Torstaina aamulla
olin sopinut näkeväni ystäväni keskustassa. Kun näin hänet, oli hän enemmänkin
huolestuneen kuin iloisen näköinen. Ystäväni kertoi nopeasti, että tässä oli
ollut vanha vain englantia puhuva mummo, eikä hennosta puheesta ollut saanut selvää.
Kaiken lisäksi tämä oli mitä ilmeisemmin eksynyt. Ystäväni oli kovin huolissaan
tuosta iäkkäästä mummosta.
Päätimme lähteä perään.
Siitä alkoi aikamoinen seikkailu! Kuljimme El Tubo –katua pitkin, joka on
Zaragozan kapein katu. Ihmettelimme mummon katoamistemppua. Häntä ei enää
näkynyt ja kaiken lisäksi oli tullut muutama risteyskohta, josta hän olisi
voinut mennä toiseen suuntaan.
 |
| El Tubo. Kuva on lainattu netistä. |
Olimme melkein luovuttamassa,
kun yhtäkkiä näimme tämän vanhan naisen. Hän oli juttelemassa ensin yhden
miehen kanssa ja sitten toisen. Lähestyimme ja mies sanoi epätoivoissaan
espanjaksi, että tämä mummo puhuu vain englantia.
Pysähdyin ja
kysyin parhaimmalla englannin taidollani ”puhutteko englantia?”. Kylläpä nainen
ilostui tai helpottui. Hän kertoi, ettei löydä hotelliansa. Lisäksi selvisi,
ettei hän muistakaan sen nimeä, ei tiennyt missä kaupungissa oli, silmälasit
olivat jääneet huoneeseen ja jalkoja särki. Hän oli täysin vieraassa maassa
kaukana kotoaan Australiasta ja hyvin, hyvin iäkäs.
Istuimme ja
rupesimme pohtimaan, mikä hotelli voisi olla kyseessä. Vihjeinä oli, että sitä
vastapäätä on kirkko. Tiesimme lähistöllä olevan muutamia kirkkoja, mutta
mietimme sen voivan olevan La Seo. Lähdimme kohti Plaza Pilaria. Vaikka matka
sinne oli lyhyt, niin meidän oli pakko taas pysähtyä lepäämään mummon takia.
Istahdimme terassille ja joimme kupposet kahvia ja teetä. Samalla juttelimme
naisen kanssa. Olisimme tarjonneet hänellekin jotain juomista, mutta hän päättäväisesti
kieltäytyi. Epäilimme, että tämän mies olisi jo kovasti huolissaan, mutta mummo viittasi kintaalla. Hän kuulemma ilmestyy aina näiltä reissuiltansa, joten aviomies tuskin olisi huolissaan. Vielä.
Jatkoimme matkaa ja menimme suoraan turisti-infoon. Siellä
henkilökunta oli todella palvelualtista ja ystävällistä. Piirre, joka ei ole
niin itsestäänselvyys Espanjassa. Turisti-infon väki alkoi selvittää, mikä
hotelli voisi olla kyseessä. Rouvaparalle iski melkein epätoivo, kun
tutkimukset eivät tuottaneet tulosta ja hän vei meidän aikaa. Lohdutimme, että
oikea hotelli löytyy ennemmin tai myöhemmin ja ettei tästä ole meille ollenkaan vaivaa.
Silmälasejakin tarvittiin yhdessä vaiheessa, joten eräs ulkopuolinen mies antoi
omansa lainaan.
Lopulta
turisti-info soitti lähialueen hotelleihin ja bingo. Hotelli löytyi naisen ja
tämän perheen nimen avulla. Nyt tiesimme hotellin ja naisen piti päästä sinne
takaisin. Lupasimme saattaa mummon, ettei tämä vain eksyisi matkalla uudestaan.
Veimme naisen
hotelliinsa, joka ei ollut La Seota vastapäätä, kuten aluksi olimme arvailleet.
Hotelli oli Coso –kadun varrella eli aivan päinvastaisessa suunnassa. Matkalla sinne pysähdyimme kerran juttusille
muiden mummojen ja pappojen kanssa. Espanjalainen señor iski silmää ja otti mummoa kädestä. Mutta yllättyi, miten kylmä se oli!
Mummo olisi halunnut ostaa meille
jotain kiitokseksi, mutta kieltäydyimme. Lopulta tulimme perille hotelliin. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Mummo löysi pappansa.
Ihana tarina! Olisi voinut olla, että mummo olisi saanut etsiskellä kauan hotellia, ellette olisi sattuneet paikalle.
VastaaPoistaHih, onneksi kaikki päättyi hyvin. :) Niin siinä olisi varmaan käynyt. Noh, onneks satuttiin paikalle. Täällä monikaan ei edelleen osaa englantia. :P
PoistaNo, olipas mummolla seikkailu. Onneksi osuitte paikalle ja mummo löysi pappansa luo!
VastaaPoistaTodellakin, varsinainen seikkailu! Ja oli rohkea mummo, kun tuon ikäisenä ja kieltä osaamattomana lähtee tuolleesti seikkailemaan vieraassa kaupungissa ilman karttaa tms. :D Mutta, onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu!
PoistaAikamoista! Tuollaisiin mummeleihin minäkin totuin muutama vuosi sitten työskennellessäni vanhusten avustajana. Kyllä siinä sai monesti olla auttamassa kotiin tai taksiin vieraitakin mummoja :)
VastaaPoistaHih, mummoja ja pappoja on monenlaisia. Mutta suurin osa on herttaisia. :) Sinulla on ainakin ollut varmasti tapahtumarikas työ! Ja tietenkin myös tärkeä. :)
PoistaIhanaa että saatoitte mummon perille asti :). Auttamisesta kyllä tulee hyvä mieli kaikille!
VastaaPoistaTotta! Auttamisesta tuli niin hyvä mieli. Mummo saatiin terveenä määränpäähänsä. Toivottavasti ei katoa toiste! :)
PoistaIhana tarina, onneksi osuitte paikalle ja lähditte mummon perään :)
VastaaPoistaKiitos! Mummolla oli tuuria matkassa ja täytyy myös kiittää turisti-infon väkeä, kun olivat niin avuliaita! :)
PoistaIhana että autoitte, kaikille tuli varmasti todella hyvä mieli!
VastaaPoistaTuosta palvelualttiudesta: Minusta espanjalaiset hotellivirkailijat ovat aina valmiina auttamaan, ja se tuntui olevan itsestäänselvyys (myös niillä kolmella muulla kerralla kun olen espanjassa käynyt). Olin toukokuussa Torremolinoksessa, ja olin lähtenyt sillä asenteella matkalle, että minun on nähtävä yksi tietty elokuva, jota ei Suomeen tulisi. Kysyin hotellin vastaanotosta, että tietäisivätkö he esitysaikoja ja missä olisi lähin leffateatteri. Kun virkailija ei tiennyt, niin hän kysyi KOLMELTA työkaveriltaan, vaikkakaan valitettavasti hekään eivät tienneet. No, ei se tähän jäänyt. Virkailija otti puhelimen käteen, ja SOITTI KAHTEEN eri paikkaan, ja vaikka niistäkään ei vastausta löytynyt, niin kiitin kuitenkin oikein paljon! Hän kysyi viideltä eri taholta, ja vaikka mistään ei tietty, niin huomasin ettei hän olisi vieläkään halunnut luovuttaa. Suomessa vastaava tilanne hotellissa olisi todennäköisesti ollut seuraava: Kysyn. Virkailijan vastaus: En tiiä, iha sama. En voi muuta kuin kunnioittaa asiakkaiden puolesta taistelevia hotellivirkailijoita! :D
Kyllä, tästä saimme roppakaupalla hyvää mieltä ja oli ilo olla avuksi! :) Kävin vielä erikseen jälkeenpäin turisti-infossa kiittämässä uudemman kerran ja kertomassa, että olimme saaneet mummon turvallisesti perille.
PoistaSinulla on ollut tuuria Torremolinoksessa, kun sait noin ystävällistä palvelua! :) Vaikka hieman ihmettelen, miten eivät noin helppoa asiaa tienneet, kun apuna on vielä internetkin? :O Toivottavasti siulta ei sen takia jäänyt elokuva näkemäti? Muistan, kun mainitsit haluavasi nähdä sen Ocho apellidos vascos. :) Toki, täytyy nostaa hattua heille hyvästä yrityksestä olla avuksi. :) Espanjassa olen törmännyt monenlaiseen palveluun, laidasta laitaan. Mutta liian monessa paikkaa olen saanut huonoa palvelua. Pahimpia ovat virastot ja ns. funcionariot. Tuli oma postaus mieleen, jonka kirjoitin joskus aikoja sitten huonoista asiakaspalvelukokemuksista Espanjassa.
Suomessa taasen en ole törmännyt läheskään noin montaa kertaa huonoon palveluun, ainakaan liikkeissä. Virastoissa ei Suomessakaan taida olla kehumista, heh. Kyllä meillä ainakin ammatillisessa koulutuksessa Suomessa(asiakaspalveluala) painotettiin asiakaspalvelun tärkeyttä. Itse, jos millon olen ollut Suomessa töissä, niin jos joskus on tullut tilanne vastaan, etten tiiä, niin oon sanonut "Pieni hetki, tarkistan asian." tai muuta vastaavaa ja aina sit etsinyt informaation käteen joko työkavereilta, netistä jne. Jotenkin noloa olis sanoa "en tiiä" ja jättää asia siihen, koska asiakkaita vartenhan minä olisin, joten yrittäisin parhaani palvellakseni heitä ja tuoda ratkaisu kuhunkin tilanteeseen. Vaikka ei olisi mitään tekemistä esim työn kanssa, just jossain hotellissa voi tulla kysymyksiä maan ja taivaan väliltä. Noh, onneks on internet. :) Kiitos kommentoit! Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa! :)
Mun Espanja-kokemukset on lähinnä turismista elävältä Kanarialta, mutta olen Heidin kanssa samaa mieltä. Mielestäni espanjalaiset (lue: kanarialaiset) ovat paljon palvelualttiimpia kuin suomalaiset kollegansa. Vivin kanssa taas samaa mieltä virastoista, niissä on usein molemmissa maissa melko nuivaa porukkaa töissä...
PoistaOon samaa mieltä! Meistä (kysyin poikaystävänkin mielipidettä) Kanarialla ilmapiiri oli huomattavasti paljon rennompi (mikä näky mm. liikennekulttuurissa, immeiset ei hurjastelleet, eikä tööttäilty), hymyilevämpiä ja palvelualttiimpia. Täällä Zaragozassa taasen on ollu noita huonoja kokemuksia (mitä tuossa linkittämässäni postauksessa on esimerkkinä), kun taas Suomessa (virastoja lukuunottamatta) on palvelu ollut hyvää ja vaikka kuinka muistelen, niin ei tule ainuttakaan huonoa kokemusta mieleen.
VastaaPoistaMietin, että toisaalta olen kotoisin Pohjois-Karjalasta ja ehkäpä siellä ilmapiiri on eri kuin muualla Suomessa? Eli kotikonnuillani olen ainakin saanut hyvää palvelua ja hymyjen kera! :) Ja täytyy myös nostaa hattua kärsivällisyydestä, koska monesti minulla on mennyt aikaa pohtimiseen. :'D Ja toki kotikonnuilla töissä ollessani olen itse aina myös pyrkinyt hyvään asiakaspalveluun. :) Jotenkin tuli mieleen yks esimerkki omalta työpaikalta. Olin siis töissä ja sitten sinne ilmestyi vaeltaja kysyen seuraavien bussien aikatauluja. Koskapa oltiin niin korvessa ja silloin ei enää bussit kulkeneet, niin sanoin hälle, että kelpaako minun kyyti, pääsen tunnin päästä. :D Siitä tuli itsellekin hyvä mieli, kun sai auttaa sitä vaeltajaa, joka kaiken lisäks oli ulkomaalainen. :D
Kiitos kommenteista ja kiva, kun syntyi keskustelua! :) Lisää mielipiteitä ja kokemuksia saa laittaa! :) Luen mielelläni!
Ihana kertomus, onneksi osasitte auttaa häntä! :) Minäkin pidän auttamiskertomuksista, vaikka kyyniset äänet ovatkin jo sanoneet että jos kukaan ei näe auttamistapausta tai sitä ei toitoteta sosiaalisessa mediassa, tapahtuuko se todella?
VastaaPoistaKiitti! :) Niinpä, onneks mummeli sai avun ja kaikki päättyi hyvin. Heh, onpa jännä juttu, minä oon itse asiassa kuullut päinvastaista. On ihmisiä, jotka kyseenalaistaa tuon, että auttamisesta kirjoitetaan sosiaaliseen mediaan. Se on kuin itsensä nostamista jalustalle ja heidän mielestään avun täytyy olla pyyteetöntä. Oon siinä kyllä samaa mieltä, että auttaa pitäis mutta ei "kunnian kiilto silmissä". Mut en nää mitään pahaa siinä, miks ei kertoa hyvälle mielelle saavaa tarinaa oman facebook-sivun seinällä tai täällä blogissa. Ei tätä kuitenkaan lue tuhannet tai edes sadat ihmiset ja olen tavallaan anonyyminä täällä. :) Ja tosiaan toi tarina, jonka kirjoitin, tapahtui ihan oikeasti! :)
Poista