Olin juuri noussut koneeseen Helsinki-Vantaalla ja istunut alas, kun näin tutun miehen. Olin niin yllättynyt, että tajusinkohan edes sanoa ”hola”, vaan toistin repeatinä hänen nimeään. Se oli ehkä vähän noloa. Muut matkustelijat naureskelivat. Terveisiä vaan, jos tätä lukee joku samalla lennolla ollut.
Sattuipa niin, että kyseinen herra on exäni paras ystävä! Emmekä ole nähneet vuoteen. Yllätys oli molemminpuolinen. Varsinkin, kun hänen paikkansa oli vain paria penkkiriviä taempana. Jos hänen paikkansa olisi ollut esimerkiksi koneen etuosassa, tuskin olisimme edes tajunneet olevamme samassa koneessa.
Vaihdoimme muutaman sanan ennen koneen nousua ja sovimme juttelevamme hetken kuluttua. Siinä vaiheessa ihmishässäkkä oli nimittäin luonnollisesti aikamoinen jokaisen laittaessa matkatavaroita ja asettuessa paikoilleen. Lopulta emme ehtineet puhua enempää koko lennon aikana. Ihmiset menivät vessaan tasaisena virtana. Sitten oli paljon turbulensseja. Sitten alkoi juomatarjoilu. Sitten vielä vähän lisää turbulensseja. Lopulta nukahdin. Ennen kuin huomasinkaan, olimme jo Madridissa. Hän oli matkalla takaisin Zaragozaan, oli tulossa Koreasta asti.
Menimme keskiyön kahville Madridin lentoasemalla. Hän oli autolla, joten kahvi varmasti tuli tarpeeseen. Vaihdoimme tietenkin kuulumiset. Miten paljon vuoteen onkaan mahtunut!
Minulla on edelleen hyvät välit exäni kanssa. Siksi ei ollut outoa nähdä hänen hyvää ystäväänsä, jonka minäkin siis tunnen vuosien ajalta. Oli siis jotenkin tosi kiva tavata näin sattumalta. Samalla se oli tavallaan tilaisuus hyvästellä ja toivottaa kaikkea hyvää tulevaisuuteen.
Tulevaisuutta
minäkin pohdin paljon, varsinkin näin vuoden vaihteessa. Piti ihan lukea uusiksi
postaukseni: Miksi mennä takaisin Espanjaan?
Nyt olen ollut
Teneriffalla muutaman kuukauden, mutta tuo aika on mennyt siivillä! Ainakin
elämäni on saanut uudenlaista suuntaa, joten paluu tälle saarelle sitten viime talven jälkeen kannatti. Viime vuosi oli todellakin uuden alku, jolloin tapahtui paljon mielenkiintoisia asioita. Siksi voi olla vaikeaa, että tämä vuosi olisi parempi, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Vuoden 2019 unelmat
Haluan saada
työelämän balanssiin niin, ettei tarvitsisi miettiä jokaista senttiä. Keskittyä
kirjoittamistyöhön ja elää sillä. Aivan kuten Ernest Hemingway! Lisäksi
haluaisin blogata useammin. Kämppäkaverin kanssa aloitamme yhteisen kirjaprojektin,
jota varten joudumme työskentelemään koko vuoden ajan sinnikkäästi ja tekemään
töitä hartiavoimin. Lisäksi minulla on omia tekstejä, jotka haluan kirjoittaa
loppuun. Sarjakuvaideat odottavat, että piirrän ne.
Unelmien
toteutuminen vaatii tekoja. Siksi listaan tähän vuoden tavoitteita, joilla
pyrin omia unelmia kohti.
Viikkotavoitteet
● Viikon aikana opiskelen,
teen töitä ja käyn kuntosalilla ma-pe. Töiden teolla tarkoitan artikkeleiden
tekemistä. Olen tilanteessa, jossa tarjoan lehdille valmiita artikkeleita,
mutta minulla ei ole takeita julkaistaanko niitä. Yksikään artikkeli ei toki mene
hukkaan, vaikka sitä ei julkaistaisi. Kehityn jatkuvasti kirjoittajana. Rahat
voi kuitenkin olla tiukilla. Minulla ei tule olemaan sosiaalista elämää muuta
kuin viikonloppuisin. Ainoa poikkeus, jos ystäväni tulevat etelä-Teneriffalta.
Tai jos joku fiesta osuu keskelle viikkoa.
● Ei somea viikolla. Syy:
vie liikaa aikaa ja häiritsee työntekoa.● Viikonloppuisin päivitän somea, bloggaan ja inspiraatiosta riippuen teen sarjakuvia (jos ehdin muilta asioilta). Fokus on kirjoittamisessa. Minun tulisi kirjoittaa vähintään yksi blogipostaus viikossa. Voitte siis heittää ideoita, kysyä Espanjasta. Ihan mitä vain! Koen, että blogi tulee olemaan tärkeässä roolissa, jotta saan tavoitteet maaliin ja voisin kehittyä. Blogin avulla harjoitan freewriting –tekniikkaa. En kirjoita näin huolimattomasti normaalisti, vaan blogin tekstit ovat flow-tilan tuotoksia. Freewriting eli vapaa kirjoittaminen on tekniikka, jossa kirjoittaja kirjoittaa materiaalia välittämättä esim. kirjoitusvirheistä.
● Sunnuntaina työstän kirjaprojektia kämppäkaverini kanssa.
● Kirjan lukua päivittäin. Uutisten lukeminen on taasen jätettävä vähemmälle eli ainoastaan aamulla aamupalalla. Rakastan uutisia, tietenkin, mutta niiden lukeminen vie myös liikaa aikaa. Minun on opittava priorisoimaan oma ajankäyttö ja opittava työskentelemään tehokkaasti ja älykkäästi.
Lähitulevaisuus
● Helmikuussa on
kurssikavereiden tapaaminen, mutta se on manner-Espanjassa, Barcelonassa! Tavoitteena
on päästä mukaan. Helmikuu tulee kuitenkin niin pian, että en vielä tiedä, onko
minulla varaa?
● Minun on päätettävä
helmi-maaliskuussa, mitä teen kesällä. Yritän jäädä Teneriffalle, mutta se
riippuu minun rahatilanteesta. Voinko elää kirjoittamisella? Voinko olla vapaa
ja oman onneni seppä? Suomeen paluu on toki turvallinen vaihtoehto ja siellä
minulla olisi jo ensi kesäksi kaksi kesätyöpaikkaa. Hain myös kahta muuta työtä
eli toimittajaksi.
Kesä
● Minun hyvä ystävä on
Romaniasta. Olemme puhuneet, että ensi kesänä olisi hyvä ajankohta matkalle.
Matkan onnistuminen riippuu kuitenkin täysin siitä, voinko elää
kirjoittamisella. Jos menen Suomeen kesäksi töihin, en voi mennä Romaniaan. Elokuun
olisin nimittäin töissä eli ystäväni lomakuukausi.
Muita tavoitteita
● Ystävät. <3 Vaikka
fokus on nyt itsekkäästi itseni kehittämisessä, asioiden saamisessa
balanssiin ja kirjoittamisessa, niin ystävät ovat yksi tärkeimmistä asioista elämässä ylipäänsä. Haluankin ympäröidä itseni positiivisista, menestyneistä ja viisaista ihmisistä, koska
totuus on se, että seura tekee kaltaisekseen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä
selvemmin näen tämän. ● Itseni sivistäminen. Kirjallisuuden lukeminen ja uusien asioiden oppiminen.
● Terveelliset elämäntavat ja muutama kilo pitäisi saada karistettua. Ei varmasti tarvitse selittää.
365 mahdollisuutta
Tällaiset ovat minun
unelmani ja tavoitteet. Niitä kohdin yritän pyrkiä ja tehdä tästä vuodesta
minun kaikkien aikojen parhaan! Minulla on 365 mahdollisuutta, enkä halua
hukata yhtään päivää, vaan elää täysillä rakentaen omaa tulevaisuuttani.Uskon, että kohtalo vaikuttaa elämään 10% ja loput 90% on oman työn ansiosta. Yritän nyt oikeasti muuttua. Kaikista vaikeinta on työskennellä itselleen ja niiden oikeiden, tärkeiden asioiden tekeminen, jotka tuottavat tulosta.
Otan teidät tälle matkalle mukaan ja bloggaan vähintään kerran viikossa!
PS. Tätä postausta tehdessä selasin vanhoja kuvia blogista ja löysin kuvan, jossa näytin kasvoni ekaa kertaa. Oli vielä vuosi 2012, eli sama vuosi, jolloin olin aloittanut bloggaamisen. Tuo kuva on otettu Teneriffalla! Tuntuu uskomattomalta. Olen vakuuttunut, että Teneriffalla on joku isompi rooli elämässäni.
Hyviä tavoitteita! Uskon, että niihin opettelu on vähän kuin dieetti; ensin tuntuu hankalalta ja haluaisi ehkä luovuttaa, mutta kun sinnittelee hankalan alun yli, lopulta tavasta tulee rutiini ja asiat rullaavat omalla painollaan.
VastaaPoistaKiitos, Menninkäinen! :) Näinhän se on, että aloitti minkä tahansa asian, niin alku aina hankala. Pakko vaan uskoa, että selviän jotenkin eteenpäin. Välillä alkaa vaan mennä usko. Mutta jatkan ja jatkan. Joku viisas sanoi, että ainoa ero hulluun ja nerouden välillä on menestys. Voin siis olla hullukin, mutta kyllä minun on ainakin katsottava mihin elämä vie Teneriffalla, kun tänne jostain syystä olen saanut jäädä... :) Ja joka päivä töitä tavoitteiden eteen! :) Nyt lähden kuntosalille. Mukavaa päivän jatkoa ja kiitos kommentistasi! :)
PoistaKorjaus: ...ainoa ero hulluuden ja nerouden välillä on menestys.
PoistaKiireessä, kun kirjottaa ja ajatus luistaa nopeammin kuin sormet, niin tulee kirjoitusvirheitä. ;)
Aivan mahtava postaus ja ai, että tuo exän parhaan ystävän tapaaminen oli elämänmakusesti kirjoitettu. Taas tuli fiilis siitä, että elämä on kyllä ihmeellistä.
VastaaPoistaOikein mahtavaa uutta vuotta Vivi Vinna. <3
Voi, kiitos Tiia tuhannesti! Onpa ihanaa kuulla! Sitä elämä todellakin on, ihmeellistä. Innolla odotan, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan! :)
PoistaKiitos paljon ja siullekin oikein ihanaa uutta vuotta! :)