KOLUMNI: EBOLA ON TÄÄLLÄ

Elämme järisyttäviä, mutta toisaalta hyvin mielenkiintoisia aikoja. Maailma ei ollut enää sama, kun kaksoistornit tuhoutuivat terrori-iskun seurauksena 11.9. 2001. Ainakin minun maailmani järkkyi. Tajusin ehkä ensimmäistä kertaa, ettei maailma olekaan niin hyvä ja kaunis.

Vuonna 2008 alkoi epätavallinen talouskriisi. Se on kohdannut useita maita ja vaikutukset ovat globaalit. Tuo talouskriisi näkyy yhä, eikä Suomikaan ole siltä säästynyt. Minua se on koskettanut henkilökohtaisesti. En esimerkiksi koskaan ole saanut olla vakituisessa työssä. Täällä Espanjassa monet ovat menettäneet työpaikkansa. Huonot ajat ovat pakottaneet perheitä vetämään yhtä köyttä yhä enemmän. Mikä on hyvä asia, mutta toisaalta ei. Kun vaikkapa nuoret ei voi itsenäistyä. Monet ovat menettäneet kotinsa. Kun koti menee alta, joudutaan kadulle. Ellei ole perhettä, joka pitäisi huolta.

Kaikesta huolimatta toivoa on. Pienet merkit viittaisivat siihen, että talouskriisi alkaisi pikku hiljaa helpottaa. Sitä taas ei tiedä, milloin se näkyy tavallisten ihmisten elämässä.

Sitten vuonna 2009 oli sikainfluenssahässäkkä. Media tuntui suorastaan lietsovan paniikkia. Tuli rokote, mutta sitten se ei ollutkaan ihan niin hyvä asia. 

Ja nyt viimeisimpänä ebola. Se on täällä. Espanjassa. Minun toisessa kotimaassani. Ebola oli jokin aika sitten kaukainen asia. Se oli jossain muualla. Ei täällä. Yhä enemmissä määrin siitä on alettu puhua mediassa. Espanjassa. Suomessa. Varmaan joka puolella.

Espanjaan ebola tuli erään pappismiehen mukana. Tällä oli ikää n.80-vuotta. Silti hänet roudattiin Espanjaan. Vaikka ebolaan ei ole parannusta. Vaikka sairaala, jonne hänet vietiin, ei vastaa turvallisuustasoltaan sitä, mitä ebola-potilaiden kanssa pitäisi olla. Ja nyt viimeisimpänä uutisena kuulimme sairaanhoitajan sairastumisesta. Sairaanhoitajan, joka oli hoitanut tuota kirkon miestä. Hänen koiransa lopetettiin varotoimenpiteenä. Ihmiset ovat varpaillaan. 

Moni kysyy, miksi tuo pappi pitikään tuoda Espanjaan? Avata ovet ebolalle Eurooppaan? Niin miksi? Ainakin taustalla oli poliittisia tahoja, jotka halusivat kalastella kirkon jäsenten ääniä. Mutta kaikki meni mönkään ja mitään ei myönnetä. Tämä on Espanja ja tuo nyt oli melkeinpä arvattavissa.

Vaikka ebola nyt on sitten täällä ja Madrid hälytystilassa, niin väittäisin, ettei paniikkiin ole aihetta.  Asiaa ei pidä murehtia, ei surra. Miksikö? Siksi, koska se ei ole meidän käsissä. Voimme vain jatkaa normaalia elämää. Elää, olla, ajatella. Ajatella kaikkea muuta, muttei ebolaa. Viettää aikaa rakkaimpiemme kanssa.Kuolema kohtaa meitä kaikkia, enemmin tai myöhemmin. Elämässä mikään ei ole varmaa, paitsi kuolema.

Ainoa asia, mitä voimme katua on se, ettemme koskaan edes eläneet. Elämä on tässä ja nyt. Nauti siis siitä!

Se, että ebola on nyt yhdellä sairaanhoitajalla, ei tarkoita, että kohta se on meissä kaikissa. Media on kirjoittanut asiasta siihen malliin, kuin se olisi bensan heittämistä tuleen. Onko siis kohta odotettavissa jokin rokote tai lääke, josta hyötyvät ne tietyt tahot? 

Kun asiaa lähestyy mittasuhteiden kannalta, niin enää ebola ei tunnukaan niin pelottavalta. Ebola on tappanut 3400 ihmistä. Malaria tappaa vuodessa 1-3 miljoonaa! Ja siihen on sentään hoito, ebolaan ei. 

Toisaalta ennemmin tai myöhemmin tulee varmasti joku tappava tauti, jolle kukaan ei voi mitään. Maailmassa on liikaa ihmisiä. En usko ebolasta olevan siihen tai että näkisin omana elinaikanani vaikkapa mustan surman kaltaista tautia. Minun suunnitelma on keskittyä elämään.