PARI TARINAA VIIKONLOPUSTA JA MENNEISYYDESTÄ

Kirjoitan tästä samasta aiheesta joka syksy, mutta sitä ei vaan voi välttää. Ehkä arvaattekin jo mistä? Puhun tietenkin Pilarin juhlista (fiestas de Pilar). Nyt kerron teille, miten me vietettiin Pilarin juhlia ja sen lisäksi saatte kuulla, tahdoitte tai ette, tarinan menneisyydestä.

Aikaisemmat artikkelini Pilarin juhlista löytyy täältä ja täältä. 

Pikaisesti selostettuna kyseessä on Zaragozan kaupungin tärkein juhla. Sitä juhlitaan sen suojelupyhimyksen Pilarin kunniaksi. Ajankohtana on aina tämä lokakuu, koska silloin on Pilarin nimipäivä (12.10). Juhlallisuudet kestävät koko viikon ajan ja monipuolista ohjelmaa on aamusta iltaan. Tai ehkä voisi jopa sanoa, että 24/7. Jokaiselle on varmasti jotain!

Juhlien aikaan on otollisinta nähdä kavereita ja niin mekin tehtiin. Minulle juhla on jo siinä mielin niin tuttu, etten tänä(kään) vuonna enää mennyt katsomaan sen tärkeintä ohjelmanumeroa eli ofrenda de flores. Siinä ihmiset omiin perinneasuihinsa pukeutuneina vievät uhrilahjana kukkia Pilarin aukiolla sijaitsevaan kukkamereen. Joku kerta haluaisin pukeutua feresiin ja osallistua perinteeseen, mutta ihan vielä se ei ole onnistunut.

Sen sijaan vierailin messuilla. Nähtiin upea ilotulitus. Osallistuttiin illan ja yön pimeinä tunteina konserttiin, jossa oli eri dj:tä. Oli ihanan tunnelmallista olla Pilarin aukiolla, jossa oli kaunis maisema: valaistu basilika Pilar, esiintymislava tiskijukkineen ja tanssijoineen, minkä lisäksi taivaalla möllötti kuu. Sen jälkeen perinteisesti baarikierros vanhassa kaupungissa eli Casco viejossa. Käveltyä tuli ihan liikaa ja nyt olen puolirampa, koska kenkä hankasi nilkkaa. Siinä on ilkeän näköinen rupi ja se on turvonnut. Mieli ei tee kävellä, kun se tekee niin kipeää, mutta pakkohan se on. 

Tässä kohdin suurin piirtein fiilisteltiin konsertissa. Näkymä vasemmalle...

...ja oikealle.

Laitan tähän yhden kappaleen, joka soi konsertissa.

 

Ihme vai lengenda?

Suojeluspyhimys Pilariin liittyen kuulin todella mielenkiintoisen tarinan, jonka nyt kerron teille. Kyseessä on ihme tai sitten se on vain pelkkää legendaa. Jokainen päättää, kummasta on kyse.

Kauan, kauan sitten oli eräs nuori mies nimeltä Miguel Juan Pellicer. Hän syntyi maanviljelijäperheeseen v.1617 Calandassa (Teruel). Huesca, Zaragoza ja Teruel yhdessä muodostavat tämän Aragonian itsehallintoalueen. Eli tämä mies syntyi näillä hoodeilla. 19-vuotiaana Miguel muutti toisaalle, samaan paikkaan, jossa hänen setänsä asui. 

Eräänä kesäpäivänä vuonna 1637 Migueliä kohtasi onnettomuus. Hän oli ollut ajamassa kahden muulin vetämää kärryä, kun hän yhtäkkiä kaatui maahan ja kärry ajoi hänen jalkansa yli. Jalka oli mennyttä. Ensin hän joutui sairaalaan Valenciaan. Siitä jäi tieto rekisteriin, kirjaan. Uskomatonta, mutta totta, tuo kirja on yhä tänäkin päivänä säilössä ja tieto hänen käynnistään tallessa. 

Miguel kaipasi kuitenkin kovasti kotiseudulleen, joten hän anoi päästä Zaragozan sairaalaan. Siitä alkoi pitkä matka. Voitte varmaan kuvitella -tuohon aikaan. Matka, kivulias sellainen, kesti kaksi kuukautta. Ensi töikseen Miguel ei kuitenkaan mennyt sairaalaan, vaan Basilika Pilariin. Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena, että tämä tyyppi saapui Zaragozaan lokakuussa. Siis samana kuuna, kun Pilarin juhlia juhlitaan! Sattumaako?

Catedral-Basílica de Nuestra Señora de Pilar de Zaragoza. Kuva on lainattu netistä.

Kun Miguel lopulta pääsi sairaalaan, ei jalalle ollut enää tehtävissä mitään. Paitsi amputointi. Niinpä jalka laitettiin poikki vähän polven alta. Se haudattiin sairaalan hautuumaalle. Miguel sai puujalan ja kävelykepin ja seuraavana vuonna hän pääsi pois sairaalasta.

Miguel joutui mierontielle. Hänen oli anottava almuja kirkon ovella ja samalla sai kuunnella messuja. Lisäksi hän kärsi kivusta, johon ainoana helpotuksenaan sai öljyä voideltavaksi. Kului kaksi vuotta ennen kuin Miguel lopulta päätti palata kotiinsa Calandaan. 

Eräänä iltana Miguel meni nukkumaan. Vanhemmat menivät yöllä tämän huoneeseen katsomaan onko kaikki hyvin ja haistoivat oudon hajun. Kun he katsoivat Miguelin vuoteeseen, niin sieltä ei näkynyt yhtä, vaan kaksi jalkaa! He herättivät poikansa unesta ja tuijottivat ”amputoitua jalkaa”, jossa näkyi arvet kärrystä, huonosti parantunut näppy ja jopa jälki koiran puremasta. Oli kuin vanha jalka olisi palannut takaisin omistajalleen. 

Tapahtuma oli niin ihmeellinen, että sitä pidettiin ihmeenä ja siksi se kirjoitettiin tarkasti talteen. Lisäksi näillä tapahtumilla oli paljon todistajia. Ihmisiä, jotka näkivät Miguelin ennen ja jälkeen kyseisen ihmeen. Myöhemmin Miguel vanhempineen palasi Zaragozaan kiittämään Pilaria. Tarina on säilynyt näihin päiviin asti ja kirkko tunnustaa tapahtuman ”Huhtikuun 27. 1641 ihme”. (Lähde: Misterios.Co)

Tämän ihmeellisen tarinan innoittamana taidan huomenna suunnistaa Basilika Pilariin toivomaan ihmettä ja parannusta omalle koivelleni, joka ei ole onneksi niin pahassa jamassa kuin tarinan päähenkilöllä.