HERKULLINEN KANASALAATTI

Salaatit ovat hyviä ja terveellisiä. Itse söin Espanjassa salaattia päivittäin iltapalaksi, mutta nyt Suomeen tulon jälkeen on ote vähän lipsunut. Edelleen syön salaattia usein viikon aikana. Monesti sitä tulee jämähdettyä siihen perussalaattiin, mitä on tottunut tekemään. Aina. 

Viikko sitten tein vihdoin ja viimein erilaisen salaatin pitkästä aikaa, nimittäin sellaisen kanasalaatin. Silloin, kun meillä oli kemut. Kanasalaatista tuli niin herkullinen, että pakko laittaa resepti tänne jakoon.

Tarvitset

-jäävuorisalaattia/lehtisalaattia

-kirsikkatomaatteja

-auringonkukan siemeniä (valmiiksi kuorittuja tietenkin)

-siemenettömiä rypäleitä (vihreitä ja tummia)

- (esim. hunajamarinoituja) broilerpaloja

-vuohenjuustokuutioita

(-oliiveja)

1. Paista broilerpalat kypsiksi tilkassa oliiviöljyä. Anna jäähtyä.

2. Pilko salaatti.

3. Paloittele tomaatit ja rypäleet (ja oliivit).

4. Sekoita ainekset keskenään. Salaatti on valmis.

Kastikkeeksi sekoitin kermaviiliin sinappia ja sitruunamehua, se oli ihan ok. Ehkä silti pidän eniten ihan vain oliiviöljystä salaatin seurana. Oliiviöljynä miulla on aina virgen extraa, koska se on... noh, parasta. :)

 

VOIMAA VASTAVÄREISTÄ

Tykkään hirveästi mustasta. Se on tuttu ja turvallinen, helppo yhdistellä. Musta on aina kuulunut vaatekaappiini ja se on varmaan sellainen väri, josta en koskaan tule luopumaankaan.

 

Viime vuosina olen kuitenkin vaateostoksilla yrittänyt hankkia ihan kaiken värisiä vaatteita. Paitsi ei ehkä sitä pinkkiä / vaaleanpunaista, jota en edelleenkään voi kuvitella itselleni kuin pienen pieninä paloina. 

Kovasta yrityksestä huolimatta vaatekaappiin on päätynyt melko lailla samoja värejä vuodesta toiseen: violettia, vihreää, sinistä ja punaista. Vasta viime vuonna uskalsin ostaa keltaisen(!) topin, vaikka aluksi olin niin sitä vastaan. Näytin niin oudolta keltaisessa. Sittemmin hankin vielä toisen keltaisen, hieman vain erisävyisen Mint&Berry –peplum topin, jota en ole vielä edes ehtinyt käyttää! *kesää odotellessa*

Nyt yritänkin pikku hiljaa totutella kaikkiin väreihin ja myös harjoitella niiden yhdistämistä. Minua kiinnostavat myös vaatteet, joissa on erilaisia kuvioita: palloa, raitaa, kukkaa… En halua jämähtää tuttuun ja turvalliseen, vaan yritän jatkossa vaateostoksilla olla avoin uusille ja erilaisille, jopa aluksi oudoiltakin tuntuville vaatteille ja väreille. 

Tänään halusin kokeilla jotain uutta, tai oikeastaan yhdistellä uudella ja erilaisella tavalla. Heräsin aamulla intoa puhkuen ja halusin yhdistää valkoisen kauluspaidan violetin paidan kanssa ja siihen mustan hameen ja kukonaskelkuvioiset sukkikset. Peilin edessä täytyi todeta, ettei kauluspaita syystä tai toisesta oikein istunut paidan alle, joten laitoin sen pettyneenä takaisin henkariin. 

Uusi yritys

Sitten sain päähäni kokeilla vastaväreillä leikkimistä, joten yhdistin vihreää ja punaista. Aluksi tuntui, ettei pallokuvion ja kukonaskelten yhdistäminen ole mikään maailman paras idea, mutta loppujen lopuksi ei tämä tunnu ollenkaan hassummalta. Vaikken mustasta ihan eroon päässytkään.

Itse asiassa vihreä ja punainen tuntuvat piristäviltä. Kenties se johtuu siitä, että ne ovat vastavärejä tai vain yksinkertaisesti siitä, etten ole huomannut yhdistellä niitä aikaisemmin keskenään (tai ylipäätänsä kirkkaita värejä).

Seuraavan kerran, kun menen vaateostoksille, minulla ei taida olla varaa nirsoiluun. Täytyy olla rohkeampi kokeilemaan kaikkea uutta ja erikoista, ehkä jopa sitä vaaleanpunaista ja pinkkiä! En tarkoita pelkästään uusien värien kokeilua, vaan ylipäätänsäkin erilaisia vaatteita, kuvioita, printtejä, mitä vain. Kuitenkin tyylilleni uskollisena.

AIKA ISO LÄTÄKKÖ...

Toissapäivänä päätin vielä illansuussa käydä lenkillä juuri auringon vetäytyessä yöpuulle. Minua kohtasi tällainen näky.

Muistin, miten hauskoja juttuja lätäköt olivat silloinkin, kun mie olin vielä pieni tytön tylleröinen. Silloin olisin ottanut vauhtia ja hypännyt lätäkköön oikein tasajalkaa. Nyt katselin lammikkoa pelonsekaisin tuntein samalla etsin kauimmaisen reitin ylittää se. Tai pikemminkin kiertää. Toivoin myös, etten aamulla liukastuisi tähän unenpöpperöisenä. 

Yö tuli. Samalla pakkanen. Vesi jäätyi. Aamulla kiiruhdin töihin, mutta kiireen lomassa muistin varoa. Menin oikein hiljaa ja pienin askelin... Mie tein sen! Selvisin.

SÄTEILLEN KUIN NAANTALIN AURINKO

Viikonloppu meni, että sujahti. Lauantaina lähdimme porukalla juhlahumuun. Pääsiäisen kunniaksi. Ihana oli viettää iltaa porukalla ensin miun luona ja siitä sitten matka jatkui minnekäs muualle kuin baariin ja myöhemmin vielä discoon. Jo ihan sen vuoksi, että naapurini saisivat rauhassa nukkua yönsä. Varsinkin, kun ymmärrän, että aamuvuorot voi olla pahoja. Itsekin tosiaan olen sellaisessa työssä, jossa joudun heräämään aikaisin. Tukka putkella menen töihin ja siellä sama meno jatkuu. Työni on fyysisesti (ja henkisesti) raskasta, mutta ilolla ja kiitollisuudella tätä(kin) työtä teen. On ollut antoisaa työskennellä vanhusten parissa. 

Olin ajatellut olevani tässä ainakin kesään. Toisin kuitenkin kävi. Entisestä työpaikastani yllättäen alkoivat huhuilla perääni. Olin onnekas, kun sain valita kahdesta työstä. Päädyin entiseen työpaikkaani, jossa olen viihtynyt erinomaisesti kiitos ihanan työporukan myös mielenkiintoisen, mielekkään ja vaihtelevan työn matkailun parissa. Olen niin monena kesänä siellä ollut, että melkein kuulun jo vakiokalustoon. ;) Miulla on siis monta syytä säteillä kuin Naantalin aurinko. :)

Uudessa (vanhassa) työssäni aloitan jo toukokuussa, jota jo jännityksellä ja jännittyneenä odottelen.

Viikonlopusta vielä sen verran, että päädyin yksinkertaiseen asuun. Tykkään niin kovin tuosta paidasta. Sen seuraksi laitoin ihan vain mustat, suoralahkeiset farkut. Asusteina minulla oli punainen pikkulaukku ja panta, joskaan ei muistettu ottaa kuvia. Niin se kamera vain unohtuu, kun on hauskaa. Eikä se sitten myöhemmin olisikaan edes mahtunut miun pikkuruiseen laukkuun, joka on varmastikin pienin omistamani. Onneksi edes korut ikuistui kuvaan.

Harmittava takaisku, mutta laukku sanoi käyttösopimuksensa irti jo ensimmäisenä iltana menemällä rikki. Höh. Minä, kun niin tykkäsin siitä. Hintaa, sillä oli vain 1€ (kirpputorilöytö), joten ei kuitenkaan kovin iso menetys rahallisesti. Huomasin vain tykkääväni todella tuollaisesta punaisesta pikkulaukusta. Säpsäkkä pikkulaukku ja toi kivasti väriä ja eloa muuten niin yksinkertaiseen asuun. Ehkäpä viimeistään Espanjassa tulee hankittua uusi ja entistä ehompi punainen laukku... 

Nyt menen taas sarjakuvien tekoon. Hih.