BLOGINI LUKIJA SAI MINUT ITKEMÄÄN

Kun perustin blogin, tiesin, että asetan itseni alttiiksi kaikenlaisille kommenteille. Päätin siitä huolimatta alkaa kirjoittaa tavoitteenani tulla paremmaksi kirjoittajaksi. Tein sen anonyymina ja ihan syystä.

En edes halua blogiani kovin innokkaasti yhdistää omaan nimeeni, vaikka ehkä se joskus voi paljastua. Ei tämä niin anonyymi ole. Osa lukijoistani tietää jo, kuka olen elävässä elämässä.

Mutta ei mennä nyt siihen, vaan saamaani sähköpostiin. En lue sähköpostiani kovin usein, ehkä kerran kuussa. Nyt minulle tuli tunne, että pitääpäs käydä kurkkaamassa.

Niin menin – ja yllätyin.

Eräs tamperelainen lukijani oli laittanut sähköpostia, jossa kiitti huippukiinnostavasta blogista. Hän kuvaili sitä kiehtovaksi ja koukuttavaksi. Etenkin Espanja-kuulumiset saivat kiitosta. Kauniit sanat saivat minut hyvälle mielelle.  

Sitten lensin melkein penkiltäni. Ihana lukijani oli tehnyt pienen listan vapaista asunnoista, joita voisin kysellä täällä Teneriffalla.

Aloin itkeä. Siellä ruudun toisella puolella on todella ihan oikeita ihmisiä, jotka lukevat minun tarinoitani ja välittävät. Se kosketti jostain syvältä.

Kiitos sinulle niin ihanasta sähköpostistasi. 

Ehkä se tuntuu vielä liikuttavammalta siksi, koska monesti olen miettinyt blogiani, ja välillä jopa sen lopettamista. Ei, en ole lopettamassa. Se on vain on käynyt muutaman kerran mielessä.

Tätä blogia tuskin olisi ilman teiltä saamiani kommentteja. Minusta on hurjan mielenkiintoista vaihtaa mielipiteitä, ajatuksia ja kokemuksia. Ilman niitä minun olisi sama kirjoittaa pöytälaatikkoon.

Ajatuksia bloggaamisesta, somesta ja tulevaisuudesta

Pohdintojeni jälkeen olen aina tullut siihen tulokseen, että tälle(kin) blogille on paikkansa valtavassa blogimaailmassa.

Koen blogimaailman ja somen sellaiseksi kiiltokuvaksi, jossa näytetään pintaa, mutta monesti syvällisyys puuttuu. En itse jaksa pönöttää tai olla esillä jossain Instagramissa. En edes haluaisi tulla julkisuuden henkilöksi ulkokuoren perusteella.

Toki nyt olen ymmärtänyt, että pitäisi olla enemmän esillä. Eikä se välttämättä tarkoita sellaista pönöttämistä, vaan nimenomaan somessa voi tuoda niitä kokemuksia ja omia kirjoituksia esille. Siksi olen alkanut olla aktiivisempi omana itsenäni LinkedInin puolella.

Monet bloggaajat tuntuvat suorastaan yli-ihmisiltä, joilla kaikki menee aina niin hienosti. Muiden blogeista saamme lukea upeista hääjuhlista, menestysyritysten perustamisesta, talojen ostoista ja kalliiden vaatteiden esittelyistä.

Rakkaus, häät ja onnistumiset työrintamalla eivät ole mielestäni pinnallisia. Luen mielelläni muiden onnistumisista, koska niitä tarvitaan. Ne ovat inspiraation lähteitä. Nyt kaipaan sitä ehkä enemmän kuin koskaan.

Olen tosi iloinen muiden ilouutisista. Ne ovat sellaisia asioita, joista itsekin haaveilen. Koen, että itsekin olen uurastanut valtavasti ja tehnyt töitä sen eteen. Toivon taloudellista vakautta, että minäkin saisin oman kodin ja rinnalleni kumppanin, joka haluaa mennä elämässä eteenpäin.

Lue kirjoitukseni: Ajatuksia rakkaudesta.

Mutta samaan aikaan blogit, joissa bloggari esittelee vaikkapa vaatteita, ovat sen genren blogeja, jotka tuntuvat nykyään itselleni hyvin vieraalta maailmalta. En tuomitse heitä, jotka niin tekevät. Olenhan itsekin tämän blogin alkumetreillä esitellyt omaa tyyliäni tai meikkejä.

Nyt se tuntuu minusta tosi pinnalliselta. Sisin on pintaa tärkeämpää. Minulle on ihan sama, millainen toinen on ulkoisesti. En välitä hänen tyylistään, miten kalliita vaatteet ovat tai miten hieno auto hänellä on.

Sen sijaan luonto ja ympäristöystävällisyys ovat minulle arvokkaita. Olen huolissani luonnosta. Ehkä viime talvi muutti minua. Minusta tuntui kuin maailmanloppu olisi kolkutellut ovella. Oli hiekkamyrsky, korona ja karanteeni.

Ei ne onnistumiset, vaan se matka

Minusta on upeaa aina, kun joku onnistuu jossain tavoitteessaan ja toteuttamaan niitä omia unelmiaan. Mutta mielenkiintoisempaa olisi kuitenkin lukea siitä matkasta, minkä joku on joutunut kulkemaan. Myös vastoinkäymisineen.

Ja sellainen haluan tämän blogin olevan.

Blogi, joka kertoo siitä matkasta ja henkisestä kasvusta. Tällä minun tarinallani ei ole vielä loppua. En tiedä, minne se johtaa tai miten se päättyy. En voi varmuudella edes tietää onnistunko. Kun seuraa sydämensä ääntä, sitä omaa intohimoaan, sitä haluaa uskoa kaikin voimin, että onnistuu. Mutta kyllä tämä matka tuntuu tuskaisen hitaalta.

Tiedän, että kaikkeni olen tehnyt. Elämäni pyörii sen ympärillä, että pääsen eteenpäin. Tähtään siihen, että tulevaisuudessa olen taloudellisesti riippumaton, minulla olisi aikaa kirjoittaa, eikä tarvitsisi murehtia rahasta. Samaan aikaan haluan oppia nauttimaan polustani, eikä murehtia liikaa itse päämäärää.

Täällä blogissani haluan tuoda esille kokemuksiani ja eräänlaista elämäni matkaa, en niinkään itseäni. Haluan kuvata sitä henkistä kasvua, miten olen kehittynyt ihmisenä. Ja kertoa myös niitä vastoinkäymisiä. Juuri niistä sitä oppii kaikkein eniten.

Mietin, että siitä voi olla apua ja vertaistukea. Ehkä?

Minä haluan tuoda sitä kolikon toista puolta esille myös. Kaikki tiedämme, ettei kenenkään elämä ole ruusuilla tanssimista. Meillä kaikilla on omat ongelmamme.

Olen epäonnistunut yrittäjänä. Elämä oli kuin tuulimyllyjä vastaan taistelua Zaragozassa. Minulle ei löytynyt töitä. Tai jos löytyi, niin se kesti sen hetken ja sitten jäin taas ilman.

Olen ollut taloudellisesti tosi ahtaalla. Suhasin Suomen ja Espanjan väliä ja minusta tuntui, etten löydä paikkaani tässä maailmassa, etten kelpaa minnekään. Yksinkertaisesti pidin itseäni totaalisen epäonnistuneena yksilönä.

Eräänä päivänä päätin: nyt riittää.

Tulin Teneriffalle ilman töitä tai asuntoa. Jotenkin ihmeellisesti Teneriffalla olen löytänyt elämääni toisenlaisen sävelen, ihan erilaisen flown. Ja nyt jotenkin menee kevyemmin askelin, mutta… helppoa ei ole, enkä ole vielä siinä pisteessä, jossa haluaisin olla.

Nyt, tällä hetkellä, akuutein asia on se, että minulla on jäljellä kolme viikkoa tässä asunnossa koiranhoitajana ja matka jatkuu. Eikä minulla ole aavistustakaan, missä tulen olemaan.

Tarina jatkuu… oletko mukana seuraamassa?

 

PS. Tässä pitäisi olla mukana tekemäni video, mutta mobiililla se ei näy?