Yö tuli. Samalla pakkanen. Vesi jäätyi. Aamulla kiiruhdin töihin, mutta kiireen
lomassa muistin varoa. Menin oikein hiljaa ja pienin askelin... Mie tein sen! Selvisin.
torstai 4. huhtikuuta 2013
AIKA ISO LÄTÄKKÖ...
Toissapäivänä
päätin vielä illansuussa käydä lenkillä juuri auringon vetäytyessä yöpuulle.
Minua kohtasi tällainen näky.
Muistin, miten
hauskoja juttuja lätäköt olivat silloinkin, kun mie olin vielä pieni tytön
tylleröinen. Silloin olisin ottanut vauhtia ja hypännyt lätäkköön oikein tasajalkaa.
Nyt katselin lammikkoa pelonsekaisin tuntein samalla etsin kauimmaisen reitin
ylittää se. Tai pikemminkin kiertää. Toivoin myös, etten aamulla liukastuisi tähän unenpöpperöisenä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oon törmännyt tuohon Atlantin kokoiseen vesilammikko systeemin vasta eilen lenkkeillessäni. Täytyy keksiä kummallisempia kiertoteitä, ettei tartte kävellä autotiellä :)
VastaaPoistaNo sanoppa muuta, ihan menis Atlantista. ;) Aika ihana ilmaisu muuten. :) Mieluummin mieki menen kiertäen kuin autojen sekaan. :)
Poista