OMA MATKA JATKUU – EI ENÄÄ NIIN ”HUKASSA”

Vuosi sitten kirjoitin tänne, miten aion keskittyä itseeni ja tehdä vuodesta 2025 elämäni parhaan vuoden. 

En ala edes selittelemään, miksi blogi on ollut hiljaa.
Ehkä se oli juuri sitä, mitä tarvitsin.

Ei ollut inspiraatiota. Ei niitä kuuluisia paukkuja.
Ja ehkä juuri siksi oli pakko pysähtyä.

Nyt kun vuosi 2025 on takana, huomaan, että ehkä tärkeintä ei ollutkaan se, tuliko siitä “paras vuosi”, vaan se, mitä sen aikana opin.

Ja opin paljon.

Yksi parhaista päätöksistä oli se, että aloin oikeasti keskittyä itseeni.
Erityisesti omaan raha-ajatteluun ja energiaan. 

Meditaatiot, kurssit ja äänikirjat tulivat osaksi arkea. Aloin ymmärtää, että kaikki lähtee sisältä. Kaikki on energiaa. Myös raha.

Matkustin Suomeen kesällä ja vietin siellä pidemmän aikaa.

Saunoin melkein joka päivä.

Sauna on minulle kuin meditaatiota.
Siellä mieli tyhjenee. Tapahtuu jotain, mitä on vaikea selittää.

Ja ehkä juuri siellä, saunan lauteilla, syntyi yksi tämän vuoden tärkeimmistä asioista.
Idea kirjasarjasta.

Siitä syntyi unelma.

Suomessa pääsin myös takaisin töihin tuttuun työpaikkaan.

Jatkoin kirjoittamista, mutta samalla jouduin myöntämään itselleni yhden asian.
En elä kirjoittamisella.

Silti en kokenut epäonnistuneeni. Päinvastoin.

Sain tehdä toimittajan töitä paikallislehdessä, sain hyvää palautetta ja muistutuksen siitä, että tämä on edelleen intohimoni.

Kesän aikana toteutin myös unelmia.

Yksi niistä oli Elastisen keikka Jaajo Linnonmaan Superterassilla.
Toinen oli yö energiakeskuksessa.

Menin sinne uteliaisuudesta. Ajattelin, että herään seuraavana päivänä täysin uudistuneena.
Niin ei käynyt.

Mutta jotain silti tapahtui.
Sen jälkeen en sairastunut.

Kun palasin Teneriffalle, arki jatkui, mutta en ollut enää ihan sama.

Olin edelleen vähän solmussa. Opinnot laahasivat perässä.

Minulle sattui myös pari kaatumisonnettomuutta. Ensimmäinen keväällä ja toinen loppuvuonna. 

Löin pääni asfalttiin. Olisin voinut kuolla, mutta täällä olen edelleen.

Sain pahan haavan nenääni ja ajattelin, että avustajan työt leffoissa ja sarjoissa olivat siinä.

Mutta kävikin päinvastoin.

Pääsin ensimmäistä kertaa näyttelijän dobleksi eli kaksoisolennoksi. Yhden päivän aikana istuin jeepissä ja kiersin ympäri Teneriffaa.
Työkaverit luulivat, että nenän haava on vain osa roolihahmoani.

Samaan aikaan minulla oli jotain uutta.

Suunta.

Unelma omasta yrityksestä.
Unelma kirjasarjasta.
Unelma omistusasunnosta.
Unelma elokuvien ja sarjojen tekemisestä.

Syksyllä aloitin etätyön buukkarina.

Se toi turvaa. Perustulon.
Ja ennen kaikkea tilaa rakentaa jotain muuta rinnalle.

Nyt, kun katson vuotta 2025, olen siitä äärettömän kiitollinen.

Se ei ollut täydellinen.
Mutta otin askeleita eteenpäin.

Ja ehkä tärkeintä on tämä:

En ole vielä perillä, mutta en ole enää hukassa.

Nyt on vuosi 2026.

Ja kyllä, taas tekee mieli sanoa, että tästä tulee elämäni paras vuosi! 

Mutta tällä kertaa ajattelen sen vähän eri tavalla...

En odota, että kaikki tapahtuu kerralla.
Rakennan pala palalta.

Jatkan opiskelua.
Jatkan henkistä matkaa.
Jatkan suhdetta rahaan.
Jatkan avustajan töitä.
Jatkan kirjoittajana.

Ja ennen kaikkea:

jatkan luottamista siihen, että olen oikealla tiellä.

Entä sinä, tunnetko olevasi matkalla vai vielä hukassa tai kenties tuuliajolla?

KUVAUSMATKA GRAN CANARIALLE

Tästä on jo pari kuukautta aikaa, mutta reissu oli sen verran jännittävä, että haluan jakaa sen nyt.

Matkustin kesäkuun alkupuolella Gran Canarialle erään tunnetun sarjan kuvauksiin. 

Olin bongannut ilmoituksen, jossa täyttyivät kaikki kolme tärkeää kriteeriäni: kyseessä oli yökuvaukset, profiilini sopi täydellisesti, ja tuotantoyhtiö tarjosi kuljetuksen Las Palmasista kuvauspaikalle ja takaisin. Niinpä hain – ja pääsin!

Sitten vain laivalippuja hankkimaan, vaikka vielä viime hetkellä mietin, että ehtisihän tämän perua...

Lähdin Santa Cruziin varhain aamulla ja sieltä laivalla Las Palmasiin. Minulla oli monta tuntia aikaa ennen kuin bussi lähtisi etelään kuvauspaikalle. Tulin tarkoituksella ajoissa, enhän halunnut missata bussia ja menettää koko keikkaa.

Tosin rahallisesti hommassa ei ollut järjen häivääkään. Vaikka sainkin residenttialennuksen, pelkät laivaliput maksoivat 40 euroa. Avustajien palkkiot taas... noh, sanotaan vaikka, ettei tällä reissulla rikastuta.

Entä olisinko voinut käyttää aikani fiksummin? Ehdottomasti kyllä. Ja silti jokin minussa kaipasi tätä pientä piipahdusta naapurisaarelle ja uutta kokemusta.

Minulla ei ole nyt tuoreita kuvia Gran Canarialta, joten laitan kuvia Teneriffalta. Nämä kuvat eivät siis liity tähän reissuun mitenkään.

Las Palmasissa palloillua

Las Palmas on Gran Canarian pääkaupunki. Ensitöikseni suuntasin Ale-Hopiin, sillä olin kuullut, että sieltä saa hyviä varavirtalähteitä. 

Löysinkin sopivan 20 eurolla ja päätin hankkia sen. Minun puhelimeni kun hyytyy vähän väliä, eikä sinä yönä ollut varaa jäädä ilman virtaa.

Onneksi laite oli osittain ladattu valmiiksi, mutta etsin vielä kahvilan, jossa sain ladattua sitä lisää.

Kuvaukset etelässä

Söin täytetyn bocadillon ja menin bussille, jossa törmäsin kolmeen tuttuun koordinaattoriin. He ilahtuivat nähdessään minut pitkästä aikaa Gran Canarialla ja kyselivät miehestäni, sillä olin nyt poikkeuksellisesti yksin liikenteessä.

Hyödynsin bussimatkan viisaasti: nukuin.

Perillä selvisi, että meillä avustajilla olisi niin monenlaisia rooleja, että pää meni pyörälle. 

Minun oli tarkoitus esittää ulkomaalaista vierasta, mutta puvustajat huomasivat, ettei minulla ollut mitään sopivaa päällepantavaa. Selitin, että olin matkustanut Teneriffalta asti ja lähtenyt niin aikaisin, etten ollut voinut tuoda mitään mukanani.

Minut vaihdettiin lennosta toiseen rooliin, johon löytyi oikean kokoiset vaatteet. Muutuin siis vieraan roolista työntekijäksi silmänräpäyksessä.

Itse kuvauksista en voi kertoa mitään, mutta voin paljastaa, että näin melko kuuluisan näyttelijän, ja että kokemus oli muutenkin varsin kiinnostava. Luksusautoja, ylellisiä pukuja…

Juttelin muiden avustajien kanssa ja kerroin tulleeni Teneriffalta. Kyselin, löytyykö Las Palmasista mitään paikkaa, joka olisi auki koko yön, sillä huomasin kuvauksien päättyvän jo yhdeltä yöllä. 

En halunnut maksaa majoituksesta, kun olin jo maksanut matkasta, enkä nähnyt järkeä hotellissa käymisessä vain muutamaksi tunniksi ennen paluuta.

Työkaverit alkoivat miettiä vaihtoehtoja: disko, casino... Lopulta eräs ehdotti San Telmon linja-autoasemaa. Se on kuulemma auki koko yön ja vartijatkin ovat paikalla. Tämä vaihtoehto kuulosti täydelliseltä, varsinkin kun bussi koukkaisi juuri sen kautta.

Yö San Telmon bussiasemalla

Kuvaukset päättyivät yhden aikaan, ja sen jälkeen meillä oli vielä tunnin paluumatka. Olimme Las Palmasissa kahdelta yöllä. 

Suurin osa jäi pois samalla pysäkillä kuin minäkin ja jopa yksi koordinaattori. Juuri kun hyvästelimme, ilmestyi paikalle mies, joka oli selvästi aineissa.

Sydän hypähti hetkeksi, mutta mies laahusti ohi lasittunein silmin, täysin omassa maailmassaan.

Koordinaattori tarjosi minulle vielä kerran yöpaikkaa, mutta pidin itsepäisesti kiinni suunnitelmastani viettää yö Las Palmasissa. Ja että bussiasema riittäisi minulle vallan hyvin.

Menin heti sisään asemalle ja ilmoitin vartijalle, että aion viettää yön siellä ennen Teneriffalle paluuta. Vartija hyväksyi suunnitelman, mutta sanoi ettei asemalla saa nukkua.

Niinpä pysyin koko yön hereillä.

Minä, joka normaalisti rakastan nukkumista!

En tiedä, miten onnistuin. Aamuyöstä juttelin erään vanhan miehen kanssa, joka oli tulossa tansseista. Aloimme juttelemaan, kun hän luuli minua aluksi sukulaistytökseen, joka on kuulemma osittain ruotsalainen.

Jouduin tuottamaan pienen pettymyksen, vaikka muuten kuulemma olin aivan samannäköinen.

Aamu ja paluu kotiin

Aamun sarastaessa lähdin kävelemään keskustaan. Bussiaikataulut tuntuivat sekavilta, enkä halunnut ottaa riskiä ferrybussin missaamisesta. Tulipa siinä samalla tehtyä reipas aamukävely.

Laivassa nukahdin saman tien, ja jatkoin uniani vielä bussissa kohti Etelä-Teneriffan kotia.

Matka meni lopulta hyvin, vaikka mukaan mahtui yön yli valvomista, seikkailua saaren päästä päähän ja sekä miellyttäviä että vähän vähemmän miellyttäviä kohtaamisia. 

Mutta tulipahan taas yksi tarina lisää – ja ripaus lisää elämänkokemusta!  

Missä oudossa tai yllättävässä paikassa sinä olet valvonut koko yön?

KATSE KOHTI TULEVAISUUTTA

Tajusin, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne mitään. Itse asiassa sain yksityisviestillä kyselyä, että mikä on meininki… No, en oikeasti saanut, mutta kuulosti vain hauskalta sanoa noin.

Olen pitänyt tarkoituksella taukoa, koska tuntui, ettei paukut riittäneet blogin puolelle. Viime vuosi, 2024, oli todella haastava kaikin tavoin. En päässyt edes matkalle Suomeen, mutta kuvauskeikkojen ansiosta tuli sentään käytyä Gran Canarialla ja Lanzarotella useampaan otteeseen.

Nyt on kuitenkin hyvä hetki palata blogin äärelle ja kertoa, millainen vuosi 2024 oli, millaisia haasteita kohtasin ja miten niistä selvisin.

Vuoden 2024 haasteet

Vuosi 2024 ei ollut ammatillisesti mikään huippuvuosi. Vuoden 2023 lopussa päätin yhteistyön ison asiakkaan kanssa, ja vuoden 2024 aloitin tyhjän päältä. Samaan aikaan tekoäly rynnisti markkinoille, ja minäkin olin huuli pyöreänä.

Huomasin, että tekoäly on hyödyllinen, mutta samalla se tuntui myös ”uhkalta”. Yhtäkkiä työt loppuivat. Uusia asiakkaita ei tullut, enkä toisaalta itse myöskään aktiivisesti myynyt osaamistani. Ne tahot, joita lähestyin, eivät olleet kiinnostuneita copywriterin palveluista.

Tilanne alkoi hirvittää. Olin tottunut menemään flow’lla, ja aina aiemmin töitä oli löytynyt. Tuntui, että olin jälleen kerran aivan hukassa. Ensimmäistä kertaa olin kuitenkin tilanteessa, jossa pohdin, jatkanko copywriterina vai pitäisikö keksiä jotain muuta.

Samaan aikaan päätin, että jos rahavirrat eivät liiku, niin asialle on tehtävä jotain. Aloitin rahaan liittyvän kurssin ja lähdin kehittämään omaa rahamieltäni. Siitä alkoi ”rahamatkani”. Olin jo aikaisemmin ymmärtänyt, että raha on energiaa, niin kuin kaikki täällä.

Raha itsessään ei ole hyvää eikä pahaa, vaan heijastus siitä, mitä sisälläni tapahtuu. Kaikki lähtee siis oman mielen työstämisestä. Ja se ei ole mitenkään helppoa, ei ainakaan minulle. Yritin tsempata itseäni, mutta välillä lilluin epätoivon rajamailla.

Mitä muuta tein vuonna 2024?

Koska kirjoitushommia ei ollut isommin, päätin tutkia muita työmahdollisuuksia. Ensimmäisenä kokeilin retkimyyjän työtä, mutta jo muutaman päivän jälkeen totesin, että se ei ole minun juttuni. 

Hommassa oli liikaa punaisia lippuja, ja viimeinen niitti oli se, kun vain 45 minuuttia ennen työvuoron alkua työnantaja ilmoitti, että ”jää tänään kotiin opiskelemaan”. Olin jo kuitenkin tehnyt pitkän työmatkan ja herännyt aikaisin aamulla.

Seuraavaksi kokeilin siipiäni kiinteistönvälittäjänä. Aloitin elokuussa, mikä tarkoitti myös sitä, että vuosittainen Suomi-reissu jäi väliin. 

Pidin työstä, mutta komissiopalkkaus ja pitkät myyntiprosessit eivät tuottaneet tuloksia viiden kuukauden aikana, vaikka tein valtavasti töitä. 

Kuljin paljon Etelä-Teneriffan ja Santa Cruzin väliä, bussilla tietenkin. Onneksi se oli ilmainen meille saaren asukkaille. Eli käytännössä sijoitin omaa aikaani, paljon.

Valitettavasti olin myös pariin otteeseen topakassa flunssassa, mikä johti poissaoloihin. Joulunpyhät menivät sohvan pohjalla. Lopulta yritys ehdotti, että minun pitäisi lisätä työtunteja saadakseni tuloksia.

Ymmärrän pointin: menestyminen vaatii sitoutumista. Jos haluaa menestyä, on siihen laitettava energiaa. Olin jo laittanut työhön lukemattomia tunteja viiden kuukauden ajan. Joka päivä tein jotain kiinteistönvälitykseen liittyvää. 

Enempää aikaa en olisi voinut laittaa, koska minulla ei ollut varsinaista palkkaa. Eli minun oli myös tehtävä muita töitä rinnalla maksaakseni oma elämiseni. 

Komissioon perustava malli on tosiaan yleinen käytäntö kiinteistönvälitysalalla ja tiesin sen kyllä etukäteen. Mainittakoon myös, että se on hyvin raadollinen ala ja kilpailua on paljon. 

Tiesin, että en ollut valinnut sitä helpointa työtä, mutta silti alan raadollisuus yllätti. Lopulta päätin jättää kiinteistönvälityksen taakse ja vannoin, etten enää ota vastaan pelkkään komissioon perustuvia töitä.

Vuoden 2024 parasta antia olivat säännölliset kuvauskeikat. Niitä oli joka kuukausi 1-3, mikä oli aivan mahtavaa. Pääsin kerran mukaan jopa mainoskuvauksiin, jolloin tienasin tavallista enemmän. Yleensä avustajien palkkiot eivät ole päätähuimaavia, ja matkakulutkin joudun kattamaan itse.

Kuvauskeikkojen teko onkin enemmän intohimo, mutta ne ovat myös todella palkitsevia. Erityisesti mieleeni jäi kohtaaminen erään todella kuuluisan espanjalaisen näyttelijän kanssa, joka laittoi kätensä käsivarrelleni ja opasti, miten toimia kuvauksen aikana. Hänestä jäi todella hyvä ja sympaattinen kuva!

Kesä toi myös ikäviä yllätyksiä. Mieheni matkailuauto tuhopoltettiin, eikä syyllisiä koskaan saatu kiinni. Se oli iso järkytys.

Vaikka vuoteen mahtui haasteita, syksyllä onni potkaisi: aloitin eräässä erittäin laadukkaassa lehdessä, jonne kirjoitan artikkeleita Teneriffasta ja Espanjasta. Se oli unelmieni täyttymys! 

Sain hyvää palautetta artikkeleistani ja pitkästä aikaa tunsin toivoa: ehkä saan sittenkin jatkaa kirjoittajana. Ehkä minun on vain löydettävä oikea kaava. 

Tähän lehteen olen nyt kirjoittanut useita juttuja, joita julkaistaan noin kerran kuukaudessa. 

Vuodenvaihde ja uudet tuulet

Vuoden 2025 päätin aloittaa uudella innolla. Tästä tulisi kaikkien aikojen paras vuosi. Halusin, että tänä vuonna asiat tapahtuvat isosti, pääsen eteenpäin ja ennen kaikkea ansaitsen enemmän rahaa.

Tein itselleni lupauksen: keskityn tänä vuonna vain itseeni. Suunnitelmissa on myös reissu Suomeen, ja ehkä jonnekin muuallekin.

Vuosi 2025 alkoi näin:

✅ Jatkan edelleen lehden kirjoittajana ja pääsen tuottamaan kiinnostavaa sisältöä eri aiheista.
✅ Kirjoitan myös blogia eräälle suomalaiselle yritykselle, mikä tarjoaa uusia näkökulmia ja kehittää kirjoitustaitoani.
✅ Toimin avustajana elokuva- ja sarjakuvauksissa, mikä antaa ainutlaatuisia kokemuksia ja mahdollisuuden seurata tuotantojen kulissien takaista maailmaa.
✅ Meditoin säännöllisesti. Se auttaa minua keskittymään paremmin ja lisää hyvinvointiani.
✅ Toimin Teneriffalla paikallisoppaana pikkuserkulleni, joka on erään urheilulajin moninkertainen maailmanmestari. Hän saapui lomalle saarelle yhdessä vaimonsa kanssa, ja oli hienoa esitellä heille paikallisia helmiä.
✅ Aloitin kaksi uutta kurssia, jotka liittyvät rahaan ja henkilökohtaiseen kasvuun. Opin koko ajan uutta.
✅ Katson nykyään enemmän elokuvia ja sarjoja sekä olen aloittanut äänikirjojen kuuntelun. Äänikirjat ovat auttaneet minua vähentämään turhaa netissä skrollaamista ja käyttämään aikaani fiksummin.

✅ Pidän säännöllisesti yhteyttä ystäviini ja pyrin näkemään heitä aina kun mahdollista. Arvostan näitä hetkiä entistä enemmän.
✅ Olen käynyt koiratarhalla lenkittämässä kodittomia koiria, mikä on ollut todella palkitsevaa ja antanut iloa niin minulle kuin koirillekin.
✅ Saimme kutsun megasyntymäpäiväjuhlille, joissa nautimme herkullisen illallisen ja jatkoimme juhlintaa diskossa. Tämä oli ikimuistoinen ilta!
✅ Olen käynyt jam-sessioissa kuuntelemassa, kuinka muusikot eri taustoista kokoontuvat yhteen soittamaan ja laulamaan. Mukana on niin ammattilaisia kuin tavallisia tallaajia. Tunnelma siellä on aina ainutlaatuinen.

Tietenkään kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä. Tammikuussa autoni hajosi ja on edelleen korjaamolla. 

Nyt maaliskuussa muutama päivä sitten kaaduin niin pahasti, että jouduin ensiapuun ja siellä röntgeniin. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt, mutta kylkeä parannellaan vielä hetki. Juoksulenkeille en ihan heti ole menossa…

Muuten fiilis on hyvä! Jatkan henkistä polkuani ja rahamatkaani. Olen varma, että tästä vuodesta tulee todella hyvä vuosi. 

Miten sinun vuotesi on alkanut? Onko sinulla jotain tavoitteita tai lupauksia tälle vuodelle? 

GRAN CANARIA – TARINOITA KUVAUSMATKOILTA

Tänä vuonna olen päässyt vierailemaan useita kertoja Gran Canarialla, jossa kuvataan paljon elokuvia ja sarjoja, samoin kuin Teneriffalla. 

Jostain syystä minulle on nyt vain tullut paljon enemmän kuvauksia naapurisaarella kuin Teneriffalla.

Olen ollut mukana kuvauksissa avustajana lähes joka kuukausi. Samalla yrittäjänä työt ovat vähentyneet.

Uskon, että tämä tilanne ei koske vain minua. Olen etsinyt ratkaisuja ja harkinnut uusia työmahdollisuuksia.

Välillä vakavasti mietin, haluanko jatkaa yrittäjänä kirjoitustöissä markkinoinnin parissa. Mutta sitten toisaalta nautin suuresti kirjoittamisesta!

Toivon löytäväni pian lisää asiakkaita, joita auttaa.

Onneksi olen saanut avustajan hommia ja nähnyt erilaista työelämää. Palkkio ei ole suuri, mutta vaikka olen matkustanut Gran Canarialle, olen päässyt plussan puolelle.

Eikä minun ole tarvinnut matkustaa yksin, vaan mieheni on ollut mukana. Olemme huomanneet, että haluamme jatkaa yhteistä matkaamme ja olemme saaneet paljon uusia kokemuksia.

Olemme myös oppineet tuntemaan toisiamme paremmin – niin hyvässä kuin pahassa.

Randomkuvia viime reissulta.

 

Seikkailu Gran Canarian vuoristoteillä

Meidät kutsuttiin elokuvakuvauksiin ja niinpä matkustimme Gran Canarialle. Miehelläni oli sovittuna koepuvustus. Minun tehtäväni oli toimia luotettuna co-pilottina. Otin homman haltuun tottunein ottein, enhän ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Tarkistin osoitteen Whatsapp-ryhmästämme ja laitoin GPS:n laulamaan.

Eteenpäin, oikealle, sitten vasemmalle.

Kun päädyimme kylään, siellä ei näkynytkään elokuvien kuvauspaikoille ominaisia rekkoja. Juuri silloin kuvausporukka soitti meille ja kysyi, missä olemme.

Paljastui, että olimme täysin väärässä paikassa – toisella puolella Gran Canarian saarta. Laitoimme uuden paikan GPS:ään, joka näytti 1 h ja 10 min olisi matkaa.

Kuvausporukka lupasi odottaa meitä. Oli jo ilta ja hämärä laskeutumassa.

Mieheni iski vaihteen silmään ja ajoi pitkin kiemuraisia vuoristoteitä kuin rallikuski. Onneksi pimeän aikaan me olimme ainoat hullut tien päällä.

Paitsi yhdessä kohdin oli kokonainen autoletka edessämme. Siinä vaiheessa meinasi tulla itku, kun tajusin, että tämän jonon perässä meiltä voisi mennä hyvinkin kaksi tuntia koko vuoriston ylittämiseen.

Onneksi kuin taikaiskusta koko autoletka kääntyi vasemmalle ja me pystyimme jatkamaan matkaamme.

Välillä olin mieheni olkapäässä kiinni ja välillä poski kiinni ikkunassa vuoriston tiukkoja mutkia myötäillen.

Vessahätä iski myös, mutta ymmärsin, ettei nyt ole aikaa yhdelle ylimääräiselle taktiselle pysähdykselle.

Pääsimme lopulta perille ennätysajassa ja mieheni pääsi työkeikalle, koepuvustukseen. Minä odotin kiltisti autossa. 

Ulkona oli samaan aikaan menossa kuvaukset, joten en halunnut aiheuttaa ylimääräistä häiriötä.

Edelleen oli vessahätä, mutta no can do. Puolen tunnin kuluttua mieheni oli vapaa ja meidän matkamme jatkui kohti majoituspaikkaamme, jonka olin varannut.

Kyselin mieheltäni, voisiko hän jossain kohti pysähtyä. Hän oli vielä sen verran tulistunut minun ”pikku” mokasta, että ei päästänyt minua edes puskapissille. 

Odotin sitten loppumatkan jalat ristissä. Hän vielä laittoi vesiputousmusiikkia, koska halusi kiduttaa minua hieman enemmän.

Olin jo rangaistukseni saanut ja vessaankin pääsin lopulta, kun kävimme vielä yön pimeinä tunteina syömässä Vecindario -nimisessä pikkukaupungissa. 

Onneksi minulla ei oikeasti ollut niin hirveän kova hätä, että en olisi voinut odottaa. Muuten olisin vihastunut.

Majapaikkaan kirjautuminen oli helppoa. Kukaan ei ollut vastassa, mutta numerosarjalla sai avaimen ja löysimme huoneemmekin helposti.

Seuraavana päivänä töihin mennessä huomasin, miksi emme olisi voineet edellisenä yönä pysähtyä ”puskapissille”. Syystä, että yhdellä puolen tietä oli valtaisa laakso ja toisella kallioseinämää.

Entäpä sitten itse kuvaukset? Niistä voin todeta yleisesti, että oli yhdet hauskimmista, joissa olen ollut. Mukana oli jopa drag queen.

Tarina käsikirjoittajasta, joka soluttautui avustajaksi

Seuraava matkamme suuntautui Las Palmasiin, Gran Canarian pääkaupunkiin. Menimme matkalle matkailuautolla, vuosimallia 1975. Yövyimme yhden yön Santa Cruzissa satamassa, sillä lähdimme päivän ensimmäisellä laivalla. 

Gran Canarialla heti laivasta päästyämme poliisi pysäytti meidät. He olivat huuli pyöreinä siitä, että katsastus oli tehty viimeksi vuonna 2020.

Meillä oli kuitenkin näyttää, että olimme varanneet huomiseksi ajan korjaamolle. Poliisit totesivat, että meidän on mentävä sinne suoraan. Ja niin pääsimme jatkamaan matkaamme. Ajoimme korjaamolle, mutta matkan varrella kävimme tsekkaamassa kuvauspaikan, joka olikin aivan keskustassa.

Korjaamolle tullessa yllätyimme positiivisesti, sillä siellä oli 24 h auki oleva baari-kahvila, jossa söimme kunnon lounaan. Korjaamolla oli vartiointi.

Meillä oli hyvin rento sunnuntai matkailuautossa. Emme menneet minnekään, vaan olimme kaksistaan.

Seuraavana päivänä meidän piti olla ylhäällä todella aikaisin. Jätimme matkailuauton avaimen vartijalle. Kuvauskaverin kyydillä pääsimme Las Palmasin keskustaan.

Söimme aamupalaa, sitten oli puvustus, meikkaus ja hiustenlaitto.

Jouduimme odottamaan pitkään niin kuin aina. Minä juttelin muiden avustajien kanssa. Tutustuin erääseen singaporelaiseen mieheen, joka osoittautui myös hyvin henkiseksi ja oli hereillä monesta asiasta.

Mieheni on aina hyvin huomaavainen, hän ei pelkää pussata ja halata julkisesti. Joku meidän kuvausporukastamme sanoikin, että seuraavan kerran, kun kuvaavat Titanicia, olemme heidän luottoparinsa.

Varsinaisissa kuvauksissa olin sattumalta tämän elokuvan käsikirjoittajan vieressä. Miten sain tämän selville? Hän oli avustaja kuten me kaikki muutkin. 

Jutellessani hänen kanssaan, asia paljastui. Hän kertoi tulleensa vain katsomaan, miten kuvaukset edistyvät, kun hänelle oli tarjoutunut mahdollisuus osallistua avustajana.

Käytin tietenkin tilaisuuden hyväkseni ja kysyin kaikkea mahdollista käsikirjoituksiin liittyen. Hän suositteli minulle elokuvafestivaaleille ja kilpailuihin osallistumista.

Minä kerroin tietenkin innoissani hänelle omasta elokuvastani. Tauolla näytin jopa hänelle kuvan elokuvajulisteesta.

Kännyköiden käytöstä tuli muistutusta. Lopulta niitä ei saanut ottaa kuvauspaikalle. Minä salakuljetin kännykkäni. 

Sitten se tippui lattialle! Jouduin luopumaan kännykästä kuvausten ajaksi ja mieheni tuntema meikkaaja nappasi puhelimen talteen.

Minua tuskastutti ajatus siitä, että meitä on 250 työntekijää – löydänkö tuosta enää naista, jolle olin kiireessä antanut kännykkäni?

Muutenkaan en olisi kännykkää alun perin ottanut kuvauspaikalle, jos meidän toimistomme ei pakottaisi meitä kirjoittamaan sopimukset kännykällä.

Kuvaukset kestivät kolme päivää, mutta emme voineet nukkua matkailuautossa, koska sen korjaaminen osoittautui odotettua isommaksi työksi.

Ensimmäisenä päivänä saimme kuulla, että auto joutuisi jäämään korjaamolle ja lisäosia tilattaisiin Madridista. Meidän piti joka yö etsiä uusi majapaikka Las Palmasissa, ja olin tietenkin jättänyt kaikki vaatteet ja hygieniatarvikkeet matkailuautoon.

Ensimmäisenä yönä jouduimme huumekortteliin. Itse majapaikassa ei ollut mitään, mutta ympäristö oli kieltämättä huolestuttava.

Toisena yönä majoituimme vanhassa kaupunginosassa. Majapaikka oli todella huippu ja siellä oli kattoterassi, josta oli upeat maisemat kaupungin ylle. Kolmantena yönä löysimme surffi-nomadihostellin, joka oli todella miellyttävä löytö. Omistaja oli superkiva ja paikka oli muutenkin todella viihtyisä. 

Tuossa nomadihostellissa lähdimme paikan omistajan kanssa läheiseen baariin, jossa oli livekonsertti. Baarin edustalla omistaja sanoi, että hän alkaa nyt tervehtiä ihmisiä. Ilmiselvästi hänet tunnettiin tuossa lähiössä.

Loppujen lopuksi nämä kuvaukset olivat yhdet mielenkiintoisimmista, joissa olemme olleet. Saimme kokea elokuvan yhden kenties tärkeimmistä kohtauksista. 

Yllättävä kohtaaminen kuuluisan näyttelijän kanssa

Menimme jälleen Gran Canarialle, tällä kertaa erääseen sarjaan, jossa näyttelee kuuluisa espanjalainen näyttelijä Miguel Ángel Silvestre. Hassua kyllä, tämä ei ole sinällään ensimmäinen kerta, kun törmään kyseiseen näyttelijään.

Ensimmäisen kerran näin hänet La Buena Estrella -tapahtumassa Zaragozassa vuonna 2012. Kiitos blogini, minulla on tästä todistusaineistoa! 

Lue täältä, klik kyseinen blogipostaus vuodelta 2012.

Seuraavan kerran tapasin hänet vuonna 2019, kun olin mukana Sky rojo -sarjan kuvauksissa. Sainpa napattua myös yhteiskuvan, jota en tietenkään tuolloin voinut laittaa kyseiseen artikkeliin. 

Artikkeli löytyy täältä, klik.

Tällä hetkellä voisin julkaista kuvan, mutta en halua tehdä sitä, koska siinä näkyy niin monen muun ihmisen kasvot. En koe oikeaksi jakaa sitä.

 

Sky Rojo -sarja julkaistiin vuonna 2021, ja mielestäni siitä tuli enemmän hitti kuin huti. Miguel Ángel Silvestre esittää sarjassa parittajaa, joka jahtaa kolmea pakomatkalle lähtenyttä prostituoitua.

Näistä lähtökohdista lähdimme mieheni kanssa Gran Canarialle avustajiksi. Tällä kertaa kuvauksiin oli varattu myös minun auto. Olin tästä erittäin hämmästynyt, sillä autoni on vuosimallia 2001.

Onneksi mieheni hoiti ajamisen, sillä en tykkää ajaa moottoritiellä tai kaupungissa, puhumattakaan laivaan menosta.

Gran Canarialla kirjauduimme hostelliin, jossa olemme jo vakioasiakkaita. Kuvauspaikalle piti mennä vasta iltapäivällä, joten kävimme ensin läheisessä ostoskeskuksessa syömässä ennen töihin menoa.

Juuri kun olimme menossa sisään, mieheni oli videopuhelussa syöpää sairastavan ystävänsä kanssa. 

Sitten joku kuvausporukasta tuli mukaan videopuheluun. En siinä vaiheessa ehtinyt sisäistää, kuka tuo ”joku” oli. 

No, arvaatte varmaan!

Oli huikeaa, kun Miguel Ángel Silvestre jutteli mieheni syöpäsairaalle ystävälle kuin vanhalle tutulleen ja piristi näin hänen päiväänsä. 

Miguel Ángel on ehdottomasti sympaattisin näyttelijä, johon olen törmännyt.

Tuolla reissulla emme päässeet kameran eteen ollenkaan, mutta minun auto pääsi! Tämä oli hyvä juttu, sillä meidät valittiin uudestaan samaan sarjaan! 

Teimme siis uuden reissun Gran Canarialle ja sekin oli ikimuistoinen omalla tavallaan. Minä näyttelin sairaanhoitajaa ja mieheni potilasta.

Nauroimme, miten meille aina tulee tällaiset roolit... Joulupukki ja joulupukin avustaja, sairaanhoitaja ja potilas, reportteri ja Saksan delegaation jäsen, pappi ja nunna... 

Tällä toisella kuvausmatkalla emme tavanneet Miguel Ángel Silvestreä. 

Mutta kolmas kerta toden sanoi. Teimme kolmannen matkan kyseisen sarjan kuvauksiin, ja tällä kertaa näimme Miguel Ángel Silvestren todella läheltä.

Hän puhui minulle ja laittoi jopa kätensä käsivarrelleni. Olin jännityksestä aivan sanaton. Olimme juuri katsomassa, mistä kohti hänen tulee mennä, ja se sattui olemaan aivan minun selkäni takana.

Viime hetkellä ohjaaja päätti kuitenkin vaihtaa paikkaani. Jää nähtäväksi, näynkö sarjassa ollenkaan. Yhdessä kohtauksessa kävelen suomalaisessa design-mekossa. 

Vanha kuva Sky rojo -sarjan kuvauksista.

Matka Lanzarotelle ilman tietoa, missä vietämme yömme

Huhtikuussa kävimme myös Lanzarotella! Voisin vielä mainita siitä reissusta tässä lopussa, koska tuskin ehdin tekemään siitä erillistä artikkelia, eikä minulla ole kuviakaan muistona.

Matkustimme Lanzarotelle ilman tietoa, missä vietämme yön. Teimme tämän vain päästäksemme töihin erään elokuvan kuvauksiin.

Meillä oli vain meno-paluulento varattuna, mutta ei majoitusta. Työvuoro alkoi klo 16 eräässä pienessä kylässä, ja mietin kuumeisesti, missä vietämme seuraavan yön.

Kuvauksissa oli mukana myös Gran Canarialta tuttu kaverimme. Hän oli siellä töissä osana kuvausporukkaa ja oli jo monena yönä nukkunut autossa.

Kuvaukset saatiin purkkiin, ja klo 23 nautimme illallista. Emme edelleenkään tienneet, missä voisimme olla yötä.

Kuten aina, elokuvan kuvauksia seuraa joukko uteliaita silmäpareja. Eräs nainen tuli juttelemaan illallisen aikana.

Ensin luulin hänen olevan osa kuvausporukkaa. Sitten ajattelin, että hän on jonkinlainen pummi, sillä hänessä oli jotain erikoista… 

Kun nainen sai tietää, ettei meillä ole yösijaa, hän tarjosi meille omaa kotiaan. Niinpä majoituimme hänen luonaan, aivan yllättäen. 

Paljastui, että hän on opettaja ja oli tullut vain seuraamaan, miten elokuvaa tehdään.

Olimme tietenkin todella kiitollisia majapaikasta, joka järjestyi kuin ihmeen kaupalla.

Seuraavana päivänä kuvaukset alkoivat vasta klo 17. Ennen sitä hengailimme tuossa pienessä kylässä ja vietimme aikaa kaverimme kanssa. 

Meillä ei ollut yöpaikkaa, mutta opettajanainen kysyi, haluammeko tulla yöksi. Se ei kuitenkaan ollut tarpeen, sillä menimme lentokentälle.

Sattui kuitenkin niin, että Lanzaroten lentokenttä oli yöaikaan kiinni. Menimme johonkin läheiseen ”koppiin” ja nukuimme lattialla.

Näin mukavia reissuja olemme kokeneet.

 

Meillä ei ole vielä tiedossa uusia kuvauksia, mutta olemme laittaneet paljon verkkoja vesille. Uskon, että saamme vielä tälle kesälle jotain. 

 

Tähän mennessä olen ollut kuvauksissa joka kuukausi (paitsi en kesäkuussa), joten toivon, että pääsen pian uusiin kuvauksiin joko Teneriffalle, Gran Canarialle tai vaikka manner-Espanjaan.

TENERIFFA ASUNNON VUOKRAUS – MITEN ONNISTUIN LÖYTÄMÄÄN ASUNNON?

Teneriffan asuntotilanne on haastava. Ihmisiä virtaa tänne ja jokainen toivoo voivansa saada palan unelmaelämää. 

Teneriffaa on maalailtu paratiisisaarena ja sitähän tämä onkin. Mutta nyt on menty jonkin näkymättömän rajan yli.

Saaren haasteet ja turistien tulva

Teneriffalle vyöryy vuosittain miljoonia turisteja, ja tämä massiivinen virta laittaa meidät paikalliset tiukille. Asuntopula vaivaa erityisesti perheitä ja lemmikkieläinten omistajia. 

Hinnat ovat nousseet pilviin, eikä tarjonta tahdo vastata kysyntään, mikä saa hermot kireälle. Itsekin olen omin silmin nähnyt seinän, jossa turistien toivottiin palaavan takaisin kotiin.

Teneriffa ja Suomen Lappi – samanlaiset haasteet

Teneriffan tilanne muistuttaa monella tapaa Suomen Lappia, jonne virtaa niin turisteja kuin kaivosyhtiöitä. Rikkaudet valuvat muualle, mutta ympäristöongelmat jäävät paikallisten harteille. 

Ymmärtääkseni myös Lapin hintataso on noussut, ja asuntojen saaminen on yhä hankalampaa. Onneksi Teneriffalla ei sentään ole kaivostoimintaa, mutta turismin aiheuttamat ongelmat aiheuttavat päänvaivaa.

Jäteongelmat kasaantuvat saarelle, ei ainoastaan roskat vaan myös epämiellyttävät eritteet. 

Pieni saari ei pysty käsittelemään näin massiivista jätteiden määrää, mikä osaltaan johtaa niiden päätymiseen mereen. Seurauksena meidän turistien ja paikallisten on uiskenneltava likaisessa vedessä.

Mieti tarkkaan Teneriffalle muuttamista

Siksipä arvoisa lukija, haluan, että mietit todella tarkkaan Teneriffalle matkustamista tai muuttoa. En missään nimessä halua lytätä unelmaasi. Itse asiassa unelmia todellakin pitää olla.

Mutta onko Teneriffa todella se paikka, jossa haluat asua? Mikä sinua kutsuu Teneriffalle? Onko olemassa muita maita tai alueita, jotka voisivat vastata toiveisiisi?  

Lisäksi moni ei ota huomioon sitä, että Teneriffalla on tulivuori. Tämä on vulkaaninen saari ja tuo tulivuori voi purkautua minä hetkenä hyvänsä.

Juuri Teide tekee tästä saaresta niin taianomaisen, koska täällä on mahtavat energiat. On kuin saarella olisi oma sielunsa.

Jos kaikesta huolimatta päätät valita Teneriffan, se ei tule olemaan helppo tie.

Samalla uskon vahvasti, että tämä saari valitsee ihmiset. Tänne tulee paljon porukkaa, mutta vain harvat jäävät. Suurin osa jatkaa matkaansa jossain vaiheessa.

Tietyllä tapaa Teneriffa on monelle pysähdyspaikka. Tänne tehdään joko matka, tullaan talvehtimaan tai jäädään asumaan. 

Uskon, että jokaisella matkalla tai oleskelulla on merkityksensä. Tämä tietenkin pätee myös muihin paikkoihin, ei vain Teneriffaan.

Silti… Tässä saaressa on jotain todella taianomaista. Minulle tämä on mahdollistanut sen, että olen kasvanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämäni aikana.

Teneriffa asunnon vuokraus

Teneriffalla asuessa olen vaihtanut paikkaa ja asuntoa monta kertaa. Yleensä olen vuokrannut huoneen ja kaksi kertaa olen vuokrannut asunnon – yhdessä toisen henkilön kanssa.

Viime syksynä olin jälleen vailla omaa kotia. Tiesin, että huoneen etsintä – asunnosta puhumattakaan – voi olla haastavaa. 

Toivoin vain, että löytäisin kivan paikan. Sitten laitoin ilmoituksen erääseen ryhmään. Sattumalta eräs kaverini huomasi ilmoituksen ja otti minuun yhteyttä.

Tunsin entuudestaan hänen asuntonsa ja vuoristokylän, joka on kulkuyhteyksien päässä. Eli jos autolleni sattuisi jotain, voisin aina liikkua bussilla. 

Ei siis tarvinnut miettiä kaksi kertaa, kun päätin muuttaa hänen luokseen. 

Minua ei haitannut edes se, että asunto oli aivan hautausmaan vieressä, eikä kaverillani ollut valokuitunettiä, mutta lupasi hoitaa sen.

                                                                      Ystävän ottama kuva.

El Médano kutsui

Minulla oli jo siis huone varattuna pienessä vuoristokylässä Etelä-Teneriffalla. En vain ehtinyt koskaan muuttaa sinne, kun kohtalo puuttui peliin.  

El Médanossa asuva ystäväni ilmoitti yhtäkkiä muuttavansa takaisin manner-Espanjaan, jolloin hänen asuntonsa vapautuisi. 

Varovasti tiedustelin kämpän kohtalosta ja olisiko sitä mahdollista jopa vuokrata. Tiesin, että kyseinen asunto oli hintaluokaltaan harvinaisen edullinen.

Selvisi, että asunto oli jo luvattu toiselle henkilölle. Ystäväni ystävä asui Lontoossa ja suunnitteli Teneriffalle muuttoa. 

Se ei vain koskaan toteutunut. Hän ei saanut järjestettyä asioitaan niin, että olisi voinut sitoutua maksamaan kuukausittaista vuokraa.

Niinpä kämppä vapautui. Tässä vaiheessa ystäväni ilmoitti minulle, että jos asunto kiinnostaa, hän suosittelee minua vuokraisännälle. 

Tartuin tilaisuuteen, vaikka minua jännitti tämän askeleen ottaminen ihan yksin. Olen yrittäjä ja tuloni ovat vaihtelevat. 

Kaikesta huolimatta juttelin vuokraisännän ja hänen tyttärensä puolison kanssa. Sovimme, että tulen katsomaan asuntoa ja tutustumme toisiimme.

Niin sitten hurautin yksi päivä El Médanoon. Ajattelin, että tälle kämpälle on kysyntää ja varmaan pitkä liuta ihmisiä jonossa.

Siksi yllätyin isosti, kun he myönsivät kämpän minulle jo tuon ensimmäisen tapaamisen aikana.

Silloin tunsin, että universumi oli auttanut minua asuntoasian kanssa. Tämä ei ollut sattumaa. Sattumia ei ole olemassa. Universumi halusi, että tulen El Médanoon.

Niin minä nyt asun täällä El Médanossa ja olen todella kiitollinen tästä. Kiitos rakkaan ystäväni, minulla on oma koti. 

Asunnon löytäminen Teneriffalla on siis mahdollista, jopa näin ilman takaajaa ja yrittäjänä. Mutta se vaatii aikamoista tuuria. 

Kuten alussa pohdin, minusta tuntuu, että saari valitsee, ketkä lopulta saavat tänne jäädä.

Minun paikkani näyttäisi olevan täällä edelleen. 

Onko sinulla kokemuksia asunnon vuokrauksesta Teneriffalla tai jollain muulla Kanarian saarella? Jaa kokemuksesi kommenteissa!

UUSI VUOSI – ENNUSTUKSET JA PERINTEET

Muistan elävästi lapsuudestani, kuinka valoimme tinan ja sitten yritimme ennustaa tulevaa vuotta sen avulla. Nuo muistot ovat hauskoja ja säilyvät sydämessäni ikuisesti.

Nykyisin asun El Médanossa, Teneriffalla, ja kaksi ystävääni liittyi seuraani täällä. He ovat alun perin kotoisin Venäjältä, mutta asuneet Espanjassa jo vuosia.

Venäjällä erilaiset uuden vuoden ennustukset ja perinteet ovat vahvasti läsnä. Siitä sitten saimme idean... 

Päätimme yhdessä tarkastella, mitä tuleva vuosi voisi mahdollisesti tuoda tullessaan.

Meillä oli oikein mukavaa, joten haluan nyt jakaa, miten uuden vuoden ennustukset voi tehdä helposti.

Suomessa tinaa ei ole valettu vuosiin, sillä se kiellettiin. Höh. 

Jokin hauska ja leikkimielinen perinne olisi mukava tuoda uudenvuoden juhlintoihin.

Hauskaa tässä on se, ettei rituaalia tarvitse toteuttaa juuri uuden vuoden iltana tai yönä. 

Tämän voi tehdä aina 19. tammikuuta asti, sillä vuoden alku on taikauskomusten mukaan erityisen maagista aikaa.

Sinullakin on siis runsaasti aikaa toteuttaa tämä rituaali, jos haluat. Voit kokoontua vaikka ystäväporukalla.

Uusi vuosi ennustaminen kynttilän avulla

Tätä rituaalia varten tarvitset kynttilän, lusikan, kulhon ja sytkärin. Itse hankin kynttiläni El Médanossa sijaitsevasta kristallikaupasta. 

Pohdin pitkään, minkä värisen kynttilän haluaisin, ja lopulta valitsin kultaisen kynttilän.

Illan koittaessa aloitimme tämän hauskaksi ja leikkisäksi koetun uuden vuoden perinteen. Ensimmäisenä kokeilun aloitti ystäväni, joka sytytti vihreän kynttilänsä ja alkoi valuttaa steariinia lusikkaan. 

Me kolme tarkkailimme kiinnostuneina steariinin valumista lusikkaan.

Kun steariinia oli tarpeeksi, oli vielä lämmitettävä lusikan pohjaa kynttilällä, sillä osa steariinista oli jo ehtinyt kovettua. Lusikan kuumentaminen teki steariinista täysin nestemäistä, ja silloin oli toiminnan hetki. 

Steariini kaadettiin nopealla käsiliikkeellä kulhoon, jossa oli kylmää vettä. Se jähmettyi hetkessä, muodostaen jonkinlaisen kuvion.

Tässä vaiheessa oli hyvä luottaa omaan intuitioon. Tämä synnytti mielenkiintoisia keskusteluja, kun ystävien kanssa yhdessä pohdimme, mitä kuvio voisi mahdollisesti tarkoittaa. 

Esimerkiksi omassa steariinissani (katso kuvat) muodostui kukka tai puu, ja tulkitsimme sen niin, että tänä vuonna puhkean kukkaan ja alan loistaa.

Perinteen mukaan yksi kierros olisi riittänyt, mutta päätimme tehdä vielä toisen. Tällä kertaa valitsin kultaisen kynttilän. 

Steariini näytti todella taianomaiselta, kun kullanväriset hippuset säihkyivät siinä. Harmillisesti se ei välittynyt lopputulokseen.

Joka tapauksessa meillä oli niin hauskaa, että suosittelen muitakin kokeilemaan!

Kaipaatko sinäkin lapsuuden tinanvalamista ja voisitko kenties harkita tämän rituaalin kokeilemista?

VUOSI 2023

Vuosi 2023 on jo käynnistynyt, mutta haluan hetken aikaa palata taaksepäin ja tarkastella kulunutta vuotta ennen sen siirtämistä muistojen joukkoon.

Tämä kirjoitus toimii samalla päivityksenä, sillä en ole kirjoittanut tänne mitään pitkään aikaan.  Haluan hieman jakaa tämän hetken pohdintojani ja kuulumisiani.

Kirjoituksen tarkoituksena on innostaa muita (siis sinua) kirjoittamaan ylös kuluneen vuoden kohokohdat ja opetukset. Tällainen reflektio antaa konkreettisen kuvan siitä, miten olet kehittynyt.

Asioista, jotka eivät menneet niin hyvin, muotoutuu arvokkaita opetuksia. Niistä voimme ottaa opiksi tai sitten emme.

Aloittaessani tämän tekstin, takaraivossani kolkutti, miten nopeasti aika menee ja harmittelin etukäteen, kun en ole saanut aikaiseksi niin paljoa…

Kurkataanpa siis, millainen vuosi 2023 oli!

Vuoden 2023 kohokohdat

1. Lapsen syntyminen

Vuodesta 2023 ensimmäisenä mieleeni nousee ystäväni ja hänen miehensä iloinen perhetapahtuma, lapsen syntymä. 

Koin tämän ihmeen ainutlaatuisella tavalla, sillä juuri tuolloin olin kuvaamassa Hollywood-elokuvaa ja sain kunnian olla ensimmäinen vieras sairaalassa.

Pienen käärön saaminen syliini oli uskomaton hetki, ja olen onnellinen ystävieni puolesta, joiden suuri unelma toteutui.

Voit lukea tarinan täältä: Päivä, jona ystäväni lapsi syntyi

Ennen lapsen syntymää ystäväni kutsui pienen naispoppoon metsään siunausseremoniaan. 

Vietimme antoisan päivän tehden erilaisia tehtäviä ja autoimme ystävääni valmistautumaan uuteen elämänvaiheeseen doulan johdolla. 

2. Miehen kanssa vietetyt yhteiset hetket

Vuoden 2022 loppupuolella elämääni astui mies, jonka kanssa koimme upean rakkaustarinan, kuin suoraan romanttisesta elokuvasta. 

Koimme esimerkiksi "romanttisen" luolaretken: Romanttinen luolaretki - tai sitten ei

Vaikka meidän yhteinen tarinamme ei saanut onnellista loppua, välimme ovat säilyneet lämpiminä, ja olemme jatkaneet yhteistyötä jopa töiden parissa.

Vaikka suhteemme jatko ei ollut mahdollinen, olen kiitollinen kaikista näistä ainutlaatuisista hetkistä ja siitä, että sain tutustua niin upeaan persoonallisuuteen.  

3. Matka Pohjois-Espanjaan ja Zaragozaan

Viime talvena tein matkan Pohjois-Espanjaan ystäväporukan kanssa, Bilbaosta Pamplonaan, josta jatkoin yksin Zaragozaan. Siellä suljin erään elämänvaiheen.

Matkasta voit lukea täältä: Matka ystäväporukalla - Unohtumaton roadtrip Pohjois-Espanjassa

Ja täältä: Ovea sulkemassa - Matka Zaragozaan 

 4. Suomen matka

Elokuussa suuntasin Málagaan ja sieltä Suomeen, ensin Helsinkiin. Matka jatkui Lappeenrannan kautta Pohjois-Karjalaan, vanhempieni kotiseuduille.

Matkani kruunasi ihana tapaaminen Teneriffalla asuvan ystäväni, hänen miehensä ja vauvansa kanssa sekä lapsuudenystäväni ja hänen pienen lapsensa tapaaminen.

Lue lisää: Matka Málagaan

Suomen matka - Kohtaamisia ja suru-uutisia 

5. Pitkäaikainen asiakas

Yrittäjänä olen aina työnhaussa, ja vuonna 2023 sain mahdollisuuden toimia copywriterina eräässä yrityksessä. Työ kesti lähes koko vuoden, ja vaikka se päättyi, olen kiitollinen taloudellisesta vakaudesta, jonka se tarjosi.

Nyt toivon uutta, pitkäaikaista asiakasta vanhojen asiakkaideni rinnalle.

6. Ensimmäistä kertaa näyttelijänä

Olen ollut monia kertoja avustajana elokuvissa ja tv-sarjoissa. Nyt kuitenkin sain ensimmäistä kertaa tilaisuuden astua näyttelijän saappaisiin. Matka La Gomera-saarelle oli unohtumaton.

Näyttelin joulupukin apulaista, kun taas mies oli itse joulupukki. Totesimme meidän olevan yhdessä vahva tiimi. Kommelluksilta ei voinut välttyä, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin.

7. Gran Canarian matkat

Marraskuussa ja joulukuussa matkustin Gran Canarialle kaksi kertaa miehen kanssa. Kyseessä olivat työmatkat, sillä työskentelimme eräässä leffassa. Näistä matkoista en ole kuitenkaan kirjoittanut artikkeleita...

8. Itseni kehittäminen

Osallistuin työni puolesta erilaisiin webinaareihin, joissa pääsin kehittymään ammatillisesti. Henkilökohtaisessa elämässäni opiskelin edelleen kristallikurssilla ja miten tehdä lisätuloja. Kuuntelin äänikirjoja ja luin myös jonkin verran.

Innostuin Feng Shuista, joka on tuhansia vuosia vanha kiinalainen oppi. Sen mukaan ympäristö ja energiavirrat vaikuttavat ihmisten elämään. Olen ottanut Feng Shuista saatuja oppeja elämääni. 

9. Auto

Minulle tuli auto kuin taivaan lahjana. Teneriffalla autot voivat olla kiven alla ja yleensä todella kalliita verrattuna vaikkapa manner-Espanjan hintoihin. Nyt sain auton ystäväni miehen kautta edullisesti, voittaen samalla ajopelkoni.

Olen ylpeä siitä, että pystyin hoitamaan muuton lähes kokonaan yksin, kiitos oman autoni.

10. Löysin uuden kodin

Syyskuussa muutin kämpästä, jossa olin asunut ystäväni kanssa vuoden verran. Menin toisen ystäväni luo siksi aikaa, kun etsin kuumeisesti uutta kotia. Olipa se sitten huone tai oma kämppä.

Olin jo joulukuussa menossa asumaan vuorille, mutta elämä yllätti positiivisesti. Universumi järjesti asiat niin, että sain vuokra-asunnon Teneriffan ehkä maagisimmasta paikasta – El Médanosta.

Kaiken kukkuraksi tämä on jo toinen kerta El Médanossa. Tarkkasilmäisimmät lukijani voivat muistaa, että olen asunut täällä aikaisemminkin.

Nyt asun meren äärellä ja tämä tuntuu kuin unelta.

Ystäväni ottama kuva.

 11. Bongasin itseni sarjasta

Katsoessani erästä sarjaa, johon olin osallistunut vuosi sitten tekovaiheessa, bongasin itseni ruudulta useamman kerran. Vaikka tuskin kukaan muu huomasi minua, se oli hieno hetki itselleni.

12. Sain uusia ystäviä

Vuoden aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin, kuten kahteen venäläiseen naiseen, äitiin ja tyttäreen. Heidän kanssaan vietin uuden vuoden ja teimme perinteisiä, venäläisiä ruokia.

13. Avustajana elokuvissa ja sarjoissa

Pääsin kokemaan monipuolisia rooleja elokuvissa ja sarjoissa, kuten poliisina, luonnonkatastrofista selviytyneenä naisena ja tavallisena kadun tallaajana. Kaiken kaikkiaan työskentelin kahdessa elokuvassa, kahdessa sarjassa ja yhdessä dokumentissa.Lomakkeen yläreuna

14. Tv-sarjan käsikirjoitus eteni

Yhdessä kirjoittajaystäväni kanssa olemme edenneet tv-sarjan käsikirjoituksen parissa ja saaneet valmiiksi jo kolme jaksoa. Seuraavaksi suunnittelemme kirjoittavamme toiset kolme jaksoa.

15. Coworking-kokemus

Kyllästyin työskentelemään omassa kämpässäni, erityisesti siksi, että työpisteeni oli samassa tilassa, jossa myös nukuin. Tämä tilanne alkoi ahdistaa, ja päätin selvittää coworking-tilojen hintoja.

Sain erinomaisen tarjouksen, eikä minun tarvinnut miettiä kahta kertaa, sillä coworking-tila sijaitsi samassa kylässä, missä tuolloin asuin eli Valle San Lorenzossa. Päätös osoittautui erinomaiseksi, sillä tutustuin upeisiin ihmisiin, ja paikan pitäjä on todella mukava.

16. Muita ilonhetkiä vuoden varrelta

Tietenkin vuoteen mahtuu paljon muutakin, joista suurimmasta osasta en ole edes kertonut blogissani. 

Kesän kynnyksellä koostin yhteen blogipostaukseen ihania muistoja vuoden ensimmäiseltä kolmannekselta. Niinpä en niitä enää kaikkia laittanut tähän mukaan, ettei tästä tulisi kilometripostausta.

Tekstin voit käydä lukemassa: Ihania muistoja tältä vuodelta 

Vuoden 2023 opetukset, vastoinkäymiset ja kolaukset

Vuoden 2023 suurimmat pettymykset olivat suhteen päättyminen ja yhteisasumisen vaikeudet kämppikseni kanssa.

Voit lukea lisää kokemuksestani täältä: Yhteisasuminen päättyy - Ja nyt kerron, mitä opin tästä

Toki vuoteen mahtui muitakin asioita, jotka eivät menneet kuin Strömsössä. Olisin voinut omistautua enemmän liikunnalle, yrittäjyydelle ja ystävilleni, mutta viime vuonna oman ajan merkitys korostui minulle.

Vuoden aikana kohtasin suurimman haasteeni tasapainotellessani oman elämäni ja työelämän välillä. Lisäksi harmittaa, etten toteuttanut suunniteltuja vaellusretkiä ollenkaan. Onneksi sentään Suomessa menin vaeltamaan erääseen kansallispuistoon.   

Sen sijaan lenkkeilin lähialueilla ja kiipesin monesti eräälle kukkulalle, mutta nämä eivät tietenkään korvaa kunnon retkiä luontoon.

Lisäksi viime kesänä sukulaiseni äkillinen kuolema järkytti minua syvästi. Tämäkin kokemus opetti minulle paljon elämän arvaamattomuudesta ja tärkeydestä arvostaa läheisiäni.

Yhteenveto vuodesta 2023

Katsoessani taaksepäin, voin kuitenkin olla tyytyväinen vuoteen 2023. Pääsin matkoille lähisaarille La Gomeralle ja Gran Canarialle, Suomeen ja manner-Espanjaan. Tutustuin myös Teneriffaan, kun teimme roadtripin ystävieni kanssa.

Kävin monissa ravintoloissa syömässä ja jopa festareilla.

Tein töitä copywriterina, näyttelijänä ja avustajana. Hoidin ystäväni koiria. Kirjoitin käsikirjoitusta. Kasvoin henkisesti. Kävin konstelaatioissa.

Muistat varmaan myös kirjoittamani elokuvakäsikirjoituksen? Valitettavasti tuo projekti ei edennyt vuonna 2023 juurikaan. Hain kahteen elokuvafestivaaliin, enkä päässyt kumpaankaan.

Lisäksi otin yhteyttä tuotantoyhtiöihin ja tuottajiin, mutta en ole saanut vastauksia. Paitsi yhden, jossa kerrottiin, että eivät ota vastaan käsikirjoituksia ollenkaan, koska toteuttavat vain muutaman projektin vuodessa.

Summasummarum:

Vuosi 2023 toi mukanaan niin haasteita kuin unohtumattomia hetkiä, ja nämä kokemukset ovat jättäneet jälkensä elämääni.

Minulla heräsi halu tehdä tästä vuodesta entistä parempi ja merkityksellisempi sekä ennen kaikkea antaa tilaa kasvulle ja itsetutkiskelulle.

On aika katsoa eteenpäin uusiin mahdollisuuksiin ja seuraaviin seikkailuihin. 

Vuosi 2024 tavoitteet

Tälle vuodelle olen asettanut monia tavoitteita, mutta keskiössä on oman itseni ja henkilökohtaisten tavoitteideni vahvistaminen. 

Päätin omistautua itselleni ja pyrin olemaan se vahva nainen, joka elää merkityksellistä elämää täynnä tavoitteita ja unelmia.

Näen itseni naisena, joka pitää huolta itsestään, on itsenäinen ja feminiininen sekä säteilee positiivista energiaa. 

Tavoitteenani on kohdata omat haavani ja käsitellä menneisyyden traumani, sillä uskon, että tämä on avain onnelliseen ja tasapainoiseen elämään.

Aion rakastaa itseäni syvästi ja täydellä sydämellä, sillä tiedän, että tämä avaa ovia uusille mahdollisuuksille ja rikkaille elämänkokemuksille.

Ja sitten niihin tämän vuoden tavoitteisiin.

1. Ammatillinen kehitys

Haluan tulla entistä paremmaksi copywriteriksi ja kehittyä ammatillisesti sekä ansaita enemmän vähemmällä työllä.

Suunnitelmana minulla on copywriter-kurssi, jonka haluan tänä vuonna tehdä vihdoinkin loppuun asti. 

Nyt tavoitteena minulla on saada pari uutta, mielenkiintoista asiakasta, joille tehdä viestintää menestyksekkäästi.

Pohdin myös, menisinkö coworking-paikkaan. El Médanossa olisi siihen mahdollisuus ja siellä olisi myös sauna ja uima-allas.

Haluan niin ikään alkaa saada lisätuloja passiivisesti, joten tutkin, miten tämä on mahdollista ja laittaa hihat heilumaan mahdollisimman pian.

2. Henkinen kehitys

Haluan kehittyä henkisesti. Tarkoitan tällä yhteyttä Jumalaan, universumiin. En vielä tässä vaiheessa osaa sanoa muuta. 

Tiedän ainoastaan sen, että jatkan meditointia joka päivä. Arkipäivänä vähintään 30 minuuttia ja viikonloppuna enemmän.  

Lisäksi menen meren rannalle kävelylle päivittäin maadoittumaan. Haluan myös käydä uimassa meressä useammin.

3. Terveydestä ja hyvinvoinnista huolta pitäminen

Haluan kiinnittää huomiota omaan ruokavaliooni, liikuntaan ja henkiseen hyvinvointiin. Lisäksi pidän huolta siitä, että juon riittävästi vettä. Minulla on käytössä myös laadukkaita lisäravinteita.

Minulla on mielessä, että aloitan tällä viikolla pidemmät kävelylenkit ja joogasessiot. Pohdin palaisinko kuntosalille näin muutaman vuoden jälkeen.  

4. Käsikirjoitusprojektit eteenpäin

Minulla on tahtotilana saada tv-käsikirjoitus valmiiksi ja toisaalta edistää elokuvaprojektia. Luultavasti yritän uudestaan elokuvafestivaaleille ja otan uudestaan tuotantoyhtiöihin yhteyttä.

5. Matkat

Haaveilen matkasta Asturiakseen, Suomeen ja Egyptiin/Peruun. Asturiaksessa asuvat entinen kämppikseni ja hyvä ystäväni, jonka entisessä asunnossa asun nyt. Olisi huippua nähdä heitä.

Suomeen haluan mennä kotikonnuille kesällä ja olisi ihanaa viettää pitkästä aikaa myös joulua Suomessa. Ja ah, haaveilen matkoista Peruun ja Egyptiin!

6. Itsensä kehittäminen

Itsensä kehittäminen on minulle luonnollisesti tärkeää. Tänä vuonna haluankin lukea tai kuunnella entistä enemmän kirjoja. Katson myös erilaisia videoita Youtubesta, jota kautta opin aina jotain uutta.

Mitään konkreettista suunnitelmaa minulla ei ole, muuta kuin, että haluaisin tehdä kirjoittamiskurssin loppuun ja siten kehittyä kirjoittajana.

7. Enemmän vapaa-aikaa

Vapaa-aikana haluan itseni kehittämisen ja käsikirjoitusprojektien lisäksi myös nähdä enemmän ystäviäni. Lisäksi toivon uutta ystävää elämääni. 

Ystävien kanssa olisi kiva tehdä retkiä luontoon, olla meren äärellä, meditoida, käydä jam-sessioissa ja miksei vaikka festareillakin. Olisi huippua osallistua joihinkin kivoihin tapahtumiin ja retriittiin.

8. Enemmän kuvauskeikkoja elokuvissa ja sarjoissa

Elokuvat ja sarjat ovat tärkeä osa elämääni, vaikka en nykyisin niiden suurkuluttaja enää olekaan. 

Haluaisin näytellä enemmän elokuvissa ja sarjoissa. Miksipä ei myös esiintyä jossain mainoksessa? Joko mallina tai näyttelijänä. 

Millainen oli sinun vuosi 2023 ja oletko asettanut tavoitteita tälle vuodelle? 

Jos olet kirjoittanut blogipostauksen, jaa kirjoitus kommenteissa.