MITEN OLEN KASVANUT HENKISESTI

En ajatellut koskaan kirjoittavani tällaisesta aiheesta, siis henkisestä kasvusta ja itsensä löytämisestä. Politiikka, uskonto (henkisyys) ja urheilu ovat sellaisia aiheita, jotka jakavat ihmiset, eivätkä ne ole olleet minulle suuria intohimon kohteita.

Olen kuitenkin kulkenut ihmeellisen polun ja kasvanut henkisesti paljon. Koen, että nyt on sopiva hetki kertoa tuosta matkasta - elämäni suurimmasta matkasta sisimpään.

Varsinkin tällaisina epätoivoisina aikoina on hyvin lohdullista tietää, että en ole yksin ja on olemassa korkeampi voima. 

Ennen kuin jaan ajatuksiani syvällisemmin, haluan valottaa hieman omaa taustaani. Siten voit ymmärtää tarinani paremmin.

Postauksen kuvat ovat Teneriffalta eri paikoista, joissa olen käynyt.

Tausta

Minä tulen uskovaisesta perheestä. Toisin kuin vanhempani, en koskaan oikein ymmärtänyt heidän uskoaan. Kyseenalaistin siis heidän näkemyksensä. Siitä kiitän heitä, että he eivät koskaan tuputtaneet minulle mitään.

Minua ei esimerkiksi kastettu, kun olin lapsi. Oli minun oma asiani päättää noin isoista kysymyksistä. Jos joku olisi kysynyt minulta parikymmentä vuotta taaksepäin, uskonko Jumalaan, olisin vastannut ”haluan uskoa”. Mitään varmuutta minulla asiasta ei kuitenkaan ollut, enkä kokenut minkäänlaista johdatusta elämässäni.

17-vuotiaana kävin rippikoulun ja sain kasteen. En siksi, että olisin uskossa. Halusin vain saada joskus kirkkohäät.

Zaragozassa viettämieni vuosien aikana elämä oli tasaista, hyvääkin, mutta tunsin sisälläni tyhjyyden. Silloinen mieheni oli ateisti, eli hänen mielestään jumalia ei ole olemassa. Emme oikeastaan koskaan keskustelleet asiasta. Ymmärsin ja kunnioitin hänen näkemystään.

En itsekään tuntenut korkeamman voiman läsnäoloa elämässäni. Joissain kohdissa pyysin apua, mutta petyin kerta toisensa jälkeen. Olin turhautunut, jopa vihainen, koska elämäni ei mennyt niin kuin minä olin suunnitellut. Tuntui, että kaikille muille elämä hymyilee, mutta ei minulle.

Tunsin itseni väliinputoajaksi. Suomessa minulla kyllä oli töitä, mutta ei Espanjassa juuri siinä kaupungissa, jossa olisin halunnut asua. Suomen ja Espanjan väliä tulikin kuljettua monet kerrat. Pikku hiljaa aloin oivaltaa, että halusin elämältä enemmän! Tiesin minulla olevan paljon annettavaa maailmalle.

Päätin aloittaa nollasta, puhtaalta pöydältä. Muutin Teneriffalle. Ja sen jälkeen alkoi tapahtua! En ollut koskaan kokenut mitään tällaista. Kirjaimellisesti tunsin, miten elämäni muuttui ja asiat alkoivat rullaamaan.

En ehkä vielä tuolloin ajatellut korkeamman voiman läsnäoloa niin selvästi kuin miten sen nyt koen. Siitä on vain pari vuotta aikaa, kun keskustelin hollantilaisen tuttavani kanssa Jumalan olemassaolosta täällä Teneriffalla. Hän kysyi ”Et kai usko Jumalaan?”. 

Välihuomautuksena mainittakoon kysymyksen asettelu. Ihan kuin hän olisi halunnut vahvistusta omalle näkemykselleen. Hän on muuten se tyyppi, joka ”tietää kaikesta kaiken”, omaa hyvin vahvat näkemykset ja jos jotain ei pysty todistamaan tieteellisesti, ei sitä myöskään ole olemassa.

Tuon keskustelun aikana totesin, että en tiedä. En voinut sanoa varmaksi, onko Jumalaa olemassa vai ei.

Nyt pari vuotta myöhemmin…

Voin sanoa, että on olemassa jokin korkeampi voima. Monet, etenkin kristityt, nimittävät sitä Jumalaksi. Ja sitten on paljon meitä, jotka nimittävät tuota korkeampaa voimaa universumiksi tai korkeammaksi älyksi/voimaksi.

Tykkään enemmän puhua universumista tai korkeammasta älystä/voimasta kuin varsinaisesti Jumalasta. Jumala mielletään yleensä kaikkivoipaiseksi, joka katselee ihmiskuntaa tuolta jostain ylhäältä. Häneltä pyydetään asioita ja sitten, kun niitä ei kuulu, niin se on todiste, ettei Hän ole olemassa. Tai sitten pohditaan, että jos Jumala on olemassa, niin miksi on niin paljon pahaa?

Minä koen kuitenkin korkeamman voiman ns. näkymättömänä energiana - vähän niin kuin auringonsäde. En näe sitä, mutta tunnen sen. Ja sitten yhtäkkiä tunnen myös sisälläni voimaa.

Luin erästä kirjaa, jossa oli mielenkiintoisia harjoituksia. Niiden harjoitusten kautta oivalsin, että minulla on paitsi keho ja mieli, myös sielu.

Nämä havainnot kirjaimellisesti räjäyttivät tajuntani. Koin suurta iloa tästä lopullisesta oivalluksesta, joka minulla oli jo omien kokemuksieni kautta.

Mitä minulle tapahtui noina vuosina?

Kun tulin Teneriffalle, olin vakaasti päättänyt ottaa vastuun omasta elämästäni. Mutta se, mitä kaikkea minulle on tapahtunut, ei voi selittää vain minun päättäväisyydellä ja toiminnalla. Siksi kutsun niitä ihmeiksi. Matkani varrella olen saanut myös ikään kuin merkkejä siitä, että olen oikealla polulla.

Olen täällä blogissakin kertonut ihmeellisistä seikkailuistani. Niiden kautta minulla ei ole pienintäkään epäilystä, että elämässä on korkeampi voima, johdatusta, universumi.

Tiedän. Kuulostaa hullulta!

Tiedän myös, että olen itse tehnyt paljon ja toiminut, mutta kyllä minulla on ollut matkassani jotain suurta johdatusta. 

Listaan tähän kokemani ihmeet ja merkit.

#1. Pamplonassa Ernest Hemingwayn patsaan luota löytyi kynä.

Koin sen merkiksi, että kirjoittaminen on minun elämäntehtäväni. Kaiken lisäksi siinä oli numero 207. Ernest Hemingway kuoli 2. heinäkuuta 1961.

#2. Sain asunnon ja työn Teneriffalta yhdessä päivässä.

Olin jutellut Facebookissa suomalaisen naisen kanssa Teneriffalle muutosta. Hän halusi nähdä minut ensin lentokentällä ja katsoisimme sitten, voisinko vuokrata häneltä huoneen. Onneksi läpäisin testin ja pääsin kuin pääsinkin hänen luokseen. Samalla minulle järjestyi työpaikka. Hän vinkkasi, minne minun kannattaa hakea. Ja niin sain itselleni ensimmäisen työni Teneriffalla.

#3. Kohtaamani epäonni, joka osoittautuukin myöhemmin onnenpotkuksi.

Minulla piti olla huone vuokrattuna Santa Cruzissa palatessani Teneriffalle, mutta sitten se peruuntui aivan yllättäen! Sen myötä aloin metsästää huonetta ja löysinkin aivan mahtavan kämpän ja kämppiksen Santa Cruzista.

Kämpän metsästyksen myötä kontaktoin tuttavani, joka kutsui minut yrittäjyystapahtumaan. Tuossa tapahtumassa tapasin minulle merkityksellisen henkilön, joka on auttanut minua kehittymään paremmaksi kaikin tavoin.

#4. Sain sattumalta itselleni asiakkaan, vaikka en edes sellaista etsinyt opiskellessani copywritingia. Olin niin kiitollinen ja koin, että olen oikealla polulla. Niinpä uskalsin sanoa Suomen työpaikalleni, että en ole tulossa tuona kesänä.

#5. Löysin uuden asiakkaan ihmeellisen sattuman kautta silloin, kun sitä kaikkein kipeimmin tarvitsin.

Jouduin taloudellisesti todella ahtaalle, kun työt eivät jatkuneetkaan ensimmäisen asiakkaani kanssa, kuten olin ajatellut. Minulla ei ollut enää säästöjäkään. Muistan vieläkin, kuinka tarkastelin pankkitilini lukuja. Olin melkein nollilla. Ei sitä epätoivoa voi sanoin kuvailla. Yritin kaikin keinoin löytää ulospääsyä.

Tuntui, että olin jo käyttänyt kaikki keinot asiakkaiden löytämiseksi, ja… ei mitään. Tuona päivänä itkin. Menin baariin viinilasilliselle ja ehkä toivoin jonkinlaista ihmettä, joka pelastaisi minut. Ja sellainen ihme tapahtui! 

Tutustuin kirjoittajaan, joka antoi minulle vinkkejä, miten löytää asiakkaita. Sitten hän esitteli minut miehelle, jolla on oma tunnettu kansainvälinen yritys. Hän sattui tarvitsemaan suomalaista copywriteria ja palkkasi minut ensi näkemältä!

#6. Sain rahaa yllättävältä taholta.

Ystäväni, joka oli hoitanut minun aikaisemman yritykseni paperiasioita, soitti minulle. Hän ilmoitti, että minulla olisi mahdollista saada veronpalautuksia, jos nyt täytämme paperit. Sanoin ehdottomasti kyllä hänen tarjoukselleen. Raha helpotti suuresti minun taloudellista tilannettani.

#7. Pääsin ilmaisille kirjoituskursseille Teneriffalla.

Hain minitarinakurssille, kirjoituskurssille ja käsikirjoituskurssille. Pääsin noihin kaikkiin ja suoritin ne myös alusta loppuun. Hain myös yliopistoon Suomeen opiskelemaan kirjoittamista ja pääsin sisään. Valitettavasti en saanut niitä loppuun, sillä omassa elämässä oli tarpeeksi haastetta.  

#8. Pääsin mukaan kahteen kirjaan, lyhytelokuvaan ja julkaisin minitarinoitani lehdessä.

Ensimmäinen kirja syntyi kirjoituskurssin tuotoksena. Toiseen kirjaan pääsin kirjoittamani minitarinan myötä, joka oli yksi parhaimmista. Lyhytelokuvan toteutimme käsikirjoituskurssin myötä. Lehteen pääsin sattumalta, kun luin yhden kirjoittamani minitarinan kirjoituskurssilla.

#9. Tutustuin erääseen mieheen, jonka avulla opin miten tehdään käsikirjoitus. Hän ei valitettavasti osoittautunut minun luottamukseni arvoiseksi. Tämä on piiitkä tarina, enkä ole vielä valmis sitä kertomaan. Sain todeta, että kaikkiin ihmisiin ei voi luottaa. Lopputulemana sain suuren inspiraation oman elokuvan käsikirjoituksen tekoon ja nyt minulla on kasassa 40 sivua. 

#10. Sain töitä ihmeellisesti juuri silloin, kun sitä tarvitsin.

Olin joutunut taloudellisesti niin tiukille (taas), että mietin Suomeen paluuta. Olen sitä mieltä, että kotoa ei kukaan tule hakemaan töihin, vaan itse on kolkutettava ovia. Ihmeellisesti tällä kertaa niin kuitenkin kävi! Sain viestin mielenkiintoisesta työpaikasta - ilman, että olin sellaista edes hakenut. Vaikka sainkin töitä, olin jo ehtinyt sanomaan huoneeni Santa Cruzista irti. Menin muutamaksi kuukaudeksi ystäväni luokse.

#11. Pääsin testaamaan ilmaiseksi pilottikurssia, jossa minulla oli oma suomalainen coach.

Tällä kurssilla opin mindsetista ja aloin ymmärtää, miten tärkeää oman mielen kehittäminen on. Huomasin, että tämä on se puuttuva palanen omassa kehityksessäni.

#12. Löysin väliaikaisen kodin kesäksi ja minusta tuli pitbull-koiran hoitaja.

Sattumalta tuon pilottikurssin kautta tutustuin toiseen naiseen, joka asui myös Teneriffalla! Tapasimme kerran ja sitten huomasimme, että tässä olisi meillä tosi hyvä match. Minä autan häntä koiran hoidossa ja saan katon pääni päälle. Samalla hän voisi mennä Suomeen turvallisin mielin. Koronatilanteen vuoksi koiran kanssa matkustaminen olisi ollut turhan hankalaa. 

#13. Sain alussa apua koiraekspertiltä, joka neuvoi, miten käsitellä koiraa.

Tässäkin oli paljon johdatusta matkassa, sillä apu tuli tarpeeseen. Toki minulla on kokemusta koirista, mutta näiden isompien koirien käsittelyyn hyvät vinkit auttoivat suuresti.

#14. Löysin upean kämpän Teneriffalta.

Löysin aivan ihanan asunnon Teneriffalta juuri, kun minun piti muuttaa. Tässäkin oli niin paljon onnea matkassa, koska yhtä hyvin olisin voinut päätyä johonkin epämukavaan paikkaan. 

Tässä minun nykyisessä asunnossa on kaikki kohdallaan ja sopii nykyiseen elämäntilanteeseeni. Se on kaunis, kaikki on uutta, siinä on terassi, se on sisustettu hyvällä maulla ja mikä tärkeintä, omistajat ovat todella mukavia.

#15. Sain asiakkaani lehteen kirjoittamallani jutulla.

Minulla oli siis asiakas, jonka asiantuntijuuden siirsin artikkeliksi. Artikkelista tuli niin hyvä, että eräs lehti halusi julkaista sen. Hauskaa tästä tekee sen, että puhuimme asiakkaani kanssa ääneen, miten hänen olisi päästävä lehteen (ennen kuin olin edes vielä kirjoittanut artikkelia!).

#16. Pääsin juuri niihin paikkoihin töihin, joista olin joskus ajatellut ”Vitsit, olisipa ihana työskennellä heidän/tämän henkilön kanssa.”

Tämä yllätti itsenikin. Näin on käynyt kaikkiaan kolmesti. Lisäksi sain myös oman mentorin! Tai oikeastaan heitä on nyt kaksi.

#17. Ihanat asiakkaat löytävät luokseni juuri oikealla hetkellä.

Saan yhteydenottoja potentiaalisilta asiakkailta juuri silloin, kun kalenterissani alkaa olla tyhjää. Ja aina saan uuden asiakkaan entisten lisäksi. 

Henkinen kasvu

Noiden kaikkien tapahtumien myötä olen kasvanut paljon. Kaikista tiukoista paikoista olen selvinnyt ja olen varma, että selviän jatkossakin. Jotenkin minulla on nyt 100 % luotto siihen, että kaikki järjestyy, eikä mikään ole mahdotonta!

Tuntuu, että ihmisenä olen kasvanut paljon ja matka jatkuu. Eikä se koskaan lopu kesken. On kuitenkin niin ihanaa, kun nyt tiedän, että kaikki järjestyy ja kaikella on tarkoituksensa. Jopa ne hetket, kun kohtaan epäonnea. Niilläkin on tarkoituksensa.

Jos minun pitäisi listata asiat ja tavat, joiden avulla olen kasvanut, niin ne olisivat:

1. Ympäristön vaihdos. Muutto Teneriffalle muutti kirjaimellisesti koko elämäni. Energia tällä saarella on mieletön!

2. Työnteko. Vankka päätös, että minähän saan uusia projekteja ja töitä, vaikka just sillä hetkellä ei olisi mitään. Ja sitten niitä ilmestyy ja jokaisesta projektista opin jotain uutta. 

3. Kiitollisuus. Olen niin kiitollinen monista asioista ja kirjoitan ne ylös. Joka päivä löytyy kiitollisuuden aiheita ja positiivinen tunne täyttää sydämen.

4. Äänikirjat. Olen kipuillut lukemisen kanssa viime vuodet. Tiedän, että pitäisi lukea, mutta keskittymiskyky ei aina riitä sohvalla istumiseen ja lukemiseen. Äänikirjat avasivat minulle aivan uudenlaisen maailman ja nyt voin kuunnella niitä vaikkapa lenkillä luonnon helmassa! 

5. Jooga. Joogaan jos en nyt ihan joka päivä, niin viikottain. Koen, että se vaikuttaa positiivisesti niin mieleeni kuin kroppaan.

6. Meditaatio. Meditaatiota pyrin tekemään päivittäin. Joskus onnistun ja joskus en. Olen opiskellut mielenhallintaa ja on tosi mielenkiintoista, että siihen on erilaisia tekniikoita. Meditaatio rauhoittaa mieltä. Varsinkin, kun olen huolestunut maailman tilanteesta, niin sitä kaipaa sellaista ajatusten rauhoittamista.

7. Luontoyhteys. Myös luontoyhteyteni on kasvanut. Menen luontoon lähes päivittäin ja viikonloppuisin menen monesti haikkaamaan. Luonnosta ja puita halaamalla saa sellaista uskomatonta energiaa.

8. Ihmiset. Matkan varrella olen tutustunut erilaisia ihmisiin (ja eläimiin). Nuo kohtaamiset ovat olleet merkityksellisiä. Osa on ollut pienen hetken ja toisista kohtaamisista on syntynyt ystävyys. Jokainen on tuonut elämääni jotain, oli se miten pientä tai suurta tahansa. 

Kuten vaikkapa se kerta, kun tosiaan olin pitbull-koiran hoitajana ja opin niin paljon. Tai se kerta, kun tapasin metsän keskellä asuvan erakkohipin. Ehkäpä voisin kirjoitella tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Onko sinulle sattunut ihmeitä/sattumia viime aikoina?  

 

Ps. En halua kysyä tässä, uskotko vai et universumiin, koska se on tietenkin jokaisen oma asia ja henkilökohtainen asia. Vaikka mielelläni lukisin, mitä ajattelet, jos haluat kertoa.