Näky voisi olla kuin suoraan jostain surullisesta novellista. Ennen niin loistelias ja koko alueen silmäterä on nyt jätetty kuin nalli kalliolle ─ kirjaimellisesti.
Raunioista koko maailman tietoisuuteen
Viime aikoina siitä on tullut todellinen ilmiö, koska se pääsi jonkin matkailuportaalin ”maailman kauneimmat hylätyt paikat”-listaan ja vieläpä ensimmäiselle sijalle!
Puhun tietenkin Gordejuelan vesihissistä. 1900-luvun alussa rakennettu upea kartano on nyt vain varjo entisestä loistostaan. Sen historia on mielenkiintoinen. Rakennuksessa asui brittiläinen perhe, joten siitä nimi Casa Hamilton. He perustivat samannimisen yrityksen vedenpumppaukseen kallion huipuilla oleville banaaniviljelmille.
Tarinalla ei ollut kovin onnellinen loppu, mutta nyt raunioista on tullut kuuluisa nähtävyys. Gordejuelan vesihissi on päässyt myös kirjaan Abandoned Palaces. Siinä esitellään hylättyjä rakennuksia ympäri maailmaa.
Gordejuelan vesihissi
Missä tämä Teneriffan helmi on?
Rauniot sijaitsevat Los Realejos-nimisessä paikassa, saaren pohjoisosassa. Ne löytyvät polun varrelta, joka helposti voisi olla Teneriffan kaunein maisemareitti. Kyseessä on varmastikin koko saaren se kaikista vehrein spotti.
Tuo reitti on Sendero del Agua ja pituus on 4 km - yhteen suuntaan. Ja siinäkin menee helposti muutama tunti, koska maisemat ovat yksinkertaisesti vain niin upeat! Se onkin suojelualue arvokkaan maisemansa vuoksi.
Halusimme tällä kertaa suunnistaa saaren pohjoisosaan. Paljon on tullut hyppelehdittyä Teneriffan vuoristoissa, mutta enimmäkseen saaren eteläpäässä. Nyt halusimme kirjaimellisesti vaihtaa maisemaa ja suunnistaa pohjoiseen vehreimmille laitumille.
Me teimme reitin väärinpäin, eli aloitimme Puerto de la Cruzista hotelli Maritimin liepeiltä.
Polun varrella on lukuisia kohtia, joista kannattaa ottaa kuvia. Ei näitä maisemia voi sanoin kuvailla. Ne ovat upeita.
Vesihissin rauniot piirtyivät kaunista maisemaa vasten. Arvelimme, että ehkäpä rauniot itsessään eivät olisi niin ihmeelliset, elleivät ne nimenomaan sijaitsi niin sykähdyttävän kauniilla paikalla.
Juuri se paikka tekee siitä niin ainutlaatuisen.
Kaverit kadoksissa
Maisemien ihastelujen lomassa kaikki meni hyvin. Ainakin siihen asti, kunnes huomasimme meidän porukasta puuttuvan kaksi tyyppiä. Missä välissä he ehtivät kadota?!
Säikähdimme tietysti, koska meille käy näin aina (viimekertaista poikkeusta lukuun ottamatta). Aina.
Onneksi on keksitty kännykät, joten soitimme näille kahdelle.
He kertoivat kulkeneensa vähän rivakammin reittiä eteenpäin ja kuulemma pelletkin oli ohitettu. Katsoimme ympärillemme ja bingo. Näimme pellelinnunpelättimen.
Jatkoimme hyvillä mielin matkaamme. Minä tietenkin ihastelin maisemia ja yhtäkkiä ystäväni huudahtaa ”Cuidado!”
Pysähdyn kuin paskahalvauksen saaneena ja katsoin, mitä tässä tapahtuu.
Salamaakin nopeampi juoksijamies ohitti minut huutaen apinanraivolla ”Voy!”.
Juoksijoita toki olimme nähneet tämän reitin varrella harvinaisen paljon. En vain arvannut, että joku juoksisi sen tuohon suuntaan… kivikkoista polkua suoraan alamäkeen.
Ravintolaa metsästämässä
Reitin jälkeen halusimme mennä syömään ravintolaan. Normaalistihan meillä on omat eväät, mutta tällä kertaa halusimme tehdä päivästä vähän spesiaalimman.
Ensimmäinen luonnollisin vaihtoehto olisi ollut reitin alkupäässä oleva ravintola. Se oli vain niin täynnä ja tarjoilijoilla oli niin kiire, että meistä tuntui paremmalta idealta mennä pois jaloista johonkin toiseen paikkaan.
Olimme jättäneet reitin alkupäähän auton, jolla hurautimme Los Realejos-kylään. Siellä yritimme toiseen ravintolaan, joka myös oli aivan täynnä ja pihalla oli jonoa.
Tätä ravintolaa suosittelen
Sitten yksi meistä soitti ravintolaan, jonka oli ilmeisesti sattumalta bongannut netistä. Siellä oli pöytä vapaana, joten kipitimme 200 metrin matkan. Heti alusta asti saimme upeaa palvelua ja meillä oli niin hauskaa, että nauroimme mahat kippurassa.
Jopa kokki tuli esittäytymään pöytäämme. Tuo ravintola on nimeltään Mi Guachinche Casa Pedro ja suosittelen ehdottomasti käymään.
Oletko sinä nähnyt Gordejuelan vesihissin? Entä oletko päässyt ruokailemaan johonkin guachincheen ja jos olet, niin millainen oli kokemuksesi?
P.S. Jos tykkäsit tästä artikkelista, sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelini:
Abades - hämmästyttävä aavekylä Teneriffalla
Asuukohan raunioissa se vesihiisi, joka sihisi hississä? ;)
VastaaPoistaAika jännä paikka ja upeat maisemat!
Guachinchea piti oikein tutkia ja vastaava grancanarialainen sana on bochinche, mutta en ole kyllä nähnyt kummallakaan nimellä varustettuja ravintoloita GC:lla. Voihan niitä olla, mutta netin mukaan ovat enemmän "chicharrojen" juttu.
Hahaha, tiiä vaikka asuisi! ;) Ihan sinne asti ei menty.
PoistaTosi hyvä tieto! Kiitos siitä. Toi guachinche on kyllä jännä juttu täällä Teneriffalla. Tämä saari se jaksaa aina vaan yllättää. Aion kyllä kirjoitella lisää juttuja, mitä kaikkia isoja oivalluksia olen täällä tehnyt. :) Mukavaa viikkoa, Menninkäinen!