KISSATERAPEUTIN ESITTELY

– Ja vielä kissaterapeutti, hätääkös sulla! Näin ihanasti kommentoi Päivänsäteen Menninkäinen tässä postauksessa ja sai minulle hymyn huulille. Kiitos ihanasta kommentista!  

Esitelkäämme siis kissaterapeutti. Kissa, joka tsemppaa minua koiran hoidossa ja on ollut minulle henkisenä tukena. Long story short: tulin koiranhoitajaksi erääseen taloon maaseudulle jonnekin päin Etelä-Teneriffaa.

Ensin tuli talo ja sen mukana koira. Koiran mukana tuli kissa. Ja kissan mukana pikku kissa.  

Iso kissa, pikku kissa
Tullessani silloin ensimmäistä kertaa vierailulle tähän huusholliin, en osannut arvatakaan täällä asuvan myös tällainen kissaeläin. 

Meidän kohtaaminen oli kyllä siinä mielessä ikimuistoinen, kun yhtäkkiä vain tuijotimme toisiamme sen istuessa keittiön hyllyllä. 

En ollut huomannut tätä kissaa ollenkaan, vaikka olin kulkenut keittiön läpi. Ennen kuin sen naama oli melkein omassani kiinni ja tuijotti oikein uteliaana. Ei siinä voinut muuta, kuin revetä huutonauruun.  

Talossa oli myös toinen kissa, tai siis kissanpentu. Se oli oikein kaunis, niin kaunista kissaa harvoin näkee. Se oli valkoinen ja jos en ihan väärin katsonut, niin sillä oli siniset silmät. 

Mutta… se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun näin pientä. Joku ihminen on ilmeisesti sen napannut mukaansa.   

Miten kissan ja koiran yhteiselo sujuu?

Tämä minun hoitokoira suhtautuu myötämielisesti juuri tähän kissaan. Joskus kissa joutuu sähisemään ja sitten se vetää kuonoon, jos muu ei auta. 

Jos ei uskota ensin hyvällä, niin sitten pahalla. Koiran ei siis kannata työntää kuonoa joka paikkaan tai tulla liian likelle.

Kissa on vapaa. Se saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa. Tämä kissaterapeutti on tavallista kissaa hieman pienempikokoinen. Se sujahtaa portistakin ilman mitään. Se tykkää loikoilla terassilla.

Naapurit vastaavat kissan hoidosta omistajan ollessa poissa. Tässä rakennuksessa naapuriapu toimii. Etenkin tuo naapurin ikkuna, jonka näkymä on suoraan, ööh, minun terassille. 

Ikkuna on nyt toiminut kissan kulkureittinä. Ensin se pujahtaa portista ja sitten ikkunasta aina, kun haluaa ruoka-apajille.

Minä laitan kissalle vettä terassille. Olen kuitenkin nähnyt sen häviävän parempiin suihin eli koira on hörppinyt. Kissaa en ole yhyttänyt juomasta. Kaipa hän osaa nesteytyksestään huolehtia, aikuinen katti. 

Laitoin roskapussin portin pielukselle, että muistan varmasti viedä. Tietenkin juuri silloin kissa ja koira asettuivat kuvausasentoon...

Kissojen armeija
Toisin kuin kissat, koira ei ole vapaana ja lenkillä se kulkee hihnassa. Yritän opettaa hihnakäyttäytymistä, mutta lenkkeily itsessään ei ole aina sujunut kuin tanssi. Se on semmoista tahtojen taistelua. 

Tuolla Teneriffan kukkuloilla me lenkkeilemme ja maisemat ovat niin kuin paratiisista. Ja jos kaikki menee kuin Strömsössä, niin ensin menen minä, sitten koira ja kissa sopivan välimatkan päässä takana. 

Ei se kissa pitkään seuraa tai joskus liittyy mukaan vasta, kun lenkki on jo ohi, ilmeisesti silityksen toivossa. Monesti lenkillä, etenkin ilta-aikaan, kissa tulee peränpitäjäksi.

Täällä on luonnollisesti muitakin kissoja. Ne ovat sitten niitä katukissoja. Vaikka yksittäinen kissa ei hievahtaisikaan, voi suorastaan tuntea, kuinka sen silmät seuraavat menoamme. Ehkä niitäkin huvittaa tämä omituinen sekalaisesta seurakunnasta muodostuvat jonomme? 

Lenkki on silloin hyvä, jos ajatukset virtaavat. Kerran mietin, miten kissat olisivat huippuvakoojia. Ei ole liioiteltua sanoa, että niitä on ihan kaikkialla Espanjassa. 

Ne sopeutuvat paikkaan kuin paikkaan ja pystyvät liikkumaan huomaamattomasti vaikka nukkuvan koiran ohi. Why not?

Mitä tykkäsit kissaterapeutista? Kiinnostavatko nämä eläinjutut? Kommentoi alle! Saatan vaikka innostua tekemään lisää. 

 
PS.  Jos tykkäsit tästä jutusta, saatat tykätä myös tästä postauksestani. Siinä kerron kampaamoreissustani ja kuinka siellä oli kissa ja koira.