KOLUMNI: HUHTIKUU 234

33 vuotta sitten en olisi voinut valita parempaa päivää tullakseni tähän maailmaan. Synnyin huhtikuun 23. päivä. Äiti oli jo valmiiksi Joensuun keskussairaalassa, kun Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui kolmea päivää myöhemmin. Tuo historiallinen tapahtuma varjosti syntymääni. Olen kuitenkin iloinen, että juuri 23.4. on minun päiväni. Se on tunnettu kirjan ja ruusun päivänä. 

Silloin juhlistetaan nimensä mukaisesti kirjoja, jossa perinteisesti naiset antavat miehille kirjoja ja miehet puolestaan ruusuja. Wikipedian mukaan ”Ajankohta valittiin kirjallisen historiansa ansiosta: 23. huhtikuuta 1616 kaksi maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijaa, Miguel de Cervantes sekä William Shakespeare kuolivat.”

Kun luin tuon kuvauksen, tajusin heti jotain. Tajusin, että hyvänen aika: 1+6+1 on 8. Kun siihen laitetaan perään tuo 6, niin siitä tulee minun syntymävuosi. Hauska sattuma.

Niin ikään on hauska sattuma, että myös äitini syntymäpäivä –ja vuosi tulevat peräkkäisistä numeroista. Tai kuinka ystäväni on samoin syntynyt päivämääränä, jolloin numerot ovat perätysten. Peräkkäisillä numeroilla tarkoitan tosiaan kirjaimellisesti peräkkäisiä numeroita niin kuin omakin syntymäpäivä: 234.

Muutenkin numero 23 tuntuu pyörivän elämässäni useammin kuin muut numerot. Toki ymmärrän, että aivoni reagoivat siihen herkemmin ja siksi minusta vain tuntuu siltä. Silti minusta on melkoisen suuri sattuma, kun lasken yhteen vaikkapa omassa ajokortissani olevat numerot, niin siitä tulee se 23.

Kirjan ja ruusun päivä

On myös mielenkiintoista, että Kirjan ja ruusun päivä tulee alun perin Espanjasta kiitos erään espanjalaisen ja näin on ollut jo vuodesta 1925 saakka. Se alkoi ensin Barcelonasta, mutta levisi pian muihin yliopistokaupunkeihin Espanjaan. Ja kuten hyvin nyt tiedämme, myös ympäri maailmaa.

Myöhemmin UNESCO ilmoitti sen olevan lisäksi kirjan ja tekijänoikeuden päivä. "Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina", järjestö perusteli.

Pyhän Yrjön päivä

Huhtikuun 23. on myös Pyhän Yrjön päivä eli San Jorge. Pyhä Yrjö on mm. Katalonian ja Aragonian suojelupyhimys. Mutta kuka San Jorge oikeastaan oli? Ei tiedetä varmuudella, oliko häntä koskaan oikeasti olemassa. San Jorge kuitenkin yhdistetään monesti lohikäärmeeseen esimerkiksi maalauksissa, joissa hän taistelee lohikäärmettä vastaan. Vaikuttaa siltä, että San Jorge olisi ollut roomalaissotilas Cappadociasta, Turkista, ja joka vapautti erään muinaisen kaupungin lohikäärmeestä.

Kuva on lainattu netistä.

On joka tapauksessa mieletön sattuma, että 23.4. on minun syntymäpäivä ja Aragonian päivä. Aragonia on yksi Espanjan 17 itsehallintoalueesta ja tosiaan asuin siellä monta vuotta.

Nyt asun Teneriffalla. Mutta voitko uskoa, että minun kotikatuni nimi on sama kuin erään espanjalaisen barokin ajan merkittävän näytelmäkirjailijan ja runoilijan?

Selittämättömiä sattumuksia

Kaikki nämä pienet sattumat tuntuvat todella merkityksillisiltä minulle. Ne tuntuvat kuin… kohtalolta? Huhtikuu on myös minusta vallan erikoinen kuukausi. Silloin tuntuu, että tapahtuu isoja, yleensä ikäviä asioita.

Viikko sitten Notre-Dame paloi. Olin juuri Etelä-Teneriffalla ystäväni kotona koiria hoitamassa. Kuuntelin Titanic -elokuvan musiikkia ja kun piipahdin Facebookissa, huomasin kaikkien päivittävän Notre-Damen palosta. Järkytyin itsekin. Notre-Dame on siis minulle tuttuakin tutumpi paikka… Olenhan asunut Pariisissa.

Ja sitten ne pienet sattumukset, jotka saavat ihon kananlihalle.

1. Olen tosiaan asunut Pariisissa.

2. Notre-Damen palo alkoi noin klo 18:50. Ja taas jos lasketaan, niin 18+5 on yhtä kuin 23!

3. Palon aikaan kuuntelin juuri Titanic-elokuvan musiikkia.

4. Olen työskennellyt Titanic-näyttelyssä.

5. Titanic upposi 15.4.1912. Ja jos taas lasketaan numerot yhteen… Tulee siitä 23! Välihuomautuksena: jos lasketaan Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden numerot yhteen, niin tulee 32. Sehän on kuin 23, mutta väärinpäin.

Kuva on lainattu netistä.

Noh, nämä kaikki ovat tietenkin vain sattumia. Sattumia, joita varmasti itse kunkin elämässä on, jos oikein alkaa etsiä ja miettiä. Eikö vain? Meidän aivot ovat siitä jännä juttu, että ne yhdistelevät asioita mitä omituisimmilla tavoilla.

Eli johtopäätöksenä voidaan vetää ja voin sen ääneen tunnustaa… Kyllä. Minulla on varmasti harvinaisen hyvä mielikuvitus.

Mutta… Jos kaikki edellä mainittu on minun harvinaisen mielikuvituksen ansioita, niin haluan loppuun kertoa, mitä tapahtui viime syntymäpäivänä. Ja se ei ole minun mielikuvituksen tuotetta. Näin sen ihan omin silmin. Ja toisekseen. Minä en ollut yksin. Ystäväni oli paikalla ja voi todistaa tapahtumien kulun. 

Syntymäpäivä, jota en unohda koskaan

Elämäni erikoisin syntymäpäiväjuhla oli vuosi sitten, Teneriffalla. Silloin tapahtui jotain niin erikoista, etten tule unohtamaan sitä koskaan…

Päivä osui keskelle viikkoa. Onneksi edes yksi tärkeimmistä ystävistäni pystyi juhlistamaan päivää kanssani. Olin ostanut kakkua ja olimme asunnollani. Keitin vettä tehdäkseni teetä. Annoin veden jäähtyä ja vasta sitten laitoin kuppiin. Yhtäkkiä kuppi liikkui. Sanoin ystävälleni ”Hei, kuppi liikkui!”.

Ystäväni ei ollut nähnyt sitä ja ihmetteli, mitä minä hourin. Laitoin kupin samaan kohtaan ja sitten se liikkui taas, eikä mitään pikkumatkaa, vaan melko ison välin. Ystävänikin näki tämän ja ruvettiin nauramaan. 

Sanoin ääneen, että ”jospa se on isoäitini, joka tuli syntymäpäiväjuhlille” ja vitsailin, että ”annapas merkki, jos olet täällä”. Silloin kuppi heilahti pienesti, aivan kuin se olisi sanonut ”kyllä”! Ystäväni kanssa vaihdettiin merkitsevät katseet ja ihmeteltiin nauraen, mitä me just oltiin nähty?

Näihin ajatuksiin päätän tämän synttäripostauksen, jossa ei tainnut olla päätä, eikä häntää. Mutta toteanpahan vain, että elämä on täynnä mysteerejä. 

Haluaisinkin kovin kuulla, onko sinun elämässäsi ollut tällaisia mysteerisiä sattumuksia? Uskotko kohtaloon / johdatukseen?