivoisin! Voi, kun osaisinkin noita muita opiskelemiani kieliä, eri toten venäjää ja saksaa.

22. Mikä biisi soi taustalla, jos kuuntelet musiikkia just nyt?

Tällä hetkellä en kuuntele musiikkia.

23. Mikä on lempipaikkasi?

Kodit Suomessa ja Espanjassa. Metsä. Se on jotenkin mystinen paikka. Siellä on aitoa rauhaa ja hiljaisuus. Espanjassa Monasterio de Piedra on todella lähellä sydäntäni. Rakastuin siihen ensi silmäyksellä.

24. Mitä pelkäät?

Läheisten ja omaa kuolemaa. Terveyden menetystä ja sitä, ettei elämä kannakaan.

25. Mikä on hurjin kokemuksesi?

Hurjan voi ymmärtää monella tavalla. Yksi hurjimmista (villeimmistä) kokemuksista oli, kun uskalsin sukeltaa meressä. 

Tai jos hurjan ymmärtää pelottavana, niin sitten se on tulipalo, joka aiheutti kämpässä mittavat savuvahingot. Tapaus sattui vuosia sitten Suomessa. Palasin kämpille ja paksu savupilvi tuli eteisessä vastaan. Joku oli murtautunut huvikseen ja sytyttänyt sen tuleen. Syyllistä ei saatu koskaan kiinni.

26. Uskotko kohtaloon? Perustele

Uskon. Tai johonkin korkeampaan voimaan, Jumalaan. Tuntuu nimittäin kohtalokkaalta, että syntymäpäiväni on juuri Aragonian päivänä. Aragonia on itsehallintoalue Espanjassa, jossa asun ja josta mieheni on kotoisin. Täällä kulkee tie, jonka nimi on kirjain+kaksi numeroa. Hassu sattuma, että sillä kirjaimella alkaa miun nimi ja ne kaksi numeroa ovat syntymäpäiväni.

Toisaalta haluan myös uskoa, että jokainen on oman onnensa seppä ja oma elämä riippuu täysin itsestä. 

En ole päättänyt kumpaan uskon enemmän, kohtaloon vai siihen, että olen oman onneni seppä. Ehkä pääasia on se, että itsestä tuntuu, että ollaan menossa oikeaan suuntaan.  

27. Kenen kolmen artistin/bändin tuotantoon minun (haastajan) pitäisi ehdottomasti tutustua?

Voi, apua, miten vaikea kysymys! Kuuntelen hyvin harvoin musiikkia. Olen todella epämusikaalinen kaikin puolin. Ja yleensä käy niin, että jos pidän jostain, niin se on se biisi, ei artisti...Mutta seuraavat kannattaa tsekata:
The Doors
Amy Winehouse
Kiss

28. Millainen olisi unelmavaltiosi?

Kaikilla olisi omaa mielenkiinnonkohdettaan vastaava työ, mutta kuitenkin yhteen hiileen puhaltaen yhteisössä. Yhteisöllisyys olisi arvossaan, kukaan ei olisi siis yksin ja kaikkia autettaisiin. Yrittäminen olisi tehty mahdollisimman helpoksi. Ei olisi paperisotia, ei turhia lakipykäliä. Ei olisi valtioiden rajoja. Ei köyhyyttä tai nälänhätää. Kaikki olisivat samanarvoisia ja vapaita, mutta ennen kaikkea onnellisia.

29.  Autatko köyhyydestä kärsiviä ihmisiä jotenkin? Miten?

En auta tällä hetkellä. Olin aikaisemmin vapaaehtoisena Punaisessa Ristissä, mutta sanoin itseni irti, sillä heidän kauttaan ei tullut kovinkaan montaa operaatiota, johon olisin voinut osallistua. Tuntui turhalta jatkaa, kun homma tuntui olevan enemmänkin passiivista kuin oikeaa toimintaa. Alun perin olin aloittanut siksi, että halusin auttaa antamalla omaa aikaani ja siten auttaa muita. Rahaa en halua antaa, koska ne menisi välikäsille.

Joka tapauksessa tällä hetkellä tilanne on se, että ensin minun on autettava itse itseäni, jotta voisin auttaa muita.

30. Mitä pieniä ekotekoja jokaisen ihmisen pitäisi vähintään tehdä? Kierrätys. Ei heittää mitään sellaista pois, jota joku muu voisi vielä käyttää.

31. Mikä kirja kaikkien kannattaisi lukea? Miksi?

Raamattu. En ole kovin uskonnollinen, mutta suosittelen siitä huolimatta. Ihan siksi, että jos kaikki eläisivät sen oppien mukaan, niin maailma olisi parempi paikka. Minusta tuntuu, että ihminen pohjimmiltaan tarvitsee uskoa. Oli se usko mitä tahansa.

32. Minkä asian mainitset ensimmäisenä ulkomaalaiselle kertoessasi hänelle suomalaisesta kulttuurista? 

Täytyy sanoa, että monesti on tullut mainittua ilmastosta. Mutta yleensä vain siksi, koska espanjalaiset aloittavat tuon sääkeskustelun.

33. Mikä on paras tapa matkustaa?

Auto. Sillä saa mennä omaan tahtiin riippumattomana aikatauluista. Se tuo upean vapauden tunteen!

MIELENKIINTOINEN NAVARRA

Navarra on yksi Espanjan itsehallintoalueista ja sijaitsee maan pohjoisosassa Ranskan rajalla naapureinaan Baskimaa-, Aragonia- ja La Rioja –itsehallintoalueet. Alueen pääkaupunki on Pamplona, jonne päätimme mennä pidennetyn viikonlopun viettoon löydettyäni erinomaisen tarjouksen Weekendesk -sivustolta.

Todella edullisen hotellihuoneen hintaan sisältyi runsaat aamupalat, visiitit viinikellarissa ja Oliten palatsissa sekä pullo viiniä.

Meillä ja tosiaan aragonialaisilla oli pidennetty viikonloppu syystä että San Jorge, Aragonian päivä, osui juuri sunnuntaiksi. Jos mikä tahansa juhlapäivä osuu sunnuntaiksi, niin silloin se siirtyy maanantaille.

 

En ollut koskaan käynyt Navarassa. Enkä viinikellarissa. Enkä Oliten palatsissa. Myöskään Pamplona ei ollut tuttu entuudestaan. Näin ollen tällä reissulla kaikki oli minulle aivan uutta.

Zaragozasta on matkaa Oliteen noin 130 km ja Pamplonaan puolestaan 180 km. Periaatteessa voisi siis vielä puhua lähimatkailusta.

Matkaan lähdimme autolla ja olimme katsoneet sellaisen reitin, ettei tietulleja osuisi kohdalle. Seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota autoillessa Espanjassa. Moottoritiet ovat Espanjassa hyvässä kunnossa ja säästävät monesti aikaa, mutta niiden käyttö on maksullista. Kannattaa siis muistaa, että aina on olemassa vaihtoehto ja voi ajaa teitä pitkin, joiden käytöstä ei veloiteta erimaksua.

Viinikellarissa

Saavuimme Oliten kylään. Siellä meille oli varattu visiitti viinikellarissa, joka on Navarran toiseksi vanhin. Se on perustettu vuonna 1913. Oppaana toimi vanhempi mieshenkilö, joka oli selvästi innostunut viininvalmistuksesta ja näytti tiloja. Kunnes tulimme valtavan suuren munanmuotoisen viinitynnyrin kohdalle.

Opas kertoi, että tässä vaiheessa yleisö pitää häntä hulluna, mutta samaan hengenvetoon painotti, ettei ole keksinyt mitään päästään tai lukenut Wikipediasta. Siinä vaiheessa alkoi tuntua, että nyt ollaan jännän äärellä.

Ensinnäkin munanmuotoinen viinitynnyri on harvinaisuus. Niitä on maailmassa vain alle 20 kpl ja Espanjassa ainoastaan kaksi. Ranskalainen yhtiö valmistaa viinitynnyrin ja sen tekemiseen menee vuoden päivät. Toinen vuosi hurahtaa viinin valmistuessa tynnyrin sisällä, jonka jälkeen se pullotetaan ja viedään myyntiin nimellä ”Ovum”.  

Tämän muotoinen tynnyri edistää viinin luonnollista valmistusprosessia, mutta sen lisäksi siinä tapahtuu varsin kummallinen ilmiö, jolle ei ole keksitty selitystä tähän päivään mennessä. Varmaa on vain se, että munasta tullut viini on ensiluokkaista ja yllättää maullaan viinin ystävät.

Viinin ollessa munanmuotoisessa tynnyrissä, alkaa neste liikkua ympyrää. Tuloksena syntyy harvinainen viini -jopa maailman mittakaavassa! Nestettä pitää olla vähintään se 600 litraa, muuten ilmiö ei toimi. Se ei myöskään tapahdu tavallisessa viinitynnyrissä.

Vitriviuksen mies, Leonardo Da Vincin versio lienee se kaikista kuuluisin, esittää miestä täydellisine mittasuhteineen ja esille tuli myös numero áureo. Luonnossa kaikki mittasuhteet ovat tasapainossa ja täydellisiä, jopa ihmispäätä myöten. Ehkä siksikin munanmuotoisessa valmistunut viini on… täydellistä?

Oliten palatsi

Jatkoimme Oliten kylään tutustumista. Vanha kaupunginosa on koko kylän parasta antia, jonka kruunasi opastettu kierros Oliten palatsissa.

Kyseessä on nimenomaan palatsi, sillä se palveli Navarran kuningaskunnan hovin asuinpaikkana. Siitä on käytetty myös nimitystä Oliten linna. Palatsin ja linnan ero on kuitenkin se, että linna rakennetaan puolustusta varten, kun taas palatsissa asuu kuningaskunnan hoviväki.

Niin tai näin, rakennus oli kuin suoraan sadusta! Se ei ollut mitenkään yhtenäisen näköinen, vaan jokainen kolkka tai torni oli erilainen, toinen toistaan viehättävämpi tai erikoisempi. Kierreportaita oli paljon.

Kuningattarelle piti saada puutarha, joten sitä kannattelemaan tehtiin suuri sali, mutta salille itsessään ei ollut käyttöä. Keskellä linnaa kasvaa puu ja legendan mukaan sen on siihen istuttanut itse palatsin rakennuttaja Carlos III. Todellisuudessa puu on vanha, muttei ihan niin vanha.

Palatsi on vaikuttava ja toista samanlaista ei tule vastaan. Se on monen eri palatsin ja linnan taidonnäyte yhdessä paketissa. Carlos III tykkäsi matkustaa ja paljon. Ranskassakin hän saattoi viipyä matkalla parisen vuotta ja imi vaikutteita ja ideoita, jotka sitten kopioi omaan palatsiinsa. Rakennusprosessi kesti kaiken kaikkiaan yli 20 vuotta.

Palatsi näyttää myös ihan liian täydelliseltä. Syystä, että sitä on restauroitu reippaalla kädellä. Restauroimisessa on kuitenkin tehty selkeä pesäero vanhan ja uuden välillä.

Tänä päivänä Oliten palatsi onkin tunnettu matkailukohde –eikä suotta. Se todellakin on tutustumisen arvoinen!

Pamplona ja baskiksi Iruña
Oliten jälkeen menimme Pamplonaan. Tosin tässä vaiheessa reissu sai dramaattisemman käänteen, sillä mies ei voinut hyvin ja mietimme, onko edessä sairaalareissu. Onneksi se meni ohi ja pääsimme Pamplonaan ehjin nahoin. Oikeastaan hotellimme sijaitsi Noáin -kylässä Pamplonan kupeessa, kahdeksan km päässä kaupungista.

Hotellista minulla on vain hyvää sanottavaa. Aamupala oli runsas ja mikä parasta, siellä sai aitoa appelsiinimehua suoraan appelsiineista puristettuina.

Syntymäpäivänäni tutustuimme Pamplonaan, Navarran pääkaupunkiin.

Mitä tehdä Pamplonassa?
Ensinnäkin ihan ensimmäiseksi kannattaa mennä matkailuneuvontaan, jossa saa kartan kaupungista. Siitä on hyvä aloittaa.

Pamplona on kuuluisa heinäkuussa järjestettävästä San Fermín –juhlasta, jota on vietetty vuodesta 1922 lähtien. Sen kenties kuuluisin ohjelmanumero on juurikin härkäjuoksu, jossa ihmiset juoksevat 849 metrin pituisen pätkän. Niinpä me aloitimme tekemällä ”härkäjuoksun”.

Härkäjuoksun aloituspisteessä näkyy paikka, jossa härkiä säilytetään kesätapahtuman aikaan. Reitin alkupuolella on myös kohta, jossa pyydetään siunausta matkan varrelle. Ja sitä härkäjuoksuissa todellakin tarvitaan! Loukkaantumiset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, eikä myöskään kuolemantapauksilta ole vältytty, joskin ne ovat äärimmäisen harvinaisia (16 kuolemantapausta).

Siunausta pyytämässä.

Meillä oli myös tuuria, sillä näimme tanssiesityksen, jossa ihmiset tanssivat perinneasuissa. Vierailimme myös karkkikaupassa… Mukaan tarttui poksahtelevia karkkeja, jotka kirjaimellisesti poksahtelevat suussa!

Kiertelimme ympäri vanhaa kaupunginosaa ja lopulta tutustuimme Ciudadelaan, joka on linnoitus ja Pamplonan tärkein nähtävyys.

Lopuksi oli ihan pakko päästä vierailemaan kuuluisaan kahvilaan, joka on perustettu vuonna 1888 ja jossa kuuluisa yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway vieraili usein.

Sattumalta näin suomalaisten seurueen, mutta ei tullut huikattua mitään. Keskityin nauttimaan kahvilasta ja sen ainutlaatuisesta ilmapiiristä ja hyvästä seurasta.

Jos jonnekin Ernest Hemingway on jättänyt jalanjälkensä, niin Pamplonaan ja etenkin Café Iruñaan. Kahvilassa on säilytetty vanhan ajan sisustus ja siellä on aitoa historian havinaa. Lisäksi se on kohtuuhintainen. Ehdottomasti paikka, joka kruunasi Pamplonan visiittimme.

Kotimatka
Eilen lähdimme kotimatkalle, mutta ennen sitä päätimme koukata paikassa, jonka opas oli maininnut opastuskierroksella. Ujué. Keskiaikainen kylä, joka on mainittu joskus jopa yhdeksi Espanjan kauneimmista kylistä. Halusimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja koukata paikan päällä.

Matkalla Ujuéen poikkesimme San Martín de Unx –kylässä. Myös se on keskiaikainen kylä ja asukkaita 370 henkeä, mutta paikka vaikutti oikeasti melko hiljaiselta. Palveluita ei juuri ollut.

San Martín de Unx.

Matka kiemurtelevaa tietä pitkin seuraavaan kohteeseen huikeiden maisemien äärellä oli sinänsä jo seikkailu.

Ujué vaikutti paljon eloisammalta, vaikka asukkaita siellä on vain n.180. Näimme paljon lampaita. Näimme kirkon, josta oli jäljellä vain perustukset, mutta jonka ympärillä pyöri puolentusinaa työmiestä. Ilmeisesti olivat laittamassa teitä kuntoon. En usko, että ainakaan kirkkoa ehtivät restauroida seuraavalle turistikaudelle.

Kiertelimme Ujuén keskiaikaisilla kapeilla kaduilla. Ihastelimme huikeita maisemia. Katsoessa yhteen suuntaan, näkyi Moncayo. Katsoessa toiseen suuntaan, näkyi Pyreneet. Korppikotka liiteli niin lähellä, että suu pyöreänä jähmetyin vain tuijottamaan sitä.

Ujué.

Ujué.

Ujué.

Lopuksi halusimme jotain juotavaa, koska oli niin kuuma päivä. Menimme kahvilaan, jossa oli myös matkamuistomyymälä. Tuliaisiksi ostimme leipää.

Kaiken kaikkiaan tämä reissu oli yksi parhaimmista koskaan! Suosittelen kaikille vastaavanlaista reissua ja hyödyntäkää ihmeessä Weekendesk –sivustoa. Oli mukava viettää syntymäpäiviä muualla, mutta tätä kirjoittaessa tulin yllätetyksi synttärilahjalla. Sain lahjaksi Ernest Hemingwayn kirjoittaman Fiesta –kirjan.

Oletko sinä vieraillut jossakin näistä paikoista?

VASTUSTAMATON TARJOUS

Minulla on kohta syntymäpäivät. Yleensä syntymäpäivien aikaan olemme lähteneet jonnekin. Myös tänä vuonna sillä erotuksella, että olisimme menneet asumattomaan taloon keskelle ei mitään.

Luonnon rauhaa ilman nykyajan mukavuuksia ja mikä parasta, saisimme majoittua ilmaiseksi. Mökkeilyä parhaimmillaan. Näin maalailin tulevaa reissua mielessäni.

Kunnes syntymäpäivät alkoi häämöttää uhkaavasti. Ja ajatus mökkeilystä alkoi ahdistaa! Ensinnäkin koko kylä on oikeasti Jumalan selän takana, eikä siellä ole yhtään mitään. Ei edes kauppaa. Ihmisiä asuu ympärivuotisesti ehkä viisi henkeä. Myöskään talossa ei ole mitään ja olisi pitänyt raahata kaikki oliiviöljystä lähtien.

Niinpä päädyin tutkimaan erilaisia lähimatkoja. Ja kuinkas ollakaan… Vastaan tuli vastustamaton tarjous. Se oli niin hyvä, että lopulta suostuttelin miehen mukaan. Tai oikeastaan siinä kävi niin, että ensin ostin ja vasta sitten kysyin. Tarjous oli nimittäin niin hyvä ja olen aivan täpinöissäni tulevasta reissusta!

Lähtökohdat täydelliselle matkalle on olemassa. Toivottavasti kaikki sujuisi hyvin.

Ensi viikolla palaan blogiin matkakuulumisten kera. Olkaahan siis kuulolla! Vielä en paljasta kohdetta, mutta pitäkää peukkuja, että reissu sujuu hyvin!

PÄIVÄRETKI

On taas se aika vuodesta. Kevät, pääsiäinen ja muutama vapaa. Mitä tehdä silloin?

Moni espanjalainen lähtee matkalle tai omaan kyläänsä. Me päätimme lähteä luontoon –jälleen. Viimevuotinen pääsiäisretki oli niin onnistunut, että tänäkin vuonna teki mieli lähteä. 

Päiväretkeilylle on monta hyvää syytä, kun taas kauemmaksi matkaamiseen ei. Pääsiäisen aikaan Espanjassa hinnat ovat pilvissä. On ruuhkaa, menit sitten autolla tai jotenkin muuten. Kansa on juhlahumussa. 
 

Niinpä ajatus luontoon menosta tuntui harvinaisen hyvältä. Luontoa tulee arkena nähtyä ihan liian vähän. Kaupungissa, kun elämme. Sanomattakin lienee selvää, ettei ajatus muutamasta vapaasta neljän seinän sisällä tuntunut houkuttelevalta.

Enää piti siis valita vain kohde. Minne mennä? Aragoniassa mahdollisuudet retkeilyyn ovat lukemattomat. Täältä löytyy Pyreneiden vuoristo. On kansallispuistoja, retkeilyreittejä ja yksinkertaisesti; menet minne menet, paikka on täynnä upeita maisemia. Ja sitten on Monasterio de Piedra. 

Sinne olisin niin halunnut mennä yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että siellä on aivan liikaa muita. Niinpä minun piti keksiä joku muu kohde. Sen valintaan vaikutti myös ajankohta, jolloin lumisade saattaa vielä yllättää. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa: et halua joutua lumipyryyn kapeilla ja mutkaisilla vuoristoteillä ilman talvirenkaita! 

Kysyin myös espanjalaisilta kavereiltani vinkkiä. Sainkin lukuisia hyviä ideoita, joskin osa oli jo entuudestaan tuttuja. Peräti kaksi kaveria vinkkasi sellaisesta paikasta kuin Nacimiento de Pitarque. Netissäkin sitä suositeltiin. Matka ei myöskään tuntunut aivan mahdottoman pitkältä, reilu 160 km Zaragozasta. 

Kysyimme myös yhtä kaveria mukaan, mutta hän ei innostunut. Niinpä lähdimme retkelle kaksistaan. 

Reissu ei kuitenkaan alkanut aivan parhaimmasta päästä GPS-sekoiluiden myötä ja niin tuli tehtyä pitempi lenkki kuin olisi ollut tarpeen. Kaiken lisäksi loppupuolella tie oli erittäin haastava, niin kapea ja mutkainen ja jokunen pätkä huonossa kunnossa. Minulla taas oli aivan kamala pissahätä, joten soppa oli valmis. 

Kun loppuviimein pääsimme itse kylään, yllätyimme siitä, miten paljon siellä oli autoja ja ihmisiä. Hyvä, kun löysimme parkkipaikan. Heti autosta päästyä otimme suunnan lähimpään baariin. Vessa –ja juomatauko. 

Kun odotin baarin terrasilla yksinäni, pölähti yhtäkkiä olan takaa mies ja huikkasi: “Hei, muistatko minut?!”. Hyvä etten tipahtanut tuolilta. Hän oli miehen kaveri, ei siis sama, jota olimme kysyneen mukaan, vaan eri. Oli uskomaton sattuma löytää tuttu juuri siitä paikasta ja juuri sillä kellonlyömällä. Vedet silmissä naurettiin, että kylläpä maailma on pieni.

Mieskin yllättyi, kun lopulta tuli paikalle. Oli ihmetellyt kenen kumman kanssa juttelen. 

Lähdettiin sitten kolmistaan tutustumaan Pitarque –joen synty –nimiselle reitille. 

Nacimiento de río Pitarque 
Pitarque –kylästä on selkeästi ohjattu, mistä reitti alkaa. Täytyy siis tavallaan kulkea kylän läpi ennen kuin itse patikkareissu pääsee varsinaisesti starttaamaan. 

Taivaalla voi bongata korppikotkia. Vasemmalla puolella näkyy vehreä laakso, jota reunistavat karut kalliot ja jossa kiemurtelee Pitarque –joki. Reitin varrella on pari kohtaa, jossa jokea pystyy ihastelemaan lähietäisyydeltä nähden samalla pieniä vesiputouksia.

Lopulta tulimme reitin loppusuoralle, jossa joki oikein kuohusi. Vesi oli matalammalla kuin normaalisti, sillä pystyi näkemään uomia, jotka vesi on ajan saatossa hionnut muotoonsa. 

Koska emme enää tohtineet jatkaa aivan loppuun, päätime syödä. Reitin aivan loppuun meneminen olisi vaatinut jo aikamoista seikkailuhenkeä. Olisi pitänyt ylittää vesiosuuksia ja kiipeillä kalliolle.

Sen sijaan ruokailun jälkeen menimme toiselle puolelle jokea, josta näimme kuvassa olevan vesiputouksen.

Sitten palasimme samaa reittiä pitkin kylään ja kotimatka alkoi. Taivaalla aurinko piirsi todella huikeat auringonsäteet ja se päivä todellakin tuntui Pitkäperjantailta.

 Mitä sinä teit pääsiäisenä? Pidätkö patikoinnista?